Tervetuloa lukemaan blogiani! Tänne kirjoittelen vain, kun siltä tuntuu – aiheena oma elämäni tai sitten jotain ihan muuta.

27 marraskuuta 2010

Taaas tauon pakottamana...

Ja sinne meni taas kaksi viikkoa...

Viiime viikonloppuna kävin Forssassa, jossa Förbundet Finlands svenska Synskadaden syyskokous järjestettiin. Tällä kertaa kokous runnottiin aiemmasta poiketen läpi jo lauantain aikana, ja sunnnuntaina oli luento vammaisten oikeuksiin liittyvistä jutuista. Lauantai-iltana oli perinteiseen tapaan illallinen. Oikein mukavaa oli! sai tavata tuttuja omasta paikallisyhdistyksestä, joita en tapaa juurikaan nyt opiskellessani täällä etelässä.


***


Opiskelu on sujunut oikein hyvin. Tällä viikolla oli koeviikko. Kokeet ovat toki ammatillisten aineiden osalta huomattavan erilaisia kuin peruskoulussa tai lukiossa, koska kokeen aikana saa katsoa omia muistiinpanoja ja Internetiä. Tiistaina oli hankinnan, keskiviikkona varusohjelmistojen ja torstaina laitetekniikan koe.
kyse on siis ammatillisista aineista, joissa käydään läpi laitteiden tai tietojärjestelmän hankintaan liittyviä juttuja, windows 7:ään ylläpitoon liittyviä asioita ja laitetekniikassa taas tietokoneen eri fyysiset osat.

Mainitsin suorittaneeni A-ajokorttikokeen Word-osion. Nyt olen myös läpäissyt taulukkolaskennan, Tietotekniikan perusteet, Langattoman viestinnän, Käyttöjärjestelmän ja tiedonhallinnan sekä Internetin ja sähköpostin. Eilen suoritin Oppiminen ja työskentely verkossa-osion. Toivottavasti sekin meni läpi!

Maanantaina alkaa uusi jakso. Eilisen päättyneen jakson tapaan tämäkin on aika helppo, koska en käy ruotsin tai äidinkielen tunneilla. Koulu alkaa esim. torstaina vasta klo 12.15, ja perjantaina on vain kaksi tuntia... En siis todellakaan kärsi stressistä tai mistään muustakaan, vaan nautin oikein mukavasta elämästä täällä!


***


Nyt on varsin odottavat fiilikset. Käyn nimittäin tänään samaisen kaverin luona, joka on täällä kahdesti jo käynyt. Tulee varmasti olemaan aivan mielettömän hauskaa! huomenna eräs toinen kaveri käy täällä. Hänen kanssaan tullaan sukeltamaan oikein syvälle matkapuhelinten kiehtovaan, ihanaan maailmaan! Sitten ensi viikon perjantaina menen taas Kouvolassa asuvan kaverin luo viettämään itsenäisyyspäivästä johtuvaa pidennettyä viikonloppua siellä!


***


Joulu lähestyy lähestymistään... Kohta onkin jo joulukuu! Aion ostaa itselleni jostain verkkokaupasta sustain-pedaalin, jonka vanhemmat sitten saavat maksaa. Pianolla soittaessani en koskaan ole käyttänyt pedaalia enkä siis hallitse sitä, mutta eiköhän sekin taito tule harjoittelun myötä?


***


Urheilun rintamalla tapahtuu koko ajan. En tässä blogissa ole tullut hehkuttaneeksi Jarkko Niemisen hienoja otteita, mutta maskulainen on pelannut monta hyvää turnausta ja noussut ATP-rankingilla jo 40 joukkoon! Toivottavasti hyvä vire säilyy myös ensi vuoden puolelle.

Hyvin mielenkiintoinen hiihtolajien maailmancup pyörähti käyntiin viime viikolla ja tänä viikonloppuna kilpaillaan Rukalla. Kausi on vasta alussa, mutta kyllä Björgen näyttää pelottavan vahvalta naisten puolella. Paljon ehtii toki tapahtuakin ennen kauden kohokohtaa, ensi vuoden helmi- maaliskuussa käytäviä Oslon MM-kilpailuja. Tulee olemaan erittäin mielenkiintoista nähdä, miten Anssi Koivuranta pärjää mäkihypyssä! Ja toivottavasti saadaan Aino-Kaisa saarinen takaisin kilpaladuille mahdollisimman nopeasti. Kuitusen lopetettua saarinen on joukkueen konkari ja häntä kyllä tarvitaan. Sami Jauhojärvi näytti erittäin hyviä otteita eilen sprintisssä ja viime sunnuntain viestissä, mutta tämähän on tosiaan vasta kauden alkua. Toivotaan, että suomalaiset menestyvät hienosti viimeistään sitten MM-kisoissa. Mitään Liberecin tapaista mitalisadetta ei tietenkään voi odottaa, mutta toivottavasti jotain sieltä tulee!

