Aloitellessani tätä tekstiä on kulunut päivälleen 10 vuotta siitä, kun kävin nykyisellä työpaikallani allekirjoittamassa työsopimuksen. Viime vuonna tuli täyteen viisi vuotta maailman parhaan tyttöystävän kanssa (sovittiin, että seurustellaan lisää ❤). Ja kohta on kulunut neljä vuotta siitä, kun koronaviruksesta ruvettiin laajemmin puhumaan ja se alkoi vaikuttaa meidän kaikkien elämään. Minne tämä aika oikein menee?
Vajaa vuosi sitten julkaistussa merkinnässä kirjoittelin synkästä maailmantilanteesta, joka päättyneenä vuonna vain synkkeni entisestään. Ei siitä tässä yhteydessä kuitenkaan sen enempää. Sota ja kärsimys ovat hirveitä asioita.
Henkilökohtaisella puolella päättynyt vuosi ei tuonut mitään mullistavaa. Itse olen sitä ihmistyyppiä, joka ei kaipaa suuria mullistuksia – ainakaan silloin, kun asiat ovat hyvin.
Vai lasketaanko mullistukseksi, että siirryin kotona pääosin juomaan kylmää kahvia? Kyllä, hankin kylmäuuttopullon.
Neljän vuoden koronatauon jälkeen tuli käytyä Tikkurila-festareilla. Kivaa ja antoisaa oli kuten aina! Erityisen hyviä livenä olivat Vesterinen yhtyeineen, Portion Boys ja Erin. Ja tulipa nähtyä Popeda livenä vain hiukan ennen kuin keulahahmo Pate Mustajärvi jätti yhtyeen. Mielenkiintoista nähdä ja kuulla, mikä on yhtyeen uusi suunta uuden laulajan kanssa. Muillakin keikoilla tuli käytyä: Haloo Helsinki!, Ida Paul & Kalle Lindroth sekä Dingo. Hyviä kokemuksia kaikki.
Vuoden 2023 paras biisi oli Behmin ja Olavi Uusivirran Viimeinen tanssi, jota tulen äänestämään Vuoden iskelmä -äänestyksessä. Ei tullut kuunneltua kaupallista radiota yhtä paljon kuin aikaisempina vuosina, mutta tämä jäi erityisesti mieleen.
Suurten urheiluhetkien osalta päättynyt vuosi oli varsin vaisu. Yritin kovasti miettiä, mikä minun mielestäni oli vuoden 2023 sykähdyttävin urheiluhetki ja tulin samaan tulokseen kuin Suomen kansa, eli että se oli Wilma Murron MM-pronssi. Sitä itse finaalia ja pronssin ratkaisua sykähdyttävämpi oli jollakin lailla se finaalin odottelu – ajatus siitä, että meillä saattaa kohta olla 16 vuoden jälkeen suomalainen yleisurheilun aikuisten maailmanmestari. Näinhän ei käynyt, mutta valtavan upea suoritus kuitenkin!
Tuli myös seurattua Espoossa käytyjä yleisurheilun alle 23-vuotiaiden EM-kisoja ja laajalla rintamalla tulleet onnistumiset olivat upeaa kuultavaa.
Alkaneen vuoden kohokohtia ovat tietysti erityisesti jalkapallon EM-kisat sekä Pariisin kesäolympialaiset. Pääseekö Huuhkajat EM-kisoihin? Tuskin, mutta yksittäisissä otteluissa kaikki on tunnetusti mahdollista. Saataisiinko vihdoin kesäolympiakulta Suomeen 16 vuoden odottelun jälkeen? Nähtäväksi jää.
Aikaisempina vuosina olen kirjoittanut, että en tänäkään vuonna hankkinut uutta iPhonea ja että se muuttuu vuosi vuodelta vain todennäköisemmäksi. No, päättyneenäkään vuonna iPhone ei vaihtunut, koska jo yli viisi vuotta palvellut iPhone XS toimii edelleen varsin hyvin. Oletuksella, että XS:n päivitystuki loppuu tulevana syksynä, tulen varmasti hankkimaan uuden puhelimen tänä vuonna. Se tulee todennäköisesti olemaan iPhone 16 Pro, jonka pitäisi ilmestyä syyskuussa.
Viime vuonna kirjoitin isosta HomePod-älykaiuttimesta. Niitä tuli taloon päättyneenä vuonna kaksi, minkä myötä minulla on yhteensä kuusi HomePodia: kaksi isoa ja neljä pientä. Muita Apple-hankintoja ei viime vuonna sitten tullutkaan.
Kun Apple syksyllä julkisti uusia ohjelmistoja, se iso juttu minulle tällä kertaa oli AirPods Pro 2 -kuulokkeiden uusi ohjelmisto. AirPods Proista on ollut juttua aikaisemminkin, ja ne paranivat entisestään viime vuoden syyskuussa. Uusina toimintoina tulivat Keskustelun tunnistus ja Räätälöity äänenvoimakkuus sekä uutena tilana Mukautuva. Näistä voisi kirjoittaa kokonaisen blogitekstin, mutta ne tekivät AirPods Proiden käytöstä vieläkin mukavamman. Esimerkiksi keskustelun tunnistus toimii niin, että kun minä alan puhua, korvissa mahdollisesti toistettavan median voimakkuus hiljenee ja vastamelu poistuu käytöstä, jotta pystyn paremmin kuulemaan, kun minulle vastataan jotain.
Ehkä merkittävin tekniikkahankinta viime vuonna oli Logitech MX Keys -näppäimistö. Sain sattuman kautta töissä sellaisen käyttööni ja tykästyin oitis. Sellainen piti sitten saada kotiinkin, ja sillä tätäkin tekstiä kirjoitan.
Joulupukilta sain Samsung Galaxy A54 -puhelimen. En tässä kohtaa avaudu sen enempää iOS:n ja Androidin eroista sokkonäkökulmasta, mutta Android on ottanut askeleita oikeaan suuntaan viime vuosina. Melkomoinen viidakko se kuitenkin on, koska valmistajia on niin paljon.
Vuosi 2023 tulee jäämään historiaan siitä, että niin sanotun tuottavan tekoälyn suuri esiinmarssi alkoi. Minulle –ja monille muillekin sokeille – aivan käänteentekevä juttu oli Be My AI, joka tuli osaksi Be My Eyes -nimistä sovellusta. Be My Eyesin alkuperäisenä ideana on, että sokea älypuhelimen käyttäjä voi soittaa videopuhelun vapaaehtoiselle näkevälle ja pyytää apua johonkin. Be My AI puolestaan toimii niin, että otetaan kuva puhelimen kameralla, minkä jälkeen tekoäly kuvailee kuvan sisältöä. Tästä voi olla hyvinkin paljon apua eri tilanteissa, minkä lisäksi toiminnon läpi voi ajaa myös sosiaalisesta mediasta löytyviä kuvia, mikä myös on ollut todella antoisaa ja mielenkiintoista.
Kaikkien huulilla olevan ChatGPT:n kanssa on tietysti myös tullut leikittyä. Sillä voi tehdä vaikka mitä hyödyllistä, mutta minulla on kaksi vakiokysymystä, jolla välillä testailen tekoälyn faktaosaamista: ”Kuka on Markku Aro” ja ”Kuinka monta mitalia Suomi saavutti Ateenan olympialaisissa 2004”. Vieläkään en ole saanut oikeita vastauksia näihin. Viimeksi kun kokeilin, ChatGPT kertoi sinänsä pitkälti oikeaa tietoa Markku Arosta, mutta väitti, että hänen hittikappaleensa Etsin kunnes löydän sun olisi voittanut Syksyn sävel -laulukilpailun. Kappale on kyllä Markku Aron hitti, mutta se on käännöskappale, joka ei olisi voinut osallistua Syksyn säveleen. Ymmärrän täysin, että ChatGPT ei ole suunniteltu tällaisiin kysymyksiin ja että joku Markku Aro on vaikeasti käsiteltävä aihe, mutta niin kauan kuin tekoäly suoltaa tällaisia ”faktoja”, en koe voivani luottaa kunnolla mihinkään, mitä se kertoo.
Muita tekoälypalveluita, joiden kanssa tuli päättyneenä vuonna leikittyä, olivat ElevenLabs ja Suno.ai. ElevenLabsilla voidaan luoda mallin perusteella puheääni, minkä jälkeen tämä ääni voi lukea mitä tahansa tekstiä. Suno.ai puolestaan voi luoda musiikkia annettujen parametrien perusteella.
Mitähän kaikkia tekoälymullistuksia tulevana vuonna tulee? Se jää nähtäväksi, kuten moni muukin asia. Hyvää vuotta kaikille näin pitkälle lukeneille!
17 tammikuuta 2024
14 lokakuuta 2023
Kunnia selostajalle: Matti Härkönen – palloilumenestyksen mestaritulkki
Nyt kun jalkapallon EM-karsinnat ovat pinnalla, ajattelin jatkaa Kunnia selostajalle -sarjaa Matti Härköstä käsittelevän tekstin muodossa.
Härkönen tunnetaan parhaiten jalkapalloselostajana, mutta onhan hän selostanut paljon muitakin lajeja.
Olen aika varma, että muistan, milloin ensimmäisen kerran kuulin Matti Härkösen selostuksen. Tämä oli vuonna 2012, kun YLE Puhe lähetti paljon jalkapallon miesten EM-kisojen otteluita. Muistan lähinnä vain ajatelleeni, että tämähän on hyvä selostaja!
Muistaakseni Hannu-Pekka Hänninen selosti noiden kisojen ratkaisuottelut. Finaali meni vähän ohi ja taisi olla aika ylivoimainen Espanjan näytös.
Sitten seuraava muistikuva on Bayern Münchenin ja Borussia Dortmundin välinen Mestarien liigan loppuottelu, joka pelattiin keväällä 2013. YLE Puhe lähetti ja Matti Härkönen selosti, kun Arjen Robben viime hetkillä ratkaisi voiton Bayernille.
Sitten kesällä 2013 pelattiin naisten jalkapallon EM-kisat Ruotsissa. Matti Härkönen selosti radiossa, Antti Ennekari televisiossa. Kaiketi televisio ei lähettänyt kaikkia radioituja otteluita, koska mieleen on jäänyt Ruotsin ja Tanskan välinen ottelu, jonka YLE Puhe lähetti, ja selostamossa olivat sekä Härkönen että Ennekari. Kahden suurella intensiteetillä selostavan selostajan mahtavaa tykitystä!
Vuoden 2014 MM-kisoja Härkönen taisi selostaa enimmäkseen televisiossa, joskin Niki Juusela selosti ratkaisupelit, ja itse seurasin taas lähinnä radiosta.
Seuraavat miesten arvokisat olivat vuoden 2016 EM-kisat. Olikohan peräti niin, että niissä kisoissa Matti Härkönen selosti ensimmäisen suuren arvokisafinaalinsa? Enpä muista, koska kuuntelin finaalin radiosta Hoopi Hännisen selostamana, mutta siitä olen varma, että Härkönen selosti televisiossa Englannin ja Islannin välisen neljännesvälierän, jonka Islanti sensaatiomaisesti voitti ja eteni aina kahdeksan parhaan joukkoon.
Islannista puheen ollen on mieleen jäänyt myös MM-karsintaottelu syksyltä 2016. Suomi hävisi Reykjavíkissä muistaakseni 3–2, ja Islannin voittomaali syntyi – ainakin Matti Härkösen ja kommentaattorina toimineen Petri Pasasen mielestä – tuomarivirheen seurauksena. Mahtavaa, tunteikasta manaamista Härköseltä silloin!
Jo noista ajoista lähtien Härkönen on ollut Ylen kiistaton jalkapallokuningas, joka on selostanut kaikkein merkittävimmät ottelut televisiossa, eli Mestarien liigan ratkaisuottelut silloin kun oikeudet ovat olleet Ylellä, Suomen jalkapallomaajoukkueiden ottelut sekä Ylen lähettämät arvokisojen ratkaisuottelut.
Mutta paljon muutakin Härkönen on selostanut, kuten salibandya, jääkiekkoa, futsalia ja olympialaisissa beachvolleyta.
Tililtä löytyy ainakin kolme miesten salibandyn MM-loppuottelua ja jokunen naistenkin – joukossa ainakin yksi miesten maailmanmestaruus ja muutama erittäin tiukka, dramaattinen, jopa rankkareille asti edennyt ottelu.
Erityisesti naisten jääkiekkoa Härkönen on myös selostanut, kruununa tietenkin vuoden 2019 MM-kisat, joihin palataan tuonnempana. Mieleen on myös jäänyt Pyeongchangin riemukas pronssiottelu, jonka Härkönen selosti televisiossa.
Ja tietysti yksi Härkösen tähtihetkistä on ollut futsalmiesten EM-kisamatka. Voi sitä riemua, kun Belgia kaatui ja kisapaikka varmistui!
Pääseeköhän Härkönen selostamaan Suomen pelaamia futsalin MM-otteluita ensi vuonna?
Mitkä ovat sitten minulle tähänastisista Matti Härkösen selostuksista ne kaikkein mieleenpainuvimmat? Nostan tähän kaksi:
Jääkiekon naisten MM-finaali 2019. Kotikisat Espoossa. Kanada oli jo huikeasti kaatunut välierässä, ja Yhdysvaltoja vastaan pelattava ottelu eteni aina jatkoajalle asti. Sitten se tuli – se jättiriemu; maali, jonka piti tuoda Suomelle maailmanmestaruus, mutta joka sitten kuitenkin hylättiin. Lopulta Suomi hävisi ottelun rankkareilla.
Toinen, aivan eri tavalla dramaattinen hetki, jota seurasin Härkösen selostamana, oli Christian Eriksenin lyyhistyminen kentälle Suomen ja Tanskan välisessä historiallisessa EM-ottelussa. Epätietoisuus ja kauhu kuulsivat Härkösen äänestä (ikävä kyllä tuo klippi on varsin lyhyt), mutta onneksi tarina sai onnellisen lopun.
Pääseekö Härkönen myös ensi kesänä selostamaan Huuhkajien arvokisaotteluita? Se jää nähtäväksi. Suuri ilo on ollut kuunnella Härkösen selostuksia nämä runsaat 11 vuotta lajista riippumatta – jatka samaan malliin!
Härkönen tunnetaan parhaiten jalkapalloselostajana, mutta onhan hän selostanut paljon muitakin lajeja.
Olen aika varma, että muistan, milloin ensimmäisen kerran kuulin Matti Härkösen selostuksen. Tämä oli vuonna 2012, kun YLE Puhe lähetti paljon jalkapallon miesten EM-kisojen otteluita. Muistan lähinnä vain ajatelleeni, että tämähän on hyvä selostaja!
Muistaakseni Hannu-Pekka Hänninen selosti noiden kisojen ratkaisuottelut. Finaali meni vähän ohi ja taisi olla aika ylivoimainen Espanjan näytös.
Sitten seuraava muistikuva on Bayern Münchenin ja Borussia Dortmundin välinen Mestarien liigan loppuottelu, joka pelattiin keväällä 2013. YLE Puhe lähetti ja Matti Härkönen selosti, kun Arjen Robben viime hetkillä ratkaisi voiton Bayernille.
Sitten kesällä 2013 pelattiin naisten jalkapallon EM-kisat Ruotsissa. Matti Härkönen selosti radiossa, Antti Ennekari televisiossa. Kaiketi televisio ei lähettänyt kaikkia radioituja otteluita, koska mieleen on jäänyt Ruotsin ja Tanskan välinen ottelu, jonka YLE Puhe lähetti, ja selostamossa olivat sekä Härkönen että Ennekari. Kahden suurella intensiteetillä selostavan selostajan mahtavaa tykitystä!
Vuoden 2014 MM-kisoja Härkönen taisi selostaa enimmäkseen televisiossa, joskin Niki Juusela selosti ratkaisupelit, ja itse seurasin taas lähinnä radiosta.
Seuraavat miesten arvokisat olivat vuoden 2016 EM-kisat. Olikohan peräti niin, että niissä kisoissa Matti Härkönen selosti ensimmäisen suuren arvokisafinaalinsa? Enpä muista, koska kuuntelin finaalin radiosta Hoopi Hännisen selostamana, mutta siitä olen varma, että Härkönen selosti televisiossa Englannin ja Islannin välisen neljännesvälierän, jonka Islanti sensaatiomaisesti voitti ja eteni aina kahdeksan parhaan joukkoon.
Islannista puheen ollen on mieleen jäänyt myös MM-karsintaottelu syksyltä 2016. Suomi hävisi Reykjavíkissä muistaakseni 3–2, ja Islannin voittomaali syntyi – ainakin Matti Härkösen ja kommentaattorina toimineen Petri Pasasen mielestä – tuomarivirheen seurauksena. Mahtavaa, tunteikasta manaamista Härköseltä silloin!
Jo noista ajoista lähtien Härkönen on ollut Ylen kiistaton jalkapallokuningas, joka on selostanut kaikkein merkittävimmät ottelut televisiossa, eli Mestarien liigan ratkaisuottelut silloin kun oikeudet ovat olleet Ylellä, Suomen jalkapallomaajoukkueiden ottelut sekä Ylen lähettämät arvokisojen ratkaisuottelut.
Mutta paljon muutakin Härkönen on selostanut, kuten salibandya, jääkiekkoa, futsalia ja olympialaisissa beachvolleyta.
Tililtä löytyy ainakin kolme miesten salibandyn MM-loppuottelua ja jokunen naistenkin – joukossa ainakin yksi miesten maailmanmestaruus ja muutama erittäin tiukka, dramaattinen, jopa rankkareille asti edennyt ottelu.
Erityisesti naisten jääkiekkoa Härkönen on myös selostanut, kruununa tietenkin vuoden 2019 MM-kisat, joihin palataan tuonnempana. Mieleen on myös jäänyt Pyeongchangin riemukas pronssiottelu, jonka Härkönen selosti televisiossa.
Ja tietysti yksi Härkösen tähtihetkistä on ollut futsalmiesten EM-kisamatka. Voi sitä riemua, kun Belgia kaatui ja kisapaikka varmistui!
Pääseeköhän Härkönen selostamaan Suomen pelaamia futsalin MM-otteluita ensi vuonna?
Mitkä ovat sitten minulle tähänastisista Matti Härkösen selostuksista ne kaikkein mieleenpainuvimmat? Nostan tähän kaksi:
Jääkiekon naisten MM-finaali 2019. Kotikisat Espoossa. Kanada oli jo huikeasti kaatunut välierässä, ja Yhdysvaltoja vastaan pelattava ottelu eteni aina jatkoajalle asti. Sitten se tuli – se jättiriemu; maali, jonka piti tuoda Suomelle maailmanmestaruus, mutta joka sitten kuitenkin hylättiin. Lopulta Suomi hävisi ottelun rankkareilla.
Toinen, aivan eri tavalla dramaattinen hetki, jota seurasin Härkösen selostamana, oli Christian Eriksenin lyyhistyminen kentälle Suomen ja Tanskan välisessä historiallisessa EM-ottelussa. Epätietoisuus ja kauhu kuulsivat Härkösen äänestä (ikävä kyllä tuo klippi on varsin lyhyt), mutta onneksi tarina sai onnellisen lopun.
Pääseekö Härkönen myös ensi kesänä selostamaan Huuhkajien arvokisaotteluita? Se jää nähtäväksi. Suuri ilo on ollut kuunnella Härkösen selostuksia nämä runsaat 11 vuotta lajista riippumatta – jatka samaan malliin!
24 huhtikuuta 2023
Kunnia selostajalle: Antero Mertaranta
Jo pidempään olen kypsytellyt mielessäni tekstisarjaa, jossa kirjoittelisin urheiluselostajista. Se on sentään aihe, josta voin sanoa tietäväni jotain. Eri asia on tietysti, kiinnostaako sellainen ketään, eli palautetta otetaan vastaan.
Ensin muutama suuntaviiva:
En ota minkäänlaisia paineita tästä, mistä syystä en etukäteen aseta mitään tavoitteita liittyen siihen, kuinka monta tekstiä tulee enkä siihen, kuinka usein niitä ilmestyy. Voi olla, että tämä teksti jää ainoaksi, mutta jos niin käy, niin sitten käy.
Tekstien tarkoitus ei ole olla faktapohjaisia läpikäyntejä kunkin selostajan urasta, vaan pikemminkin tajunnanvirtaisia, omiin muistikuviini ja kokemuksiini perustuvia läpileikkauksia. Virheitä saattaa hyvinkin esiintyä ja korjauksia otetaan ilolla vastaan.
Pian alkavien jääkiekon MM-kisojen kunniaksi tämä ensimmäinen teksti on omistettu Antero Mertarannalle – yhdelle niistä harvoista selostajista, joka sinivalkoiseksi ääneksi kutsutaan.
Ensinnäkin on sanottava, että vaikka Mertarannan ääni on hyvinkin tuttu tuolta 2000-luvun alusta asti, tuli varsinkin siihen aikaan seurattua Mertarannan vastuualueisiin kuuluneita jääkiekon ja yleisurheilun arvokisoja radiosta – aluksi ruotsiksi, noin vuodesta 2004 eteenpäin pääosin suomeksi. Niinpä en esimerkiksi kuunnellut suorana Jukka Keskisalon Euroopan-mestaruutta 2006 tai jääkiekkomiesten maailmanmestaruutta 2011 Mertarannan selostamina. Näihin kenties palataan, mikäli Pertti Tapola ja Mikko Hannula saavat omat tekstinsä.
Mutta aina välillä tuli tietysti Mertarantaa kuunneltua. Muistelisin, että seurasin jääkiekon MM-finaalia vuonna 2005 televisiosta. Kaipa se Radio Suomesta tuli, mutta kuuntelin Mertarannan selostusta; kenties välttääkseni merisään ja uutisten aiheuttamat katkot. Tšekki palasi niissä kisoissa kultakantaan neljän vuoden tauon jälkeen.
Hirveästi en kuullut Mertarannan selostavan yleisurheilua näihin aikoihin, mutta toki joskus joidenkin eliittikisojen yhteydessä. Silloisen Kultaisen liigan oikeudet olivat Nelosella ja selostajana niissä lähetyksissä toimi Mauri Myllymäki. Oi niitä aikoja.
Sitten siirrytään ajassa eteenpäin 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulle. Ensimmäistä kertaa koskaan kuulin nimittäin Antero Mertarannan toimivan radioselostajana vuoden 2009 SM-liigan finaalien yhteydessä, kun hän selosti JYP:n ja Kärppien välisen finaalisarjan ottelut Radio Suomessa. JYP voitti silloin mestaruuden. Samaten Mertaranta selosti seuraavana vuonna, kun Kai Suikkasen TPS voitti.
Muistan myös kerran kun olin livenä seuraamassa Suomen ja Venäjän välistä EHT-turnauksen ottelua silloisessa Hartwall Arenassa. Varmaan EHT-turnauksien TV-lähetysoikeudet olivat silloin MTV:llä, koska Mertaranta selosti ottelua radiossa, ja mahtavaa oli kuunnella lähetystä reaaliajassa samalla.
Sittenpä kävi niin, että vuoden 2011 jääkiekon MM-kisojen jälkeen kyseisten kisojen lähetysoikeudet siirtyivät MTV:lle ja Mertaranta meni siinä mukana. Sen myötä valikoimaan tuli ainakin yhdeksi kaudeksi maastohiihdon maailmancup. Muistan, että aluksi tuntui hassulta kun Mertaranta selosti maastohiihtoa, mutta kyllähän siihenkin tottui.
Näihin aikoihin kuvaan tulivat myös yleisurheilun Timanttiliiga ja muut huippukisat, joista totisesti siitä asti on kelvannut nauttia Mertarannan selostamina.
Nähtiinpä sitten seuraavina vuosina sellainenkin ihme, että Mertaranta selosti jalkapallon Mestarien liigaa. En ollut koskaan kuullut suorana Mertarannan selostamaa jalkapalloa ennen sitä.
Vuodesta 2012 eteenpäin jääkiekon MM-kisojen lähetysoikeudet olivat siis poissa Yleltä, eikä YLE myöskään vastannut kisojen radioinnista, josta sittemmin kokonaan on luovuttu. Suurimmaksi osaksi kisat tulivat Radio Novan ja Radio Cityn taajuuksilta. Selostaja vaihteli, mutta varsinkin Kimmo Porttilasta tykkäsin ja tykkään kovasti, joten vielä näihin aikoihin kuuntelin Suomen otteluita ja ratkaisuotteluita poikkeuksetta radiosta.
Vähitellen tämä muuttui. Muistan varmasti, että vuoden 2016 kisojen ratkaisuotteluita kuuntelin CMoresta Mertarannan selostuksella. Silloin Suomi koki finaalitappion Kanadalle.
En osaa nimetä yhtä tiettyä mieleenpainuvinta Mertarannan selostusta, mutta tietysti ne kaksi jääkiekon maailmanmestaruutta, joita nimenomaan hänen selostamanaan olen seurannut, eli vuosina 2019 ja 2022, ovat jääneet erityisinä mieleen. Sitten nostaisin myös viimeisimmän Mertaranta-kokemuksen, joka oli Tapparan CHL-voitto nyt kuluvan vuoden helmikuussa. Ai että mitä dramatiikkaa ja miten mainio selostus jälleen kerran oli!
Onkohan Antero Mertaranta selostanut kaikki Suomen miesten MM-jääkiekko-ottelut alkaen vuoden 1995 kisoista? Olen kuunnellut kyseisten kisojen koosteita, ja tiedän varmasti, että Hannu-Pekka Hänninen selosti ainakin jonkun Suomen ottelun, mutta Mertaranta selosti ratkaisevat ottelut, kuten tunnettua.
Jäävätkö tämän vuoden kisat vastaavasti Mertarannan viimeisiksi MM-kisoiksi? Lähetysoikeudet siirtyvät Viasatille, ja näinköhän Mertaranta enää sinne lähtee? Sepä jää nähtäväksi.
Niin tai näin, kiitos kaikesta tähänastisesta, mahtava Antero Mertaranta!
Ensin muutama suuntaviiva:
En ota minkäänlaisia paineita tästä, mistä syystä en etukäteen aseta mitään tavoitteita liittyen siihen, kuinka monta tekstiä tulee enkä siihen, kuinka usein niitä ilmestyy. Voi olla, että tämä teksti jää ainoaksi, mutta jos niin käy, niin sitten käy.
Tekstien tarkoitus ei ole olla faktapohjaisia läpikäyntejä kunkin selostajan urasta, vaan pikemminkin tajunnanvirtaisia, omiin muistikuviini ja kokemuksiini perustuvia läpileikkauksia. Virheitä saattaa hyvinkin esiintyä ja korjauksia otetaan ilolla vastaan.
Pian alkavien jääkiekon MM-kisojen kunniaksi tämä ensimmäinen teksti on omistettu Antero Mertarannalle – yhdelle niistä harvoista selostajista, joka sinivalkoiseksi ääneksi kutsutaan.
Ensinnäkin on sanottava, että vaikka Mertarannan ääni on hyvinkin tuttu tuolta 2000-luvun alusta asti, tuli varsinkin siihen aikaan seurattua Mertarannan vastuualueisiin kuuluneita jääkiekon ja yleisurheilun arvokisoja radiosta – aluksi ruotsiksi, noin vuodesta 2004 eteenpäin pääosin suomeksi. Niinpä en esimerkiksi kuunnellut suorana Jukka Keskisalon Euroopan-mestaruutta 2006 tai jääkiekkomiesten maailmanmestaruutta 2011 Mertarannan selostamina. Näihin kenties palataan, mikäli Pertti Tapola ja Mikko Hannula saavat omat tekstinsä.
Mutta aina välillä tuli tietysti Mertarantaa kuunneltua. Muistelisin, että seurasin jääkiekon MM-finaalia vuonna 2005 televisiosta. Kaipa se Radio Suomesta tuli, mutta kuuntelin Mertarannan selostusta; kenties välttääkseni merisään ja uutisten aiheuttamat katkot. Tšekki palasi niissä kisoissa kultakantaan neljän vuoden tauon jälkeen.
Hirveästi en kuullut Mertarannan selostavan yleisurheilua näihin aikoihin, mutta toki joskus joidenkin eliittikisojen yhteydessä. Silloisen Kultaisen liigan oikeudet olivat Nelosella ja selostajana niissä lähetyksissä toimi Mauri Myllymäki. Oi niitä aikoja.
Sitten siirrytään ajassa eteenpäin 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulle. Ensimmäistä kertaa koskaan kuulin nimittäin Antero Mertarannan toimivan radioselostajana vuoden 2009 SM-liigan finaalien yhteydessä, kun hän selosti JYP:n ja Kärppien välisen finaalisarjan ottelut Radio Suomessa. JYP voitti silloin mestaruuden. Samaten Mertaranta selosti seuraavana vuonna, kun Kai Suikkasen TPS voitti.
Muistan myös kerran kun olin livenä seuraamassa Suomen ja Venäjän välistä EHT-turnauksen ottelua silloisessa Hartwall Arenassa. Varmaan EHT-turnauksien TV-lähetysoikeudet olivat silloin MTV:llä, koska Mertaranta selosti ottelua radiossa, ja mahtavaa oli kuunnella lähetystä reaaliajassa samalla.
