Enää 20 joukkuetta taistelevat pääsystä jalkapallon Mestarien liigan lohkovaiheeseen, ja samaiset 20 joukkuetta yrittävät välttää joutumista Eurooppa-liigaan. Vastaavasti 62 joukkuetta taistelevat vielä pääsystä Eurooppa-liigan lohkovaiheeseen.
***
Mestarien liigan pudotuspelikierroksella suurimmasta yllätyksestä vastasi romanialainen CFR Cluj, joka vieraissa kukisti sveitsiläisen Baselin lukemin 1–2.
Eniten ottelun jälkeistä dramatiikkaa taas nähtiin Spartak Moskovan ja istanbulilaisen Fenerbahçen kohtaamisen yhteydessä. Venäläiskannattajat sytyttivät Turkin perustajana ja ensimmäisenä presidenttinä tunnetun Mustafa Kemal Atatürkin kuvia tuleen, minkä jälkeen Spartakin verkkosivuihin kohdistettiin hyökkäys, ja sinne ilmestyi turkinkielinen uhkausviesti. Vaikka pelaajat eivät tähän syyllisiä ole, tulevat he varmasti saamaan erittäin lämpimän vastaanoton noin 50 000 fania vetävällä Şükrü Saracoğlulla ensi viikon keskiviikkona. Minulla on sellainen fiilis, että saadun vierasmaalin ansiosta Fenerbahçe saattaa hyvinkin edetä jatkoon Mestarien liigan lohkovaiheeseen.
Şükrü Saracoğlu oli muuten Turkin tasavallan kuudes pääministeri ja Fenerbahçe SK -urheiluseuran pitkäaikainen puheenjohtaja.
En voi sille mitään, että olen kovin tiedonhaluinen...
Mutta siirtyäkseni takaisin asiaan, niin YLEn TV-ottelussa taas Borussia Mönchengladbach hävisi kotonaan rumasti Dynamo Kiovalle 1–3-lukemin. Suomalainen Alexander Ring oli saksalaisjoukkueen valopilkku tehden joukkueensa maalin, mutta Borussia romahti pahemmanpuoleisesti, ja joutunee tyytymään paikkaan Eurooppa-liigan lohkovaiheessa.
***
Eurooppa-liigan pudotuspelikierroksella ei oikeastaan yhtään yllätystä nähty.
Turkkilainen Bursaspor vastasi hienosta esityksestä, kun hollantilainen Twente kaatui 3–1. Toivottavasti turkkilaisjoukkue hoitaa itsensä jatkoon, sillä se saattaisi merkitä enemmän peliaikaa äskettäin seuraan siirtyneelle Petteri Forsellille, jos Bursaspor kierrättää pelaajia enemmän, kun Turkin Süperligin lisäksi pitää pelata euro-otteluita.
Tuntui, että ei kukaan pitänyt HJK:n mahdollisuuksia minkäänlaisina ennen ensimmäistä osaottelua espanjalaista Athletic Bilbaota vastaan. Aikamoiseen kyytiin helsinkiläisjoukkue joutuikin San Mamés -stadionilla, josta kotijoukkue poistui voittajana lukemin 6–0. Oli alkuviikosta puhetta, että mentäisiin katsomaan toista osaottelua Sonera Stadionille, mutta ainakin itseäni joku Veikkausliigan huipputaisto kyllä sytyttää paljon enemmän. Tietysti on tärkeää, että HJK pelaa hyvin toisessa ottelussa Athleticia vastaan, mutta minkäänlaista panosta siinä ei valitettavasti tietenkään ole.
***
Aika pitkälti jalkapallon merkeissä kyllä nyt mennään. Tietysti on koripalloakin, mutta varsinkin nyt kun Bundesliiga ja Italian Serie A alkavat, seurattavaa futiksen saralla kyllä riittää!
Tällä hetkellä seurannassa on Moskovan paikalliskamppailu Lokomotiv–Dynamo.
Ai että venäjä on hienon kuuloista, mutta sääli etten ymmärrä siitä paljon mitään. No, sen verran kuitenkin ymmärsin, että unkarilainen Balász Dzsudzsak vei äsken Dynamo Moskovan 2–1-johtoon. Ja kylläpäs nyt mätätään maaleja. PÄtkivän streamin takia 2–2-maali meni ohi korvien, mutta juuri Dynamo meni 3–2-johtoon.
***
Tällaista tällä kertaa... Joskus pitäisi kyllä taas jotenkin yrittää innostua kirjoittamaan välillä jostakin muustakin...
25 elokuuta 2012
22 elokuuta 2012
Rakas Betfair
Niin... Betfair ei tarjoa niinkään hellyyttä ja rakkautta, mutta varsin miellyttäviä tunteita ja rahaa kylläkin – ainakin toistaiseksi!
***
Aina, kun olen laittanut jonkin vedonlyöntiyhtiön pelitilille rahaa, summa on lähtenyt laskuun enemmän tai vähemmän. Jos lasketaan yhteen kaikki elämäni vedonlyönti, olen reippaasti miinuksen puolella, siitä ei päästä mihinkään. Vielä Veikkausta käyttäessäni löin aika maltillisesti vetoa, eikä taloudellisesti merkittävää häviötä tullut, mutta rekisteröidyttyäni Unibetiin, aloin "betsata" yhä säännöllisemmin, ja tappiota tuli. Totesin kuitenkin joskus viime keväänä, että nyt lyön liinat kiinni, ja pelasin aika harvakseltaan.
Tätä taustaa vasten lienee helppo ymmärtää, että nautin suuresti, kun Betfairin pelitili tällä hetkellä on alkutilanteeseen nähden noin 20 euroa plussan puolella! Tämä on suurempien panoksien, satumaisen tuurin sekä parempien kertoimien yhdistelmän summa.
***
No, mikä on Betfair?