jääkiekon SM-liigassa JYP porskuttaa johdossa. Ässät on yllättävän korkealla, TPS on löytänyt pelivireen ja on jo hyvin lähellä viimeistä edellistä paikkaa, kun taas Kärpät on pinteessä. Seuraan SM-liigaa kohtalaisen tiiviisti. Mestiksen puolella Sport on keskikastissa eikä kausi ole alkanut mitenkään erinomaisesti, mutta pudotuspeleissähän kaikki ratkaistaan kuitenkin... Sitäpaitsi odotukset fanien keskuudessa ei kuulemma ole niin kovat kuin normaalisti, sillä Sportilla on nuori, nälkäinen joukkue.

Salibandyn MM-kisat käydään Suomessa 4.-11.12. Lohkovaiheessa nähdään monta aivan järjetöntä murskajaista, Suomi kohtaa Ruotsin finaalissa ja sveitsi Tshekin pronssiottelussa. Toivottavasti suomi onnistuu toistamiseen viemään potin!

15 marraskuuta 2010

Asiaa urheilun saralta

Seurasin suurella jännityksellä Abu Dhabin GP:tä eilen. Toivoin vettelin voittoa, koska Alonso oli jo kaksinkertainen maailmanmestari, minkä lisäksi yleensäkin kannustan Saksaa. Kilpailu tarjosi suurta dramatiikkaa. Alonso jumittui aika kauas kärjestä, mutta olisihan vettelin moottori voinut hajota viimeisellä kierroksella, jolloin Alonso olisi juhlinut maailmanmestaruutta. Onneksi saksalaisen auto kesti loppuun asti ja Sebastian vettelistä tuli kaikkien aikojen nuorin F1:n maailmanmestari! Onneksi kilpailu oli juuuri niiin jännittävä ja mielenkiintoinen kuin oli, kun minä kerran vaiavuduin maksamaan sen katselusta, mutta kyllä kannatti! MTV3 Katsomo toimi hienosti, mitä nyt ääni alussa - ilmeisesti nettiyhteydestä riippumattomista syistä - rätisi, ja pari kertaa puskuroi, mutta kaiken kaikkiaan mahtava palvelu, jota varmasti tulen käyttämäään vastaisuudessakin!


***


Sitten olikin vuorossa Suomen ja Ruotsin välinen jääkiekko-ottelu. Minä olin puhelimessa ja kuuntelin puolella korvalla matsia melkein loppuun asti, mutta lopussa tapahtuikin! Ruotsi johti 1-0, mutta Suomi käänsi viimeisen kuudenneksen aikana ottelun edukseen ja voitti lopulta legendaarisin lukemin 4-1 ja samalla myös Helsingin EHT-turnauksen!


***


Illalla nähtiin todellinen jymypaukku, kun Valioliigaa johtava Chelsea hävisi Sunderlandille 0-3! Juuri tällaiset ovat urheilun suolaa. Olispa tiennyt, Sunderlandin voittokerroin oli nimittäin hulppeat 16.


***


Jalkapallosta tulikin mieleen. Ylihuomenna Suomen jalkapallomaajoukkue kohtaa San Marinon. Silloin on kyllä pakko voittaa! Suomen jalkapallo on kärsinyt niin paljon, että en edes uskalla ajatella mitä tapahtuu, jos Suomi häviää. San Marinon jalkapallomaajoukkue on voittanut tasan tarkkkaan yhden ottelun, toista kääpiömaata, Liechtensteinia vastaan. Se olisi joukkueen suurin voitto, jos se kellistäisi Suomen. Toivottavasti Huuhkajat hoitaa homman! Jotenkin vain pelkään että ottelu päättyy 0-0, mikä kyllä sekin olisi aika valtaisa häpeä. Onneksi Baxter ei joudu kärsimään samalla tavalla enää, kun hänet siirrettiiin muihin tehtäviin.

14 marraskuuta 2010

Kaikenlaista sälää taas...

Taas on tapahtunut kaikenlaista sen jälkeen, kun viimeksi kirjoitin, ja minua harmittaa yhhä edelleenkin se, että olen niin laiska bloggaamisen saralla kuin olen.