Sittenpä kävi niin, että vuoden 2011 jääkiekon MM-kisojen jälkeen kyseisten kisojen lähetysoikeudet siirtyivät MTV:lle ja Mertaranta meni siinä mukana. Sen myötä valikoimaan tuli ainakin yhdeksi kaudeksi maastohiihdon maailmancup. Muistan, että aluksi tuntui hassulta kun Mertaranta selosti maastohiihtoa, mutta kyllähän siihenkin tottui.
Näihin aikoihin kuvaan tulivat myös yleisurheilun Timanttiliiga ja muut huippukisat, joista totisesti siitä asti on kelvannut nauttia Mertarannan selostamina.
Nähtiinpä sitten seuraavina vuosina sellainenkin ihme, että Mertaranta selosti jalkapallon Mestarien liigaa. En ollut koskaan kuullut suorana Mertarannan selostamaa jalkapalloa ennen sitä.
Vuodesta 2012 eteenpäin jääkiekon MM-kisojen lähetysoikeudet olivat siis poissa Yleltä, eikä YLE myöskään vastannut kisojen radioinnista, josta sittemmin kokonaan on luovuttu. Suurimmaksi osaksi kisat tulivat Radio Novan ja Radio Cityn taajuuksilta. Selostaja vaihteli, mutta varsinkin Kimmo Porttilasta tykkäsin ja tykkään kovasti, joten vielä näihin aikoihin kuuntelin Suomen otteluita ja ratkaisuotteluita poikkeuksetta radiosta.
Vähitellen tämä muuttui. Muistan varmasti, että vuoden 2016 kisojen ratkaisuotteluita kuuntelin CMoresta Mertarannan selostuksella. Silloin Suomi koki finaalitappion Kanadalle.
En osaa nimetä yhtä tiettyä mieleenpainuvinta Mertarannan selostusta, mutta tietysti ne kaksi jääkiekon maailmanmestaruutta, joita nimenomaan hänen selostamanaan olen seurannut, eli vuosina 2019 ja 2022, ovat jääneet erityisinä mieleen. Sitten nostaisin myös viimeisimmän Mertaranta-kokemuksen, joka oli Tapparan CHL-voitto nyt kuluvan vuoden helmikuussa. Ai että mitä dramatiikkaa ja miten mainio selostus jälleen kerran oli!
Onkohan Antero Mertaranta selostanut kaikki Suomen miesten MM-jääkiekko-ottelut alkaen vuoden 1995 kisoista? Olen kuunnellut kyseisten kisojen koosteita, ja tiedän varmasti, että Hannu-Pekka Hänninen selosti ainakin jonkun Suomen ottelun, mutta Mertaranta selosti ratkaisevat ottelut, kuten tunnettua.
Jäävätkö tämän vuoden kisat vastaavasti Mertarannan viimeisiksi MM-kisoiksi? Lähetysoikeudet siirtyvät Viasatille, ja näinköhän Mertaranta enää sinne lähtee? Sepä jää nähtäväksi.
Niin tai näin, kiitos kaikesta tähänastisesta, mahtava Antero Mertaranta!
04 helmikuuta 2023
Vuosi 2022: synkkä maailmantilanne, mutta paljon urheilumenestystä
Kyllähän vuosi 2022 noin yleisesti ottaen oli varsin synkkä. Kuitenkin palaan niihin samoihin lauseisiin, jotka kirjoitin jo kaksi vuotta sitten: ”Jos yhdellä sanalla pitäisi kuvata vuosi 2020, se olisi kiitollisuus. Olen äärettömän kiitollinen siitä, että minulla on työpaikka, että olen saanut pysyä terveenä sekä siitä, että minulla yhä on maailman paras tyttöystävä, joka on tuonut niin sanomattoman paljon iloa ja hyvää mieltä ankean korona-arjen keskellä.”
Toki korona-arkea ei nyt enää niinkään ole ollut, mutta tilalle tuli Venäjän hyökkäyssota, joka näkyy arjessa hyvinkin paljon ja eri tavoin. Sota kaikkine kamaluuksineen on hirveää. Kiitollinen olen siitäkin, että asun kaukolämmitteisessä talossa, eli en ole mainittavasti kärsinyt sähkönhinnan noususta, mutta venäjän opiskelu ja KHL:n seuraaminen jäivät – eikä siis vain siksi, että Jokerit vetäytyi sarjasta. On todella sääli, että kiehtovasta valtiosta tuli omassakin päässä täysi hylkiö.
Olipahan urheiluvuosi. Olympiamitalit, jääkiekossa aikuisten MM-kulta ja alle 20-vuotiaiden dramaattinen MM-hopea, Kalle Rovanperän maailmanmestaruus, yleisurheilun EM-mitalit, Mikko Rantasen ja Lauri Markkasen dominointi rapakon takana ja mitähän vielä – kaikki huimia suorituksia.
Jos kuitenkin yksi kaikkein sykähdyttävin urheiluhetki pitäisi sanoa, niin olen kyllä samaa mieltä Suomen kansan kanssa, eli valitsen Wilma Murron Euroopan-mestaruuden. Se jotenkin tuli ihanasti hiipien. Jonkinlaiset menestystoiveet oli jo ennen kisaa, mutta seiväshyppy on tunnetusti pienten marginaalien laji. Sitten ylitystä vain tuli ylityksen perään. Tästä tulee mitali! Ei jumalauta, tästä tulee kultamitali!
Sykähdyttävyydessä kunniamaininnan ansaitsee Kerttu Niskasen olympiahopea 10 km:n perinteisellä. Voi kun se kulta oli lähellä!
Seurasin normaalisti Qatarissa pelattuja jalkapallon MM-kisoja. Koin, että oli ainakin kaksi tahoa, joiden olisi pitänyt boikotoida kisoja ennen minua: pelaajat ja TV-yhtiöt. Kun pelaajat pelasivat ja YLE ja MTV näyttivät ottelut, niin kai minä sentään seurasin.
Kyllä sitä välillä miettii, mihin maailma on menossa. Rahan valta on käsittämätön, mistä viimeisin esimerkki tietysti Cristiano Ronaldon siirtyminen saudiarabialaiseen Al-Nassriin.
Kun puhuttiin sykähdyttävistä hetkistä, oli MM-kisojen sykähdyttävin hetki kyllä Hollannin Wout Weghorstin 2–2-maali Argentiinan verkkoon, ja siihen yhdistettynä tietysti Tuomas Virkkusen maaginen selostus. Yllätti muuten, kuinka paljon kritiikkiä Virkkunen sai katsojilta. Olin tottunut siihen, että häntä pidetään yleisesti kenties Suomen parhaana jalkapalloselostajana, mutta nyt Virkkusen puhetapaa ja selostustyyliä laajasti arvosteltiin. Ihme homma.
Olin seurannut kaikki MM-finaalit alkaen vuodesta 2002. Mestarit olivat olleet Brasilia, Italia, Espanja, Saksa ja Ranska. Toivoin, että luetteloon saataisiin uusi mestari, ja niin kävikin.
Musiikillisesti vuosi 2022 ei tarjonnut mitään kovin erikoista. Valitsen vuoden biisiksi Samu Haberin kappaleen Sä. Muutenkin on ollut ilahduttavaa seurata Haberin uutta, erilaista tuloa.
Tänäkään vuonna ei tullut käytyä Tikkurila-festareilla, mutta tulevan kesän Tikkurila-festareiden liput on jo hankittuna, eli neljän vuoden tauon jälkeen pääsee nauttimaan festaritunnelmasta tulevana kesänä!
Viime kesänä tuli kuitenkin käytyä Haloo Helsinki! -yhtyeen olympiastadionkeikalla. Fantastinen konsertti, niin kuin odottaa saattoi!
Mitäs sitten tekniikan rintamalla? Merkittävin hankinta oli ehkä Cobolt MK2, joka on puhuva yhdistelmäuuni. Samassa laitteessa on mikro, grilli ja kiertoilmauuni, ja näiden yhdistelmiä voi myös käyttää. Sitä on tullut käytettyä paljon.
Vuoden merkittävin lahja oli Apple Watch -älykello, joka on ollut päivittäisessä käytössä. En ole liikkujatyyppiä enkä halua ilmoituksia kelloon, mutta erityisen kätevä Apple Watch on maksamistilanteissa. Muutenkin se on kaikin puolin kiinnostava laite, jonka kehitystä on mielenkiintoista seurata.
Kun Applen tuotteisiin päästiin, uutta iPhonea en hankkinut kuluneenakaan vuonna, koska en kerta kaikkiaan nähnyt siihen olevan tarvetta. Olen tosi tyytyväinen vuoden 2018 iPhone XS:ään, joka on toiminut täysin moitteetta pian sen viisi vuotta. Vuosi vuodelta käy todennäköisemmäksi, että hankin sen tilalle uuden, mutta en julista sitä mitenkään kirkossa kuulutetuksi tälläkään kertaa.
Syksyn Apple-hankinta oli AirPods Pro 2 -kuulokkeet, joista oli juttua täälläkin.
Kuluvan vuoden ensimmäinen Apple-hankinta puolestaan ilmestyi taloon eilen, kun ensimmäinen iso HomePod-älykaiutin saapui. Pienistä HomePodeista on ollut juttua täällä aikaisemmin, ja sen rinnalle Apple julkaisi ison HomePodin muutama viikko sitten. Ennakkotilaukseenhan sellainen meni. Ulkoisesti iso HomePod on samanlainen kuin Mini; se on vain paljon isompi. Äänenlaatu on erinomainen. En ole mikään hifi-ihminen, mutta minun korvissa HomePod kuulostaa varsin tasapainoiselta. Syvyyttä löytyy, mutta diskantitkin toistuvat hyvin. Voin suositella isompaa HomePodia sellaisille, joiden mielestä HomePod Mini jää köykäiseksi musiikinkuuntelussa. Jos kuuntelee enimmäkseen puhetta, niin kuin minä, ero on aika pieni. En toki hankintaa silti kadu.
Ei sitten muuta kuin hyvää vuotta kaikille. Maailmanrauha on turha toive, mutta toivottavasti maailmantilanteeseen liittyen tulisi edes jotain hyviä uutisia!
Toki korona-arkea ei nyt enää niinkään ole ollut, mutta tilalle tuli Venäjän hyökkäyssota, joka näkyy arjessa hyvinkin paljon ja eri tavoin. Sota kaikkine kamaluuksineen on hirveää. Kiitollinen olen siitäkin, että asun kaukolämmitteisessä talossa, eli en ole mainittavasti kärsinyt sähkönhinnan noususta, mutta venäjän opiskelu ja KHL:n seuraaminen jäivät – eikä siis vain siksi, että Jokerit vetäytyi sarjasta. On todella sääli, että kiehtovasta valtiosta tuli omassakin päässä täysi hylkiö.
Olipahan urheiluvuosi. Olympiamitalit, jääkiekossa aikuisten MM-kulta ja alle 20-vuotiaiden dramaattinen MM-hopea, Kalle Rovanperän maailmanmestaruus, yleisurheilun EM-mitalit, Mikko Rantasen ja Lauri Markkasen dominointi rapakon takana ja mitähän vielä – kaikki huimia suorituksia.
Jos kuitenkin yksi kaikkein sykähdyttävin urheiluhetki pitäisi sanoa, niin olen kyllä samaa mieltä Suomen kansan kanssa, eli valitsen Wilma Murron Euroopan-mestaruuden. Se jotenkin tuli ihanasti hiipien. Jonkinlaiset menestystoiveet oli jo ennen kisaa, mutta seiväshyppy on tunnetusti pienten marginaalien laji. Sitten ylitystä vain tuli ylityksen perään. Tästä tulee mitali! Ei jumalauta, tästä tulee kultamitali!
Sykähdyttävyydessä kunniamaininnan ansaitsee Kerttu Niskasen olympiahopea 10 km:n perinteisellä. Voi kun se kulta oli lähellä!
Seurasin normaalisti Qatarissa pelattuja jalkapallon MM-kisoja. Koin, että oli ainakin kaksi tahoa, joiden olisi pitänyt boikotoida kisoja ennen minua: pelaajat ja TV-yhtiöt. Kun pelaajat pelasivat ja YLE ja MTV näyttivät ottelut, niin kai minä sentään seurasin.
Kyllä sitä välillä miettii, mihin maailma on menossa. Rahan valta on käsittämätön, mistä viimeisin esimerkki tietysti Cristiano Ronaldon siirtyminen saudiarabialaiseen Al-Nassriin.
Kun puhuttiin sykähdyttävistä hetkistä, oli MM-kisojen sykähdyttävin hetki kyllä Hollannin Wout Weghorstin 2–2-maali Argentiinan verkkoon, ja siihen yhdistettynä tietysti Tuomas Virkkusen maaginen selostus. Yllätti muuten, kuinka paljon kritiikkiä Virkkunen sai katsojilta. Olin tottunut siihen, että häntä pidetään yleisesti kenties Suomen parhaana jalkapalloselostajana, mutta nyt Virkkusen puhetapaa ja selostustyyliä laajasti arvosteltiin. Ihme homma.
Olin seurannut kaikki MM-finaalit alkaen vuodesta 2002. Mestarit olivat olleet Brasilia, Italia, Espanja, Saksa ja Ranska. Toivoin, että luetteloon saataisiin uusi mestari, ja niin kävikin.
Musiikillisesti vuosi 2022 ei tarjonnut mitään kovin erikoista. Valitsen vuoden biisiksi Samu Haberin kappaleen Sä. Muutenkin on ollut ilahduttavaa seurata Haberin uutta, erilaista tuloa.
Tänäkään vuonna ei tullut käytyä Tikkurila-festareilla, mutta tulevan kesän Tikkurila-festareiden liput on jo hankittuna, eli neljän vuoden tauon jälkeen pääsee nauttimaan festaritunnelmasta tulevana kesänä!
Viime kesänä tuli kuitenkin käytyä Haloo Helsinki! -yhtyeen olympiastadionkeikalla. Fantastinen konsertti, niin kuin odottaa saattoi!
Mitäs sitten tekniikan rintamalla? Merkittävin hankinta oli ehkä Cobolt MK2, joka on puhuva yhdistelmäuuni. Samassa laitteessa on mikro, grilli ja kiertoilmauuni, ja näiden yhdistelmiä voi myös käyttää. Sitä on tullut käytettyä paljon.
Vuoden merkittävin lahja oli Apple Watch -älykello, joka on ollut päivittäisessä käytössä. En ole liikkujatyyppiä enkä halua ilmoituksia kelloon, mutta erityisen kätevä Apple Watch on maksamistilanteissa. Muutenkin se on kaikin puolin kiinnostava laite, jonka kehitystä on mielenkiintoista seurata.
Kun Applen tuotteisiin päästiin, uutta iPhonea en hankkinut kuluneenakaan vuonna, koska en kerta kaikkiaan nähnyt siihen olevan tarvetta. Olen tosi tyytyväinen vuoden 2018 iPhone XS:ään, joka on toiminut täysin moitteetta pian sen viisi vuotta. Vuosi vuodelta käy todennäköisemmäksi, että hankin sen tilalle uuden, mutta en julista sitä mitenkään kirkossa kuulutetuksi tälläkään kertaa.
Syksyn Apple-hankinta oli AirPods Pro 2 -kuulokkeet, joista oli juttua täälläkin.
Kuluvan vuoden ensimmäinen Apple-hankinta puolestaan ilmestyi taloon eilen, kun ensimmäinen iso HomePod-älykaiutin saapui. Pienistä HomePodeista on ollut juttua täällä aikaisemmin, ja sen rinnalle Apple julkaisi ison HomePodin muutama viikko sitten. Ennakkotilaukseenhan sellainen meni. Ulkoisesti iso HomePod on samanlainen kuin Mini; se on vain paljon isompi. Äänenlaatu on erinomainen. En ole mikään hifi-ihminen, mutta minun korvissa HomePod kuulostaa varsin tasapainoiselta. Syvyyttä löytyy, mutta diskantitkin toistuvat hyvin. Voin suositella isompaa HomePodia sellaisille, joiden mielestä HomePod Mini jää köykäiseksi musiikinkuuntelussa. Jos kuuntelee enimmäkseen puhetta, niin kuin minä, ero on aika pieni. En toki hankintaa silti kadu.
Ei sitten muuta kuin hyvää vuotta kaikille. Maailmanrauha on turha toive, mutta toivottavasti maailmantilanteeseen liittyen tulisi edes jotain hyviä uutisia!
19 lokakuuta 2022
AirPods Pro 2 -kuulokkeet – joka rintamalla hiukan paremmat kuin edeltäjänsä
Hiukan vajaat kolme vuotta sitten kirjoitin tämän tekstin, jossa käsittelin ensimmäisen sukupolven AirPods Pro -kuulokkeita. Jos AirPods-kuulokkeet on tuntematon käsite, kannattaa tuo merkintä lukea taustaksi.
Niin paljon olin tykännyt ensimmäisen sukupolven AirPods Pro -kuulokkeista, että pidin aika lailla selvänä, että tulisin hankkimaan toisen sukupolven version heti sen ilmestyttyä. Näin sitten kävikin. Pitkään oli jo liikkunut huhuja, että vuoden 2022 aikana julkaistaisiin uudet AirPods Pro -kuulokkeet, ja odotus palkittiin Applen Far Out -tapahtuman yhteydessä 7.9.
Ennakkotilasin toisen sukupolven AirPods Prot heti kun se oli mahdollista 9.9. Kahta viikkoa myöhemmin 23.9. DHL sitten toi odotetun paketin.
Aloitetaan ulkonäöstä. Sekä itse kuulokkeet että latauskotelo ovat käytännössä identtiset edeltäjiin nähden. Ainoa selkeästi tuntuva ero on, että latauskotelon oikeassa päädyssä on paikka kantohihnalle ja alareunassa latausliitännän vieressä tuntuu pieni kaiutingrilli. Itse kuulokkeet ovat ainakin minusta sormituntumalla täysin identtiset. Korvasovitteiden vaihtaminenkin käy samalla tavalla, eli erot liittyvät toiminnallisuuteen.
Merkittävin ero on latauskotelo, jossa todellakin on kaiutin. Tämä mahdollistaa sen, että latauskotelo pystyy pitämään äänimerkkejä, mikä näkövammaisten käyttäjien kannalta on huomattavan hyvä uudistus! Latauskotelo pitää äänimerkin latauksen alkaessa sekä latauskotelon akun varauksen pudotessa alle 33 prosentin. Akun alhaiseen varaukseen liittyvä äänimerkki kuuluu, kun laitetaan kuulokkeet koteloon ja suljetaan sen kansi. Aikaisemmin vain kuulokkeet olivat osana Applen Missä on -järjestelmää, mikä siis tarkoitti sitä, että jos kuuloke oli hukkunut, siitä pystyi löytämisen helpottamiseksi soittamaan äänimerkin iPhonen tai iPadin Missä on- (nykyisin nimeltään Etsi) -sovelluksesta. Jos kotelo oli kadoksissa, siitä ei saanut äänimerkkiä. Koska kotelossa on kaiutin, tämä on nyt muuttunut, mikä on ollut suurin syy siihen, että Apple on siihen kaiuttimen laittanutkin. Koteloon liittyen on vielä sellainenkin uudistus, että sitä pystyy nykyään lataamaan Apple Watchin laturilla, mikä on varsin kätevää, jos sattuu Apple Watchin omistamaan.
Siirrytään sitten itse kuulokkeisiin, joiden suurin varsinainen uudistus on se, että äänenvoimakkuutta on nyt mahdollista säätää kuulokkeista. Ensimmäisen sukupolven AirPods Proissa voimakkuutta pystyi säätämään vain Sirillä tai yhdistettynä olevan laitteen äänenvoimakkuuspainikkeilla, mutta AirPods Pro 2 -kuulokkeiden voimakkuutta pystyy säätämään niiden vartta hipaisemalla. Kuulokkeiden alapuolella olevan lyhyen varren etuosassa on syvennys, jonka kohdalla hipaisemalla voimakkuus muuttuu, ja pieni naksahdus vahvistaa, että hipaisuele on mennyt perille. Tämä se on mahtava uudistus! Minulla ainakin on aina välillä tilanne, että puhelin ei ole mukana, jolloin on huomattavan kätevää, että voimakkuutta pystyy säätämään kuulokkeilla itsellään.
Muilta osin uudistukset liittyvät äänenlaatuun, vastameluun sekä läpikuuluvuustilaan, jotka kaikki myös ovat parantuneet.
En hirveästi ole verrannut ensimmäisen ja toisen sukupolven AirPods Pro -kuulokkeita rinnakkain, mutta sanoisin kyllä, että näissä uusissa on hiukan täyteläisempi ääni. Varsinkin bassoa on enemmän, mutta ei mitenkään häiritsevän paljon.
Vastamelu on myös jonkin verran parempi. Kautta linjan kaikki äänet vaimenevat enemmän, erityisesti matalat äänet. Jos on autossa ja laittaa vastamelun päälle, tuntuu, että matala auton hurina ikään kuin imaistaan pois ja jäljelle jäävät vain mahdolliset korkeammat äänet. Sitä on vaikea selittää – se pitää kokea.
Suurimmat muutokset ovat kuitenkin tulleet läpikuuluvuustilan puolella. Ensinnäkin läpikuuluvuustila on paljon luonnollisempi kuin ensimmäisen sukupolven AirPods Proissa. Niissäkin toki läpikuuluvuustila toimi erinomaisen hyvin, mutta äänet kuuluivat jotenkin kirkkaampina kuin ilman kuulokkeita. Sitten uutena AirPods Pro -kuulokkeissa on mukautuva läpikuuluvuustila. Tämä on oletuksena päällä ja tarkoittaa sitä, että kovat äänet hiljennetään. Aika kova ääni tarvitaan, että tämä hiljennystoiminto astuu kuvaan, mutta sen huomaa vaikka silloin kun ovi pamahtaa äänekkäästi kiinni. Hiljennys tapahtuu huomaamattomasti, mutta sen kuitenkin aistii, että ilman mukautuvaa läpikuuluvuutta tuo olisi ollut kovempi ääni. Sitä voisi verrata limiterin käyttöön äänenkäsittelyssä. Toki voi olla tilanteita, että ympäröivät äänet haluaa kuulla niiden oikeilla voimakkuuksilla, mistä syystä on hyvä, että mukautuvan läpikuuluvuuden saa myös pois päältä. Itse olen kuitenkin pitänyt toimintoa päällä ja kovasti tykännyt siitä.
Myös mikrofonit kuulostavat paremmilta kuin ensimmäisen sukupolven AirPods Proissa. Niitä arvioitaessa pitää muistaa, että mikrofonit on tarkoitettu pääosin puheluihin, eli ne poimivat ihmisääntä hyvin ja pyrkii eliminoimaan taustamelua. Uusien AirPods Proiden mikrofonien äänialue on kuitenkin laajempi ja ääni kuulostaa miellyttävämmältä. Itse otin aikaisemmin usein kuulokkeet korvista WhatsApp-ääniviestin nauhoittamisen ajaksi, koska halusin kuulostaa hyvältä vastaanottajille. Uudet AirPods Prot päässä kehtaa hyvinkin ääniviestiä laittaa.
Kuten melkein minkä tahansa uuden tuotteen kohdalla, AirPods Pro 2 -kuulokkeissakin on bugeja, joista on myös uutisoitu. Itse olen kyllä kärsinyt jonkin verran siitä, että ääni menee epäsynkkaan, eli kuuluu hiukan eri aikaan vasemmasta ja oikeasta korvasta. Tämä ongelma korostuu erityisesti VoiceOver-käyttäjillä, koska VoiceOveria käytettäessä tulee väkisinkin myös lyhyitä hiljaisia jaksoja, ja minusta on vaikuttanut siltä, että ongelma ilmenee erityisen herkästi muutaman sekunnin tai pidemmän hiljaisuuden jälkeen. Kun VoiceOver sitten alkaa puhua tai jotain muuta ääntä alkaa kuulua, äänet ovatkin ärsyttävästi epäsynkassa. Sitten pitää taas pysäyttää VoiceOverin puhe tai muu ääni muutamaksi sekunniksi ennen kuin tilanne palaa normaaliksi.
Luotan siihen, että Apple korjaa nämä ongelmat ohjelmistopäivityksellä. Ensimmäistenkin AirPods Proiden kanssa vastaavantyyppisiä ongelmia oli, ja ne kyllä korjaantuivat muistaakseni aika nopeasti.
Kaiken kaikkiaan olen itse kuitenkin ollut varsin tyytyväinen AirPods Pro 2 -kuulokkeisiin. Parannukset edeltäjiin ovat merkittäviä – lyhyesti hyvistä vastamelukuulokkeista on tehty vielä paremmat.
Niin paljon olin tykännyt ensimmäisen sukupolven AirPods Pro -kuulokkeista, että pidin aika lailla selvänä, että tulisin hankkimaan toisen sukupolven version heti sen ilmestyttyä. Näin sitten kävikin. Pitkään oli jo liikkunut huhuja, että vuoden 2022 aikana julkaistaisiin uudet AirPods Pro -kuulokkeet, ja odotus palkittiin Applen Far Out -tapahtuman yhteydessä 7.9.
Ennakkotilasin toisen sukupolven AirPods Prot heti kun se oli mahdollista 9.9. Kahta viikkoa myöhemmin 23.9. DHL sitten toi odotetun paketin.
Aloitetaan ulkonäöstä. Sekä itse kuulokkeet että latauskotelo ovat käytännössä identtiset edeltäjiin nähden. Ainoa selkeästi tuntuva ero on, että latauskotelon oikeassa päädyssä on paikka kantohihnalle ja alareunassa latausliitännän vieressä tuntuu pieni kaiutingrilli. Itse kuulokkeet ovat ainakin minusta sormituntumalla täysin identtiset. Korvasovitteiden vaihtaminenkin käy samalla tavalla, eli erot liittyvät toiminnallisuuteen.
Merkittävin ero on latauskotelo, jossa todellakin on kaiutin. Tämä mahdollistaa sen, että latauskotelo pystyy pitämään äänimerkkejä, mikä näkövammaisten käyttäjien kannalta on huomattavan hyvä uudistus! Latauskotelo pitää äänimerkin latauksen alkaessa sekä latauskotelon akun varauksen pudotessa alle 33 prosentin. Akun alhaiseen varaukseen liittyvä äänimerkki kuuluu, kun laitetaan kuulokkeet koteloon ja suljetaan sen kansi. Aikaisemmin vain kuulokkeet olivat osana Applen Missä on -järjestelmää, mikä siis tarkoitti sitä, että jos kuuloke oli hukkunut, siitä pystyi löytämisen helpottamiseksi soittamaan äänimerkin iPhonen tai iPadin Missä on- (nykyisin nimeltään Etsi) -sovelluksesta. Jos kotelo oli kadoksissa, siitä ei saanut äänimerkkiä. Koska kotelossa on kaiutin, tämä on nyt muuttunut, mikä on ollut suurin syy siihen, että Apple on siihen kaiuttimen laittanutkin. Koteloon liittyen on vielä sellainenkin uudistus, että sitä pystyy nykyään lataamaan Apple Watchin laturilla, mikä on varsin kätevää, jos sattuu Apple Watchin omistamaan.
Siirrytään sitten itse kuulokkeisiin, joiden suurin varsinainen uudistus on se, että äänenvoimakkuutta on nyt mahdollista säätää kuulokkeista. Ensimmäisen sukupolven AirPods Proissa voimakkuutta pystyi säätämään vain Sirillä tai yhdistettynä olevan laitteen äänenvoimakkuuspainikkeilla, mutta AirPods Pro 2 -kuulokkeiden voimakkuutta pystyy säätämään niiden vartta hipaisemalla. Kuulokkeiden alapuolella olevan lyhyen varren etuosassa on syvennys, jonka kohdalla hipaisemalla voimakkuus muuttuu, ja pieni naksahdus vahvistaa, että hipaisuele on mennyt perille. Tämä se on mahtava uudistus! Minulla ainakin on aina välillä tilanne, että puhelin ei ole mukana, jolloin on huomattavan kätevää, että voimakkuutta pystyy säätämään kuulokkeilla itsellään.
Muilta osin uudistukset liittyvät äänenlaatuun, vastameluun sekä läpikuuluvuustilaan, jotka kaikki myös ovat parantuneet.
En hirveästi ole verrannut ensimmäisen ja toisen sukupolven AirPods Pro -kuulokkeita rinnakkain, mutta sanoisin kyllä, että näissä uusissa on hiukan täyteläisempi ääni. Varsinkin bassoa on enemmän, mutta ei mitenkään häiritsevän paljon.
Vastamelu on myös jonkin verran parempi. Kautta linjan kaikki äänet vaimenevat enemmän, erityisesti matalat äänet. Jos on autossa ja laittaa vastamelun päälle, tuntuu, että matala auton hurina ikään kuin imaistaan pois ja jäljelle jäävät vain mahdolliset korkeammat äänet. Sitä on vaikea selittää – se pitää kokea.