Betfair on Wikipedian mukaan maailman suurin Internetissä toimiva vedonlyöntiyhtiö. Sen erikoisuutena on vedonlyöntipörssi, jonka ideana on, että Betfair itse ei aseta kertoimia, vaan käyttäjät voivat tarjota niitä. Niinpä kertoimia pidetään yleensä noin 20 prosenttia parempina kuin muualla. Itse en ole kokeillut kertoimien tarjoamista vielä, mutta ajatus on, että tarjoa-vedolla lyön vetoa siitä, että jokin tietty tapahtuma ei toteudu. Jos se tosiaan ei toteudu, saan itselleni jonkun pelaajan panoksen, mutta jos se toteutuu, joudun vastaavasti itse maksamaan pelaajalle. Sitä voidaan selittää silläkin tavalla, että kaksi ihmistä lyövät vetoa vaikka jääkiekko-ottelun lopputuloksesta, ja antavat matsin ajaksi rahat jollekulle kolmannelle henkilölle (Betfairille), joka sitten ottelun päätyttyä luovuttaa rahat vedon voittajalle. Betfair ottaa kaikista voitoista itselleen pienen komission.
Tässä Pelurit.fi:n artikkelissa Betfairin toimintaidea on selitetty tarkemmin.
Mähän kerroin täällä blogissakin kokeilleeni Betfairia, mutta silloin en innostunut ajatuksesta, enkä oikein ymmärtänyt sen ideaa. Sitäpaitsi tili meni parin päivän kuluttua lukkoon, koska ikääni ei voitu varmistaa. Minulla oli noin 17 euroa kiinni pitkään, ennen kuin tässä vasta parisen viikkoa sitten päätin tehdä asialle jotakin, joten skannautin henkilöllisyystodistuksen, josta ikä käy ilmi, ja heti seuraavana päivänä sain pelitilin käyttööni.
Olen sitten lyönyt vetoa Betfairissa aika säännöllisesti, ja varsin hyvällä menestyksellä. Toki suurta tuuriakin on ollut mukana, mutta niinkuin alussa mainitsin, panokset ovat kohtalaisen suuret, mikä on sekä hyvä että huono asia. Suuret ja suuret, mutta minun vedonlyöntipolitiikassa 2 € (Betfairissa minimipanos)on aika paljon, mikä kertoo jotakin minun pelaamisesta. Mutta kun pitää laittaa vähintään se kaksi euroa, ei tule lyötyä ihan mitä tahansa, vaan sitä harkitsee paremmin, mihin rahansa sijoittaa. Samalla toisaalta suuremmat voitot jäävät ehkä haaveeksi, kun ei "uskalla" pistää rahaa kiinni johonkin suhteellisen epätodennäköiseen tapahtumaan.
Voittoihin on tosiaan kyllä myös vaikuttanut kertoimien suuruus. Olen jonkin verran Unibetiin vertaillut, ja kyllä Betfairissa yleensä tosiaan on paremmat kertoimet. Ei se ero yleensä mikään valtava ole, mutta ihan huomattava.
Ja sitten se tuuri. Hyvä esimerkki tuli eilen, kun Ukraina johti muutamalla pisteellä Kroatiaa vastaan koripallon EM-karsintojen ottelussa. Toki Kroatiaa on yleisesti ottaen pidettävä laadukkaampana koripallojoukkueena, joten löin vetoa Kroatian voiton puolesta kertoimella 2,1, joka siis oli huomattavasti isompi kerroin kuin ennen ottelun alkua saatava. Ottelu venyi jatkoajalle saakka, ja Kroatia voitti sen pistein 80–79, eli se olisi toisin sanoen voinut päättyä ihan miten vain...
***
Betfair on kolmas vedonlyöntiyhtiö, jota elämäni aikana olen käyttänyt. "Ura" alkoi aikoinaan perinteisen veikkauksen parissa, jonne avasin tilin juuri täytettyäni 18 vuotta. Sitten viime vuonna tuli Unibet, ja nyt Betfair. Veikkkauksessa en ole tainnut lyödä yhtä ainoatakaan vetoa Unibetiin rekisteröitymisen jälkeen, ja pelitili siellä on melkein tyhjä. Tiliä en toki sulje, ja pidän siellä myös rahaa, jotta voin hyödyntää Veikkaus-TV:n urheilulähetyksiä.
On tosiaan varsin pitkä aika siitä, kun viimeksi olen Veikkausta käyttänyt, joten en edes muista kovin tarkkaan, miltä sen sivusto näyttää, ja se on saattanut muuttua, mutta Betfairin nettisivut eivät mitenkään vallankumouksellisen mahtavia ole, mutta siellä on ihan asiallinen hakutoiminto, ja lajikohtaiset päivän kertoimet saa ihan helposti näkyviin. Mobiilisivusto häviää Unibetille kuitenkin, koska Betfairin lite-versio, jota minä joudun käyttämään, Betfairin Symbian-sovellus kun on ruudunlukuohjelmakäyttäjälle esteellinen, on kieltämättä varsin vikkelä, mutta saadakseen jonkin tietyn ottelun kertoimen esiin, joutuu klikkaamaan monta kertaa, eikä tietyn sarjan tai tapahtuman kertoimia voi selata yhtä kätevästi kuin Unibetin mobiilisivustolla.
Mutta mainio asia Betfairin normaalisivuston kanssa puolestaan on se, että siellä live-vedonlyönti on ruudunlukuohjelmakäyttäjälle täysin toimiva, ja voi reaaliajassa seurata kertoimien vaihtelua, ilman että tarvitsisi käsin päivittää sivua koko ajan, Unibetin tapauksessa kun joudun käyttämään tietokoneellakin mobiilisivustoa, joka ei siis päivity itsestään.
***
Olihan aikamoinen romaani tämäkin. Summa summarum voin ainakin tähänastisten kokemuksieni perusteella varauksetta suositella Betfairia kaikille, joita vedonlyönti kiinnostaa. Unibetin tapaan Betfairissa on myös ainakin pokeri, mutta siihen en ole perehtynyt.
Tulen varmasti palaamaan tähän aiheeseen myöhemmin.