***


Keskiviikkona 3.11 kävin Svenska Skolan för Synskadadessa kertomassa muutaman oppilaan vanhemmille vähän Arlasta. Keskusteltiin muutenkin sokean nuoren arjesta. Oikein mukavaa oli!


***


Erittäinkin mukavaa oli myös se, että samainen kaveri, joka kävi täällä kolme viikkoa sitten, vaivautui jälleen saapumaan tänne! Erittäin hauskaa oli taas ja aika meinasi loppua kesken, vaikka hän oli täällä kahdeksan tuntia... Taas juteltiin, naurettiin, syötiin, juotiin ja tällä kertaa myös nauhoitettiin. Minä säestin koskettimiston pianoäänellä ja kaveri lauloi Johanna Kurkelan "Sun särkyä anna mä en". Lopputulos oli oikein hieno!


***


Viime torstaina oli vuorossa urheilua livenä paikan päällä: Yksi ohjaaja ja minun lisäkseni kolme opiskelijaa käytiin Hartwall Areenalla todistamassa Helsingin EHT-turnauksen Suomen ja Venäjän välinen jännitysnäytelmä. Seuraaminen oli tosi hauskaa siinä mielessä, että kuuntelin ottelua radiosta yhtä aikaa. Tuntui aika jännältä, kun radiosta kuului vaimea kolahdus, kun taas noin viiden metrin päästä oikein kunnon rysäys, kun joku taklattiin laitaan... Ottelu oli tiukka, vauhtia oli niin kaukalossa kuin Antero Mertarannan selostuksessa, mutta valitettavasti suomi hävisi lukemin 1-0.

eilen sujui onneksi paremmin, kun leijonat nujersi hallitseva maailmanmestari Tšekin peräti 5-0. Tänään suomi kohtaa Ruotsin. Siitä tulee varmasti hieno ottelu! muistan elävästi viime vuoden isänpäivää, jolloin Suomi nujersi Tre Kronorin peräti 7-0. Silloin minä kyllä nautin!


***


Selatessani MTV3:n formula-artikkeleita, tuli yhtäkkiä sellainen olo, että minä haluan jumalauta seurata kauden huipennusta Maikkarin kautta! Niinpä rekisteröidyin MTV3 Katsomoon ja tilasin katseluaikaa. Niinpä aion suurella mielenkiinnolla seurata tänään, kun maailmanmestaruus ratkeaa. Mark Webberin epäonnistuttua vähän aika-ajossa, Fernando Alonso on yhä tiukemmin kiinni tittelissä, mutta mitä tahansa voi tapahtua! Siksi formula onkin kiehtova laji, vaikka sitä yleensä aika pintapuolisesti seuraankin.

01 marraskuuta 2010

Kummallinen uni

Yleensä unet jäävät kohtalaisen huonosti mieleen enkä niitä koommin mieti, mutta torstain ja perjantain välisenä yönä näin todella kummallista unta: tapasin hollannin jalkapallomaajoukkueen päävalmentaja Bert van Marwijkin. Olin jossain kävelyllä luokkakaverin kanssa, kun auto tuli vastaan. Autossa oli ilmeisesti koko Hollannin joukkue, enkä oikein tiedä miten kaikki tapahtui, mutta hetkeä myöhemmin olin jossain sisätiloissa keskustelemassa oikein asiallisesti Marwijkin kanssa. Keskusteltiin lähinnä Suomen ja hollannin pelaajista. Muistan sanoneeni jotain: "Mutta teillähän ei ole maalintekijöitä oikeastaaan ollenkaan", mutta korjasin sanomistani nopeasti, kun muistin, että Claas-Jan Huntelaar on tehnyt erittäin paljon maaleja alkaneissa EM-karsinnoissa. Tässä yhteydessä mieleeni taisi myös juolahtaa Wesley Sneijder. Siitä päästäänkin siihen, miksi näin tällaista unta: Luin tuttuun tapaan kännykällä YLEn urheilusähkeitä ennen kuin nukahdin, ja juuri ennen kuin suljin puhelimen yöksi, näin otsikon "Sneijder jatkaa Interissä vuoteen 2015". Itse juttua en lukenut.
Unen lopussa tuli se kohta, jonka parhaiten muistan: Kiitin Maarwijkia todella vuolaasti siitä, että hänen suojattinsa olivat rökittäneet Ruotsin lukemin 4-1 EM-karsintaottelussa. Sanoin oikein siinä unessa, että se tarjosi balsamia haavoille Suomen kitkerän Unkari-tappion jälkeen. Tiedän, että puhuin ruotsia Marwijkin kanssa, ja ilmeisesti hän ymmärsi. En tiedä mitä kieltä hän puhui minulle.

Blogiarkisto