Suurimmat muutokset ovat kuitenkin tulleet läpikuuluvuustilan puolella. Ensinnäkin läpikuuluvuustila on paljon luonnollisempi kuin ensimmäisen sukupolven AirPods Proissa. Niissäkin toki läpikuuluvuustila toimi erinomaisen hyvin, mutta äänet kuuluivat jotenkin kirkkaampina kuin ilman kuulokkeita. Sitten uutena AirPods Pro -kuulokkeissa on mukautuva läpikuuluvuustila. Tämä on oletuksena päällä ja tarkoittaa sitä, että kovat äänet hiljennetään. Aika kova ääni tarvitaan, että tämä hiljennystoiminto astuu kuvaan, mutta sen huomaa vaikka silloin kun ovi pamahtaa äänekkäästi kiinni. Hiljennys tapahtuu huomaamattomasti, mutta sen kuitenkin aistii, että ilman mukautuvaa läpikuuluvuutta tuo olisi ollut kovempi ääni. Sitä voisi verrata limiterin käyttöön äänenkäsittelyssä. Toki voi olla tilanteita, että ympäröivät äänet haluaa kuulla niiden oikeilla voimakkuuksilla, mistä syystä on hyvä, että mukautuvan läpikuuluvuuden saa myös pois päältä. Itse olen kuitenkin pitänyt toimintoa päällä ja kovasti tykännyt siitä.
Myös mikrofonit kuulostavat paremmilta kuin ensimmäisen sukupolven AirPods Proissa. Niitä arvioitaessa pitää muistaa, että mikrofonit on tarkoitettu pääosin puheluihin, eli ne poimivat ihmisääntä hyvin ja pyrkii eliminoimaan taustamelua. Uusien AirPods Proiden mikrofonien äänialue on kuitenkin laajempi ja ääni kuulostaa miellyttävämmältä. Itse otin aikaisemmin usein kuulokkeet korvista WhatsApp-ääniviestin nauhoittamisen ajaksi, koska halusin kuulostaa hyvältä vastaanottajille. Uudet AirPods Prot päässä kehtaa hyvinkin ääniviestiä laittaa.
Kuten melkein minkä tahansa uuden tuotteen kohdalla, AirPods Pro 2 -kuulokkeissakin on bugeja, joista on myös uutisoitu. Itse olen kyllä kärsinyt jonkin verran siitä, että ääni menee epäsynkkaan, eli kuuluu hiukan eri aikaan vasemmasta ja oikeasta korvasta. Tämä ongelma korostuu erityisesti VoiceOver-käyttäjillä, koska VoiceOveria käytettäessä tulee väkisinkin myös lyhyitä hiljaisia jaksoja, ja minusta on vaikuttanut siltä, että ongelma ilmenee erityisen herkästi muutaman sekunnin tai pidemmän hiljaisuuden jälkeen. Kun VoiceOver sitten alkaa puhua tai jotain muuta ääntä alkaa kuulua, äänet ovatkin ärsyttävästi epäsynkassa. Sitten pitää taas pysäyttää VoiceOverin puhe tai muu ääni muutamaksi sekunniksi ennen kuin tilanne palaa normaaliksi.
Luotan siihen, että Apple korjaa nämä ongelmat ohjelmistopäivityksellä. Ensimmäistenkin AirPods Proiden kanssa vastaavantyyppisiä ongelmia oli, ja ne kyllä korjaantuivat muistaakseni aika nopeasti.
Kaiken kaikkiaan olen itse kuitenkin ollut varsin tyytyväinen AirPods Pro 2 -kuulokkeisiin. Parannukset edeltäjiin ovat merkittäviä – lyhyesti hyvistä vastamelukuulokkeista on tehty vielä paremmat.
18 syyskuuta 2022
Apple järjesti suomenkielisille unelmasyksyn – uusi VoiceOver-ääni sekä suomen kielen tuki älykaiuttimessa!
Syyskuu on perinteisesti Applen laitteita käyttäville sangen mielenkiintoista aikaa, eikä tämä vuosi ollut mikään poikkeus. Tässä tekstissä keskityn ohjelmistopuolen asioihin – laitteisiin päästään myöhemmin. Ei, en vieläkään hankkinut uutta iPhonea, mutta uudet AirPods Pro -kuulokkeet meni ennakkotilaukseen.
VoiceOver on Applen laitteissa käytettävä ruudunlukuohjelma, joka synteettisenä puheena lukee näytöllä olevan tekstin. Se, miltä tämä puhe kuulostaa, on tietenkin erittäin tärkeä juttu, kun laitetta käytetään pelkästään kyseistä puhetta kuuntelemalla. Ehkäpä sitä voisi verrata siihen, kuinka kirkas näyttö on tai kuinka hyvin kirjaimet näkyvät.
IPhoneissa ja iPadeissa on vuosien saatossa voinut käyttää viittä eri suomenkielistä puheääntä: Mikko, Satu, Onni sekä suomenkieliset Siri-äänet Topi ja Suvi. Näiden kaikkien puheäänten ”ongelmana” on ollut se, että ne ovat yrittäneet tulkita lukemaansa turhan paljon, mistä ymmärrettävyys on voinut kärsiä. Otetaan esimerkiksi h-kirjain, joka voi tarkoittaa ainakin sekä tunteja että huoneita. Ei puhesyntetisaattori pysty erottelemaan, ollaanko lukemassa vuokrakämppäilmoituksia vai jotain muuta. Tästä syystä ainakin minun mielestäni toivottavinta olisi, että jos jossakin lukee ”2 h”, puhesyntetisaattori sanoisi ”kaksi hoo” eikä ”kaksi huonetta” tai ”kaksi tuntia”. Ainakin jossain vaiheessa oli niin, että nämä iOS-laitteissa käytettävät äänet sanoivat ”kaksi huonetta”.
Sitten ne yrittävät lausua usein käytettyjä englannin kielen sanoja ja nimiä oikein englanniksi. Tämä voi tuntua ajatuksena hyvältä, mutta oikeinkirjoitukseen se voi vaikuttaa. Minulla on tästä esimerkkikin. Aikoinaan 2008 kirjoitin äidinkielen aineen, jonka aihetta en enää muista, mutta kirjoitin järjestään uimari Michael Phelpsin nimen F-kirjaimella (Felps), koska käyttämäni puhesyntetisaattori lausui sen niin.
Toki kaikilla laitteilla voi kirjain kirjaimelta tarkistaa miten joku nimi kirjoitetaan, mutta ei sellaiseen välttämättä halua käyttää aikaa ainakaan silloin kun rennosti lueskelee uutisartikkeleita.
Apple toi näihin haasteisiin helpotusta muutama vuosi sitten, kun käyttöön tuli lausumistyökalu, jolla pystyi vaikuttamaan eri sanojen lausumistapaan. Tämä oli hyvä, mutta uusia tulkintoja tuli koko ajan lisää. Esimerkiksi kun ennen vaaleja alettiin kirjoittaa Joe Bidenista paljon, nykyisen presidentin sukunimi muuttui muotoon ”Baiden”.
Monet – minä yksi heistä – siis haluavat, että puhesyntetisaattori lausuu asiat niin kuin ne kirjoitetaan, mikä monesti helpottaa ymmärrettävyyttä varsinkin nopeammilla puhenopeuksilla. Suinkaan ei toki toivota, että uutistenlukijat ja vastaavat lausuisivat nimiä väärin, vaan puhesyntetisaattori on tässä kontekstissa eri asia. Erityisen hyvä esimerkki oli kerran kun luin toimittaja Kerstin Kronvallin kirjan. IPhonen puhesyntetisaattori sanoi ”Tshärstin” (väärin!) ja ihmislukija niin kuin se kirjoitetaan (väärin!). Toisin päin sen olisi pitänyt olla.
Toki nämä asiat ovat myös makuasioita, mutta yksin mielipiteeni kanssa en ole. Monesti on eri tahojen ja ihmisten toimesta yritetty vaikuttaa siihen, että Applen laitteisiin saataisiin parempia puhesyntetisaattoreita, mutta nyt vasta tuli muutos parempaan.
Jo ensimmäisten iOS 16 -betaversioiden tultua kesäkuussa kävi ilmi, että Eloquence-puhesyntetisaattori oli tullut uutena VoiceOveriin. Tämä aiheutti paljon kuohuntaa niillä kielialueilla, joilla sitä pystyy käyttämään. Enimmäkseen Eloquence tukee isoja kieliä, kuten englantia, saksaa, ranskaa ja espanjaa, mutta meidän pieni suomi on kuitenkin mukana. Eloquence on monille tuttu erityisesti Talks-nimisestä ruudunlukuohjelmasta, jota aikoinaan käytettiin Nokian puhelimissa. Myös Windowsin puolella käytettävän JAWS-ruudunlukuohjelman oletusäänenä Eloquence on. Ja nyt sitä pystyy siis käyttämään myös Applen tuotteissa, mikä on aivan mahtava uudistus!
Eloquencekin tekee jonkin verran tulkintoja; itse asiassa tämä Phelps-esimerkki tapahtui juuri sillä äänellä, mutta määrä on kuitenkin aivan mitätön, jos verrataan yllä mainittuihin ääniin.
Toistaiseksi vain iPhone-puhelimissa käytettävä iOS 16 tuli ulos, mutta Eloquence tulee olemaan käytettävissä myös iPad OS 16:ssa ja uudessa Mac OS Venturassa, jotka tullevat lokakuussa.
Silloin puolitoista vuotta sitten kerroin, että sanomalla ”Hey Siri, play 96,2 FM” sai Iskelmä-radiokanavan päälle Siri-kielen ollessa englanti. Nyt voidaankin käyttää suoraan kanavien nimiä, kuten ”Toista Radio Nostalgia”, ”Toista Radio Iskelmä” tai ”Toista Radio SuomiPop”.
Apple käyttää radiokanavien toistamiseen TuneIn-nimistä palvelua, josta YLEn kanavat puuttuvat, eli niiden toistaminen tällä tavalla ei onnistu.
Jos on Apple Music -suoratoistopalvelu käytössä, voidaan lisäksi pyytää Siriä toistamaan haluttua musiikkia. Itse olen Spotify-käyttäjä. Siinä missä puhelimen Siriä pystyy pyytämään soittamaan musiikkia Spotifysta, tämä ei toistaiseksi onnistu suoraan HomePodilla. Sen sijaan voin sanoa puhelimen Sirille: ”Toista käyn uudelleen eiliseen Spotifysta kaiuttimessa Olohuone”, minkä jälkeen Lea Lavenin (älkää kysykö miksi) versio kyseisestä kappaleesta lähtee soimaan olohuoneessa olevasta HomePod Ministä.
Koska puhelimen ja HomePodin Siri tämän myötä ovat minulla samalla kielellä, myös puheluiden soittaminen ja tekstiviestien lähettäminen onnistuu suoraan älykaiuttimelle puhumalla. Puhelua soitettaessa ääni sitten kuuluu suoraan kaiuttimesta, minkä lisäksi sen mikrofonia käytetään. En ole varsinaista puhelua vielä kokeillut, mutta tiedän soittamisen onnistuvan, koska soitin testiksi HomePod Minillä omaan vastaajaani. Sekä tekstiviestien että äänimuotoisten iMessageiden lähettäminen onnistuu.
Lisäksi muistutuksien ja kalenteritapahtumien asettaminen HomePodille puhumalla on mahdollista. Silloin muistutukset ja kalenteritapahtumat tulevat näkyviin iPhoneen, aivan samalla tavalla kuin jos ne olisi luotu käsin tai iPhonen Sirille puhumalla.
Kätevää on sekin, että HomePodin Siriltä pystyy kysymään, missä puhelin on, minkä jälkeen iPhoneen lähetetään äänimerkki. Se tukee myös muita niin sanotussa Missä on -verkossa olevia laitteita, kuten AirTag-paikantimia.
Pitkälti mitä tahansa muutakin, mitä iPhonen Sirillä pystyy tekemään, on mahdollista myös suoraan HomePodin Sirillä. Olen kysellyt säätä, valuuttamuunnoksia sekä asettanut ajastimia ja herätyksiä.
Pikakomentojakin voi luultavasti suorittaa. Minä käytän päivittäisesti kuljetuspalvelukyyteihin liittyviä pikakomentoja, jotka siis lähettävät tietyn sisältöisen viestin tiettyyn numeroon. En ole kokeillut, mutta luulisin niidenkin toimivan.
Vaikka itse pystyn aivan hyvin käyttämään englanninkielistä älykaiutinta, niin aivan mahtava uudistushan tämä on. Nyt on mielenkiintoista nähdä, tulevatko HomePod-laitteet virallisesti myyntiin Suomessa. Se voisi vihdoin tuoda mukanaan sen, että älykaiuttimet hiukankin yleistyisivät täälläkin.
Tilaukseen menivät siis uudet AirPods Pro -kuulokkeet, joihin palataan tuonnempana. Taustaksi voi lukea tämän tekstin, jossa käsittelen AirPodeja yleisellä tasolla sekä ensimmäisen sukupolven AirPods Pro -kuulokkeita.
Uusi VoiceOver-ääni Eloquence
Aloitetaan siitä, että VoiceOver-ruudunlukuohjelmaan tuli uusi, aivan erilainen puheääni, mikä on todella merkittävä asia.VoiceOver on Applen laitteissa käytettävä ruudunlukuohjelma, joka synteettisenä puheena lukee näytöllä olevan tekstin. Se, miltä tämä puhe kuulostaa, on tietenkin erittäin tärkeä juttu, kun laitetta käytetään pelkästään kyseistä puhetta kuuntelemalla. Ehkäpä sitä voisi verrata siihen, kuinka kirkas näyttö on tai kuinka hyvin kirjaimet näkyvät.
IPhoneissa ja iPadeissa on vuosien saatossa voinut käyttää viittä eri suomenkielistä puheääntä: Mikko, Satu, Onni sekä suomenkieliset Siri-äänet Topi ja Suvi. Näiden kaikkien puheäänten ”ongelmana” on ollut se, että ne ovat yrittäneet tulkita lukemaansa turhan paljon, mistä ymmärrettävyys on voinut kärsiä. Otetaan esimerkiksi h-kirjain, joka voi tarkoittaa ainakin sekä tunteja että huoneita. Ei puhesyntetisaattori pysty erottelemaan, ollaanko lukemassa vuokrakämppäilmoituksia vai jotain muuta. Tästä syystä ainakin minun mielestäni toivottavinta olisi, että jos jossakin lukee ”2 h”, puhesyntetisaattori sanoisi ”kaksi hoo” eikä ”kaksi huonetta” tai ”kaksi tuntia”. Ainakin jossain vaiheessa oli niin, että nämä iOS-laitteissa käytettävät äänet sanoivat ”kaksi huonetta”.
Sitten ne yrittävät lausua usein käytettyjä englannin kielen sanoja ja nimiä oikein englanniksi. Tämä voi tuntua ajatuksena hyvältä, mutta oikeinkirjoitukseen se voi vaikuttaa. Minulla on tästä esimerkkikin. Aikoinaan 2008 kirjoitin äidinkielen aineen, jonka aihetta en enää muista, mutta kirjoitin järjestään uimari Michael Phelpsin nimen F-kirjaimella (Felps), koska käyttämäni puhesyntetisaattori lausui sen niin.
Toki kaikilla laitteilla voi kirjain kirjaimelta tarkistaa miten joku nimi kirjoitetaan, mutta ei sellaiseen välttämättä halua käyttää aikaa ainakaan silloin kun rennosti lueskelee uutisartikkeleita.
Apple toi näihin haasteisiin helpotusta muutama vuosi sitten, kun käyttöön tuli lausumistyökalu, jolla pystyi vaikuttamaan eri sanojen lausumistapaan. Tämä oli hyvä, mutta uusia tulkintoja tuli koko ajan lisää. Esimerkiksi kun ennen vaaleja alettiin kirjoittaa Joe Bidenista paljon, nykyisen presidentin sukunimi muuttui muotoon ”Baiden”.
Monet – minä yksi heistä – siis haluavat, että puhesyntetisaattori lausuu asiat niin kuin ne kirjoitetaan, mikä monesti helpottaa ymmärrettävyyttä varsinkin nopeammilla puhenopeuksilla. Suinkaan ei toki toivota, että uutistenlukijat ja vastaavat lausuisivat nimiä väärin, vaan puhesyntetisaattori on tässä kontekstissa eri asia. Erityisen hyvä esimerkki oli kerran kun luin toimittaja Kerstin Kronvallin kirjan. IPhonen puhesyntetisaattori sanoi ”Tshärstin” (väärin!) ja ihmislukija niin kuin se kirjoitetaan (väärin!). Toisin päin sen olisi pitänyt olla.
Toki nämä asiat ovat myös makuasioita, mutta yksin mielipiteeni kanssa en ole. Monesti on eri tahojen ja ihmisten toimesta yritetty vaikuttaa siihen, että Applen laitteisiin saataisiin parempia puhesyntetisaattoreita, mutta nyt vasta tuli muutos parempaan.
Jo ensimmäisten iOS 16 -betaversioiden tultua kesäkuussa kävi ilmi, että Eloquence-puhesyntetisaattori oli tullut uutena VoiceOveriin. Tämä aiheutti paljon kuohuntaa niillä kielialueilla, joilla sitä pystyy käyttämään. Enimmäkseen Eloquence tukee isoja kieliä, kuten englantia, saksaa, ranskaa ja espanjaa, mutta meidän pieni suomi on kuitenkin mukana. Eloquence on monille tuttu erityisesti Talks-nimisestä ruudunlukuohjelmasta, jota aikoinaan käytettiin Nokian puhelimissa. Myös Windowsin puolella käytettävän JAWS-ruudunlukuohjelman oletusäänenä Eloquence on. Ja nyt sitä pystyy siis käyttämään myös Applen tuotteissa, mikä on aivan mahtava uudistus!
Eloquencekin tekee jonkin verran tulkintoja; itse asiassa tämä Phelps-esimerkki tapahtui juuri sillä äänellä, mutta määrä on kuitenkin aivan mitätön, jos verrataan yllä mainittuihin ääniin.
Toistaiseksi vain iPhone-puhelimissa käytettävä iOS 16 tuli ulos, mutta Eloquence tulee olemaan käytettävissä myös iPad OS 16:ssa ja uudessa Mac OS Venturassa, jotka tullevat lokakuussa.
HomePod-älykaiuttimeen tuki suomenkieliselle Sirille!
Noin puolitoista vuotta sitten kirjoittelin ”täydellisestä älykaiuttimesta” HomePod Ministä. Kuten tekstistä käy ilmi, laitteen Siri ei vielä silloin tukenut suomenkielisiä äänikomentoja. Tämä tilanne muuttui tällä viikolla, kun HomePod OS 16 julkaistiin. Näin ollen HomePodista tuli ensimmäinen suurten valmistajien älykaiutin, jolle pystyy antamaan äänikomentoja suomeksi.Silloin puolitoista vuotta sitten kerroin, että sanomalla ”Hey Siri, play 96,2 FM” sai Iskelmä-radiokanavan päälle Siri-kielen ollessa englanti. Nyt voidaankin käyttää suoraan kanavien nimiä, kuten ”Toista Radio Nostalgia”, ”Toista Radio Iskelmä” tai ”Toista Radio SuomiPop”.
Apple käyttää radiokanavien toistamiseen TuneIn-nimistä palvelua, josta YLEn kanavat puuttuvat, eli niiden toistaminen tällä tavalla ei onnistu.
Jos on Apple Music -suoratoistopalvelu käytössä, voidaan lisäksi pyytää Siriä toistamaan haluttua musiikkia. Itse olen Spotify-käyttäjä. Siinä missä puhelimen Siriä pystyy pyytämään soittamaan musiikkia Spotifysta, tämä ei toistaiseksi onnistu suoraan HomePodilla. Sen sijaan voin sanoa puhelimen Sirille: ”Toista käyn uudelleen eiliseen Spotifysta kaiuttimessa Olohuone”, minkä jälkeen Lea Lavenin (älkää kysykö miksi) versio kyseisestä kappaleesta lähtee soimaan olohuoneessa olevasta HomePod Ministä.
Koska puhelimen ja HomePodin Siri tämän myötä ovat minulla samalla kielellä, myös puheluiden soittaminen ja tekstiviestien lähettäminen onnistuu suoraan älykaiuttimelle puhumalla. Puhelua soitettaessa ääni sitten kuuluu suoraan kaiuttimesta, minkä lisäksi sen mikrofonia käytetään. En ole varsinaista puhelua vielä kokeillut, mutta tiedän soittamisen onnistuvan, koska soitin testiksi HomePod Minillä omaan vastaajaani. Sekä tekstiviestien että äänimuotoisten iMessageiden lähettäminen onnistuu.
Lisäksi muistutuksien ja kalenteritapahtumien asettaminen HomePodille puhumalla on mahdollista. Silloin muistutukset ja kalenteritapahtumat tulevat näkyviin iPhoneen, aivan samalla tavalla kuin jos ne olisi luotu käsin tai iPhonen Sirille puhumalla.
Kätevää on sekin, että HomePodin Siriltä pystyy kysymään, missä puhelin on, minkä jälkeen iPhoneen lähetetään äänimerkki. Se tukee myös muita niin sanotussa Missä on -verkossa olevia laitteita, kuten AirTag-paikantimia.
Pitkälti mitä tahansa muutakin, mitä iPhonen Sirillä pystyy tekemään, on mahdollista myös suoraan HomePodin Sirillä. Olen kysellyt säätä, valuuttamuunnoksia sekä asettanut ajastimia ja herätyksiä.
Pikakomentojakin voi luultavasti suorittaa. Minä käytän päivittäisesti kuljetuspalvelukyyteihin liittyviä pikakomentoja, jotka siis lähettävät tietyn sisältöisen viestin tiettyyn numeroon. En ole kokeillut, mutta luulisin niidenkin toimivan.
Vaikka itse pystyn aivan hyvin käyttämään englanninkielistä älykaiutinta, niin aivan mahtava uudistushan tämä on. Nyt on mielenkiintoista nähdä, tulevatko HomePod-laitteet virallisesti myyntiin Suomessa. Se voisi vihdoin tuoda mukanaan sen, että älykaiuttimet hiukankin yleistyisivät täälläkin.
Tilaukseen menivät siis uudet AirPods Pro -kuulokkeet, joihin palataan tuonnempana. Taustaksi voi lukea tämän tekstin, jossa käsittelen AirPodeja yleisellä tasolla sekä ensimmäisen sukupolven AirPods Pro -kuulokkeita.
22 tammikuuta 2022
Vuosi 2021: seuraava koronavuosi, johon kuitenkin sisältyi poikkeuksellisen paljon sykähdyttäviä urheiluhetkiä
Taas on vuosi kulunut, seuraava koronan täyteinen sellainen.
Tähänhän alkaa jo tottua, mutta kieltämättä loppuvuoden tapahtumat ovat pistäneet mielen hiukan ankeaksi – milloin tästä piinasta päästään? Ei milloinkaan?
Viime vuonna kirjoitin: "Jos yhdellä sanalla pitäisi kuvata vuosi 2020, se olisi kiitollisuus. Olen äärettömän kiitollinen siitä, että minulla on työpaikka, että olen saanut pysyä terveenä sekä siitä, että minulla yhä on maailman paras tyttöystävä, joka on tuonut niin sanomattoman paljon iloa ja hyvää mieltä ankean korona-arjen keskellä."
Nuo sanat pätevät kuluneeseenkin vuoteen.
Vuosi sitten ennustin, että Tikkurila-festivaaleja tai kesäolympialaisia ei tultaisi näkemään. Olin väärässä, molemmat järjestettiin. Ei tuntunut oikealta lähteä ihmismassojen keskelle festariyleisöksi, joten jätin Tikkurila-festivaalit väliin, vaikka lippu oli hankittuna jo ennen pandemian alkua.
Sentään yhdessä yleisötapahtumassa kävin vuoden 2021 aikana, nimittäin Kaija Koon keikalla. Olin hommannut keikkaliput itselleni ja tyttöystävälleni niin ikään ennen pandemiaa alkuvuodesta 2020. Keikka siirrettiin useamman kerran, mutta se pidettiin lopulta Tavastialla marraskuun alussa. Se oli oikein mukavaa.
Vuoden sykähdyttävimmiksi urheiluhetkiksi nostan peräti kolme tapahtumaa: Christian Eriksenin loukkaantumisen, Matti Mattssonin olympiapronssin sekä formulakauden ratkaisudraaman.
Olihan se jalkapallon EM-kisojen Tanska-ottelu jotain ihan mieletöntä: historiallinen juhlahetki, jonka pauhu yhtäkkiä vain kuoli pois. En varmasti koskaan tule unohtamaan selostaja Matti Härkösen äänenpainoa ja aitoa järkyttymistä. Muistan ääneen päivitelleeni: "Mitä jos se kuolee?". Näin ei onneksi käynyt ja kisat pääsivät suhteellisen normaalisti jatkumaan. Paljon dramaattisia otteluita, mutta kaikki muut tapahtumat kuitenkin jäivät Eriksenin lyyhistymisen varjoon.
Voi sitä riemua kun Matti Mattsson ui olympiapronssille. Mikko Hannula ja Vesa Hanski pistivät parastaan radioselostamossa ja kilpailu huipentui varsin jännittävällä tavalla niin kuin uintikilpailut nyt usein tuppaavat. Sydän hakkasi ja olisin varmasti huutanut ääneen jos tyttöystäväni ei olisi nukkunut vieressä.
Ehkä kaikki ei mennyt oikein formulakauden viimeisessä kisassa, mutta olihan se draamankaari jotain aivan huikeaa. Niki Juuselan selostus viimeisen kierroksen ratkaisusta on niitä, joita vielä vuosien päästä tulen fiilistelemään. Muutenkin oli kiva juttu, että saatiin uusi mestari. Hamilton on voittanut aivan tarpeeksi.
Tuleva urheiluvuosi tarjoaa paljon kiinnostavaa – huippukohtina Pekingin talviolympialaiset ja jalkapallon MM-kisat Qatarissa. Tuntuu ihan hassulta, että kohta on taas olympialaiset – vastahan Tokion kisat päättyivät.
Musiikillisesti vuosi 2021 ei tarjonnut mitään kovin erikoista. Nostan vuoden biisiksi Haloo Helsinki! -yhtyeen Piilotan mun kyyneleet. Kaunis kappale, tuleva klassikko.
Onkohan tänä kesänä Tikkurila-festivaaleja? Jos kyllä, voiko sinne harkita lähtevänsä? Nähtäväksi jää.
Tänäkään vuonna en hankkinut uutta iPhonea. Muita merkittäviä hankintoja tekniikan rintamallla kuitenkin nähtiin; merkittävimpinä HomePodit, joista kirjoitin huhtikuussa. Halusin syksyllä kuitenkin jonkin Apple-lelun, joten hommasin iPad Airin Smart Keyboard -näppäimistöllä. Se on ollut aktiivisesti käytössä medialaitteena, eli olenkin pääosin käyttänyt iPadia kaikenlaisten asioiden toistamiseen HomePodeista.
Toinen merkittävä hankinta oli Oura-älysormus. Se on ollut varsin kiinnostava. Tyttöystävälläni oli ollut Oura puolisen vuotta, joten suurin piirtein tiesin mistä oli kyse ja tiesin Oura-sovelluksen olevan pääosin saavutettava. Kun kolmannen sukupolven sormus julkistettiin marraskuussa, hän alkoi harkita siihen siirtymistä ja niitä juttuja kuunnellessa minuakin rupesi kiinnostamaan niin paljon, että päätin hypätä kelkkaan mukaan.
Nyt sitten voidaan verrata keskenään valmiuslukemia ❤. Siinä "kilpailussa" en tosin pärjää, koska usein nukun senverran huonosti, että valmiuslukema ei ole kovin korkea.
Viime vuonna mainitsin hankkivani uudet AirPods Pro -kuulokkeet, jos ne ilmestyvät. Näin ei kuitenkaan käynyt. Huhujen mukaan ne ovat tulossa tänä vuonna ja tulen varsin suurella todennäköisyydellä hankkimaan ne.
Mitä iPhoneen tulee, aletaan aika kohta kyllä olla siinä tilanteessa, että tulen vaihtamaan XS:n uudempaan, mutta en tänäkään vuonna julista sitä mitenkään varmaksi. Katsotaan miten käy.
Mitähän tuleva vuosi tuo tullessaan? Päästäänkö viimein normaalimpaan arkeen vai seuraako takaiskut toisiaan? Ei auta kuin jäädä seuraamaan tilannetta ja yrittää sopeutua kulloiseenkin tilanteeseen.
Hyvää vuotta kaikille!
Tähänhän alkaa jo tottua, mutta kieltämättä loppuvuoden tapahtumat ovat pistäneet mielen hiukan ankeaksi – milloin tästä piinasta päästään? Ei milloinkaan?