***
Aina, kun olen laittanut jonkin vedonlyöntiyhtiön pelitilille rahaa, summa on lähtenyt laskuun enemmän tai vähemmän. Jos lasketaan yhteen kaikki elämäni vedonlyönti, olen reippaasti miinuksen puolella, siitä ei päästä mihinkään. Vielä Veikkausta käyttäessäni löin aika maltillisesti vetoa, eikä taloudellisesti merkittävää häviötä tullut, mutta rekisteröidyttyäni Unibetiin, aloin "betsata" yhä säännöllisemmin, ja tappiota tuli. Totesin kuitenkin joskus viime keväänä, että nyt lyön liinat kiinni, ja pelasin aika harvakseltaan.
Tätä taustaa vasten lienee helppo ymmärtää, että nautin suuresti, kun Betfairin pelitili tällä hetkellä on alkutilanteeseen nähden noin 20 euroa plussan puolella! Tämä on suurempien panoksien, satumaisen tuurin sekä parempien kertoimien yhdistelmän summa.
***
No, mikä on Betfair?
Betfair on Wikipedian mukaan maailman suurin Internetissä toimiva vedonlyöntiyhtiö. Sen erikoisuutena on vedonlyöntipörssi, jonka ideana on, että Betfair itse ei aseta kertoimia, vaan käyttäjät voivat tarjota niitä. Niinpä kertoimia pidetään yleensä noin 20 prosenttia parempina kuin muualla. Itse en ole kokeillut kertoimien tarjoamista vielä, mutta ajatus on, että tarjoa-vedolla lyön vetoa siitä, että jokin tietty tapahtuma ei toteudu. Jos se tosiaan ei toteudu, saan itselleni jonkun pelaajan panoksen, mutta jos se toteutuu, joudun vastaavasti itse maksamaan pelaajalle. Sitä voidaan selittää silläkin tavalla, että kaksi ihmistä lyövät vetoa vaikka jääkiekko-ottelun lopputuloksesta, ja antavat matsin ajaksi rahat jollekulle kolmannelle henkilölle (Betfairille), joka sitten ottelun päätyttyä luovuttaa rahat vedon voittajalle. Betfair ottaa kaikista voitoista itselleen pienen komission.
Tässä Pelurit.fi:n artikkelissa Betfairin toimintaidea on selitetty tarkemmin.
Mähän kerroin täällä blogissakin kokeilleeni Betfairia, mutta silloin en innostunut ajatuksesta, enkä oikein ymmärtänyt sen ideaa. Sitäpaitsi tili meni parin päivän kuluttua lukkoon, koska ikääni ei voitu varmistaa. Minulla oli noin 17 euroa kiinni pitkään, ennen kuin tässä vasta parisen viikkoa sitten päätin tehdä asialle jotakin, joten skannautin henkilöllisyystodistuksen, josta ikä käy ilmi, ja heti seuraavana päivänä sain pelitilin käyttööni.
Olen sitten lyönyt vetoa Betfairissa aika säännöllisesti, ja varsin hyvällä menestyksellä. Toki suurta tuuriakin on ollut mukana, mutta niinkuin alussa mainitsin, panokset ovat kohtalaisen suuret, mikä on sekä hyvä että huono asia. Suuret ja suuret, mutta minun vedonlyöntipolitiikassa 2 € (Betfairissa minimipanos)on aika paljon, mikä kertoo jotakin minun pelaamisesta. Mutta kun pitää laittaa vähintään se kaksi euroa, ei tule lyötyä ihan mitä tahansa, vaan sitä harkitsee paremmin, mihin rahansa sijoittaa. Samalla toisaalta suuremmat voitot jäävät ehkä haaveeksi, kun ei "uskalla" pistää rahaa kiinni johonkin suhteellisen epätodennäköiseen tapahtumaan.
Voittoihin on tosiaan kyllä myös vaikuttanut kertoimien suuruus. Olen jonkin verran Unibetiin vertaillut, ja kyllä Betfairissa yleensä tosiaan on paremmat kertoimet. Ei se ero yleensä mikään valtava ole, mutta ihan huomattava.
Ja sitten se tuuri. Hyvä esimerkki tuli eilen, kun Ukraina johti muutamalla pisteellä Kroatiaa vastaan koripallon EM-karsintojen ottelussa. Toki Kroatiaa on yleisesti ottaen pidettävä laadukkaampana koripallojoukkueena, joten löin vetoa Kroatian voiton puolesta kertoimella 2,1, joka siis oli huomattavasti isompi kerroin kuin ennen ottelun alkua saatava. Ottelu venyi jatkoajalle saakka, ja Kroatia voitti sen pistein 80–79, eli se olisi toisin sanoen voinut päättyä ihan miten vain...
***
Betfair on kolmas vedonlyöntiyhtiö, jota elämäni aikana olen käyttänyt. "Ura" alkoi aikoinaan perinteisen veikkauksen parissa, jonne avasin tilin juuri täytettyäni 18 vuotta. Sitten viime vuonna tuli Unibet, ja nyt Betfair. Veikkkauksessa en ole tainnut lyödä yhtä ainoatakaan vetoa Unibetiin rekisteröitymisen jälkeen, ja pelitili siellä on melkein tyhjä. Tiliä en toki sulje, ja pidän siellä myös rahaa, jotta voin hyödyntää Veikkaus-TV:n urheilulähetyksiä.
On tosiaan varsin pitkä aika siitä, kun viimeksi olen Veikkausta käyttänyt, joten en edes muista kovin tarkkaan, miltä sen sivusto näyttää, ja se on saattanut muuttua, mutta Betfairin nettisivut eivät mitenkään vallankumouksellisen mahtavia ole, mutta siellä on ihan asiallinen hakutoiminto, ja lajikohtaiset päivän kertoimet saa ihan helposti näkyviin. Mobiilisivusto häviää Unibetille kuitenkin, koska Betfairin lite-versio, jota minä joudun käyttämään, Betfairin Symbian-sovellus kun on ruudunlukuohjelmakäyttäjälle esteellinen, on kieltämättä varsin vikkelä, mutta saadakseen jonkin tietyn ottelun kertoimen esiin, joutuu klikkaamaan monta kertaa, eikä tietyn sarjan tai tapahtuman kertoimia voi selata yhtä kätevästi kuin Unibetin mobiilisivustolla.
Mutta mainio asia Betfairin normaalisivuston kanssa puolestaan on se, että siellä live-vedonlyönti on ruudunlukuohjelmakäyttäjälle täysin toimiva, ja voi reaaliajassa seurata kertoimien vaihtelua, ilman että tarvitsisi käsin päivittää sivua koko ajan, Unibetin tapauksessa kun joudun käyttämään tietokoneellakin mobiilisivustoa, joka ei siis päivity itsestään.
***
Olihan aikamoinen romaani tämäkin. Summa summarum voin ainakin tähänastisten kokemuksieni perusteella varauksetta suositella Betfairia kaikille, joita vedonlyönti kiinnostaa. Unibetin tapaan Betfairissa on myös ainakin pokeri, mutta siihen en ole perehtynyt.
Tulen varmasti palaamaan tähän aiheeseen myöhemmin.
18 elokuuta 2012
Hienoa olla takaisin etelässä! – ja muutakin
Minun osaltani loppukesä oli varsin rauhallinen. Ajanjakso 28.7–12.8 kului hyvin pitkälti Lontoon olympialaisia seuratessa, mutta toki tapahtui muutakin. Maanantaina 13.8 pakkasin tavaroita, ja elokuun 14. päivänä koitti sitten se pitkään odotettu päivä, jolloin lähdin takaisin etelään, Espoon Leppävaaraan, jatkamaan tieto- ja viestintätekniikan opintoja Keskuspuiston ammattiopiston Arlan toimipaikassa.
***
Täytin heinäkuun 28. päivänä 22 vuotta. Sain aika pitkälti "normaaleja" lahjoja, kuten vaatteita, rahaa ja karkkia. Teknisellä osastolla sain puhelimeeni uuden akun ja RCA - 3,5 mm audiokaapelin. Kullalta sain tyynyn, joka itsessään on erittäin mukava, mutta siinä on jännä lisäominaisuus. Tyynyn sisällä on kaiutin, ja siitä lähtee piuha, jonka päässä on 3,5 mm:n liitäntä, eli tyynyn voi kytkeä vaikka MP3-soittimeen, jolloin ääni kuuluu kaiuttimesta. Kaikkea sitä maailmassa onkin...
***
31. heinäkuuta kävin esiintymässä Ateljé Tornissa järjestettävän taidenäyttelyn avajaisissa. Soitin samalla, vanhalla tutulla digitaalipianolla, josta on ollut juttua täällä monta kertaa aikaisemmin. Siellä ollessani minulta kysyttiin, voisinko tulla soittelemaan taustamusiikkia Vaasan taiteiden yön tapahtuman puitteissa, ja tarkasti katsottuani elokuun 9. päivän olympiaohjelmaa lupauduin...
On aina välillä kiva soittaa niin, että joku muukin kuin minä itse kuulee, ja voi saada musiikista iloa.
***
Sitten tiistaina 14. elokuuta tulin tosiaan takaisin tänne Espooseen. Tuuria kävi sikäli, että olen samassa solussa, jopa samassa huoneessa kuin viime vuonna. Porukka toki jonkin verran vaihtui, mutta kaikin puolin asiallisia tyyppejä täällä vaikuttaisi olevan! Opinnotkin pyörivät kuta kuinkin samalla tavalla kuin viime lukuvuonna, joten oikeastaan jatkan vain siitä, mihin jäin lähtiessäni viime keväänä. Arlassa on tänä syksynä alkanut opiskella muutama hyvä kaveri, ja kultakin opiskelee vielä täällä, joten kyllä tosiaan tätä oli odottanut, ja tänne kelpasi tulla takaisin!
***
Mitäs sitten urheilun saralla?
Eurojalkapalloa tuli seurattua vähän heikommin olympialaisten aikana. Kuopiolainen KuPs yllätti turkkilaisen suurseuran Bursasporin kotonaan Eurooppa-liigan kolmannella karsintakierroksella, mutta Bursassa kyyti oli kylmäää ja kuopiolaisjoukkueen tie nousi pystyyn. KuPs oli ainoa suomalaisjoukkue kolmannella karsintakierroksella, kun JJK hävisi niukasti fK Zetalle, Twente palasi tasolleen ja jyräsi Interin, kun taas Rapid București ei antanut MyPan yllättää. Montenegrolainen FK Zeta vastasi aikamoisesta tempusta, kun se eteni Eurooppa-liigan pudotuspelikierrokselle saakka kukistamalla myös bosnialaisen FK Sarajevon, mutta luulisi hollantilaisen PSV Eindhovenin sentään olevan liian kova pala...
Sekä Mestarien liigan että Eurooppa-liigan pudotuspelikierroksella on paljon herkullisia ottelupareja, mutta valitettavasti HJK nähdään jälkimmäisessä. Celtic oli liian kova vastustaja, eikä yhtään helpotu, kun helsinkiläisjoukkue saa vastaansa Eurooppa-liigan pudotuspelikierroksella espanjalaisen, Baskimaan ylpeyden Athletic Bilbaon.
Koripallon EM-karsinnat alkoivat tiistaina. Seuraan niitä suurella mielenkiinnolla, ja etenkin Suomen ja Bosnian osalta. Keskiviikkona Bosnia ja Hertsegovina kukisti dramaattisten vaiheiden jälkeen Latvian, kun taas Suomi eilen murskasi Albanian. Kummallakin joukkueella on mainiot saumat päästä EM-kisoihin.
Tänään Valioliiga-kausi 2012–13 vihdoin pyörähtää käyntiin! Minulla on taas MTV3 Katsomon koko kauden kattava kisapassi, joten tulen varmasti seuraamaan tiiviisti. Kaudesta povataan jälleen manchesteriläisjoukkueiden välistä taistelua. Miten käy Cityn ja Džekon? Pysyvätkö Tevez ja Balotelli paremmin kurissa? Jatkuuko Robin van Persien huikea tahti myös ManUssa? Yllättääkö joku, niinkuin Newcastle viime vuonna? Voiko Chelsea – tai joku muu – haastaa Cityn ja Unitedin? Entäs miten käy west Hamin ja Jussi Jääskeläisen?
siinäpä mielenkiintoisia kysymyksiä kauden kynnyksellä.