Viime vuonna kirjoitin: "Jos yhdellä sanalla pitäisi kuvata vuosi 2020, se olisi kiitollisuus. Olen äärettömän kiitollinen siitä, että minulla on työpaikka, että olen saanut pysyä terveenä sekä siitä, että minulla yhä on maailman paras tyttöystävä, joka on tuonut niin sanomattoman paljon iloa ja hyvää mieltä ankean korona-arjen keskellä."
Nuo sanat pätevät kuluneeseenkin vuoteen.
Vuosi sitten ennustin, että Tikkurila-festivaaleja tai kesäolympialaisia ei tultaisi näkemään. Olin väärässä, molemmat järjestettiin. Ei tuntunut oikealta lähteä ihmismassojen keskelle festariyleisöksi, joten jätin Tikkurila-festivaalit väliin, vaikka lippu oli hankittuna jo ennen pandemian alkua.
Sentään yhdessä yleisötapahtumassa kävin vuoden 2021 aikana, nimittäin Kaija Koon keikalla. Olin hommannut keikkaliput itselleni ja tyttöystävälleni niin ikään ennen pandemiaa alkuvuodesta 2020. Keikka siirrettiin useamman kerran, mutta se pidettiin lopulta Tavastialla marraskuun alussa. Se oli oikein mukavaa.
Vuoden sykähdyttävimmiksi urheiluhetkiksi nostan peräti kolme tapahtumaa: Christian Eriksenin loukkaantumisen, Matti Mattssonin olympiapronssin sekä formulakauden ratkaisudraaman.
Olihan se jalkapallon EM-kisojen Tanska-ottelu jotain ihan mieletöntä: historiallinen juhlahetki, jonka pauhu yhtäkkiä vain kuoli pois. En varmasti koskaan tule unohtamaan selostaja Matti Härkösen äänenpainoa ja aitoa järkyttymistä. Muistan ääneen päivitelleeni: "Mitä jos se kuolee?". Näin ei onneksi käynyt ja kisat pääsivät suhteellisen normaalisti jatkumaan. Paljon dramaattisia otteluita, mutta kaikki muut tapahtumat kuitenkin jäivät Eriksenin lyyhistymisen varjoon.
Voi sitä riemua kun Matti Mattsson ui olympiapronssille. Mikko Hannula ja Vesa Hanski pistivät parastaan radioselostamossa ja kilpailu huipentui varsin jännittävällä tavalla niin kuin uintikilpailut nyt usein tuppaavat. Sydän hakkasi ja olisin varmasti huutanut ääneen jos tyttöystäväni ei olisi nukkunut vieressä.
Ehkä kaikki ei mennyt oikein formulakauden viimeisessä kisassa, mutta olihan se draamankaari jotain aivan huikeaa. Niki Juuselan selostus viimeisen kierroksen ratkaisusta on niitä, joita vielä vuosien päästä tulen fiilistelemään. Muutenkin oli kiva juttu, että saatiin uusi mestari. Hamilton on voittanut aivan tarpeeksi.
Tuleva urheiluvuosi tarjoaa paljon kiinnostavaa – huippukohtina Pekingin talviolympialaiset ja jalkapallon MM-kisat Qatarissa. Tuntuu ihan hassulta, että kohta on taas olympialaiset – vastahan Tokion kisat päättyivät.
Musiikillisesti vuosi 2021 ei tarjonnut mitään kovin erikoista. Nostan vuoden biisiksi Haloo Helsinki! -yhtyeen Piilotan mun kyyneleet. Kaunis kappale, tuleva klassikko.
Onkohan tänä kesänä Tikkurila-festivaaleja? Jos kyllä, voiko sinne harkita lähtevänsä? Nähtäväksi jää.
Tänäkään vuonna en hankkinut uutta iPhonea. Muita merkittäviä hankintoja tekniikan rintamallla kuitenkin nähtiin; merkittävimpinä HomePodit, joista kirjoitin huhtikuussa. Halusin syksyllä kuitenkin jonkin Apple-lelun, joten hommasin iPad Airin Smart Keyboard -näppäimistöllä. Se on ollut aktiivisesti käytössä medialaitteena, eli olenkin pääosin käyttänyt iPadia kaikenlaisten asioiden toistamiseen HomePodeista.
Toinen merkittävä hankinta oli Oura-älysormus. Se on ollut varsin kiinnostava. Tyttöystävälläni oli ollut Oura puolisen vuotta, joten suurin piirtein tiesin mistä oli kyse ja tiesin Oura-sovelluksen olevan pääosin saavutettava. Kun kolmannen sukupolven sormus julkistettiin marraskuussa, hän alkoi harkita siihen siirtymistä ja niitä juttuja kuunnellessa minuakin rupesi kiinnostamaan niin paljon, että päätin hypätä kelkkaan mukaan.
Nyt sitten voidaan verrata keskenään valmiuslukemia ❤. Siinä "kilpailussa" en tosin pärjää, koska usein nukun senverran huonosti, että valmiuslukema ei ole kovin korkea.
Viime vuonna mainitsin hankkivani uudet AirPods Pro -kuulokkeet, jos ne ilmestyvät. Näin ei kuitenkaan käynyt. Huhujen mukaan ne ovat tulossa tänä vuonna ja tulen varsin suurella todennäköisyydellä hankkimaan ne.
Mitä iPhoneen tulee, aletaan aika kohta kyllä olla siinä tilanteessa, että tulen vaihtamaan XS:n uudempaan, mutta en tänäkään vuonna julista sitä mitenkään varmaksi. Katsotaan miten käy.
Mitähän tuleva vuosi tuo tullessaan? Päästäänkö viimein normaalimpaan arkeen vai seuraako takaiskut toisiaan? Ei auta kuin jäädä seuraamaan tilannetta ja yrittää sopeutua kulloiseenkin tilanteeseen.
Hyvää vuotta kaikille!
11 huhtikuuta 2021
HomePod Mini – täydellinen älykaiutin
Runsaat kaksi kuukautta sitten tähän kämppään tuli ensimmäinen HomePod Mini, joka on Applen uusi älykaiutin.
Tuon jälkeen niitä on tullut kolme lisää, ja HomePod Minit ovat aika lailla mullistaneet allekirjoittaneen arkea, mistä syystä haluan niistä kirjoittaa.
esim. kysyä säästä, asettaa ajastimia ja herätyksiä, kääntää sanoja ja lauseita kielestä toiseen, tehdä valuuttamuunnoksia ja kysyä yksinkertaisia kysymyksiä, kuten vaikka että miten viime yön NHL-otteluissa kävi, kuinka paljon asukkaita on Intiassa tai milloin Vladimir Putin syntyi. Älykaiuttimilla voidaan suoraan puhumalla myös kuunnella musiikkia, podcasteja tai nettiradioita, mutta mikään älykaiutin ei tue suomen kieltä, joten englanninkielisen sisällön varassa ollaan aika pitkälti. Tosin, esimerkkinä mainittakoon, että niin Googlen, Amazonin kuin Applenkin älykaiuttimelle voi sanoa "Play 96,2 fm", jolloin Iskelmä-radiokanava, jonka Helsingin-taajuus on 96,2 MHz, alkaa soida.
Merkittävä ulottuvuus älykaiuttimissa on sekin, että niitä voi olla useita ympäri asuntoa. Silloin voi missä tahansa oltaessa puhua älykaiuttimelle ja olla varma siitä, että jokin niistä kuulee, minkä lisäksi voi toistaa vaikka musiikkia tai radiota niin, että se kuuluu kaikissa huoneissa. Älykaiutin on lähtökohtaisesti aina päällä ja koko ajan seinässä.
Selkeät älykaiutinmarkkinajohtajat ovat jättiyritykset Google ja Amazon. Molemmilla on useita erilaisia älykaiuttimia ja sen puoleen älykkäitä näyttöjäkin, joissa käytetään puheavustajina Google Assistantia ja Amazonin Alexaa. Google Assistant saattaa olla joillekin tuttu myös Android-puhelimista.
Kun Applella kerran on oma puheavustajansa Siri, yritys julkaisi alkuvuodesta 2018 oman älykaiuttimensa, joka kulki nimellä HomePod (siis ilman Miniä). Homepod oli sinänsä erinomainen kaiutin, mutta se oli varsin hintava eikä pärjännyt ollenkaan kilpailussa Googlea ja Amazonia vastaan. Viime vuoden lopulla sitten tuli HomePod Mini, joka nimensä mukaisesti on kooltaan pieni ja huomattavasti edullisempi älykaiutin. Etenkin koska olen itse iPhone-käyttäjä, kiinnosti, millainen Homepod Mini on, mutta en silti osannut aavistaakaan, miten hyvä se olisi.
Ja sitten: Homepod Minillä ei tee yhtään mitään ellei omista Applen laitetta, eli iPhone tai iPad tarvitaan. Jatkossa puhun iPhonesta, koska itse en omista iPadia. Apple-laitteessa pitää olla Koti-sovellus asennettuna. Jos sitä ei ole, sen voi käydä App Storesta lataamassa. Kaikki alla esitetyt lainalaisuudet pätenevät yhtä lailla isoonkin HomePodiin, mutta siitä minulla ei ole kokemusta.
Tässä ensin YouTube-video, jossa HomePod Minin paketti avataan ja laite otetaan käyttöön.
HomePod mini on pallon muotoinen, kooltaan pieni kaiutin. Mitoiltaan se on 84 × 99 mm ja painoa sillä on 340 g. Laitteen yläpinnassa on kosketusalusta ja sen ympärillä on kaiutinelementtiä, eli ääntä kuuluu joka suuntaan. HomePod Minin käyttöönotto on varsin helppoa: jos iPhone viedään HomePod minin lähelle, laitteet havaitsevat toisensa ja iPhonen näytölle tulee Ota käyttöön -painike.
Ensimmäisessä vaiheessa valitaan missä huoneessa HomePod Mini on. Vaikka iPhonessa Siri löytyy suomeksi, HomePodin Siri ei tue suomea, joten Sirin kieleksi valitaan esimerkiksi englanti. Kunhan käyttöönotossa painetaan "Siirrä asetukset", langattoman lähiverkon tiedot ja sijaintitiedot siirtyvät maagisesti iPhonesta HomePodiin, mikä on varsin kätevää. Tässä vaiheessa, jos käyttäjä käyttää VoiceOver-ruudunlukuohjelmaa, niin kuin itse käytän, VoiceOver käynnistyy myös HomePod Minissä.
Nyt joku kysyy, mihin VoiceOveria siinä tarvitaan. Laitteen päällä on siis kosketusalusta, ja esimerkiksi silloin kun jotain on soimassa HomePod Minissä, näkyvissä ovat kohdat "Decrease volume", "Pause" sekä "Increase volume". Näitä voi kaksoisnapauttaa aivan samalla tavalla kuin puhelimen kosketusnäytöllä. Play-kohtaa kolmoisnapauttamalla siirrytään seuraavaan kappaleeseen ja neloisnapauttamalla edelliseen. Yhdessä vaiheessa käyttöönottoprosessia iPhone pyytää keskittämään HomePod Minin kehykseen, mikä sokeana tietysti voi olla varsin hankalaa. Onneksi löytyy myös "Syötä pääsykoodi käsin" -painike, jota painettaessa Homepod Mini antaa puheena numerosarjan, joka syötetään iPhoneen.
Lopuksi HomePod Mini pyytää määrittämään "Hey Siri" -herätesanan. Voi olla, että tätä ei tarvitse tehdä, jos puhelimen Siri-kieli on sama kuin Homepod Minin, mutta itse käytän puhelimen Siriä suomeksi ja Homepod minin Siriä englanniksi. Olen niin tottunut suomenkieliseen Siriin iPhonessa, että en ole ollut valmis vaihtamaan sitä, vaikka sillä tiettyjä etuja voisi saavuttaakin. Sitten kun HomePod Minin käyttöönotto on suoritettu, asetuksia hallitaan Koti-sovelluksesta, jossa kaikki kodin HomePod Minit näkyy erillisinä lisälaitteina.
Aloitetaan siitä, mihin käytän Siri-puheavustajaa muutaman esimerkin kautta:
- Herään yöllä. Voin sanoa "Hey Siri, Time" ja yöpöydällä oleva Homepod Mini kertoo kellonajan.
- Olen lähdössä ulos. Voin sanoa "Hey Siri, Weather" ja HomePod Mini kertoo säästä.
- Olen laittanut vaikkapa pakastekarjalanpiirakoita uuniin. Sanon "Hey Siri, Timer 18 minutes". Keittiössä oleva HomePod Mini asettaa ajastimen ja antaa äänimerkin 18 minuuttia myöhemmin.
- Etätöissä käsittelen välillä katteita ja eri maiden valuuttoja. Voin sanoa "Hey Siri, How much is 1300 Swedish Krona" ja saan summan euroissa.
- Jos kuulen radiosta jonkun englanninkielisen kappaleen, minua ehkä kiinnostaa milloin se on ilmestynyt. Voin sanoa "Hey Siri, When was Sultans of Swing by Dire Straits released" ja saan tiedon, että kappale julkaistiin vuonna 1978.
Kuitenkin se, mihin kaikkein eniten käytän HomePod Minejä on, että kuuntelen niillä iPhonen kautta asioita: radiota, musiikkia Spotifysta, urheilua, kirjoja ja vaikka mitä. Tämä perustuu siihen, että HomePod Mini toimii niin sanottuna AirPlay-kaiuttimena, mikä tarkoittaa sitä, että iPhonesta voi lähettää käytännössä mitä tahansa toistettavaa asiaa yhteen tai useampaan HomePod Miniin. Äänen siirtämiseen iPhonesta HomePod Miniin on useita tapoja: Kunhan Handoff-toiminto on iPhonessa käytössä, voidaan viedä iPhone HomePod Minin lähelle, jolloin toistettava asia siirtyy HomePod miniin. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää puhelimen Siriä tai lukitusnäytöltä ja ohjauskeskuksesta löytyvää Toiston kohde -valikkoa. Jos käytetään Siriä median siirtämiseen, taikasana on se huone, johon HomePod Mini on määritelty, eli voidaan sanoa Sirille vaikka: "Toista keittiössä" tai jos on useita HomePod Minejä "Toista kaikkialla". Lisäksi Pikakomennot-sovelluksella voi tehdä pikakomennon, joka siirtää toistettavan median yhteen tai useampaan HomePod Miniin. Ja kun pikakomentoja pystyy kytkemään puhelimen takaosan napautuksen taakse, käytän itse useimmiten sellaista tapaa, että laitan radiokanavan, urheilulähetyksen tai minkä tahansa asian soimaan puhelimesta ja napautan puhelimen takaosaa kahdesti, jolloin toistettava media parissa sekunnissa siirtyy kaikkiin HomePod Mineihin ja sisältö kuuluu koko asunnossa. Äärimmäisen kätevää.
Sitten joku kysyy, miten AirPlay-kaiuttimen käyttö eroaa Bluetooth-kaiuttimen käytöstä. Kaikkein merkittävin ero VoiceOver-käyttäjän kannalta on se, että VoiceOverin puheen äänenvoimakkuutta pystyy erikseen säätämään puhelimen painikkeilla, mikä ei ole mahdollista Bluetooth-kaiuttimia käytettäessä, koska silloin puhelimen äänenvoimakkuuspainikkeet säätävät vain kaiuttimen voimakkuutta. Homepod minin kanssa taas homma toimii niin, että jos painetaan voimakkuuspainikkeita VoiceOverin puhuessa, VoiceOverin puheen voimakkuus nousee tai laskee; muuten painikkeet säätävät HomePod Minissä olevaa asiaa. Toinen merkittävä ero on, että HomePod Miniä käytettäessä esimerkiksi WhatsApp-ääniviestit ja puhelut jäävät nätisti puhelimen kaiuttimeen, siinä missä Bluetooth-kaiutinta käytettäessä toisto katkeaa ja vaikkapa se WhatsApin ääniviesti tulee Bluetooth-kaiuttimesta. Puheluita voi tosin halutessaan siirtää HomePod Miniin viemällä iPhonen sen lähelle.
Puhelinta voi siis käyttää varsin normaalisti, vaikka se koko ajan lähettäisi ääntä yhteen tai useampaan HomePod Miniin. Koska puhelin tässä tilanteessa kuitenkin toistaa mediaa, akunkestoon jatkuva kuuntelu kyllä vaikuttaa.
Yllä esitetyt asiat ovat vaikuttaneet niin, että nykyisin kuuntelen hyvinkin paljon asioita iPhonen kautta HomePod Mini -kaiuttimista. Näihin päiviin asti minulla oli keittiössä perinteinen FM-radio, mutta se sai väistyä: nykyään avaan aamulla puhelimesta Radiot.fi-sovelluksen, käynnistän jonkun radiokanavan ja siirrän äänen kerralla kaikkiin kodin HomePod Mineihin. Samoin teen useimmiten myös urheilulähetyksien kanssa. Airplay ei siis rajoitu pelkkään audiosisältöön, vaan yhtä lailla puhelimesta voi siirtää HomePod Mineihin vaikka Viaplayn, YLE Areenan tai CMoren videomuotoisten lähetyksien ääntä. Yhtä hyvin toimivat myös esim. YouTube, Pratsam Reader -kirjojenlukusovellus sekä Spotify.
Vaikka ääni tulisi puhelimesta lähetettynä, voimakkuutta voi kuitenkin säätää Sirillä, eli jos esimerkiksi suihkussa käydessäni katson Mestarien liigan ottelua CMoresta, voin sanoa "Hey Siri, Volume 80" ennen kuin alan laskea vettä, jotta varmasti kuulen kunnolla. Tämä on sitä arjen luksusta.
Minulta löytyy myös Google Home Mini ja Amazon Echo Dot, mutta niiden käyttöaste on jäänyt varsin pieneksi, koska Siri pystyy kaikkeen siihen, mitä minä tarvitsen, vaikka Googlen ja Amazonin puheavustajat kiistatta monikäyttöisempiä ovatkin. Lisäksi HomePod Mini on kaiuttimena merkittävästi parempi. Homepod mini kelpaa ainakin omiin tarpeisiini erinomaisesti musiikinkuunteluunkin. Kaiken kaikkiaan olen ollut Homepod Mineihin erittäin tyytyväinen ja voin suositella niitä kaikille Applen laitetta käyttäville, jotka haluavat yhden tai useamman hyvän, helppokäyttöisen kaiuttimen.
Sitten loppukevennys: Olemme tyttöystäväni kanssa ostaneet toisillemme yhden Homepod Minin. Senhän on pakko tarkoittaa, että olemme HomePod-kihloissa. ❤
Mikä on älykaiutin?
Älykaiuttimella tarkoitetaan internetiin yhdistettyä kaiutinta, jolle ihminen voi puhua. Älykaiuttimessa on mikrofoneja, jotka odottavat tiettyä herätefraasia ja tämän jälkeen esitettyä kysymystä tai käskyä. Jos puhutaan Applen älykaiuttimesta, voidaan vaikka sanoa "Hey Siri, What's the weather like?", minkä jälkeen kaiutin kertoo tämän hetken säästä. Älykaiuttimelle puhumalla voidaan tehdä vaikka mitä – usein nopeasti ja vaivattomasti:esim. kysyä säästä, asettaa ajastimia ja herätyksiä, kääntää sanoja ja lauseita kielestä toiseen, tehdä valuuttamuunnoksia ja kysyä yksinkertaisia kysymyksiä, kuten vaikka että miten viime yön NHL-otteluissa kävi, kuinka paljon asukkaita on Intiassa tai milloin Vladimir Putin syntyi. Älykaiuttimilla voidaan suoraan puhumalla myös kuunnella musiikkia, podcasteja tai nettiradioita, mutta mikään älykaiutin ei tue suomen kieltä, joten englanninkielisen sisällön varassa ollaan aika pitkälti. Tosin, esimerkkinä mainittakoon, että niin Googlen, Amazonin kuin Applenkin älykaiuttimelle voi sanoa "Play 96,2 fm", jolloin Iskelmä-radiokanava, jonka Helsingin-taajuus on 96,2 MHz, alkaa soida.
Merkittävä ulottuvuus älykaiuttimissa on sekin, että niitä voi olla useita ympäri asuntoa. Silloin voi missä tahansa oltaessa puhua älykaiuttimelle ja olla varma siitä, että jokin niistä kuulee, minkä lisäksi voi toistaa vaikka musiikkia tai radiota niin, että se kuuluu kaikissa huoneissa. Älykaiutin on lähtökohtaisesti aina päällä ja koko ajan seinässä.
Selkeät älykaiutinmarkkinajohtajat ovat jättiyritykset Google ja Amazon. Molemmilla on useita erilaisia älykaiuttimia ja sen puoleen älykkäitä näyttöjäkin, joissa käytetään puheavustajina Google Assistantia ja Amazonin Alexaa. Google Assistant saattaa olla joillekin tuttu myös Android-puhelimista.
Kun Applella kerran on oma puheavustajansa Siri, yritys julkaisi alkuvuodesta 2018 oman älykaiuttimensa, joka kulki nimellä HomePod (siis ilman Miniä). Homepod oli sinänsä erinomainen kaiutin, mutta se oli varsin hintava eikä pärjännyt ollenkaan kilpailussa Googlea ja Amazonia vastaan. Viime vuoden lopulla sitten tuli HomePod Mini, joka nimensä mukaisesti on kooltaan pieni ja huomattavasti edullisempi älykaiutin. Etenkin koska olen itse iPhone-käyttäjä, kiinnosti, millainen Homepod Mini on, mutta en silti osannut aavistaakaan, miten hyvä se olisi.
HomePod Minin käyttöönotto
Heti alkuun: HomePod Miniä ei tuoda Suomeen, mutta Ebaysta niitä pystyy ostamaan Saksasta varsin kohtuullisilla toimituskuluilla. Omani ovat maksaneet suunnilleen 125 € + 15 euron toimituskulut kaiutinta kohti.Ja sitten: Homepod Minillä ei tee yhtään mitään ellei omista Applen laitetta, eli iPhone tai iPad tarvitaan. Jatkossa puhun iPhonesta, koska itse en omista iPadia. Apple-laitteessa pitää olla Koti-sovellus asennettuna. Jos sitä ei ole, sen voi käydä App Storesta lataamassa. Kaikki alla esitetyt lainalaisuudet pätenevät yhtä lailla isoonkin HomePodiin, mutta siitä minulla ei ole kokemusta.
Tässä ensin YouTube-video, jossa HomePod Minin paketti avataan ja laite otetaan käyttöön.
HomePod mini on pallon muotoinen, kooltaan pieni kaiutin. Mitoiltaan se on 84 × 99 mm ja painoa sillä on 340 g. Laitteen yläpinnassa on kosketusalusta ja sen ympärillä on kaiutinelementtiä, eli ääntä kuuluu joka suuntaan. HomePod Minin käyttöönotto on varsin helppoa: jos iPhone viedään HomePod minin lähelle, laitteet havaitsevat toisensa ja iPhonen näytölle tulee Ota käyttöön -painike.
Ensimmäisessä vaiheessa valitaan missä huoneessa HomePod Mini on. Vaikka iPhonessa Siri löytyy suomeksi, HomePodin Siri ei tue suomea, joten Sirin kieleksi valitaan esimerkiksi englanti. Kunhan käyttöönotossa painetaan "Siirrä asetukset", langattoman lähiverkon tiedot ja sijaintitiedot siirtyvät maagisesti iPhonesta HomePodiin, mikä on varsin kätevää. Tässä vaiheessa, jos käyttäjä käyttää VoiceOver-ruudunlukuohjelmaa, niin kuin itse käytän, VoiceOver käynnistyy myös HomePod Minissä.
Nyt joku kysyy, mihin VoiceOveria siinä tarvitaan. Laitteen päällä on siis kosketusalusta, ja esimerkiksi silloin kun jotain on soimassa HomePod Minissä, näkyvissä ovat kohdat "Decrease volume", "Pause" sekä "Increase volume". Näitä voi kaksoisnapauttaa aivan samalla tavalla kuin puhelimen kosketusnäytöllä. Play-kohtaa kolmoisnapauttamalla siirrytään seuraavaan kappaleeseen ja neloisnapauttamalla edelliseen. Yhdessä vaiheessa käyttöönottoprosessia iPhone pyytää keskittämään HomePod Minin kehykseen, mikä sokeana tietysti voi olla varsin hankalaa. Onneksi löytyy myös "Syötä pääsykoodi käsin" -painike, jota painettaessa Homepod Mini antaa puheena numerosarjan, joka syötetään iPhoneen.
Lopuksi HomePod Mini pyytää määrittämään "Hey Siri" -herätesanan. Voi olla, että tätä ei tarvitse tehdä, jos puhelimen Siri-kieli on sama kuin Homepod Minin, mutta itse käytän puhelimen Siriä suomeksi ja Homepod minin Siriä englanniksi. Olen niin tottunut suomenkieliseen Siriin iPhonessa, että en ole ollut valmis vaihtamaan sitä, vaikka sillä tiettyjä etuja voisi saavuttaakin. Sitten kun HomePod Minin käyttöönotto on suoritettu, asetuksia hallitaan Koti-sovelluksesta, jossa kaikki kodin HomePod Minit näkyy erillisinä lisälaitteina.
Mihin minä sitten käytän kaikkia Homepod Minejä?
Minulla on tätä kirjoitettaessa neljä Homepod miniä: yöpöydällä, kirjoituspöydällä, keittiön pöydällä sekä kylpyhuoneessa vessanpöntön säiliön päällä.Aloitetaan siitä, mihin käytän Siri-puheavustajaa muutaman esimerkin kautta:
- Herään yöllä. Voin sanoa "Hey Siri, Time" ja yöpöydällä oleva Homepod Mini kertoo kellonajan.
- Olen lähdössä ulos. Voin sanoa "Hey Siri, Weather" ja HomePod Mini kertoo säästä.
- Olen laittanut vaikkapa pakastekarjalanpiirakoita uuniin. Sanon "Hey Siri, Timer 18 minutes". Keittiössä oleva HomePod Mini asettaa ajastimen ja antaa äänimerkin 18 minuuttia myöhemmin.
- Etätöissä käsittelen välillä katteita ja eri maiden valuuttoja. Voin sanoa "Hey Siri, How much is 1300 Swedish Krona" ja saan summan euroissa.
- Jos kuulen radiosta jonkun englanninkielisen kappaleen, minua ehkä kiinnostaa milloin se on ilmestynyt. Voin sanoa "Hey Siri, When was Sultans of Swing by Dire Straits released" ja saan tiedon, että kappale julkaistiin vuonna 1978.
Kuitenkin se, mihin kaikkein eniten käytän HomePod Minejä on, että kuuntelen niillä iPhonen kautta asioita: radiota, musiikkia Spotifysta, urheilua, kirjoja ja vaikka mitä. Tämä perustuu siihen, että HomePod Mini toimii niin sanottuna AirPlay-kaiuttimena, mikä tarkoittaa sitä, että iPhonesta voi lähettää käytännössä mitä tahansa toistettavaa asiaa yhteen tai useampaan HomePod Miniin. Äänen siirtämiseen iPhonesta HomePod Miniin on useita tapoja: Kunhan Handoff-toiminto on iPhonessa käytössä, voidaan viedä iPhone HomePod Minin lähelle, jolloin toistettava asia siirtyy HomePod miniin. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää puhelimen Siriä tai lukitusnäytöltä ja ohjauskeskuksesta löytyvää Toiston kohde -valikkoa. Jos käytetään Siriä median siirtämiseen, taikasana on se huone, johon HomePod Mini on määritelty, eli voidaan sanoa Sirille vaikka: "Toista keittiössä" tai jos on useita HomePod Minejä "Toista kaikkialla". Lisäksi Pikakomennot-sovelluksella voi tehdä pikakomennon, joka siirtää toistettavan median yhteen tai useampaan HomePod Miniin. Ja kun pikakomentoja pystyy kytkemään puhelimen takaosan napautuksen taakse, käytän itse useimmiten sellaista tapaa, että laitan radiokanavan, urheilulähetyksen tai minkä tahansa asian soimaan puhelimesta ja napautan puhelimen takaosaa kahdesti, jolloin toistettava media parissa sekunnissa siirtyy kaikkiin HomePod Mineihin ja sisältö kuuluu koko asunnossa. Äärimmäisen kätevää.
Sitten joku kysyy, miten AirPlay-kaiuttimen käyttö eroaa Bluetooth-kaiuttimen käytöstä. Kaikkein merkittävin ero VoiceOver-käyttäjän kannalta on se, että VoiceOverin puheen äänenvoimakkuutta pystyy erikseen säätämään puhelimen painikkeilla, mikä ei ole mahdollista Bluetooth-kaiuttimia käytettäessä, koska silloin puhelimen äänenvoimakkuuspainikkeet säätävät vain kaiuttimen voimakkuutta. Homepod minin kanssa taas homma toimii niin, että jos painetaan voimakkuuspainikkeita VoiceOverin puhuessa, VoiceOverin puheen voimakkuus nousee tai laskee; muuten painikkeet säätävät HomePod Minissä olevaa asiaa. Toinen merkittävä ero on, että HomePod Miniä käytettäessä esimerkiksi WhatsApp-ääniviestit ja puhelut jäävät nätisti puhelimen kaiuttimeen, siinä missä Bluetooth-kaiutinta käytettäessä toisto katkeaa ja vaikkapa se WhatsApin ääniviesti tulee Bluetooth-kaiuttimesta. Puheluita voi tosin halutessaan siirtää HomePod Miniin viemällä iPhonen sen lähelle.