Tänään alkaa myös Espanjan La Liga. Siinä suurin kysymys tietenkin on: voittaako Barça vai Real Madrid?
***
Ei kai tässä muuta. Nyt lienee aika alkaa nauttia päivän laajasta urheilutarjonnasta!
***
Täytin heinäkuun 28. päivänä 22 vuotta. Sain aika pitkälti "normaaleja" lahjoja, kuten vaatteita, rahaa ja karkkia. Teknisellä osastolla sain puhelimeeni uuden akun ja RCA - 3,5 mm audiokaapelin. Kullalta sain tyynyn, joka itsessään on erittäin mukava, mutta siinä on jännä lisäominaisuus. Tyynyn sisällä on kaiutin, ja siitä lähtee piuha, jonka päässä on 3,5 mm:n liitäntä, eli tyynyn voi kytkeä vaikka MP3-soittimeen, jolloin ääni kuuluu kaiuttimesta. Kaikkea sitä maailmassa onkin...
***
31. heinäkuuta kävin esiintymässä Ateljé Tornissa järjestettävän taidenäyttelyn avajaisissa. Soitin samalla, vanhalla tutulla digitaalipianolla, josta on ollut juttua täällä monta kertaa aikaisemmin. Siellä ollessani minulta kysyttiin, voisinko tulla soittelemaan taustamusiikkia Vaasan taiteiden yön tapahtuman puitteissa, ja tarkasti katsottuani elokuun 9. päivän olympiaohjelmaa lupauduin...
On aina välillä kiva soittaa niin, että joku muukin kuin minä itse kuulee, ja voi saada musiikista iloa.
***
Sitten tiistaina 14. elokuuta tulin tosiaan takaisin tänne Espooseen. Tuuria kävi sikäli, että olen samassa solussa, jopa samassa huoneessa kuin viime vuonna. Porukka toki jonkin verran vaihtui, mutta kaikin puolin asiallisia tyyppejä täällä vaikuttaisi olevan! Opinnotkin pyörivät kuta kuinkin samalla tavalla kuin viime lukuvuonna, joten oikeastaan jatkan vain siitä, mihin jäin lähtiessäni viime keväänä. Arlassa on tänä syksynä alkanut opiskella muutama hyvä kaveri, ja kultakin opiskelee vielä täällä, joten kyllä tosiaan tätä oli odottanut, ja tänne kelpasi tulla takaisin!
***
Mitäs sitten urheilun saralla?
Eurojalkapalloa tuli seurattua vähän heikommin olympialaisten aikana. Kuopiolainen KuPs yllätti turkkilaisen suurseuran Bursasporin kotonaan Eurooppa-liigan kolmannella karsintakierroksella, mutta Bursassa kyyti oli kylmäää ja kuopiolaisjoukkueen tie nousi pystyyn. KuPs oli ainoa suomalaisjoukkue kolmannella karsintakierroksella, kun JJK hävisi niukasti fK Zetalle, Twente palasi tasolleen ja jyräsi Interin, kun taas Rapid București ei antanut MyPan yllättää. Montenegrolainen FK Zeta vastasi aikamoisesta tempusta, kun se eteni Eurooppa-liigan pudotuspelikierrokselle saakka kukistamalla myös bosnialaisen FK Sarajevon, mutta luulisi hollantilaisen PSV Eindhovenin sentään olevan liian kova pala...
Sekä Mestarien liigan että Eurooppa-liigan pudotuspelikierroksella on paljon herkullisia ottelupareja, mutta valitettavasti HJK nähdään jälkimmäisessä. Celtic oli liian kova vastustaja, eikä yhtään helpotu, kun helsinkiläisjoukkue saa vastaansa Eurooppa-liigan pudotuspelikierroksella espanjalaisen, Baskimaan ylpeyden Athletic Bilbaon.
Koripallon EM-karsinnat alkoivat tiistaina. Seuraan niitä suurella mielenkiinnolla, ja etenkin Suomen ja Bosnian osalta. Keskiviikkona Bosnia ja Hertsegovina kukisti dramaattisten vaiheiden jälkeen Latvian, kun taas Suomi eilen murskasi Albanian. Kummallakin joukkueella on mainiot saumat päästä EM-kisoihin.
Tänään Valioliiga-kausi 2012–13 vihdoin pyörähtää käyntiin! Minulla on taas MTV3 Katsomon koko kauden kattava kisapassi, joten tulen varmasti seuraamaan tiiviisti. Kaudesta povataan jälleen manchesteriläisjoukkueiden välistä taistelua. Miten käy Cityn ja Džekon? Pysyvätkö Tevez ja Balotelli paremmin kurissa? Jatkuuko Robin van Persien huikea tahti myös ManUssa? Yllättääkö joku, niinkuin Newcastle viime vuonna? Voiko Chelsea – tai joku muu – haastaa Cityn ja Unitedin? Entäs miten käy west Hamin ja Jussi Jääskeläisen?
siinäpä mielenkiintoisia kysymyksiä kauden kynnyksellä.
Tänään alkaa myös Espanjan La Liga. Siinä suurin kysymys tietenkin on: voittaako Barça vai Real Madrid?
***
Ei kai tässä muuta. Nyt lienee aika alkaa nauttia päivän laajasta urheilutarjonnasta!
13 elokuuta 2012
Lontoon olympialaiset – hieno tapahtuma, josta tietenkin jäi muistoja
Mitä jäi meikäläiselle käteen Lontoon olympialaisista? Mitään yksittäistä hetkeä en oikein osaa nostaa esiin, mutta kokonaisuutena mahtavat kisat, joita oli ilo seurata!
Niinkuin ennakkoon arvioin, tärkein seurantalähde oli YLE Puhe, jonka kisalähetykset olivat mainiot. Kanavalla seurattiin tiiviisti tärkeimpiä kisatapahtumia, mutta käytin myös YLEn tV-kanavia, Eurosportia, Ruotsin television kanavia sekä Flashscore.comia ja olympialaisten virallisia sivuja tilanneseurantaan ja tulosten mahdollisimman reaaliaikaiseen saamiseen. Palloilufriikkinä kismitti vähän, että YLEllä niinkin paljon erityisesti palloilulajien otteluita tuli jälkilähetyksenä, mutta tosiaan Eurosport ja Ruotsin television kanavat täydensivät hienosti.
Kaikki puitteet kunnon seuraamiseen olivat siis olemassa, ja saatoin nauttia täysin rinnoin kisoista. Niinpä kieltämättä tuntui aika tyhjältä eilen, kun kisat päättyivät...
Suomalaiset mitalisuoritukset olivat luonnollisesti hienoja, ja nousevat listan kärkipäähän, kun mietin, mitä Lontoon kisoista jäi mieleen. Erityisesti tietenkin Tuuli Petäjän hopea tuntui makealta, koska se oli ensimmäinen mitali, ja siinä ei ollut yhtä kitkerää makua kuin pronssisissa mitaleissa. Tietenkin Silja Lehtisen venekunnan pronssi oli mahtava, mutta omaa fiilistäni ainakin vähän kyllä söi venäläisten protesti, kun joutui odottamaan kaksisenkymmentä minuuttia mitalin varmistumista. Antti Ruuskasen keihäspronssi oli niin ikään toki mahtava, mutta kisan jälkeen pikkasen kismitti, että ei tullut enempää, kun taso oli niin alhainen kuin oli. Kuitenkin erittäin hienoa, että iloinen savolainen, jonka huastatteluja on ilo kuunnella, vihdoin sai arvokisamitalin!
Mutta koska minä en ollut asettanut mitään mitaliodotuksia, jokainen mitali ilahdutti mieltä! Pakko on kuitenkin sanoa, että minä olen niin urheiluhullu, että olisin osannut nauttia kisoista melkein yhtä paljon, vaikka Suomi ei olisi saavuttanut ainuttakaan mitalia.
Ville Långin sulkapallo-ottelu malesialaista Chong Wei Leetä vastaan jäi mieleen. Ennen ottelua YLE Puheen Sammy Väisänen oli tehnyt niin selväksi, kuinka hyvä pelaaja malesialainen oli, mikä myös nähtiin turnauksessa. Sitten kun Lång voitti toisen erän, ja pysyi hienosti mukana kolmannessa, ja alkoi tajuta, että suomalainen jopa voisi voittaa ottelun, niin se tuntui erittäin hienolta! Ja se jännitys, kun pallo oli pelissä, ja peli oli tiukka, oli jotakin ainutlaatuista. Lång sitten kuitenkin hävisi ottelun, ja malesialainen jatkoi finaaliin saakka, jossa Kiinan Dan Lin kuitenkin päihitti hänet – mahtava matsi sekin!
Ja viides suomalaissuoritus, jota muistan oikeasti kunnolla jännittäneeni, oli naisten kajakkiyksiköiden 500 metrin finaali, jossa Anne Rikala sijoittui kahdeksanneksi. Silloin ennen lähtöä oli sellainen ihana, kutkuttava jännitys. Suvi Mikkosen pronssiottelu taeqwondossa olisi varmasti muuten ollut vähän samanlainen hieno, raastava tapahtuma, joka olisi jäänyt mieleen, mutta se ratkesi valitettavasti aika nopeasti Mikkosen vastustajan hyväksi.
Mitäs sitten kansainvälisesti? Michael Phelpsiä lienee hehkutettu aivan riittämiin, eikä hänen suorituksensa oikeastaan koskaan ole jättäneet minuun sen suurempaa vaikutusta. Enkä mä nyt tuota Usain Boltiakaan tiedä. Oli se 100 metrin finaali kuinka huikea tahansa, niin onhan jo niitä Boltin voittamia kilpailuja nähty. Pikamatkat olisivat jääneet paljon voimakkaammin mieleen, jos joku muu kuin Bolt olisi ne voittanut.
Jos uinnista aloitetaan, niin ehkä tulen pisimpään muistamaan Rūta Meilutytėn olympiavoiton, kun YLE Puheen radioselostamossa ollut Kaj Kunnas hehkutti hänen uintiaan suuresti jo välierässä, ja sitten sitä mietti, että mitenköhän tytön käy finaalissa... Niin sitten vain räjäytti koko pankin Kunnaksen ulvoessa radioselostamossa, ja kun kyseessä vielä oli liettualainen, niin ainakin omaa sydäntäni lämmitti enemmän kuin vastaavanlainen kiinalaistapaus. Kiina nyt sai kultia ihan riittävästi muutenkin...
Yleisurheilussa koettiin toki monta hienoa hetkeä, mutta yksi kohokohta oli kyllä David Rudishan maailmanennätys 800 metrillä, jota ainakaan minä en todellakaan osannut odottaa.
Minä odotin suurella mielenkiinnolla palloilulajeja, mutta niissä ei tarjottu sinänsä mitään sellaista ekstraa, jota muistaisin pitkään – yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Tietysti tuntui hienolta, kun Islanti rökitti Ruotsia käsipallossa, mutta sen ottelun merkitys sitten haihtui ilmaan, kun Ruotsi selvisi loppuotteluun saakka, ja Islanti hävisi jo puolivälierävaiheessa dramaattisten vaiheiden jälkeen Unkarille.
Mutta niin, se poikkeus oli eilinen miesten lentopallofinaali, kun YLE Puheen selostamossa ollut Arto Teronen – ja varmasti melkein kaikki muutkin – ehtivät antaa olympiakullan Brasilialle monta kertaa. Brasilia pelasi huikeaa lentopalloa kahden ja puolen erän verran, mutta sitten se vain suli... Sillä oli ottelupallojakin, mutta ei pystynyt niitä hyödyntämään, ja niin vain Venäjä tuli hitaasti mutta varmasti taakse, rinnalle ja ohi brasilialaisten itseluottamuksen romahtaessa aivan täysin. Tämä on juuri tällaisten lajien suola – siis sellaisten, joissa pitää saavuttaa tietty määrä pisteitä voittaakseen eikä kello voi pelastaa millään tavalla. Tuo oli näiden kisojen huikein palloilufinaali ja ylipäätään -ottelu, jota minä seurasin.