Puhelinta voi siis käyttää varsin normaalisti, vaikka se koko ajan lähettäisi ääntä yhteen tai useampaan HomePod Miniin. Koska puhelin tässä tilanteessa kuitenkin toistaa mediaa, akunkestoon jatkuva kuuntelu kyllä vaikuttaa.
Yllä esitetyt asiat ovat vaikuttaneet niin, että nykyisin kuuntelen hyvinkin paljon asioita iPhonen kautta HomePod Mini -kaiuttimista. Näihin päiviin asti minulla oli keittiössä perinteinen FM-radio, mutta se sai väistyä: nykyään avaan aamulla puhelimesta Radiot.fi-sovelluksen, käynnistän jonkun radiokanavan ja siirrän äänen kerralla kaikkiin kodin HomePod Mineihin. Samoin teen useimmiten myös urheilulähetyksien kanssa. Airplay ei siis rajoitu pelkkään audiosisältöön, vaan yhtä lailla puhelimesta voi siirtää HomePod Mineihin vaikka Viaplayn, YLE Areenan tai CMoren videomuotoisten lähetyksien ääntä. Yhtä hyvin toimivat myös esim. YouTube, Pratsam Reader -kirjojenlukusovellus sekä Spotify.
Vaikka ääni tulisi puhelimesta lähetettynä, voimakkuutta voi kuitenkin säätää Sirillä, eli jos esimerkiksi suihkussa käydessäni katson Mestarien liigan ottelua CMoresta, voin sanoa "Hey Siri, Volume 80" ennen kuin alan laskea vettä, jotta varmasti kuulen kunnolla. Tämä on sitä arjen luksusta.
Minulta löytyy myös Google Home Mini ja Amazon Echo Dot, mutta niiden käyttöaste on jäänyt varsin pieneksi, koska Siri pystyy kaikkeen siihen, mitä minä tarvitsen, vaikka Googlen ja Amazonin puheavustajat kiistatta monikäyttöisempiä ovatkin. Lisäksi HomePod Mini on kaiuttimena merkittävästi parempi. Homepod mini kelpaa ainakin omiin tarpeisiini erinomaisesti musiikinkuunteluunkin. Kaiken kaikkiaan olen ollut Homepod Mineihin erittäin tyytyväinen ja voin suositella niitä kaikille Applen laitetta käyttäville, jotka haluavat yhden tai useamman hyvän, helppokäyttöisen kaiuttimen.
Sitten loppukevennys: Olemme tyttöystäväni kanssa ostaneet toisillemme yhden Homepod Minin. Senhän on pakko tarkoittaa, että olemme HomePod-kihloissa. ❤
31 tammikuuta 2021
Vuosi 2020: erikoinen vuosi, joka kuitenkin sisälsi paljon normaaliakin
Jos yhdellä sanalla pitäisi kuvata vuosi 2020, se olisi kiitollisuus. Olen äärettömän kiitollinen siitä, että minulla on työpaikka, että olen saanut pysyä terveenä sekä siitä, että minulla yhä on maailman paras tyttöystävä, joka on tuonut niin sanomattoman paljon iloa ja hyvää mieltä ankean korona-arjen keskellä.
Korona iski nopeasti ja kovaa keväällä. Yhtäkkiä alkoivat etätyöt, aika tuntui jotenkin epävarmalta eikä juuri urheiluakaan ollut. Erikoista aikaa, joka tietysti jatkuu, mutta nythän siihen alkaa jo tottua. Luonnollisesti toivon, niin kuin varmaan kaikki muutkin, että tilanne vähitellen normalisoituu. En viitsisi ylen määrin käsitellä koronavirusta tässä kirjoituksessa, koska siitähän olemme kaikki jo saaneet tarpeeksemme, mutta toki se määritteli viime vuoden kulkua hyvin pitkälti. Vuosi sitten mainitsin Tikkurila-festivaalit, jalkapallon EM-kisat sekä kesäolympialaiset vuoden 2020 kohokohtina. No, kaikki nämä peruuntuivat. Nähtäväksi jää, mitä alkanut vuosi tuo tullessaan. Veikkaan, että jalkapallon EM-kisat pelataan, vaikka sitten tyhjille katsomoille, mutta Tikkurila-festivaaleja tai kesäolympialaisia ei tulla näkemään.
Minulle vuoden 2020 sykähdyttävin urheiluhetki oli 16.5. pelattu Dortmundin ja Schalken välinen Saksan Bundesliigan ottelu. Sen alkaessa en ollut seurannut sekuntiakaan suoraa urheilua yli kahteen kuukauteen, mikä tietysti oli aivan poikkeuksellista. Hieno hetki oli, kun Viaplayn ennakkostudio alkoi. Amanda Rantasen naamamaali yhdistettynä Matti Härkösen huimaan selostukseen olisi ehkä saanut tämän tunnustuksen, jos olisin ollut hereillä seuraamassa ottelua.
Musiikillisesti vuosi 2020 ei tarjonnut mitään kovin erikoista. Vuoden biisi -palkinto menee tällä kertaa Kaija Koon Hullut päivät -kappaleelle, joka toki on hyvä, mutta se ei ole sellainen biisi, jota vuosien kuluttua tulen sen kummemmin muistelemaan. Ehdin hommata liput niin Kaija Koon Tavastia-keikalle kuin Tikkurila-festareillekin, mutta ne nyt sitten odottavat parempia aikoja.
Vuosi sitten väläyttelin, että saattaisin hankkia jonkun "syyskuussa 2020 julkaistavista iPhoneista". Kun ne lopulta tulivat, niissä ei ollut mitään tarpeeksi mielenkiintoista, ja iPhone XS tulee olemaan pitkäaikaisin oma puhelimeni ikinä. Pidän viime vuotta todennäköisempänä, että hankin jonkun syksyllä 2021 (jätetään kuukausi tällä kertaa sanomatta) julkaistavista iPhoneista, mutta toki en julista mitään varmaa. Siitä olen kuitenkin melkoisen varma, että jos tänä vuonna tulee uudet AirPods Pro -kuulokkeet, ne hommaan kyllä. Viime vuoden merkittävin tekniikkahankinta oli kannettava tietokone, malliltaan HP EliteBook X360 1030 G2. Se on niin sanottu reissukone, jota kuskailen mukana jossain käydessäni. Silloin "ykköskoneena" toimiva Lenovo voi olla paikallaan kotona koko ajan, mikä on kätevää. Vuosi sitten mainitsin tyttöystävältä saadun Google Homen. Kesällä taloon tuli toisen suuren firman älykaiutin, eli Amazonin Echo Dot, joka otti paikkansa keittiön pöydältä. Käytän niitä molempia aika harvoin, mutta ovathan ne välillä käteviä.
Ei sitten muuta kuin jäädään katsomaan mitä alkanut vuosi tuo tullessaan. Toivon, että pandemiatilanne helpottaa, mutta jos ei helpota, ei sitäkään auta murehtia, vaan kannattaa yrittää pysyä positiivisena, mikä tietysti on helpommin sanottu kuin tehty. Itse olen kuitenkin iloinen siitä, että olen kärsinyt pandemiasta paljon vähemmän kuin monet, monet muut.
26 marraskuuta 2020
Tapaus Säästöpankki – onneksi on valinnan varaa!
Tarinamme alkaa heinäkuussa 2006, jolloin minulle avattiin ensimmäinen oma pankkitili Koivulahden Säästöpankissa. Kaikki perheenjäsenet taisivat olla kyseisen pankin asiakkaita, joten se oli luonnollinen valinta. En itse käyttänyt tuolloin vielä verkkopankkia, vaan joku muu – yleensä äiti – hoiti maksut tililtäni silloin kun esimerkiksi ostin jotain netistä. Nelisen vuotta myöhemmin muutin opiskelemaan Espooseen ja halusin itselleni saavutettavan pankin. Sen hetkisen tiedon mukaan Osuuspankki oli ainoa, joka tarjosi avainlukulistoja pistekirjoituksella, joten ei muuta kuin Osuuspankin Vaasan konttoriin perustamaan tiliä. Pistekirjoituksella olevien avainlukujen ansiosta pystyin itsenäisesti käyttämään verkkopankkia ja käytössä oli myös Osuuspankilta Visa Electron -maksukortti. Säästöpankin tili jäi ikään kuin säästötiliksi, mutta itselläni ei ollut siihen edelleenkään pääsyä, koska Säästöpankilla ei ollut avainlukuja pistekirjoituksella eikä skannerista tai muusta tekstintunnistusjärjestelmästä ollut tietoakaan. Taas kului noin kolme vuotta ja tuli aika muuttaa omaan asuntoon Helsinkiin. Siinä yhteydessä Säästöpankin verkkopankki eriytettiin niin, että vain minulla oli pääsy omiin tilitietoihini. Nyt oli jo skanneri ja tekstintunnistukseen kykenevä iPhone-puhelin, joten pystyin käyttämään tavallisia "näkevien" avainlukulistoja. Yhä käytin Säästöpankin verkkopankkia vähän, mutta aina välillä siellä piti käydä esimerkiksi ennen jotain isompaa hankintaa siirtämässä rahaa Osuuspankin käyttötilille.
Vuosia kului ja vähitellen pankit ottivat käyttöön kukin oman tunnistussovelluksensa tai -laitteensa. Kauan meni ennen kuin Osuuspankki hyppäsi tähän junaan, mutta tämän vuoden alusta lähtien avainlukuja ei juuri mihinkään enää tarvita, vaan vahva tunnistautuminen tapahtuu käyttäen niin sanottua mobiiliavainta, joka syötetään Osuuspankin sovellukseen. Jo aikaisemmin Säästöpankki oli lanseerannut avainlukujen rinnalle oman Tunnistus-sovelluksensa, joka ikävä kyllä oli sokealle käyttäjälle saavuttamaton alusta lähtien. Säästöpankin Tunnistus-sovellukseen pitää käyttöönoton yhteydessä luoda PIN-koodi, jolla varsinainen tunnistus verkkopankkiin kirjauduttaessa tapahtuu. Tämä PIN-koodin luonti ei sokealta käyttäjältä onnistu lainkaan. En hirveästi aluksi hajoillut tähän asiaan, koska käytin tosiaan Säästöpankkia aika vähän eikä avainluvun käyttäminen näissä tilanteissa ollut mikään isoongelma. Taisin kuitenkin kerran antaa palautetta asiasta.
Siinä kohtaa kun ei Osuuspankin kanssa tarvinnut enää käyttää avainlukuja, avainlukujen käyttäminen Säästöpankin kanssa alkoi tuntua yhä vaivalloisemmalta ja Tunnistus-sovelluksen saavuttamattomuus ärsytti yhä enemmän. Päätin tarttua asiaan ja annoin pariin otteeseen palautetta asiasta Säästöpankillle. Sain kohteliaita, mutta kovin ympäripyöreitä vastauksia.
Vähitellen asiasta tuli periaatekysymys: en halunnut olla asiakkaana sellaisessa pankissa, jota en pystynyt käyttämään kunnolla. Niinpä päätin luopua asiakkuudesta. Viimeinen pisara oli se, kun Säästöpankilta sanottiin taas ympäripyöreästi, että ongelma on tiedossa ja että sitä pyritään korjaamaan, mutta mobiilisovelluksen vuoro on vasta kesäkuussa 2021, jolloin mobiilisovellusten lain mukaan pitää olla saavutettavuusvaatimusten mukaisia. Tässä kohtaa minusta tuntui siltä, että ongelmaa ollaan korjaamassa vain siksi, että laki sanelee eikä siksi, että minä ja muut mahdolliset sokeat Säästöpankin asiakkaat emme pysty käyttämään pankin Tunnistus-sovellusta. Lopullinen päätös oli tehty. On selvää, ettei kukaan tee sovelluksestaan saavuttamatonta kiusallaan tai tahallaan, mutta silti toivoisin, että joku pankin kaltainen, oikeasti tärkeä sovellus tai sivusto joksikin aikaa menisi sellaiseksi, että sokeat pystyisivät käyttämään sitä ongelmitta, mutta näkevillä se ei toimisi ollenkaan. Vain jollain sellaisella tempulla saataisiin oikeasti silmät auki saavutettavuusongelmille, sille, mitä saavuttamaton sovellus oikeasti pahimmillaan tarkoittaa.
Aikamoinen voittajafiilis oli kyllä sitten muutama päivä sitten, kun astuin ulos Osuuspankin konttorista annettuani heille valtakirjan siirrättää varat Säästöpankista ja lopettaa verkkopankkitunnukset. Yleensä olen näissä aika kiltti ja periksi antava, mutta kerrankinpa en antanutkaan. Voisin sanoa niin kuin Juha Juoppohullun päiväkirjoissa: mulle ei vittuilla!
22 tammikuuta 2020
Vuosi 2019: rakkaudentäyteinen vuosi, johon päättyi itsenäistymisen vuosikymmen
Jälleen on yksi vuosi – ja sen myötä kokonainen vuosikymmen – siirtynyt historiaan.
Tuttuun tyyliin seuraa menneestä muutamia haja-ajatuksia.
Vuosi 2018 jäi historiaan siitä, että elämäni toinen seurustelusuhde alkoi.
Yhdyn niihin sanoihin, jotka runsas vuosi sitten kirjoitin:
"Klisheet sikseen: on ihan ultimaattisen siistiä, että elämääni ilmestyi ihminen, jolta saada ja jolle antaa rakkautta. Ei ole tarpeeksi ilmaisuvoimaisia sanoja, joilla voisin kuvailla, miten valtavan iso asia se on, joten en edes aio yrittää."
Vuodessa rakkaus ja luottamus ovat kasvaneet uusiin sfääreihin ja olen kokenut maailman parhaan tyttöystäväni kanssa monet unohtumattomat hetket, joista valtava kiitos! Mainita voisi vaikka sen kun kahdestaan kävimme Rovaniemellä kahvilla: yöjunalla Helsingistä Rovaniemelle, aamiainen Rovaniemen asemalla ja illaksi takaisin kotiin. Sellaisen asian tekemiseen pitää olla aivan tietynlainen yhteys.
Vuoden kohokohtiin lukeutui jälleen kolmipäiväiseksi kasvanut Tikkurila-festivaali, jonka aikana sai kuulla valtavan paljon hyvää live-musiikkia. Vuosi sitten mainitsin Ville Valon ja Agentsin Badding-projektin, joka oli juuri niin onnistunut kuin saattoi toivoa. Ville Valo ja Agents oli yksi Tikkurila-festivaalin ehdottomista huippukohdista, niin kuin myös aikaisemmin nähdyt, mutta aina yhtä hyvät Juha Tapio, Ellinoora ja Kaija Koo.
Parilla yksittäiskeikallakin tuli käytyä. Niistä erityismaininnan ansaitsee Irina, jonka pitkään olin halunnut nähdä livenä.
Tikkurila-festivaali tulee olemaan myös alkaneen vuoden kesän kohokohtia.
Vuoden biisi -palkinto menee Gugi Kokljuschkinin kappaleelle Kuka oisin ilman sua.
Urheilun rintamalla 2019 oli joukkuelajien vuosi. Itselleni sykähdyttävin urheiluhetki oli naisten jääkiekon MM-finaalin ratkaisumaali, joka ei sitten kuitenkaan ollut maali. Se riemusta pettymykseksi vaihtunut dramatiikka oli jotain aivan huikeaa. Miesten puolella tuli kaksi komeaa jääkiekon maailmanmestaruutta, joista alle 20-vuotiaiden voitto oli dramaattisempi ja siinä mielessä sykähdyttävämpi.
Huuhkajien EM-kisapaikka oli valtavan hieno saavutus, mutta karsintarupeama oli pitkä ja kisapaikka hyvissä ajoin aika selvä. Liechtenstein-voitto oli minulle enemmän komean tarinan huipennus kuin sykähdyttävä urheiluhetki, koska jotta joku urheiluhetki tuntuisi minusta oikein sykähdyttävältä, siihen pitää liittyä dramatiikkaa ja sydämentykytystä.
Vuoden 2020 urheilukohokohdat ovat miesten jalkapallon EM-kisat sekä Tokion olympialaiset. Onhan se aikamoista, että Suomi pelaa EM-kisoissa, ja kesäolympialaisista kelpaa aina nauttia; niitä on kuitenkin suhteellisen harvoin.
Teknisellä rintamalla vuosi 2019 oli aika aktiivinen. Merkittävin hankinta oli Applen AirPods Pro -kuulokkeet, joista kirjoitin erillisen tekstin pari kuukautta sitten.
Muita hankintoja olivat Xiaomi Roborock 2 -robottipölynimuri, Samsung GalaxyTab A -tabletti sekä Bose Soundlink Revolve -bluetooth-kaiutin.
Pölynimuri toimii sinänsä hyvin, mutta sitä on tullut käytettyä aika vähän, koska se sotkeutuu herkästi kaapeleihin, joita tässä kämpässä riittää. Samsung-tabletti tuli aikaisemmin käytössä olleen Huawein tilalle. Hyppäys Android 4.4:stä 9:ään ja valmistajan vaihtuminen Samsungiksi osoittautuivat hyviksi siirroiksi, ja tabletti toimii erinomaisesti siihen tarkoitukseen, johon sen hankin, eli pääosin urheilulähetyksien seuraamiseen muualla kuin kotona ollessa.
Soundlink Revolve korvasi yli neljä vuotta uskollisesti palvelleen Soundlink Colour I -bluetooth-kaiuttimen, joka nyt siirtyi piuhan päähän viettämään eläkepäiviään radiokaiuttimeksi keittiön pöydälle. Revolve on merkittävästi parempi kuin edeltäjänsä.
Tekninen vuosi huipentui siihen, että sain tyttöystävältäni Google Home Mini -älykaiuttimen, josta on ollut paljon iloa ja hyötyä.
Saattaa hyvinkin käydä niin, että hankin jonkun syyskuussa 2020 julkaistavista iPhoneista. Nähtäväksihän se jää, mutta todennäköisenä sitä pidän.
Aivan kuten vuosi sitten, tämäkin vuosi vaihtui maailman parhaassa paikassa – tyttöystäväni sylissä ja maailman parhaassa tunnetilassa – umpirakastuneena ja onnellisena. Toivottavasti sama toistuu myös tämän vuoden lopuksi!
Samalla kokonainen vuosikymmen päättyi. En lähde kummemmin analysoimaan 2010-lukua, mutta sitä voisi minun elämässäni sanoa itsenäistymisen vuosikymmeneksi: vuoden 2010 alussa valmistauduin ylioppilaskirjoituksiin – vuoden 2020 alussa tulee kuluneeksi kuusi vuotta siitä kun muutin kotoa töiden perässä Helsinkiin. Siihen väliin mahtui myös unohtumaton opiskelujakso Keskuspuiston ammattiopistossa. Olen kiitollinen joka ikisestä opiskelupäivästä ja joka ikisestä työpäivästä maailman parhaassa työyhteisössä!
Lopuksi annan muutaman vuosikymmenen jotain -palkinnon.
Aloitetaan musiikista:
- Vuosikymmenen biisi:
Tietysti vaikea valinta, mutta valitsen Haloo Helsinki! -yhtyeen kappaleen Kuussa tuulee.
- Vuosikymmenen kotimainen artisti/yhtye:
Haloo Helsinki! Jopa aika helppo valinta: niin paljon hyviä kappaleita ja pari hienoa live-kokemustakin.
- Vuosikymmenen ulkomainen artisti/yhtye:
Crvena Jabuka. Bosnialainen rock-yhtye, jonka musiikkia tuli erityisen paljon kuunneltua vuosikymmenen alussa.
- Vuosikymmenen albumi:
Ellinooran esikoislevy Villi Lapsi. Hieno kokonaisuus, jota on tullut paljon kuunneltua.
- Vuosikymmenen radiokanava:
Radio Nostalgia. Erittäin paljon tuli kuunneltua ja nautittua Nostalgian musiikista, kunnes rupesin kuuntelemaan enemmän uutta kotimaista musiikkia, minkä myötä kanavan kuuntelu jäi vähemmälle. Yhtä fiiliksissä en mistään radiokanavasta kuitenkaan ole ollut, vaikka Aito Iskelmä vaikuttaa erittäin lupaavalta, mutta sehän onkin alkaneen vuosikymmenen juttuja se.
Sitten siirrytään urheiluun:
- Vuosikymmenen riemukkain urheiluhetki:
Sami Jauhojärven ja Iivo Niskasen olympiakulta Sotšissa 2014. Voi sitä yllätyksellisyyttä ja rajatonta riemua! Jarmo Lehtisen ja Reijo Jylhän radioselostus on niitä selostuksia, jotka tulee saamaan kylmiä väreitä aikaan vielä vuosikymmentenkin päästä.
Pakko on nostaa myös aikuisten miesten jääkiekon MM-kulta vuodelta 2011. Siihen asti kaikki puhui vuoden 1995 kullasta, josta minä en muistanut mitään. Nyt sen sai viimein kokea, ja kaiken lisäksi finaalissa kaatui Ruotsi.
- Vuosikymmenen urheilupettymys:
Bosnia ja Hertsegovinan tappio Nigerialle jalkapallon MM-kisoissa 2014. Olin muutaman vuoden seurannut Bosnia ja Hertsegovinan jalkapallomaajoukkuetta ja ottanut joukkueen omakseni, kun kerran Suomi "ei kuitenkaan koskaan pääse arvokisoihin"... Riemu kun MM-kisapaikka oli varmistunut oli valtava, ja vastaavasti valtava oli tyhjyys kun jo kahden ottelun jälkeen oli selvää, että Bosnia jäisi lohkovaiheeseen.
- Vuosikymmenen urheilukokemus paikan päällä:
Iivo Niskasen MM-kulta lahdessa 2017. Oli hienoa olla paikan päällä kokemassa suomalaista MM-voittoa kotikentällä. Tähän pitää nostaa myös saman vuoden syksyn koripallon EM-kisojen lohkovaiheen ottelu Suomi–Kreikka. Sellaista tunnelmaa en ole missään kokenut sitä ennen tai sen jälkeen.
Sitten tekniikkaan:
- Vuosikymmenen puhelin:
Nokia E72. Vaikka enää en missään nimessä Symbian-käyttöjärjestelmään palaisi, ikinä en ole ollut niin liekeissä mistään puhelimesta kuin E72:sta. Vaikka olin tottunut kirjoittamaan numeronäppäimistöllä, E72:n QWERTY-näppäimistö oli vaan jotain ihan mieletöntä! Ja muutenkin se oli merkittävä parannus edeltäjäänsä, joka oli Nokian E51. E51:llä 3G ei kuulunut oikein mitenkään Pohjanmaan kodissa sisällä oltaessa, kun taas E72 näytti ainakin melkein täydet tolpat. Voi sitä riemua!
Tuolloin ei siis ollut langatonta lähiverkkoa kotona vielä.
- Vuoden iOS-päivitys:
IOS 8, joka ilmestyi syksyllä 2014. Siinä oli pistesyöttö näytöllä -toiminto, joka mahdollistaa pistekirjoituksen kirjoittamisen suoraan iPhonen näytölle. Tämä helpotti merkittävästi minun ja monien muiden sokeiden elämää.
Lopuksi sekalaisia juttuja:
- Vuosikymmenen ulkomaanmatka:
Itäisen Välimeren loistoristeily huhtikuussa 2017. Se vaan oli kaikin tavoin erittäin onnistunut matka. Mukava laiva, mukava suomalaisporukka ja paljon hienoja kokemuksia.
Ilman surullisenkuuluisaa puhelinvarkautta jalkapallon MM-kisamatka Pietariin olisi kylläkin saanut tuon palkinnon.
- Vuosikymmenen harrastus:
Karaoke. Alkuvuodesta 2015 lauloin karaokea ensimmäisen kerran ja sen jälkeen on tullut laulettua aina välillä. Sitä kun pienessä nousuhumalassa saa sydämensä kyllyydestä päästellä menemään jonkun hyvän biisin ei moni asia voita.
- Vuosikymmenen ihminen:
Rakas tyttöystävä ❤. Häneltä olen saanut enemmän rakkautta kuin kaikilta muilta ihmisiltä yhteensä, ja hänen kanssaan olen kokenut asioita, joista aikaisemmin olin vain haaveillut.
Onneks sä löydyit!
Tuttuun tyyliin seuraa menneestä muutamia haja-ajatuksia.
Vuosi 2018 jäi historiaan siitä, että elämäni toinen seurustelusuhde alkoi.
Yhdyn niihin sanoihin, jotka runsas vuosi sitten kirjoitin:
"Klisheet sikseen: on ihan ultimaattisen siistiä, että elämääni ilmestyi ihminen, jolta saada ja jolle antaa rakkautta. Ei ole tarpeeksi ilmaisuvoimaisia sanoja, joilla voisin kuvailla, miten valtavan iso asia se on, joten en edes aio yrittää."
Vuodessa rakkaus ja luottamus ovat kasvaneet uusiin sfääreihin ja olen kokenut maailman parhaan tyttöystäväni kanssa monet unohtumattomat hetket, joista valtava kiitos! Mainita voisi vaikka sen kun kahdestaan kävimme Rovaniemellä kahvilla: yöjunalla Helsingistä Rovaniemelle, aamiainen Rovaniemen asemalla ja illaksi takaisin kotiin. Sellaisen asian tekemiseen pitää olla aivan tietynlainen yhteys.
Vuoden kohokohtiin lukeutui jälleen kolmipäiväiseksi kasvanut Tikkurila-festivaali, jonka aikana sai kuulla valtavan paljon hyvää live-musiikkia. Vuosi sitten mainitsin Ville Valon ja Agentsin Badding-projektin, joka oli juuri niin onnistunut kuin saattoi toivoa. Ville Valo ja Agents oli yksi Tikkurila-festivaalin ehdottomista huippukohdista, niin kuin myös aikaisemmin nähdyt, mutta aina yhtä hyvät Juha Tapio, Ellinoora ja Kaija Koo.
Parilla yksittäiskeikallakin tuli käytyä. Niistä erityismaininnan ansaitsee Irina, jonka pitkään olin halunnut nähdä livenä.
Tikkurila-festivaali tulee olemaan myös alkaneen vuoden kesän kohokohtia.
Vuoden biisi -palkinto menee Gugi Kokljuschkinin kappaleelle Kuka oisin ilman sua.
Urheilun rintamalla 2019 oli joukkuelajien vuosi. Itselleni sykähdyttävin urheiluhetki oli naisten jääkiekon MM-finaalin ratkaisumaali, joka ei sitten kuitenkaan ollut maali. Se riemusta pettymykseksi vaihtunut dramatiikka oli jotain aivan huikeaa. Miesten puolella tuli kaksi komeaa jääkiekon maailmanmestaruutta, joista alle 20-vuotiaiden voitto oli dramaattisempi ja siinä mielessä sykähdyttävämpi.
Huuhkajien EM-kisapaikka oli valtavan hieno saavutus, mutta karsintarupeama oli pitkä ja kisapaikka hyvissä ajoin aika selvä. Liechtenstein-voitto oli minulle enemmän komean tarinan huipennus kuin sykähdyttävä urheiluhetki, koska jotta joku urheiluhetki tuntuisi minusta oikein sykähdyttävältä, siihen pitää liittyä dramatiikkaa ja sydämentykytystä.
Vuoden 2020 urheilukohokohdat ovat miesten jalkapallon EM-kisat sekä Tokion olympialaiset. Onhan se aikamoista, että Suomi pelaa EM-kisoissa, ja kesäolympialaisista kelpaa aina nauttia; niitä on kuitenkin suhteellisen harvoin.
Teknisellä rintamalla vuosi 2019 oli aika aktiivinen. Merkittävin hankinta oli Applen AirPods Pro -kuulokkeet, joista kirjoitin erillisen tekstin pari kuukautta sitten.
Muita hankintoja olivat Xiaomi Roborock 2 -robottipölynimuri, Samsung GalaxyTab A -tabletti sekä Bose Soundlink Revolve -bluetooth-kaiutin.
Pölynimuri toimii sinänsä hyvin, mutta sitä on tullut käytettyä aika vähän, koska se sotkeutuu herkästi kaapeleihin, joita tässä kämpässä riittää. Samsung-tabletti tuli aikaisemmin käytössä olleen Huawein tilalle. Hyppäys Android 4.4:stä 9:ään ja valmistajan vaihtuminen Samsungiksi osoittautuivat hyviksi siirroiksi, ja tabletti toimii erinomaisesti siihen tarkoitukseen, johon sen hankin, eli pääosin urheilulähetyksien seuraamiseen muualla kuin kotona ollessa.