Miesten koripalloturnausta seurasin tietenkin myös suurella mielenkiinnolla, mutta alusta saakka oli ikään kuin kaikille selvää, että USA voittaa tämän, ja vaikka Espanja antoi eilen finaalissa mainion vastuksen, tuntui jotenkin koko ajan siltä, että eihän Yhdysvallat voi tätä hävitä, eikä se valitettavasti voinutkaan... Mojova yllätys olisi tehnyt nannaa, mutta se jäi näkemättä. Ja toki, parhaan joukkueen kuuluu voittaa.
Niinpä Lontoon koripalloturnauksen huikeimmat hetket omalta osaltani tulivat naisten turnauksesta, jossa Australian ja Ranskan välinen lohkovaiheen ottelu venyi jatkoajalle, ja Jouko Vuolle selosti varsinaisen peliajan huikeaa dramatiikkaa radiossa. Silloin ymmärsin jälleen kerran, miksi koripallo on niin ihana laji!
Myös naisten jalkapallon välierät olivat kumpikin huikeita. Itselleni mieleen jäi Ranskan ja Japanin välinen ottelu, jota seurasin tarkemmin, toisen välierän mennessä yhtä aikaa yleisurheilun kanssa. Japani johti 2–1, mutta Ranska painoi vimmatusti, ja maalipaikkoja tuli ihan jatkuvasti SVT:n Chris Härenstamin luodessa tunnelmaa selostamossa... Mutta niin vain Japani kesti edeten finaaliin.
Vaikka kaikkeni teinkin, en tietenkään pystynyt seuraamaan niin paljon kuin olisin halunnut. Jos löisi yhteen kaikki ne tunteet, jotka kaikkien tiukkojen matsien ja kilpailujen seuraaminen erikseen olisi voinut aiheuttaa, olisi se jotakin aivan huikeaa! Nyt aika suuri osa hienoista tapahtumista oli sellaisia, että niistä vain luki tekstimuodossa reaaliaikaisesti ja ehkä kuuli jotakin jälkikäteen, eivätkä ne suurempia tunteita aiheuttaneet. Se sulkapalloskandaali oli jotakin järkyttävää, mutta kyllähän sen muistaisi paljon paremmin ja voimakkaammin, jos olisi sattunut seuraamaan juuri niitä tiettyjä otteluita kunnolla suorassa lähetyksessä, ja kuullut jonkun selostajan ihmettelevän moista leikkiä.
Kaikkinensa Lontoon olympialaiset täyttivät omat odotukseni, ja niistä jäi paljon hienoja muistoja! Ja onhan niiden päättymisessä se hyvä puoli, että jää aikaa seurata muutakin... Kyllä eurojalkapallo jäi vähän olympialaisten varjoon, vaikka toki seurasin sitäkin.
Niinkuin ennakkoon arvioin, tärkein seurantalähde oli YLE Puhe, jonka kisalähetykset olivat mainiot. Kanavalla seurattiin tiiviisti tärkeimpiä kisatapahtumia, mutta käytin myös YLEn tV-kanavia, Eurosportia, Ruotsin television kanavia sekä Flashscore.comia ja olympialaisten virallisia sivuja tilanneseurantaan ja tulosten mahdollisimman reaaliaikaiseen saamiseen. Palloilufriikkinä kismitti vähän, että YLEllä niinkin paljon erityisesti palloilulajien otteluita tuli jälkilähetyksenä, mutta tosiaan Eurosport ja Ruotsin television kanavat täydensivät hienosti.
Kaikki puitteet kunnon seuraamiseen olivat siis olemassa, ja saatoin nauttia täysin rinnoin kisoista. Niinpä kieltämättä tuntui aika tyhjältä eilen, kun kisat päättyivät...
Suomalaiset mitalisuoritukset olivat luonnollisesti hienoja, ja nousevat listan kärkipäähän, kun mietin, mitä Lontoon kisoista jäi mieleen. Erityisesti tietenkin Tuuli Petäjän hopea tuntui makealta, koska se oli ensimmäinen mitali, ja siinä ei ollut yhtä kitkerää makua kuin pronssisissa mitaleissa. Tietenkin Silja Lehtisen venekunnan pronssi oli mahtava, mutta omaa fiilistäni ainakin vähän kyllä söi venäläisten protesti, kun joutui odottamaan kaksisenkymmentä minuuttia mitalin varmistumista. Antti Ruuskasen keihäspronssi oli niin ikään toki mahtava, mutta kisan jälkeen pikkasen kismitti, että ei tullut enempää, kun taso oli niin alhainen kuin oli. Kuitenkin erittäin hienoa, että iloinen savolainen, jonka huastatteluja on ilo kuunnella, vihdoin sai arvokisamitalin!
Mutta koska minä en ollut asettanut mitään mitaliodotuksia, jokainen mitali ilahdutti mieltä! Pakko on kuitenkin sanoa, että minä olen niin urheiluhullu, että olisin osannut nauttia kisoista melkein yhtä paljon, vaikka Suomi ei olisi saavuttanut ainuttakaan mitalia.
Ville Långin sulkapallo-ottelu malesialaista Chong Wei Leetä vastaan jäi mieleen. Ennen ottelua YLE Puheen Sammy Väisänen oli tehnyt niin selväksi, kuinka hyvä pelaaja malesialainen oli, mikä myös nähtiin turnauksessa. Sitten kun Lång voitti toisen erän, ja pysyi hienosti mukana kolmannessa, ja alkoi tajuta, että suomalainen jopa voisi voittaa ottelun, niin se tuntui erittäin hienolta! Ja se jännitys, kun pallo oli pelissä, ja peli oli tiukka, oli jotakin ainutlaatuista. Lång sitten kuitenkin hävisi ottelun, ja malesialainen jatkoi finaaliin saakka, jossa Kiinan Dan Lin kuitenkin päihitti hänet – mahtava matsi sekin!