Soundlink Revolve korvasi yli neljä vuotta uskollisesti palvelleen Soundlink Colour I -bluetooth-kaiuttimen, joka nyt siirtyi piuhan päähän viettämään eläkepäiviään radiokaiuttimeksi keittiön pöydälle. Revolve on merkittävästi parempi kuin edeltäjänsä.
Tekninen vuosi huipentui siihen, että sain tyttöystävältäni Google Home Mini -älykaiuttimen, josta on ollut paljon iloa ja hyötyä.
Saattaa hyvinkin käydä niin, että hankin jonkun syyskuussa 2020 julkaistavista iPhoneista. Nähtäväksihän se jää, mutta todennäköisenä sitä pidän.
Aivan kuten vuosi sitten, tämäkin vuosi vaihtui maailman parhaassa paikassa – tyttöystäväni sylissä ja maailman parhaassa tunnetilassa – umpirakastuneena ja onnellisena. Toivottavasti sama toistuu myös tämän vuoden lopuksi!
Samalla kokonainen vuosikymmen päättyi. En lähde kummemmin analysoimaan 2010-lukua, mutta sitä voisi minun elämässäni sanoa itsenäistymisen vuosikymmeneksi: vuoden 2010 alussa valmistauduin ylioppilaskirjoituksiin – vuoden 2020 alussa tulee kuluneeksi kuusi vuotta siitä kun muutin kotoa töiden perässä Helsinkiin. Siihen väliin mahtui myös unohtumaton opiskelujakso Keskuspuiston ammattiopistossa. Olen kiitollinen joka ikisestä opiskelupäivästä ja joka ikisestä työpäivästä maailman parhaassa työyhteisössä!
Lopuksi annan muutaman vuosikymmenen jotain -palkinnon.
Aloitetaan musiikista:
- Vuosikymmenen biisi:
Tietysti vaikea valinta, mutta valitsen Haloo Helsinki! -yhtyeen kappaleen Kuussa tuulee.
- Vuosikymmenen kotimainen artisti/yhtye:
Haloo Helsinki! Jopa aika helppo valinta: niin paljon hyviä kappaleita ja pari hienoa live-kokemustakin.
- Vuosikymmenen ulkomainen artisti/yhtye:
Crvena Jabuka. Bosnialainen rock-yhtye, jonka musiikkia tuli erityisen paljon kuunneltua vuosikymmenen alussa.
- Vuosikymmenen albumi:
Ellinooran esikoislevy Villi Lapsi. Hieno kokonaisuus, jota on tullut paljon kuunneltua.
- Vuosikymmenen radiokanava:
Radio Nostalgia. Erittäin paljon tuli kuunneltua ja nautittua Nostalgian musiikista, kunnes rupesin kuuntelemaan enemmän uutta kotimaista musiikkia, minkä myötä kanavan kuuntelu jäi vähemmälle. Yhtä fiiliksissä en mistään radiokanavasta kuitenkaan ole ollut, vaikka Aito Iskelmä vaikuttaa erittäin lupaavalta, mutta sehän onkin alkaneen vuosikymmenen juttuja se.
Sitten siirrytään urheiluun:
- Vuosikymmenen riemukkain urheiluhetki:
Sami Jauhojärven ja Iivo Niskasen olympiakulta Sotšissa 2014. Voi sitä yllätyksellisyyttä ja rajatonta riemua! Jarmo Lehtisen ja Reijo Jylhän radioselostus on niitä selostuksia, jotka tulee saamaan kylmiä väreitä aikaan vielä vuosikymmentenkin päästä.
Pakko on nostaa myös aikuisten miesten jääkiekon MM-kulta vuodelta 2011. Siihen asti kaikki puhui vuoden 1995 kullasta, josta minä en muistanut mitään. Nyt sen sai viimein kokea, ja kaiken lisäksi finaalissa kaatui Ruotsi.
- Vuosikymmenen urheilupettymys:
Bosnia ja Hertsegovinan tappio Nigerialle jalkapallon MM-kisoissa 2014. Olin muutaman vuoden seurannut Bosnia ja Hertsegovinan jalkapallomaajoukkuetta ja ottanut joukkueen omakseni, kun kerran Suomi "ei kuitenkaan koskaan pääse arvokisoihin"... Riemu kun MM-kisapaikka oli varmistunut oli valtava, ja vastaavasti valtava oli tyhjyys kun jo kahden ottelun jälkeen oli selvää, että Bosnia jäisi lohkovaiheeseen.
- Vuosikymmenen urheilukokemus paikan päällä:
Iivo Niskasen MM-kulta lahdessa 2017. Oli hienoa olla paikan päällä kokemassa suomalaista MM-voittoa kotikentällä. Tähän pitää nostaa myös saman vuoden syksyn koripallon EM-kisojen lohkovaiheen ottelu Suomi–Kreikka. Sellaista tunnelmaa en ole missään kokenut sitä ennen tai sen jälkeen.
Sitten tekniikkaan:
- Vuosikymmenen puhelin:
Nokia E72. Vaikka enää en missään nimessä Symbian-käyttöjärjestelmään palaisi, ikinä en ole ollut niin liekeissä mistään puhelimesta kuin E72:sta. Vaikka olin tottunut kirjoittamaan numeronäppäimistöllä, E72:n QWERTY-näppäimistö oli vaan jotain ihan mieletöntä! Ja muutenkin se oli merkittävä parannus edeltäjäänsä, joka oli Nokian E51. E51:llä 3G ei kuulunut oikein mitenkään Pohjanmaan kodissa sisällä oltaessa, kun taas E72 näytti ainakin melkein täydet tolpat. Voi sitä riemua!
Tuolloin ei siis ollut langatonta lähiverkkoa kotona vielä.
- Vuoden iOS-päivitys:
IOS 8, joka ilmestyi syksyllä 2014. Siinä oli pistesyöttö näytöllä -toiminto, joka mahdollistaa pistekirjoituksen kirjoittamisen suoraan iPhonen näytölle. Tämä helpotti merkittävästi minun ja monien muiden sokeiden elämää.
Lopuksi sekalaisia juttuja:
- Vuosikymmenen ulkomaanmatka:
Itäisen Välimeren loistoristeily huhtikuussa 2017. Se vaan oli kaikin tavoin erittäin onnistunut matka. Mukava laiva, mukava suomalaisporukka ja paljon hienoja kokemuksia.
Ilman surullisenkuuluisaa puhelinvarkautta jalkapallon MM-kisamatka Pietariin olisi kylläkin saanut tuon palkinnon.
- Vuosikymmenen harrastus:
Karaoke. Alkuvuodesta 2015 lauloin karaokea ensimmäisen kerran ja sen jälkeen on tullut laulettua aina välillä. Sitä kun pienessä nousuhumalassa saa sydämensä kyllyydestä päästellä menemään jonkun hyvän biisin ei moni asia voita.
- Vuosikymmenen ihminen:
Rakas tyttöystävä ❤. Häneltä olen saanut enemmän rakkautta kuin kaikilta muilta ihmisiltä yhteensä, ja hänen kanssaan olen kokenut asioita, joista aikaisemmin olin vain haaveillut.
Onneks sä löydyit!
16 marraskuuta 2019
AirPods Prot – elämäni parhaat Bluetooth-kuulokkeet
On aika laajasti tunnustettu tosiasia, että kosketusnäytöllisistä puhelin- ja tablettivaihtoehdoista Applen laitteet (eli iPhonet ja iPadit) ovat sokean käyttäjän kannalta toimivimmat. Seuraavaksi pureudun Applen valmistamiin Airpods-kuulokkeisiin ja erityisesti näistä uusimpaan tulokkaaseen, joka kulkee nimellä AirPods Pro. Olen aika pitkälti valmis väittämään, että Airpods Pro -kuulokkeetkin ovat sokean käyttäjän kannalta toimivimmat, jos ylipäätään haluaa tulppakuulokkeet, olkoonkin, että itselläni on aika vähän kokemusta muista Bluetooth-kuulokkeista.
Ensin on paikalllaan mainita, että sokea käyttäjä käyttää iPhonea VoiceOver-ruudunlukuohjelman avulla. VoiceOver puhuu näytöllä olevat tekstit, kuvakkeet ja muut asiat synteettisenä puheena, joka kuuluu iPhonen kaiuttimesta tai vaihtoehtoisesti siihen yhdistetyistä kuulokkeista. Jotta käyttö olisi sujuvaa, on tärkeää, että viive jonkin toiminnon suorittamisen ja puheen kuulumisen välillä on mahdollisimman pieni.
Itse käytin vuosia iPhonea kaiuttimella ja joskus harvoin langallisilla kuulokkeilla, ja kun 3,5 mm:n kuulokeliitäntä poistui, langallisten kuulokkeiden käyttö jäi entistäkin vähemmälle.
Bluetooth-kuulokkeisiin suhtauduin varauksella, koska koin, että mahdollinen viive hankaloittaisi käyttöä liikaa enkä päässyt testaamaan tai tullut testanneeksi mitään Bluetooth-kuulokkeita iPhonen kanssa. Lisäksi ajattelin, että Bluetooth-kuulokkeissa olisi kovin lyhyt akkukesto ja että niitä saisi olla lataamassa jatkuvasti.
Nämä käsitykset romuttuivat kertaheitolla maaliskuun lopussa 2017, kun työkaveri toi näytille ensimmäisen sukupolven AirPods-kuulokkeet. Ihastuin oitis, ja kun samana päivänä olin muutenkin menossa Kauppakeskus Itikseen ennakkoäänestämään kuntavaaleissa, poikkesin samalla reissulla Powerissa hakemassa omani.
Kaikille AirPods-versioille yhteistä on, että niille on pieni säilytyskotelo, joka toimii myös lataustelakkana. Kunhan kotelon akussa on virtaa, AirPodit latautuvat aina kotelossa ollessaan. Kotelo pystyy lataamaan varsinaisten kuulokkeiden akut täyteen muutaman kerran, ja täydellä kotelolla saa kuunteluaikaa noin 24 tuntia.
Kun kuulokkeet laitetaan korviin, ne ottavat automaattisesti yhteyden iPhoneen (tai muuhun yhdistettynä olevaan laitteeseen) ja ääni alkaa tulla kuulokkeista.
Vastaavasti kun kuulokkeet otetaan korvista, jos käynnissä on musiikin tai muun median toisto, se pysäytetään automaattisesti.
Yhtä hyvin voi käyttää vain yhtä kuuloketta kerrallaan.
Käytin noita keväällä 2017 hankittuja AirPods-kuulokkeita onnellisesti eri iPhoneiden kanssa melkein tarkalleen kaksi vuotta. Maaliskuussa 2019 Apple julkaisi AirPodeista toisen sukupolven version. Hankin nämä uudet AirPodit tuoreeltaan. Niiden suurin etu edeltäjiin nähden VoiceOver-käytössä oli pienentynyt viive. Ensimmäisen sukupolven AirPodien viive oli hyvinkin siedettävä – toisen sukupolven AirPodien viive käytännössä olematon. Syynä tähän oli uusi H1-siru, jollainen muuten löytyy AirPods Proistakin.
Muita uutuuksia olivat tuki Hei Siri -toiminnolle sekä nopeampi yhdistäminen korviin laitettaessa.
Samoihin aikoihin tuli myös langatonta QI-latausta tukeva kotelo, jota pystyy käyttämään joko ensimmäisen tai toisen sukupolven AirPodien kanssa.
Nämä perinteiset AirPods-kuulokkeet ovat nappikuulokkeet; ulkonäöltään hyvin samanlaiset kuin ne langalliset kuulokkeet, jotka tulevat iPhoneiden mukana, paitsi että johto luonnollisesti puuttuu. Istuvuudeltaan ja äänenlaadultaan ne vastaavat kuitenkin hyvin pitkälti niitä. Käytännössä mitään suojaa melulta ne eivät tarjoa ja voivat tippua korvista suhteellisen helposti.
No niin, nyt ollaan vihdoin siinä kohdassa, jossa Pro-versio astuu kuvioon. Lokakuun lopussa 2019 Apple julkaisi toisen sukupolven AirPodien rinnalle AirPods Pro -kuulokkeet, jotka puolestaan ovat huomattavan erilaiset kuin aikaisemmat versiot.
AirPods Prot ovat tulppakuulokkeet, jotka menevät hiukan korvakäytävän sisään ja vaimentavat näin ollen taustamelua aika merkittävästi. Sen lisäksi niissä on sekä vastamelutoiminto että läpikuulumistila.
AirPods Proiden kotelo on hiukan isompi kuin perinteisten Airpodien ja tukee sekä langatonta QI-latausta että latausta Lightning-kaapelin kautta.
Silloin kun AirPods Prot olivat huhuvaiheessa, suhtauduin taas hiukan varauksella niihin. Ajattelin, että sokeana ei välttämättä olisi kovin järkevää suojautua ulkomaailmalta. Liikkuessa se voisi olla todellinen turvallisuusriski. Ja olisihan hiukan hankalaa, jos taksinkuljettajalla tai vaikka junan kanssamatkustajalla olisi jotain asiaa, ja joutuisi ottamaan kuulokkeet tai vähintään yhden kuulokkeen pois, jotta kuulisi kunnolla.
Aikaisempien Airpodien kanssa mitään tällaisia haasteita ei ollut, koska niitä käytettäessä kaikki ympärillä olevat äänet kuuluivat käytännössä yhtä selkeinä kuin ilman kuulokkeita.
En siis odottanut AirPods Pro -kuulokkeiden julkistusta mitenkään valtavalla innostuksella, mutta heti julkistuksen jälkeisenä aamuna luin tämän artikkelin, innostuin läpikuulumistilasta ja tilasin AirPods Prot itselleni saman tien.
AirPods Prot ovat siis tulppakuulokkeet, joiden mukana tulee kolmet erilaiset korvasovitteet. Korvasovitteiden irroittaminen ja vaihtaminen on suhteellisen helppoa: irroitetaan vetämällä ja asetetaan toiset sovitteet paikoilleen. Irroittamiseen saa käyttää enemmän voimaa kuin ehkä kuvittelisi tarvittavan.
Oletuksena keskikokoiset korvasovitteet ovat käytössä. Jos ei ole aivan varma kuulokkeiden istuvuudesta niiden kanssa, kannattaa ehdottomasti kokeilla muitakin. Apuna voi käyttää Korvasovitinten testaus -nimistä toimintoa, joka toistaa pienen musiikkipätkän ja mikrofonien avulla määrittelee, kuulostaako musiikki korvissa sellaiselta kuin sen pitää. Kyseinen toiminto löytyy reittiä Asetukset -> Bluetooth -> AirPods Proiden nimen vieressä oleva Lisätietoja-painike, joka näkevillä käsittääkseni on sininen i-kirjain.
Tätä ennen AirPodit pitää toki yhdistää iPhoneen, mikä tapahtuu avaamalla latauskotelon kansi, painamalla Yhdistä-painiketta ja sen jälkeen pitämällä latauskotelon takaosassa olevaa painiketta painettuna.
Itselleni isoimmat korvasovitteet osoittautuivat parhaiksi. Niiden kanssa istuvuus on erinomainen eivätkä kuulokkeet tunnu ärsyttäviltä pitkässäkään käytössä.
Kunhan oikeankokoinen korvasovite on löytynyt, päästään kokeilemaan eri tiloja. Eri tilojen välillä voi helpoiten siirtyä puristamalla kuulokkeiden alaosassa olevaa, lyhyttä vartta. Puristettaessa kuulokkeista kuuluu naksahdus. Yksi lyhyt puristus keskeyttää / jatkaa musiikin tai muun median toistoa, kun taas tila vaihtuu pitämällä vartta puristettuna hetken aikaa. Jokaiselle tilalle on oma äänimerkkinsä. Oletuksena käytössä ovat vastamelu (yksittäinen, korkea äänimerkki) sekä läpikuulumistila (kaksiosainen, korkea äänimerkki).
Sieltä AirPods Proiden Lisätietoja-ikkunasta voi myös ottaa käyttöön Pois-tilan (yksittäinen, matala äänimerkki), mikä voi olla järkevää, jos kuulokkeita käyttää hiljaisessa ympäristössä ja haluaa säästää akkua; silloin akkukesto on hiukan pidempi, koska kuulokkeiden mikrofoneja ei käytetä.
Aivan erityisen kätevä on läpikuulumistila, joka nimensä mukaisesti on tila, jossa ympärillä olevat äänet päästetään läpi. Silloin kuulokkeiden ulkosivuilla olevat mikrofonit nappaavat ympäristön äänet ja lähettävät ne edelleen korvakanavien sisälle.
Läpikuulumistilassa ympäristön äänet toistuvat hiukan kirkkaampina kuin ilman kuulokkeita, mutta muuten hyvin luonnollisina. Mistä tahansa ympärillä olevista äänistä saa hyvin selvää läpikuulumistilassa, minkä lisäksi stereokuva säilyy.
Vastamelu tarkoittaa nimensä mukaisesti sitä, että kuulokkeiden ulkopinnalla olevat mikrofonit lähettävät korvakäytäviin kuulokkeiden kaiuttimiin vastaäänen, joka kumoaa taustalla olevan melun.
Parhaiten vastamelu toimii matalien, tasaisten äänien kanssa. Auton hurina siis vaimentuu hyvin, mutta jos vaikkapa taksissa radio on auki, radion äänet kuitenkin kuuluvat suhteessa hyvin läpi.
En aikaisemmin ole käyttänyt vastamelukuulokkeita, joten en osaa ottaa kantaa siihen, kuinka tasokas AirPods Proiden vastamelutoiminto on, mutta autossa olen käyttänyt vastamelutilaa paljon ja kokenut sen hyvin toimivaksi.
Istuinpa eräänä iltana linkoavan pesukoneenkin vieressä ja ihan hyvin pystyi kuuntelemaan asioita puhelimesta, mikä kertoo jotain siitä, kuinka hyvin kuulokkeet suojaavat taustamelulta.
Ja silloin minulla on siis sellainen pesukone, jonka linkous kovimmilla kierrosluvuilla varmasti kuuluu naapurikämpissäkin.
Näiden tilojen välimuoto on siis "Pois", jolloin ei käytetä läpikuulumista eikä vastamelua. Jos itse vastamelua ei lasketa, suurin ero Pois-tilan ja vastamelun välillä on se, että oma ääni kuuluu paljon selkeämmin Pois-tilassa. Jos vaikka tykkää laulaa musiikin mukana eikä halua kuulla omaa ääntään luonnottoman kovana, kannattaa siis käyttää vastamelua silloinkin kun on yksin kotona ja kehtaa laulaa biisien mukana.
Joitain pieniä häiriöitäkin on kuitenkin ollut. En millään meinannut saada AirPods proita yhdistettyä iPhoneen aluksi. En tiedä mistä kiikasti, mutta todella monta kertaa piti unohtaa laite ja yhdistää uudelleen ennen kuin alkoi toimia. Tässä vaiheessa AirPods Prot pysyivät yhdistettyinä iphoneen enintään noin 20 sekuntia ennen kuin yhteys katkesi. Käytin ne siinä yhteydessä kiinni Samsung-tabletissanikin nähdäkseni, toimisivatko sen kanssa. Samsungin kanssa kuulokkeet toimivat kunnolla ja tulivat sitten varmaan itse siihen tulokseen, että me ollaan sentään Applen tuote – kaipa tuon iPhonen kanssakin pitää olla jutuissa, ja sen jälkeen yhteys on toiminut ongelmitta.
Joskus olen saanut aikaan tilanteen, jossa tilanvaihdon yhteydessä ääni on mennyt epäsynkkaan (siis niin, että ääni on kuulunut hiukan eri aikaan vasemmasta ja oikeasta kuulokkeesta) ja joskus on käynyt niin, että tilanvaihdon yhteydessä toinen kuuloke on lakannut toimimasta. Nämä häiriöt ovat kuitenkin korjaantuneet ottamalla kuulokkeet pois korvista ja laittamalla ne takaisin, minkä lisäksi ne ovat olleet niin harvassa, etteivät ole ylittäneet ärsytyskynnystä.
Käyttöönoton jälkeen on tullut sekä yksi iOS-päivitys että ohjelmistopäivitys itse AirPods Proihin, joten voisinpa kuvitella, että ongelmia on nyt vähemmän.
Koin, että halusin kirjoittaa AirPods Proista näinkin paljon, koska ne ovat vaikuttaneet merkittävästi arkeeni. Itse käytän AirPodeja päivittäin jo siksikin, että taitan työmatkani taksilla ja räplään autossa puhelinta ennemmin kuin juttelen kuljettajan kanssa. Silloin parempi suojaavuus ja sen päälle vielä vastamelu ovat todella iso juttu. Aivan eri tavalla pystyy nauttimaan kuulemastaan ja keskittymään siihen, kun auto ei humise niin kovaa, eikä radiokaan häiritse läheskään niin paljon kuin aikaisempia AirPodeja käytettäessä.
Usein teen sitten niin, että seurailen matkantekoa Google Mapsilla ja laitan läpikuulumistilan päälle vähän ennen perille saapumista, jotta pystyn neuvomaan kuljettajaa tai juttelemaan matkan päättymiseen liittyvistä muodollisuuksista.
Airpods Prot ovat niin monipuoliset, että ainakin minun mielestäni ne ovat 279 euron hintansa arvoiset. Äänenlaatu on hyvä, viive olemattoman pieni, sekä läpikuuluminen että vastamelu toimivat hyvin ja voipa niitä käyttää korvatulppinakin.
Ensin on paikalllaan mainita, että sokea käyttäjä käyttää iPhonea VoiceOver-ruudunlukuohjelman avulla. VoiceOver puhuu näytöllä olevat tekstit, kuvakkeet ja muut asiat synteettisenä puheena, joka kuuluu iPhonen kaiuttimesta tai vaihtoehtoisesti siihen yhdistetyistä kuulokkeista. Jotta käyttö olisi sujuvaa, on tärkeää, että viive jonkin toiminnon suorittamisen ja puheen kuulumisen välillä on mahdollisimman pieni.
Itse käytin vuosia iPhonea kaiuttimella ja joskus harvoin langallisilla kuulokkeilla, ja kun 3,5 mm:n kuulokeliitäntä poistui, langallisten kuulokkeiden käyttö jäi entistäkin vähemmälle.
Bluetooth-kuulokkeisiin suhtauduin varauksella, koska koin, että mahdollinen viive hankaloittaisi käyttöä liikaa enkä päässyt testaamaan tai tullut testanneeksi mitään Bluetooth-kuulokkeita iPhonen kanssa. Lisäksi ajattelin, että Bluetooth-kuulokkeissa olisi kovin lyhyt akkukesto ja että niitä saisi olla lataamassa jatkuvasti.
Nämä käsitykset romuttuivat kertaheitolla maaliskuun lopussa 2017, kun työkaveri toi näytille ensimmäisen sukupolven AirPods-kuulokkeet. Ihastuin oitis, ja kun samana päivänä olin muutenkin menossa Kauppakeskus Itikseen ennakkoäänestämään kuntavaaleissa, poikkesin samalla reissulla Powerissa hakemassa omani.
Kaikille AirPods-versioille yhteistä on, että niille on pieni säilytyskotelo, joka toimii myös lataustelakkana. Kunhan kotelon akussa on virtaa, AirPodit latautuvat aina kotelossa ollessaan. Kotelo pystyy lataamaan varsinaisten kuulokkeiden akut täyteen muutaman kerran, ja täydellä kotelolla saa kuunteluaikaa noin 24 tuntia.
Kun kuulokkeet laitetaan korviin, ne ottavat automaattisesti yhteyden iPhoneen (tai muuhun yhdistettynä olevaan laitteeseen) ja ääni alkaa tulla kuulokkeista.
Vastaavasti kun kuulokkeet otetaan korvista, jos käynnissä on musiikin tai muun median toisto, se pysäytetään automaattisesti.
Yhtä hyvin voi käyttää vain yhtä kuuloketta kerrallaan.
Käytin noita keväällä 2017 hankittuja AirPods-kuulokkeita onnellisesti eri iPhoneiden kanssa melkein tarkalleen kaksi vuotta. Maaliskuussa 2019 Apple julkaisi AirPodeista toisen sukupolven version. Hankin nämä uudet AirPodit tuoreeltaan. Niiden suurin etu edeltäjiin nähden VoiceOver-käytössä oli pienentynyt viive. Ensimmäisen sukupolven AirPodien viive oli hyvinkin siedettävä – toisen sukupolven AirPodien viive käytännössä olematon. Syynä tähän oli uusi H1-siru, jollainen muuten löytyy AirPods Proistakin.
Muita uutuuksia olivat tuki Hei Siri -toiminnolle sekä nopeampi yhdistäminen korviin laitettaessa.
Samoihin aikoihin tuli myös langatonta QI-latausta tukeva kotelo, jota pystyy käyttämään joko ensimmäisen tai toisen sukupolven AirPodien kanssa.
Nämä perinteiset AirPods-kuulokkeet ovat nappikuulokkeet; ulkonäöltään hyvin samanlaiset kuin ne langalliset kuulokkeet, jotka tulevat iPhoneiden mukana, paitsi että johto luonnollisesti puuttuu. Istuvuudeltaan ja äänenlaadultaan ne vastaavat kuitenkin hyvin pitkälti niitä. Käytännössä mitään suojaa melulta ne eivät tarjoa ja voivat tippua korvista suhteellisen helposti.
No niin, nyt ollaan vihdoin siinä kohdassa, jossa Pro-versio astuu kuvioon. Lokakuun lopussa 2019 Apple julkaisi toisen sukupolven AirPodien rinnalle AirPods Pro -kuulokkeet, jotka puolestaan ovat huomattavan erilaiset kuin aikaisemmat versiot.
AirPods Prot ovat tulppakuulokkeet, jotka menevät hiukan korvakäytävän sisään ja vaimentavat näin ollen taustamelua aika merkittävästi. Sen lisäksi niissä on sekä vastamelutoiminto että läpikuulumistila.
AirPods Proiden kotelo on hiukan isompi kuin perinteisten Airpodien ja tukee sekä langatonta QI-latausta että latausta Lightning-kaapelin kautta.
Silloin kun AirPods Prot olivat huhuvaiheessa, suhtauduin taas hiukan varauksella niihin. Ajattelin, että sokeana ei välttämättä olisi kovin järkevää suojautua ulkomaailmalta. Liikkuessa se voisi olla todellinen turvallisuusriski. Ja olisihan hiukan hankalaa, jos taksinkuljettajalla tai vaikka junan kanssamatkustajalla olisi jotain asiaa, ja joutuisi ottamaan kuulokkeet tai vähintään yhden kuulokkeen pois, jotta kuulisi kunnolla.
Aikaisempien Airpodien kanssa mitään tällaisia haasteita ei ollut, koska niitä käytettäessä kaikki ympärillä olevat äänet kuuluivat käytännössä yhtä selkeinä kuin ilman kuulokkeita.
En siis odottanut AirPods Pro -kuulokkeiden julkistusta mitenkään valtavalla innostuksella, mutta heti julkistuksen jälkeisenä aamuna luin tämän artikkelin, innostuin läpikuulumistilasta ja tilasin AirPods Prot itselleni saman tien.
AirPods Prot ovat siis tulppakuulokkeet, joiden mukana tulee kolmet erilaiset korvasovitteet. Korvasovitteiden irroittaminen ja vaihtaminen on suhteellisen helppoa: irroitetaan vetämällä ja asetetaan toiset sovitteet paikoilleen. Irroittamiseen saa käyttää enemmän voimaa kuin ehkä kuvittelisi tarvittavan.
Oletuksena keskikokoiset korvasovitteet ovat käytössä. Jos ei ole aivan varma kuulokkeiden istuvuudesta niiden kanssa, kannattaa ehdottomasti kokeilla muitakin. Apuna voi käyttää Korvasovitinten testaus -nimistä toimintoa, joka toistaa pienen musiikkipätkän ja mikrofonien avulla määrittelee, kuulostaako musiikki korvissa sellaiselta kuin sen pitää. Kyseinen toiminto löytyy reittiä Asetukset -> Bluetooth -> AirPods Proiden nimen vieressä oleva Lisätietoja-painike, joka näkevillä käsittääkseni on sininen i-kirjain.
Tätä ennen AirPodit pitää toki yhdistää iPhoneen, mikä tapahtuu avaamalla latauskotelon kansi, painamalla Yhdistä-painiketta ja sen jälkeen pitämällä latauskotelon takaosassa olevaa painiketta painettuna.
Itselleni isoimmat korvasovitteet osoittautuivat parhaiksi. Niiden kanssa istuvuus on erinomainen eivätkä kuulokkeet tunnu ärsyttäviltä pitkässäkään käytössä.
Kunhan oikeankokoinen korvasovite on löytynyt, päästään kokeilemaan eri tiloja. Eri tilojen välillä voi helpoiten siirtyä puristamalla kuulokkeiden alaosassa olevaa, lyhyttä vartta. Puristettaessa kuulokkeista kuuluu naksahdus. Yksi lyhyt puristus keskeyttää / jatkaa musiikin tai muun median toistoa, kun taas tila vaihtuu pitämällä vartta puristettuna hetken aikaa. Jokaiselle tilalle on oma äänimerkkinsä. Oletuksena käytössä ovat vastamelu (yksittäinen, korkea äänimerkki) sekä läpikuulumistila (kaksiosainen, korkea äänimerkki).
Sieltä AirPods Proiden Lisätietoja-ikkunasta voi myös ottaa käyttöön Pois-tilan (yksittäinen, matala äänimerkki), mikä voi olla järkevää, jos kuulokkeita käyttää hiljaisessa ympäristössä ja haluaa säästää akkua; silloin akkukesto on hiukan pidempi, koska kuulokkeiden mikrofoneja ei käytetä.
Aivan erityisen kätevä on läpikuulumistila, joka nimensä mukaisesti on tila, jossa ympärillä olevat äänet päästetään läpi. Silloin kuulokkeiden ulkosivuilla olevat mikrofonit nappaavat ympäristön äänet ja lähettävät ne edelleen korvakanavien sisälle.
Läpikuulumistilassa ympäristön äänet toistuvat hiukan kirkkaampina kuin ilman kuulokkeita, mutta muuten hyvin luonnollisina. Mistä tahansa ympärillä olevista äänistä saa hyvin selvää läpikuulumistilassa, minkä lisäksi stereokuva säilyy.
Vastamelu tarkoittaa nimensä mukaisesti sitä, että kuulokkeiden ulkopinnalla olevat mikrofonit lähettävät korvakäytäviin kuulokkeiden kaiuttimiin vastaäänen, joka kumoaa taustalla olevan melun.
Parhaiten vastamelu toimii matalien, tasaisten äänien kanssa. Auton hurina siis vaimentuu hyvin, mutta jos vaikkapa taksissa radio on auki, radion äänet kuitenkin kuuluvat suhteessa hyvin läpi.
En aikaisemmin ole käyttänyt vastamelukuulokkeita, joten en osaa ottaa kantaa siihen, kuinka tasokas AirPods Proiden vastamelutoiminto on, mutta autossa olen käyttänyt vastamelutilaa paljon ja kokenut sen hyvin toimivaksi.
Istuinpa eräänä iltana linkoavan pesukoneenkin vieressä ja ihan hyvin pystyi kuuntelemaan asioita puhelimesta, mikä kertoo jotain siitä, kuinka hyvin kuulokkeet suojaavat taustamelulta.
Ja silloin minulla on siis sellainen pesukone, jonka linkous kovimmilla kierrosluvuilla varmasti kuuluu naapurikämpissäkin.
Näiden tilojen välimuoto on siis "Pois", jolloin ei käytetä läpikuulumista eikä vastamelua. Jos itse vastamelua ei lasketa, suurin ero Pois-tilan ja vastamelun välillä on se, että oma ääni kuuluu paljon selkeämmin Pois-tilassa. Jos vaikka tykkää laulaa musiikin mukana eikä halua kuulla omaa ääntään luonnottoman kovana, kannattaa siis käyttää vastamelua silloinkin kun on yksin kotona ja kehtaa laulaa biisien mukana.
Joitain pieniä häiriöitäkin on kuitenkin ollut. En millään meinannut saada AirPods proita yhdistettyä iPhoneen aluksi. En tiedä mistä kiikasti, mutta todella monta kertaa piti unohtaa laite ja yhdistää uudelleen ennen kuin alkoi toimia. Tässä vaiheessa AirPods Prot pysyivät yhdistettyinä iphoneen enintään noin 20 sekuntia ennen kuin yhteys katkesi. Käytin ne siinä yhteydessä kiinni Samsung-tabletissanikin nähdäkseni, toimisivatko sen kanssa. Samsungin kanssa kuulokkeet toimivat kunnolla ja tulivat sitten varmaan itse siihen tulokseen, että me ollaan sentään Applen tuote – kaipa tuon iPhonen kanssakin pitää olla jutuissa, ja sen jälkeen yhteys on toiminut ongelmitta.
Joskus olen saanut aikaan tilanteen, jossa tilanvaihdon yhteydessä ääni on mennyt epäsynkkaan (siis niin, että ääni on kuulunut hiukan eri aikaan vasemmasta ja oikeasta kuulokkeesta) ja joskus on käynyt niin, että tilanvaihdon yhteydessä toinen kuuloke on lakannut toimimasta. Nämä häiriöt ovat kuitenkin korjaantuneet ottamalla kuulokkeet pois korvista ja laittamalla ne takaisin, minkä lisäksi ne ovat olleet niin harvassa, etteivät ole ylittäneet ärsytyskynnystä.
Käyttöönoton jälkeen on tullut sekä yksi iOS-päivitys että ohjelmistopäivitys itse AirPods Proihin, joten voisinpa kuvitella, että ongelmia on nyt vähemmän.
Koin, että halusin kirjoittaa AirPods Proista näinkin paljon, koska ne ovat vaikuttaneet merkittävästi arkeeni. Itse käytän AirPodeja päivittäin jo siksikin, että taitan työmatkani taksilla ja räplään autossa puhelinta ennemmin kuin juttelen kuljettajan kanssa. Silloin parempi suojaavuus ja sen päälle vielä vastamelu ovat todella iso juttu. Aivan eri tavalla pystyy nauttimaan kuulemastaan ja keskittymään siihen, kun auto ei humise niin kovaa, eikä radiokaan häiritse läheskään niin paljon kuin aikaisempia AirPodeja käytettäessä.
Usein teen sitten niin, että seurailen matkantekoa Google Mapsilla ja laitan läpikuulumistilan päälle vähän ennen perille saapumista, jotta pystyn neuvomaan kuljettajaa tai juttelemaan matkan päättymiseen liittyvistä muodollisuuksista.
Airpods Prot ovat niin monipuoliset, että ainakin minun mielestäni ne ovat 279 euron hintansa arvoiset. Äänenlaatu on hyvä, viive olemattoman pieni, sekä läpikuuluminen että vastamelu toimivat hyvin ja voipa niitä käyttää korvatulppinakin.
03 tammikuuta 2019
2018 – arkinen vuosi, kunnes...
Jo aika monissa perättäisissä vuosianalyyseissa olen puhunut siitä, että kulunut vuosi on ollut arkinen. Eikä arkinen ole ollut mikään negatiivinen sana; mitään mullistavaa ei vain ole tapahtunut. Toki aivan oma keskustelunaiheensa on se, mikä on mullistavaa ja mikä ei.
Vuosi 2018 jää historiaan siitä, että elämäni toinen seurustelusuhde alkoi, ja se jos mikä on mullistavaa. Kesällä työpaikalle ilmestyi nainen, joka ensin oli mukava työkaveri, mutta josta sittemmin tuli maailman paras tyttöystävä.
Klisheet sikseen: on ihan ultimaattisen siistiä, että elämääni ilmestyi ihminen, jolta saada ja jolle antaa rakkautta. Ei ole tarpeeksi ilmaisuvoimaisia sanoja, joilla voisin kuvailla, miten valtavan iso asia se on, joten en edes aio yrittää. Jos luet tämän: rakastan sua ihan perkeleesti! ❤
Urheilun rintamalla vuosi 2018 oli vauhdikas. Niin kuin vuosi sitten ennakoin, kävin Pietarissa seuraamassa jalkapallon MM-kisojen ottelua paikan päällä, ja siitä reissusta on oma merkintänsä.
Kisoista jäivät muuten parhaiten mieleen Venäjän voitto Espanjasta ja Kroatian voitto Englannista; molempia tuli äänekkäästi hehkutettua. Harmi, että finaali sitten jäi hiukan vaisuksi.
Vuoden ylivoimaisesti sykähdyttävin urheiluhetki oli kuitenkin Iivo Niskasen olympiakulta. Muutenkin olympialaisista jäi paljon hyviä muistoja. Onhan kyseessä aivan ainutlaatuinen urheilutapahtuma, jota pystyin seuraamaan hyvin, koska ajoitin talvilomani olympialaisten toiselle viikolle.
Petra Ollin maailmanmestaruus olisi dramaattisuudessaan voinut haastaa sykähdyttävimmästä urheiluhetkestä puhuttaessa, mutta valitettavasti finaali meni työmatkan takia täysin ohi.
Teknisellä rintamalla vuoden merkittävin hankinta oli iPhone XS, jonka ostin tuoreeltaan sen ilmestyttyä syyskuussa. Olen ollut laitteeseen tyytyväinen: tykkään sormenjälkitunnistuksesta enemmän kuin kasvojentunnistuksesta, mutta kasvojentunnistuksen kanssa kyllä pärjää. Kotinäppäimen puuttuminen ei myöskään ole ollut mikään ongelma, minkä lisäksi laitteessa on huomattavan paljon parempi akkukesto kuin aikaisemmissa iPhoneissani. Akkukuorta en siis XS:ään ole hankkinut, mutta se tullee ajankohtaiseksi jossain kohtaa, varsinkin jos Apple julkaisee oman akkukuoren, niin kuin on huhuttu.
Musiikin rintamalla vuoden kohokohdat olivat Tikkurila-festarit, Ellinooran keikka Huvila-teltassa sekä Kaija Koon keikka Hartwall-arenalla.
Seuraan nykyisin kotimaista musiikkia aika tiiviisti ja allekirjoittaneen vuoden biisi -ääni menee Ellinooran ja Eetun kappaleelle Bäng bäng typerä sydän. Aivan kannoilla on Jannika B:n En luovu susta koskaan, joka kuitenkin runsaan radiosoiton takia on kärsinyt pikkasen inflaatiosta. Kunniamaininnan saa Ville Valon ja Agentsin Orpolapsi kiurun, joka on Rauli "Badding" Somerjoen ennenjulkaisematon sävellys ja sanoitus. Vanhana Badding-fanina odotan suurella mielenkiinnolla mitä muuta tämä Ville Valon projekti tuo tullessaan.
Siinä pieni pintaraapaisu päättyneestä vuodesta.
Vuodenvaihteen sain viettää maailman parhaassa paikassa – tyttöystäväni sylissä ja maailman parhaassa tunnetilassa – umpirakastuneena ja onnellisena. Vuodesta 2019 ei voi tulla huono vuosi.
Toivottavasti kaikille muillekin tulee hyvä vuosi!
Vuosi 2018 jää historiaan siitä, että elämäni toinen seurustelusuhde alkoi, ja se jos mikä on mullistavaa. Kesällä työpaikalle ilmestyi nainen, joka ensin oli mukava työkaveri, mutta josta sittemmin tuli maailman paras tyttöystävä.
Klisheet sikseen: on ihan ultimaattisen siistiä, että elämääni ilmestyi ihminen, jolta saada ja jolle antaa rakkautta. Ei ole tarpeeksi ilmaisuvoimaisia sanoja, joilla voisin kuvailla, miten valtavan iso asia se on, joten en edes aio yrittää. Jos luet tämän: rakastan sua ihan perkeleesti! ❤
Urheilun rintamalla vuosi 2018 oli vauhdikas. Niin kuin vuosi sitten ennakoin, kävin Pietarissa seuraamassa jalkapallon MM-kisojen ottelua paikan päällä, ja siitä reissusta on oma merkintänsä.
Kisoista jäivät muuten parhaiten mieleen Venäjän voitto Espanjasta ja Kroatian voitto Englannista; molempia tuli äänekkäästi hehkutettua. Harmi, että finaali sitten jäi hiukan vaisuksi.
Vuoden ylivoimaisesti sykähdyttävin urheiluhetki oli kuitenkin Iivo Niskasen olympiakulta. Muutenkin olympialaisista jäi paljon hyviä muistoja. Onhan kyseessä aivan ainutlaatuinen urheilutapahtuma, jota pystyin seuraamaan hyvin, koska ajoitin talvilomani olympialaisten toiselle viikolle.
Petra Ollin maailmanmestaruus olisi dramaattisuudessaan voinut haastaa sykähdyttävimmästä urheiluhetkestä puhuttaessa, mutta valitettavasti finaali meni työmatkan takia täysin ohi.
Teknisellä rintamalla vuoden merkittävin hankinta oli iPhone XS, jonka ostin tuoreeltaan sen ilmestyttyä syyskuussa. Olen ollut laitteeseen tyytyväinen: tykkään sormenjälkitunnistuksesta enemmän kuin kasvojentunnistuksesta, mutta kasvojentunnistuksen kanssa kyllä pärjää. Kotinäppäimen puuttuminen ei myöskään ole ollut mikään ongelma, minkä lisäksi laitteessa on huomattavan paljon parempi akkukesto kuin aikaisemmissa iPhoneissani. Akkukuorta en siis XS:ään ole hankkinut, mutta se tullee ajankohtaiseksi jossain kohtaa, varsinkin jos Apple julkaisee oman akkukuoren, niin kuin on huhuttu.
Musiikin rintamalla vuoden kohokohdat olivat Tikkurila-festarit, Ellinooran keikka Huvila-teltassa sekä Kaija Koon keikka Hartwall-arenalla.
Seuraan nykyisin kotimaista musiikkia aika tiiviisti ja allekirjoittaneen vuoden biisi -ääni menee Ellinooran ja Eetun kappaleelle Bäng bäng typerä sydän. Aivan kannoilla on Jannika B:n En luovu susta koskaan, joka kuitenkin runsaan radiosoiton takia on kärsinyt pikkasen inflaatiosta. Kunniamaininnan saa Ville Valon ja Agentsin Orpolapsi kiurun, joka on Rauli "Badding" Somerjoen ennenjulkaisematon sävellys ja sanoitus. Vanhana Badding-fanina odotan suurella mielenkiinnolla mitä muuta tämä Ville Valon projekti tuo tullessaan.
Siinä pieni pintaraapaisu päättyneestä vuodesta.
Vuodenvaihteen sain viettää maailman parhaassa paikassa – tyttöystäväni sylissä ja maailman parhaassa tunnetilassa – umpirakastuneena ja onnellisena. Vuodesta 2019 ei voi tulla huono vuosi.
Toivottavasti kaikille muillekin tulee hyvä vuosi!
10 heinäkuuta 2018
Kokemusrikas MM-kisamatka – hyvässä ja pahassa
Jo silloin, kun selvisi, että jalkapallon MM-kisat pelattaisiin Venäjällä vuonna 2018, aloin pienesti haaveilla sinne lähtemisestä. Kuten vuosianalyysistä selvisi, asia ei kuitenkaan ollut varma vielä viime vuoden uudenvuodenaattonakaan.
Aika pian sen jälkeen alkoi kuitenkin tapahtua. Varasin matkan Kymenmatkoilta joskus helmikuun alussa. Henkilökohtainen avustajani lähti kaveriksi.
Odotukset olivat korkealla. Tästä tulisi mahtava jalkapallomatka. Eremitaasit ja Iisakinkirkot saisivat pitää tunkkinsa; nyt liikkeellä oli kaksi urheiluhullua.
Kaikki alkoi sitten torstaina 20. kesäkuuta, kun hypättiin Allegron kyytiin. Junamatka meni rattoisasti ja Kymenmatkat oli järjestänyt kuljetuksen hotelliin. Hotellina oli Cameo, joka oli oikein asiallinen.
Venäjä on MM-kisojen ajan viisumivapaa, mutta päästääkseen maahan ilman viisumia pitää olla niin sanottu Fan-ID. Meillä oli tässä vaiheessa Fan-ID:stä vain tulostetut PDF-versiot, joten seuraavaksi suunnattiin hakemaan laminoidut Fan-ID:t. Sellaiset piti olla, jotta ylipäätään päästäisiin stadionille.
Jo Fan-ID:n noutopaikassa aisti kansainvälisen karnevaalitunnelman ja varsinkin Brasilian faneja näkyi paljon. Ottelu, jota olimme menossa katsomaan oli Brasilia – Costa Rica.
Noutopaikassa toiminta oli varsin sujuvaa ja saimme nopeasti laminoidut kortit.
Tämän jälkeen kelpasi suunnata kahville. Kahvila oli Bake Me Up, josta saatiin aivan taivaallisen hyvät tonnikala-avokadoleivät ja kahvia.
Bake Me Upissa VISA-kortti kelpasi, jopa lähimaksu, mutta seuraavaksi lähdettiin kuitenkin etsimään pankkiautomaattia ruplien nostamista varten. Ehkä oli huonoa tuuriakin, mutta tuntui, että pankkiautomaatit olivat Pietarissa harvemmassa kuin vaikka Helsingissä. Sitten, kun automaatti lopulta löytyi, se oli poissa päältä... Avulias ohikulkija kuitenkin näytti meille, missä päin lähin toinen automaatti oli – pankin aulassa. Tämä automaatti toimi ja oli jopa puhuva, mitä nyt en puutteellisen venäjän taidon takia juuri osannut hyödyntää.
Itse nostin 9000 ruplaa, mikä sittemmin osoittautui olevan turhan paljon.
Paljon oli kävelty, koska Fan-ID:n noutopaikka sijaitsi noin kahden kilometrin päässä hotellista, joten tässä vaiheessa kelpasi mennä hotellihuoneeseen katsomaan pelejä.
Käytin suurimmaksi osaksi seurantalähteenä norjalaisen yleisradioyhtiön NRK:n radiokanavaa NRK Sportia, joka lähetti kaikki ottelut; YLE Areenan TV-lähetyksiä ei voi katsoa Venäjällä.
Ilta huipentui Kroatian ja Argentiinan väliseen otteluun. Tässä kohtaa oli vuorossa yksi matkan mieleenpainuvimmista ruokakokeiluista, mutta kyse ei ollut venäläisestä ruuasta. Pyysimme hotellin vastaanoton virkailijaa suosittelemaan ruokapaikkoja ja hän tarjoutui sitten tilaamaan ruokaa hotelliin japanilaisesta ravintolasta. Aikaisemmin olen aina ohittanut sushin sellaisena ruokana, jota ei nyt vain viitsi kokeilla. Nyt päädyin kuitenkin kokeilemaan ja tilaukseen lähti yhteensä 24 palaa.
Ja ai että oli sitten hyvää. Kroatian vakuuttava Argentiina-voitto kruunasi onnistuneen päivän.
Perjantai oli ottelupäivä, joka alkoi aamiaisella. Yllättävän suppean oloinen hotelliaamiainen siihen nähden, mihin ollaan tottuneita, mutta toki hyvää syötävää löytyi. Puuro ansaitsi täydet pisteet.
Pieni stressi liittyi ottelulippuihin. Olimme saaneet tiedon, että otteluliput tulisivat meidän hotelliin. No, niitäpä ei näkynyt ottelupäivän aamunakaan. Saimme seuraavaksi tiedon, että otteluliput tuotaisiin lähellä stadionia olevan hotellin vastaanottoon. Ei siis muuta kuin metrolla stadionia kohti.
Jo aika kaukana stadionilta oli taas varsinainen karnevaalitunnelma ja kannustushuutoja kuului paljon.
Seuraava ihmetyksen aiheena oli, että lipuissa oli väärät nimet; jotkut meille täysin tuntemattomat ulkomaalaiset nimet. Lippuja tuonut mieshenkilö suhtautui asiaan rennosti: "it's a joke by FIFA". Lippujen nimiä ei tarkistettaisi.
Helpotti oloa, että ainakin kaikilla muillakin suomalaisseurueen ihmisillä oli myös väärät nimet lipuissaan. Mitään ongelmia ei tullutkaan.
Vihdoin oli tullut aika siirtyä Krestovski-stadionin katsomoon. Meillä oli hyvät paikat, joista kenttä näkyi hyvin. Sieti ollakin, sillä liput olivat maksaneet noin 700 € / lippu.
Suomalaisittain tuntui erikoiselta, että sai tuoda alkoholia katsomoon. Valitettavasti tarjolla oli vain olutta, ja silloin vielä kuvittelin, ettei hyvää olutta ole olemassakaan, joten tyydyin Fantaan. Kaiken lisäksi kiersi ihmisiä antamassa täydennystä mukeihin.
Ottelu alkoi. Onneksi äänentaso oli siinä määrin siedettävä, että sain hyvin selvää avustajani selostuksesta paitsi silloin, kun oli oikein hyvä maalipaikka, jolloin puhe hukkui yleisön mekkalaan.
Mitenkäs sitä tunnelmaa sitten kuvailisi? Sehän kuulosti ihan samanlaiselta kuin telkkarissakin, mutta vain paljon kovemmin ja vaikuttavammin.
Aika pitkään näytti siltä, ettei sitä ultimaattista kliimaksia saataisi maalin muodossa, mutta lopussa Brasilia sitten onneksi teki kaksi maalia. Olin itse Costa Rican puolella, mutta olisi jäänyt harmittamaan, jos ottelu olisi päättynyt 0–0.
MM-ottelun kokeminen livenä oli huikea kokemus, mutta en kyllä noin kallista hintaa siitä uudelleen maksaisi. Ei siitä vaan sokeana niin paljoa saa irti, vaikka sain melkeinpä ammattilaistason selostuksen ja tunnelma oli loistava, mutta ei se kuitenkaan mitenkään kovin erikoista ollut. On aivan selvää, että näkevälle se ero on paljon isompi, koska mikään televisioruutu ei tietenkään välitä tapahtumia samalla tavalla kuin jos ne näkee livenä suoraan edessään.
Mutta tulipahan käytyä enkä siis missään nimessä kadu.
Ottelun jälkeen suunnattiin sitten metrolla takaisin kohti hotellia. Silloin tuli koettua, mitä ahdas metro tarkoittaa, mutta onneksi matka ei ollut kovin pitkä.
Juhannusaaton ilta jatkui sitten jalkapallon, syömisen ja juomisen parissa. Käytiin italialaisessa ravintolassa, jossa söin oikein hyvää Pasta carbonaraa. Seurannassa oli Nigerian ja Islannin välinen ottelu; peli skriinillä ja minulla korvassa norjankielinen selostus.
Siirryttiin toiseen paikkaan seuraamaan Serbian ja Sveitsin välistä ottelua. Viittasin aikaisemmin siihen, että vielä ottelun aikoihin kuvittelin, ettei hyvää olutta olisi olemassakaan. Illalla tuo kuvitelma todellakin muuttui. Avustajani on suuri oluen ystävä, joten tuli siinä sitten aiheesta puhetta. Hän suositteli kokeilemaan Kriek-nimistä olutta, joka kuin sattumalta löytyi ravintolan listalta. Ja todellakin, tykkäsin. Kriekissä oluen maku on toki varsin mieto, minkä takia siitä pidinkin, mutta kuitenkin.
Tämä toinen paikka meni kiinni jo puoliltaöin, joten siirryttiin kolmanteen paikkaan. Tässä paikassa maistoin mm. jonkin sortin vadelmaolutta, joka oli oikein hyvää sekin.
Kautta linjan Venäjän alhainen hintataso yllätti kerta toisensa jälkeen. Käytin kyllä VISA-korttiakin jonkin verran, mutta 5000 ruplaa jäi käyttämättä.
Hyvin juoneina päätettiin sitten suunnata hotellia kohti, ja tästä alkoi hiukan ikävämpi tapahtumasarja, joka, vaikka kuinka hyvin siitä olen selvinnyt, jätti ikävän varjon koko matkan ylle. Aina miettiessäni tuota matkaa tulen varmasti kaikista hienoista muistoista huolimatta muistamaan tämän episodin kaikkein voimakkaimmin.
Suomalaisittainhan on helppo ajatella, että varsinkin yöaikaan on kaikin puolin mukava ja turvallinen vaihtoehto lähteä taksilla hotellille, joten näin päädyttiin tekemään.
Taksinkuljettaja ei millään meinannut ymmärtää minne halusimme päästä. Minähän sitten tein sen, minkä olisin Suomessa vastaavassa tilanteessa tehnyt, eli otin puhelimen esiin, löin meidän hotellin Google Mapsiin, laitoin sovelluksen navigointitilaan ja annoin puhelimen kuljettajalle.
Hetkeä myöhemmin kuljettaja jätti meidät kyydistä, eikä puhelinta yhtäkkiä löytynyt millään, vaikka toistuvasti yritin venäjäksikin kysyä, missä puhelimeni oli.
Sille tielleen se jäi. Härski mulkku.
Sitten alkoi hotellin etsiminen. Minulla ei ollut enää kelloa, koska käytän puhelinta kellona, mutta käveltiin varmasti pari–kolme tuntia ennen kuin hotelli löytyi; vähän ennen kuin se löytyi lauantaiaamun ensimmäiset auringonsäteet alkoivat jo lämmittää.
Jossitteluhan on turhaa, mutta paljon asioita tuli jossiteltua ja pohdittua sen kävelymatkan ja seuraavankin päivän aikana. Joku voi sanoa, että mitä murehtimaan jonkun helvetin puhelimen katoamista. Taloudellinen tappio ei harmittanutkaan, mutta tapahtumana se vain oli ikävä; usko ihmisyyteen otti takapakkia.
Lauantai kului käytännössä kokonaan matkustellessa. Meillä kävi huono tuuri sikäli, että ratatöiden takia oli bussikuljetus Vainikkalasta Helsinkiin. Olin kotona joskus puoli kymmenen aikoihin illalla.
Seuraavana päivänä kävin hankkimassa iPhone SE:n varastetun puhelimen tilalle. En viitsinyt ostaa hirveän kallista laitetta, koska tulen luultavasti joka tapauksessa hankkimaan jonkun ensi syksynä julkaistavista iPhoneista.
Lyhyen ajan sisällä tuli koettua paljon; kukin lukija muodostakoon päässään oman kuvansa siitä kaikesta. Tykkäsin Venäjästä ja tulen varmasti käymään siellä uudestaan, mutta silloin en jumalauta anna puhelinta kenellekään.
Aika pian sen jälkeen alkoi kuitenkin tapahtua. Varasin matkan Kymenmatkoilta joskus helmikuun alussa. Henkilökohtainen avustajani lähti kaveriksi.
Odotukset olivat korkealla. Tästä tulisi mahtava jalkapallomatka. Eremitaasit ja Iisakinkirkot saisivat pitää tunkkinsa; nyt liikkeellä oli kaksi urheiluhullua.
Kaikki alkoi sitten torstaina 20. kesäkuuta, kun hypättiin Allegron kyytiin. Junamatka meni rattoisasti ja Kymenmatkat oli järjestänyt kuljetuksen hotelliin. Hotellina oli Cameo, joka oli oikein asiallinen.
Venäjä on MM-kisojen ajan viisumivapaa, mutta päästääkseen maahan ilman viisumia pitää olla niin sanottu Fan-ID. Meillä oli tässä vaiheessa Fan-ID:stä vain tulostetut PDF-versiot, joten seuraavaksi suunnattiin hakemaan laminoidut Fan-ID:t. Sellaiset piti olla, jotta ylipäätään päästäisiin stadionille.
Jo Fan-ID:n noutopaikassa aisti kansainvälisen karnevaalitunnelman ja varsinkin Brasilian faneja näkyi paljon. Ottelu, jota olimme menossa katsomaan oli Brasilia – Costa Rica.
Noutopaikassa toiminta oli varsin sujuvaa ja saimme nopeasti laminoidut kortit.
Tämän jälkeen kelpasi suunnata kahville. Kahvila oli Bake Me Up, josta saatiin aivan taivaallisen hyvät tonnikala-avokadoleivät ja kahvia.
Bake Me Upissa VISA-kortti kelpasi, jopa lähimaksu, mutta seuraavaksi lähdettiin kuitenkin etsimään pankkiautomaattia ruplien nostamista varten. Ehkä oli huonoa tuuriakin, mutta tuntui, että pankkiautomaatit olivat Pietarissa harvemmassa kuin vaikka Helsingissä. Sitten, kun automaatti lopulta löytyi, se oli poissa päältä... Avulias ohikulkija kuitenkin näytti meille, missä päin lähin toinen automaatti oli – pankin aulassa. Tämä automaatti toimi ja oli jopa puhuva, mitä nyt en puutteellisen venäjän taidon takia juuri osannut hyödyntää.
Itse nostin 9000 ruplaa, mikä sittemmin osoittautui olevan turhan paljon.
Paljon oli kävelty, koska Fan-ID:n noutopaikka sijaitsi noin kahden kilometrin päässä hotellista, joten tässä vaiheessa kelpasi mennä hotellihuoneeseen katsomaan pelejä.
Käytin suurimmaksi osaksi seurantalähteenä norjalaisen yleisradioyhtiön NRK:n radiokanavaa NRK Sportia, joka lähetti kaikki ottelut; YLE Areenan TV-lähetyksiä ei voi katsoa Venäjällä.
Ilta huipentui Kroatian ja Argentiinan väliseen otteluun. Tässä kohtaa oli vuorossa yksi matkan mieleenpainuvimmista ruokakokeiluista, mutta kyse ei ollut venäläisestä ruuasta. Pyysimme hotellin vastaanoton virkailijaa suosittelemaan ruokapaikkoja ja hän tarjoutui sitten tilaamaan ruokaa hotelliin japanilaisesta ravintolasta. Aikaisemmin olen aina ohittanut sushin sellaisena ruokana, jota ei nyt vain viitsi kokeilla. Nyt päädyin kuitenkin kokeilemaan ja tilaukseen lähti yhteensä 24 palaa.
Ja ai että oli sitten hyvää. Kroatian vakuuttava Argentiina-voitto kruunasi onnistuneen päivän.
Perjantai oli ottelupäivä, joka alkoi aamiaisella. Yllättävän suppean oloinen hotelliaamiainen siihen nähden, mihin ollaan tottuneita, mutta toki hyvää syötävää löytyi. Puuro ansaitsi täydet pisteet.
Pieni stressi liittyi ottelulippuihin. Olimme saaneet tiedon, että otteluliput tulisivat meidän hotelliin. No, niitäpä ei näkynyt ottelupäivän aamunakaan. Saimme seuraavaksi tiedon, että otteluliput tuotaisiin lähellä stadionia olevan hotellin vastaanottoon. Ei siis muuta kuin metrolla stadionia kohti.
Jo aika kaukana stadionilta oli taas varsinainen karnevaalitunnelma ja kannustushuutoja kuului paljon.
Seuraava ihmetyksen aiheena oli, että lipuissa oli väärät nimet; jotkut meille täysin tuntemattomat ulkomaalaiset nimet. Lippuja tuonut mieshenkilö suhtautui asiaan rennosti: "it's a joke by FIFA". Lippujen nimiä ei tarkistettaisi.
Helpotti oloa, että ainakin kaikilla muillakin suomalaisseurueen ihmisillä oli myös väärät nimet lipuissaan. Mitään ongelmia ei tullutkaan.
Vihdoin oli tullut aika siirtyä Krestovski-stadionin katsomoon. Meillä oli hyvät paikat, joista kenttä näkyi hyvin. Sieti ollakin, sillä liput olivat maksaneet noin 700 € / lippu.
Suomalaisittain tuntui erikoiselta, että sai tuoda alkoholia katsomoon. Valitettavasti tarjolla oli vain olutta, ja silloin vielä kuvittelin, ettei hyvää olutta ole olemassakaan, joten tyydyin Fantaan. Kaiken lisäksi kiersi ihmisiä antamassa täydennystä mukeihin.
Ottelu alkoi. Onneksi äänentaso oli siinä määrin siedettävä, että sain hyvin selvää avustajani selostuksesta paitsi silloin, kun oli oikein hyvä maalipaikka, jolloin puhe hukkui yleisön mekkalaan.
Mitenkäs sitä tunnelmaa sitten kuvailisi? Sehän kuulosti ihan samanlaiselta kuin telkkarissakin, mutta vain paljon kovemmin ja vaikuttavammin.
Aika pitkään näytti siltä, ettei sitä ultimaattista kliimaksia saataisi maalin muodossa, mutta lopussa Brasilia sitten onneksi teki kaksi maalia. Olin itse Costa Rican puolella, mutta olisi jäänyt harmittamaan, jos ottelu olisi päättynyt 0–0.
MM-ottelun kokeminen livenä oli huikea kokemus, mutta en kyllä noin kallista hintaa siitä uudelleen maksaisi. Ei siitä vaan sokeana niin paljoa saa irti, vaikka sain melkeinpä ammattilaistason selostuksen ja tunnelma oli loistava, mutta ei se kuitenkaan mitenkään kovin erikoista ollut. On aivan selvää, että näkevälle se ero on paljon isompi, koska mikään televisioruutu ei tietenkään välitä tapahtumia samalla tavalla kuin jos ne näkee livenä suoraan edessään.
Mutta tulipahan käytyä enkä siis missään nimessä kadu.
Ottelun jälkeen suunnattiin sitten metrolla takaisin kohti hotellia. Silloin tuli koettua, mitä ahdas metro tarkoittaa, mutta onneksi matka ei ollut kovin pitkä.
Juhannusaaton ilta jatkui sitten jalkapallon, syömisen ja juomisen parissa. Käytiin italialaisessa ravintolassa, jossa söin oikein hyvää Pasta carbonaraa. Seurannassa oli Nigerian ja Islannin välinen ottelu; peli skriinillä ja minulla korvassa norjankielinen selostus.
Siirryttiin toiseen paikkaan seuraamaan Serbian ja Sveitsin välistä ottelua. Viittasin aikaisemmin siihen, että vielä ottelun aikoihin kuvittelin, ettei hyvää olutta olisi olemassakaan. Illalla tuo kuvitelma todellakin muuttui. Avustajani on suuri oluen ystävä, joten tuli siinä sitten aiheesta puhetta. Hän suositteli kokeilemaan Kriek-nimistä olutta, joka kuin sattumalta löytyi ravintolan listalta. Ja todellakin, tykkäsin. Kriekissä oluen maku on toki varsin mieto, minkä takia siitä pidinkin, mutta kuitenkin.
Tämä toinen paikka meni kiinni jo puoliltaöin, joten siirryttiin kolmanteen paikkaan. Tässä paikassa maistoin mm. jonkin sortin vadelmaolutta, joka oli oikein hyvää sekin.
Kautta linjan Venäjän alhainen hintataso yllätti kerta toisensa jälkeen. Käytin kyllä VISA-korttiakin jonkin verran, mutta 5000 ruplaa jäi käyttämättä.
Hyvin juoneina päätettiin sitten suunnata hotellia kohti, ja tästä alkoi hiukan ikävämpi tapahtumasarja, joka, vaikka kuinka hyvin siitä olen selvinnyt, jätti ikävän varjon koko matkan ylle. Aina miettiessäni tuota matkaa tulen varmasti kaikista hienoista muistoista huolimatta muistamaan tämän episodin kaikkein voimakkaimmin.
Suomalaisittainhan on helppo ajatella, että varsinkin yöaikaan on kaikin puolin mukava ja turvallinen vaihtoehto lähteä taksilla hotellille, joten näin päädyttiin tekemään.
Taksinkuljettaja ei millään meinannut ymmärtää minne halusimme päästä. Minähän sitten tein sen, minkä olisin Suomessa vastaavassa tilanteessa tehnyt, eli otin puhelimen esiin, löin meidän hotellin Google Mapsiin, laitoin sovelluksen navigointitilaan ja annoin puhelimen kuljettajalle.
Hetkeä myöhemmin kuljettaja jätti meidät kyydistä, eikä puhelinta yhtäkkiä löytynyt millään, vaikka toistuvasti yritin venäjäksikin kysyä, missä puhelimeni oli.
Sille tielleen se jäi. Härski mulkku.
Sitten alkoi hotellin etsiminen. Minulla ei ollut enää kelloa, koska käytän puhelinta kellona, mutta käveltiin varmasti pari–kolme tuntia ennen kuin hotelli löytyi; vähän ennen kuin se löytyi lauantaiaamun ensimmäiset auringonsäteet alkoivat jo lämmittää.
Jossitteluhan on turhaa, mutta paljon asioita tuli jossiteltua ja pohdittua sen kävelymatkan ja seuraavankin päivän aikana. Joku voi sanoa, että mitä murehtimaan jonkun helvetin puhelimen katoamista. Taloudellinen tappio ei harmittanutkaan, mutta tapahtumana se vain oli ikävä; usko ihmisyyteen otti takapakkia.
Lauantai kului käytännössä kokonaan matkustellessa. Meillä kävi huono tuuri sikäli, että ratatöiden takia oli bussikuljetus Vainikkalasta Helsinkiin. Olin kotona joskus puoli kymmenen aikoihin illalla.
Seuraavana päivänä kävin hankkimassa iPhone SE:n varastetun puhelimen tilalle. En viitsinyt ostaa hirveän kallista laitetta, koska tulen luultavasti joka tapauksessa hankkimaan jonkun ensi syksynä julkaistavista iPhoneista.
Lyhyen ajan sisällä tuli koettua paljon; kukin lukija muodostakoon päässään oman kuvansa siitä kaikesta. Tykkäsin Venäjästä ja tulen varmasti käymään siellä uudestaan, mutta silloin en jumalauta anna puhelinta kenellekään.
31 joulukuuta 2017
2017 – arkista elämistä ja iso ulkomaanmatka
"Näin on yksi vuosi jälleen kulunut, mutta huomaanpa, että siitä ei oikein löydy erityisen paljon analysoitavaa, koska 2015 on ollut aika tapahtumaköyhä. Oikeastaan hyvä niin, koska elämä on siis jatkunut juuri niinkuin vuosi sitten tehdyssä merkinnässä toivoin, eli elän edelleen sitä tuiki tavallista arkea, joka kuitenkin on haaveiden täyttymys.
Viihdyn yhä erinomaisesti niin kotona kuin vaihtelevia hommia sisältävässä työssä."
Näin aloitin analyysini jo vuodesta 2015. Vuoteen 2016 nuo samat lauseet pätivät hyvin siinä missä kohta päättyvästä vuodesta 2017kin.
Vuosi sitten kuitenkin myönsin miettineeni, onko ongelmakeskeinen ATK-työ se, mitä haluan tehdä.
No, onhan sitä tullut mietittyä välillä tämänkin vuoden aikana. Monien kulkiessa työttöminä tuntuu toisaalta ikävältä valittaa vakituisesta työsuhteesta, mutta sanotaanko vaikka niin, että ajatus siitä, että minulla voisi olla annettavaa jossain muuallakin, ei ainakaan ole heikentynyt.
Töiden puolesta vuosi 2017 ei ole tarjonnut mitään valtavia mullistuksia: aika lailla samoja hommia olen tehnyt kuin ennenkin.
Vuosi sitten viittasin elämäni merkittävimpään ulkomaanmatkaan, jota toivoin voivani muistella yhtenä vuoden kohokohdista.
Niin kyllä voinkin.
Kaikki alkoi lokakuussa 2016, kun eräänä aamuna istuin keittiössä juomassa aamukahvia ja kuuntelemassa Radio Nostalgiaa.
Kanavalla mainostettiin huhtikuussa järjestettävää loistoristeilyä itäisellä Välimerellä. Joskus samanlaisia mainoksia kuunellessa olin aikaisemminkin miettinyt, että tuollainenhan voisi olla ihan mielenkiintoinen, ja oikeastaan sana "Kroatia" oli sitten se lopullisesti ratkaiseva tekijä. Olen jo pitkään ollut kiinnostunut kaikenlaisesta slaavilaisesta kulttuurista, ja kun sitten muutenkin houkuttelevaan loistoristeilyyn sisältyisi käynti Dubrovnikissa, ei muuta kuin isosiskolle tekstiviestiä, että lähtisikö messiin. Ja lähtihän se.
Matka oli Loistoristeilyjen järjestämä ja samalla mainitun Radio Nostalgian kuuntelijamatka, joten matkassa oli myös kanavan juontajana tunnettu Markus Parkkinen.
Kaikki sitten alkoi pääsiäispäivänä, kun lennettiin Helsingistä Amsterdamin kautta Venetsiaan, jonka satamassa Costa Deliziosa odotti matkustajiaan.
Risteily kesti tasan viikon ja matkan varrella pysähdyttiin viidessä eri paikassa: Barissa, Korfulla, Santorinilla, Ateenassa ja Dubrovnikissa. Kussakin paikassa olimme maissa noin 5–7 tuntia.
Koska kohteisiin tutustuminen on aika visuaalista, matkan paras anti olivat mukava suomalaisporukka ja varsin huoleton all inclusive -elämä laivalla.
Kohteista voisin nostaa esille Ateenan ja Dubrovnikin. Ateenan siksi, että meillä oli paikallinen opas, joka kertoi mielenkiintoisesti kaupungista ja Dubrovnikin siksi, että se nyt vain ennakkoon oli kohteista mielenkiintoisin ja pelkästään se, että olen käynyt Kroatiassa, tuntuu ajatuksena hyvältä.
Ei tullut kauheasti shoppailtua, mutta mukaan tarttuivat kuitenkin Ateenan olympiastadion -t-paita, pari CD-levyä, Kroatia-aiheinen kahvimuki sekä toimistolle tuhottavaksi manteleita ja kuivattuja hedelmiä Dubrovnikin torilta.
Joka iltana oli illallinen, ja pöytäporukka oli aina sama, joten joihinkin ihmisiin tuli tutustuttuakin. Juttua riitti niin urheilusta (seurannassa olivat Tapparan ja KalPan väliset Liiga-finaalit) sekä tietenkin, musiikkikanavan kuuntelijamatkasta kun oli kyse, musiikista.
Nuo yhteisölliset illallishetket kohosivat ehkä risteilyn hienoimmaksi kokemukseksi. Kaikki kunnia hienoille ruuille, mutta minä nyt en vain osaa arvostaa hyvää ruokaa, vaikka paljon hyvää toki tuli syötyäkin. Ei mitään oikein järisyttävän hyvää drinkkiäkään kävellyt vastaan, kun suosikikseni sittemmin kohonnut valkovenäläinen löytyi suomalaisbaarista vasta matkan jälkeen, mutta olihan käteväää, kun ei alkoholista(kaan) tarvinnut erikseen maksaa.
Voisin ilman muuta lähteä loistoristeilylle uudelleen, mutta ehkä kuitenkin räätälöisin tuohon samaan hintaan jotain itselleni mielekkäämpää ja mieleen jäävämpää, kuten vaikka sitten mahdolliseen Pietarin-reissuun ensi kesänä, kun kaupungissa pelataan jalkapallon MM-kisoja.
Kun nyt urheiluun päästiin, yritetään miettiä kuluneen vuoden sykähdyttävimpiä urheiluhetkiä, joita ei liiemmin ollut. Kyllä se taitaa mennä tuonne live-urheilun puolelle ja Lahden MM-kisoihin. Satuin olemaan paikan päällä katsomossa, kun Iivo Niskanen voitti MM-kultaa. Oikein sykähdyttävään urheiluhetkeen liittyy usein jännitys, joka Niskasen voittohiihdosta puuttui, mutta erityisesti Suomen kansallislaulu oli upea kokemus. Soihan kansallislaulu myös esimerkiksi ennen Jokereiden jokaista KHL-peliä, mutta nyt se sentään soi suomalaisvoittajan kunniaksi; oli todella upea hetki!
Live-urheilusta pitää myös nostaa esiin ylivoimaisesti huikein tunnelma, jonka koskaan olen päässyt kokemaan. Se infernaalinen meteli ja kannustus Suomen ja Kreikan välisen EM-koripallo-ottelun yhteydessä oli mahtavaa. Suomihan tuon ottelun voittikin, vaikka EM-kisat sitten sai varsin tylyn päätöksen pudotuspelivaiheen ensimmäisellä kierroksella, kun Italia oli ylivoimainen.
Muutamassa konsertissakin tuli käytyä vuoden aikana. Erityisesti mieleen jäivät Tiksi-festivaali ja Haloo Helsinki! -yhtyeen keikka Hartwall-arenalla.
Jos joskus vuosia sitten olin sitä mieltä, että kaikki hyvät artistit ovat kuolleet, tilanne on onneksi siitä muuttunut. Nuo Tapio Rautavaarat, Rauli Somerjoet, Kirkat ja Tapio Heinoset ovat edelleen hienointa mitä voin kuvitella, mutta rinnalle on myös noussut uusia, keikkailevia artisteja ja yhtyeitä. Tiksi-festivaalin ensimmäinen päivä olikin aika huikeaa tykitystä, kun lavalla kävivät niin Ellinoora, Sanni, Kaija Koo kuin Haloo Helsinki! Lauloin ääneni käheäksi.
Laulamisesta puheen ollen päänsä on myös nostanut karaoke-harrastus. Jos kuluneen vuoden alussa olin laulanut karaokea tasan kerran, tuo lukema on moninkertaistunut tänä vuonna. Olen muutamaan otteeseen käynyt kaverin kanssa Mellunmäen metroaseman lähellä sijaitsevassa ravintolassa/baarissa, jonka perjantai- ja lauantai-iltoihin kuuluu karaoke. Siellä on sitten tullut sekä laulettua että juotua huolella pilkkuun asti, ja ne illat ovat kerta kaikkiaan olleet todella onnistuneita kokemuksia. Kyllähän te tiedätte sen fiiliksen, kun pidetään hauskaa loistoseurassa; sitä ei juuri mikään voita.
Arjen luxushan on hieno asia. Aloitin syksyllä uuden kahviharrastuksen hankkimalla kahvimyllyn ja uuden keittimen. Ostan siis nykyisin kaikki kahvini papuina ja jauhan sen itse ennen keittämistä. Kotona vietettävät hetket kahvikupposen ääressä, joita kuitenkin on aika paljon, maistuvat nykyisin valtavan paljon paremmilta kuin ennen.
Suosittelen tuota muuvia kaikille, jotka kahvista tykkäävät ja ovat valmiita satsaamaan hiukan rahaa siihen, koska pavuthan ovat huomattavasti kalliimpia ja ne kuluvat nopeammin kuin perinteiset tiiliskivipaketit.
Teknisellä rintamalla vuoden merkittävin hankinta oli uusi kannettava tietokone, malliltaan Lenovo ThinkPad T470p. Kallis, mutta spekseiltään varsin asiallinen kone (I7-prosessori ja 16 GB keskusmuistia) on osoittautunut loistavaksi, mitä nyt yli kahden tonnin koneelta ei voi muuta vaatiakaan.
Uutta iPhonea en vakavasti harkinnut vuoden aikana, mutta Applen tuotteita tuli kuitenkin hankittua: langattomat Air Pods -kuulokkeet ja Smart Battery Case -akkukuori. Molemmat ovat jatkuvassa käytössä ja ovat osoittautuneet loistohankinnoiksi nekin.
Jos vuosi 2017 oli urheilun puolesta köyhä, samaa ei totisesti voi sanoa alkavasta vuodesta. Kerroin vuosi sitten julkaistussa merkinnässä siitä, että ajoitin lomani kesäolympialaisten kohdalle. Tein saman uudelleen, eli talviloma kuluu kokonaan Pyeongchangin talviolympialaisia seuratessa.
Ja kesällähän on sitten jalkapallon MM-kisat venäjällä. Kaikki jalkapallon arvokisat ovat tällaisen jalkapallofanin herkkua, ja herkullisuutta saattaa tosiaan lisätä mahdollinen käynti paikan päällä jossain ottelussa.
Änkytin tekstin alussa jotain, ettei tästä vuodesta löytyisi erityisen paljon analysoitavaa. No, tässä 900 kirjoitetun sanan raja jo ylittyi, joten kai sitten jotain löytyi.
Tässä kohtaa kuitenkin tähän asti päässeille oikein hyvää uuttavuotta! Mitä jos yrittäisin julkaista jonkun tekstin ennen vuoden 2018 analyysiä? No, en lupaa mitään, koska en halua ottaa asiasta paineita. Mutta jos kirjoituttaa, julkaisen tietenkin.
Julkaiskaa tekin alkavan vuoden aikana jotain, koska sanottavaa teillä kaikilla kyllä on!
Viihdyn yhä erinomaisesti niin kotona kuin vaihtelevia hommia sisältävässä työssä."
Näin aloitin analyysini jo vuodesta 2015. Vuoteen 2016 nuo samat lauseet pätivät hyvin siinä missä kohta päättyvästä vuodesta 2017kin.
Vuosi sitten kuitenkin myönsin miettineeni, onko ongelmakeskeinen ATK-työ se, mitä haluan tehdä.
No, onhan sitä tullut mietittyä välillä tämänkin vuoden aikana. Monien kulkiessa työttöminä tuntuu toisaalta ikävältä valittaa vakituisesta työsuhteesta, mutta sanotaanko vaikka niin, että ajatus siitä, että minulla voisi olla annettavaa jossain muuallakin, ei ainakaan ole heikentynyt.
Töiden puolesta vuosi 2017 ei ole tarjonnut mitään valtavia mullistuksia: aika lailla samoja hommia olen tehnyt kuin ennenkin.
Vuosi sitten viittasin elämäni merkittävimpään ulkomaanmatkaan, jota toivoin voivani muistella yhtenä vuoden kohokohdista.
Niin kyllä voinkin.
Kaikki alkoi lokakuussa 2016, kun eräänä aamuna istuin keittiössä juomassa aamukahvia ja kuuntelemassa Radio Nostalgiaa.
Kanavalla mainostettiin huhtikuussa järjestettävää loistoristeilyä itäisellä Välimerellä. Joskus samanlaisia mainoksia kuunellessa olin aikaisemminkin miettinyt, että tuollainenhan voisi olla ihan mielenkiintoinen, ja oikeastaan sana "Kroatia" oli sitten se lopullisesti ratkaiseva tekijä. Olen jo pitkään ollut kiinnostunut kaikenlaisesta slaavilaisesta kulttuurista, ja kun sitten muutenkin houkuttelevaan loistoristeilyyn sisältyisi käynti Dubrovnikissa, ei muuta kuin isosiskolle tekstiviestiä, että lähtisikö messiin. Ja lähtihän se.
Matka oli Loistoristeilyjen järjestämä ja samalla mainitun Radio Nostalgian kuuntelijamatka, joten matkassa oli myös kanavan juontajana tunnettu Markus Parkkinen.
Kaikki sitten alkoi pääsiäispäivänä, kun lennettiin Helsingistä Amsterdamin kautta Venetsiaan, jonka satamassa Costa Deliziosa odotti matkustajiaan.
Risteily kesti tasan viikon ja matkan varrella pysähdyttiin viidessä eri paikassa: Barissa, Korfulla, Santorinilla, Ateenassa ja Dubrovnikissa. Kussakin paikassa olimme maissa noin 5–7 tuntia.
Koska kohteisiin tutustuminen on aika visuaalista, matkan paras anti olivat mukava suomalaisporukka ja varsin huoleton all inclusive -elämä laivalla.
Kohteista voisin nostaa esille Ateenan ja Dubrovnikin. Ateenan siksi, että meillä oli paikallinen opas, joka kertoi mielenkiintoisesti kaupungista ja Dubrovnikin siksi, että se nyt vain ennakkoon oli kohteista mielenkiintoisin ja pelkästään se, että olen käynyt Kroatiassa, tuntuu ajatuksena hyvältä.
Ei tullut kauheasti shoppailtua, mutta mukaan tarttuivat kuitenkin Ateenan olympiastadion -t-paita, pari CD-levyä, Kroatia-aiheinen kahvimuki sekä toimistolle tuhottavaksi manteleita ja kuivattuja hedelmiä Dubrovnikin torilta.
Joka iltana oli illallinen, ja pöytäporukka oli aina sama, joten joihinkin ihmisiin tuli tutustuttuakin. Juttua riitti niin urheilusta (seurannassa olivat Tapparan ja KalPan väliset Liiga-finaalit) sekä tietenkin, musiikkikanavan kuuntelijamatkasta kun oli kyse, musiikista.
Nuo yhteisölliset illallishetket kohosivat ehkä risteilyn hienoimmaksi kokemukseksi. Kaikki kunnia hienoille ruuille, mutta minä nyt en vain osaa arvostaa hyvää ruokaa, vaikka paljon hyvää toki tuli syötyäkin. Ei mitään oikein järisyttävän hyvää drinkkiäkään kävellyt vastaan, kun suosikikseni sittemmin kohonnut valkovenäläinen löytyi suomalaisbaarista vasta matkan jälkeen, mutta olihan käteväää, kun ei alkoholista(kaan) tarvinnut erikseen maksaa.
Voisin ilman muuta lähteä loistoristeilylle uudelleen, mutta ehkä kuitenkin räätälöisin tuohon samaan hintaan jotain itselleni mielekkäämpää ja mieleen jäävämpää, kuten vaikka sitten mahdolliseen Pietarin-reissuun ensi kesänä, kun kaupungissa pelataan jalkapallon MM-kisoja.
Kun nyt urheiluun päästiin, yritetään miettiä kuluneen vuoden sykähdyttävimpiä urheiluhetkiä, joita ei liiemmin ollut. Kyllä se taitaa mennä tuonne live-urheilun puolelle ja Lahden MM-kisoihin. Satuin olemaan paikan päällä katsomossa, kun Iivo Niskanen voitti MM-kultaa. Oikein sykähdyttävään urheiluhetkeen liittyy usein jännitys, joka Niskasen voittohiihdosta puuttui, mutta erityisesti Suomen kansallislaulu oli upea kokemus. Soihan kansallislaulu myös esimerkiksi ennen Jokereiden jokaista KHL-peliä, mutta nyt se sentään soi suomalaisvoittajan kunniaksi; oli todella upea hetki!
Live-urheilusta pitää myös nostaa esiin ylivoimaisesti huikein tunnelma, jonka koskaan olen päässyt kokemaan. Se infernaalinen meteli ja kannustus Suomen ja Kreikan välisen EM-koripallo-ottelun yhteydessä oli mahtavaa. Suomihan tuon ottelun voittikin, vaikka EM-kisat sitten sai varsin tylyn päätöksen pudotuspelivaiheen ensimmäisellä kierroksella, kun Italia oli ylivoimainen.
Muutamassa konsertissakin tuli käytyä vuoden aikana. Erityisesti mieleen jäivät Tiksi-festivaali ja Haloo Helsinki! -yhtyeen keikka Hartwall-arenalla.
Jos joskus vuosia sitten olin sitä mieltä, että kaikki hyvät artistit ovat kuolleet, tilanne on onneksi siitä muuttunut. Nuo Tapio Rautavaarat, Rauli Somerjoet, Kirkat ja Tapio Heinoset ovat edelleen hienointa mitä voin kuvitella, mutta rinnalle on myös noussut uusia, keikkailevia artisteja ja yhtyeitä. Tiksi-festivaalin ensimmäinen päivä olikin aika huikeaa tykitystä, kun lavalla kävivät niin Ellinoora, Sanni, Kaija Koo kuin Haloo Helsinki! Lauloin ääneni käheäksi.
Laulamisesta puheen ollen päänsä on myös nostanut karaoke-harrastus. Jos kuluneen vuoden alussa olin laulanut karaokea tasan kerran, tuo lukema on moninkertaistunut tänä vuonna. Olen muutamaan otteeseen käynyt kaverin kanssa Mellunmäen metroaseman lähellä sijaitsevassa ravintolassa/baarissa, jonka perjantai- ja lauantai-iltoihin kuuluu karaoke. Siellä on sitten tullut sekä laulettua että juotua huolella pilkkuun asti, ja ne illat ovat kerta kaikkiaan olleet todella onnistuneita kokemuksia. Kyllähän te tiedätte sen fiiliksen, kun pidetään hauskaa loistoseurassa; sitä ei juuri mikään voita.
Arjen luxushan on hieno asia. Aloitin syksyllä uuden kahviharrastuksen hankkimalla kahvimyllyn ja uuden keittimen. Ostan siis nykyisin kaikki kahvini papuina ja jauhan sen itse ennen keittämistä. Kotona vietettävät hetket kahvikupposen ääressä, joita kuitenkin on aika paljon, maistuvat nykyisin valtavan paljon paremmilta kuin ennen.
Suosittelen tuota muuvia kaikille, jotka kahvista tykkäävät ja ovat valmiita satsaamaan hiukan rahaa siihen, koska pavuthan ovat huomattavasti kalliimpia ja ne kuluvat nopeammin kuin perinteiset tiiliskivipaketit.
Teknisellä rintamalla vuoden merkittävin hankinta oli uusi kannettava tietokone, malliltaan Lenovo ThinkPad T470p. Kallis, mutta spekseiltään varsin asiallinen kone (I7-prosessori ja 16 GB keskusmuistia) on osoittautunut loistavaksi, mitä nyt yli kahden tonnin koneelta ei voi muuta vaatiakaan.
Uutta iPhonea en vakavasti harkinnut vuoden aikana, mutta Applen tuotteita tuli kuitenkin hankittua: langattomat Air Pods -kuulokkeet ja Smart Battery Case -akkukuori. Molemmat ovat jatkuvassa käytössä ja ovat osoittautuneet loistohankinnoiksi nekin.
Jos vuosi 2017 oli urheilun puolesta köyhä, samaa ei totisesti voi sanoa alkavasta vuodesta. Kerroin vuosi sitten julkaistussa merkinnässä siitä, että ajoitin lomani kesäolympialaisten kohdalle. Tein saman uudelleen, eli talviloma kuluu kokonaan Pyeongchangin talviolympialaisia seuratessa.
Ja kesällähän on sitten jalkapallon MM-kisat venäjällä. Kaikki jalkapallon arvokisat ovat tällaisen jalkapallofanin herkkua, ja herkullisuutta saattaa tosiaan lisätä mahdollinen käynti paikan päällä jossain ottelussa.
Änkytin tekstin alussa jotain, ettei tästä vuodesta löytyisi erityisen paljon analysoitavaa. No, tässä 900 kirjoitetun sanan raja jo ylittyi, joten kai sitten jotain löytyi.
Tässä kohtaa kuitenkin tähän asti päässeille oikein hyvää uuttavuotta! Mitä jos yrittäisin julkaista jonkun tekstin ennen vuoden 2018 analyysiä? No, en lupaa mitään, koska en halua ottaa asiasta paineita. Mutta jos kirjoituttaa, julkaisen tietenkin.
Julkaiskaa tekin alkavan vuoden aikana jotain, koska sanottavaa teillä kaikilla kyllä on!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)