Ja viides suomalaissuoritus, jota muistan oikeasti kunnolla jännittäneeni, oli naisten kajakkiyksiköiden 500 metrin finaali, jossa Anne Rikala sijoittui kahdeksanneksi. Silloin ennen lähtöä oli sellainen ihana, kutkuttava jännitys. Suvi Mikkosen pronssiottelu taeqwondossa olisi varmasti muuten ollut vähän samanlainen hieno, raastava tapahtuma, joka olisi jäänyt mieleen, mutta se ratkesi valitettavasti aika nopeasti Mikkosen vastustajan hyväksi.
Mitäs sitten kansainvälisesti? Michael Phelpsiä lienee hehkutettu aivan riittämiin, eikä hänen suorituksensa oikeastaan koskaan ole jättäneet minuun sen suurempaa vaikutusta. Enkä mä nyt tuota Usain Boltiakaan tiedä. Oli se 100 metrin finaali kuinka huikea tahansa, niin onhan jo niitä Boltin voittamia kilpailuja nähty. Pikamatkat olisivat jääneet paljon voimakkaammin mieleen, jos joku muu kuin Bolt olisi ne voittanut.
Jos uinnista aloitetaan, niin ehkä tulen pisimpään muistamaan Rūta Meilutytėn olympiavoiton, kun YLE Puheen radioselostamossa ollut Kaj Kunnas hehkutti hänen uintiaan suuresti jo välierässä, ja sitten sitä mietti, että mitenköhän tytön käy finaalissa... Niin sitten vain räjäytti koko pankin Kunnaksen ulvoessa radioselostamossa, ja kun kyseessä vielä oli liettualainen, niin ainakin omaa sydäntäni lämmitti enemmän kuin vastaavanlainen kiinalaistapaus. Kiina nyt sai kultia ihan riittävästi muutenkin...
Yleisurheilussa koettiin toki monta hienoa hetkeä, mutta yksi kohokohta oli kyllä David Rudishan maailmanennätys 800 metrillä, jota ainakaan minä en todellakaan osannut odottaa.
Minä odotin suurella mielenkiinnolla palloilulajeja, mutta niissä ei tarjottu sinänsä mitään sellaista ekstraa, jota muistaisin pitkään – yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Tietysti tuntui hienolta, kun Islanti rökitti Ruotsia käsipallossa, mutta sen ottelun merkitys sitten haihtui ilmaan, kun Ruotsi selvisi loppuotteluun saakka, ja Islanti hävisi jo puolivälierävaiheessa dramaattisten vaiheiden jälkeen Unkarille.
Mutta niin, se poikkeus oli eilinen miesten lentopallofinaali, kun YLE Puheen selostamossa ollut Arto Teronen – ja varmasti melkein kaikki muutkin – ehtivät antaa olympiakullan Brasilialle monta kertaa. Brasilia pelasi huikeaa lentopalloa kahden ja puolen erän verran, mutta sitten se vain suli... Sillä oli ottelupallojakin, mutta ei pystynyt niitä hyödyntämään, ja niin vain Venäjä tuli hitaasti mutta varmasti taakse, rinnalle ja ohi brasilialaisten itseluottamuksen romahtaessa aivan täysin. Tämä on juuri tällaisten lajien suola – siis sellaisten, joissa pitää saavuttaa tietty määrä pisteitä voittaakseen eikä kello voi pelastaa millään tavalla. Tuo oli näiden kisojen huikein palloilufinaali ja ylipäätään -ottelu, jota minä seurasin.
Miesten koripalloturnausta seurasin tietenkin myös suurella mielenkiinnolla, mutta alusta saakka oli ikään kuin kaikille selvää, että USA voittaa tämän, ja vaikka Espanja antoi eilen finaalissa mainion vastuksen, tuntui jotenkin koko ajan siltä, että eihän Yhdysvallat voi tätä hävitä, eikä se valitettavasti voinutkaan... Mojova yllätys olisi tehnyt nannaa, mutta se jäi näkemättä. Ja toki, parhaan joukkueen kuuluu voittaa.
Niinpä Lontoon koripalloturnauksen huikeimmat hetket omalta osaltani tulivat naisten turnauksesta, jossa Australian ja Ranskan välinen lohkovaiheen ottelu venyi jatkoajalle, ja Jouko Vuolle selosti varsinaisen peliajan huikeaa dramatiikkaa radiossa. Silloin ymmärsin jälleen kerran, miksi koripallo on niin ihana laji!
Myös naisten jalkapallon välierät olivat kumpikin huikeita. Itselleni mieleen jäi Ranskan ja Japanin välinen ottelu, jota seurasin tarkemmin, toisen välierän mennessä yhtä aikaa yleisurheilun kanssa. Japani johti 2–1, mutta Ranska painoi vimmatusti, ja maalipaikkoja tuli ihan jatkuvasti SVT:n Chris Härenstamin luodessa tunnelmaa selostamossa... Mutta niin vain Japani kesti edeten finaaliin.
Vaikka kaikkeni teinkin, en tietenkään pystynyt seuraamaan niin paljon kuin olisin halunnut. Jos löisi yhteen kaikki ne tunteet, jotka kaikkien tiukkojen matsien ja kilpailujen seuraaminen erikseen olisi voinut aiheuttaa, olisi se jotakin aivan huikeaa! Nyt aika suuri osa hienoista tapahtumista oli sellaisia, että niistä vain luki tekstimuodossa reaaliaikaisesti ja ehkä kuuli jotakin jälkikäteen, eivätkä ne suurempia tunteita aiheuttaneet. Se sulkapalloskandaali oli jotakin järkyttävää, mutta kyllähän sen muistaisi paljon paremmin ja voimakkaammin, jos olisi sattunut seuraamaan juuri niitä tiettyjä otteluita kunnolla suorassa lähetyksessä, ja kuullut jonkun selostajan ihmettelevän moista leikkiä.
Kaikkinensa Lontoon olympialaiset täyttivät omat odotukseni, ja niistä jäi paljon hienoja muistoja! Ja onhan niiden päättymisessä se hyvä puoli, että jää aikaa seurata muutakin... Kyllä eurojalkapallo jäi vähän olympialaisten varjoon, vaikka toki seurasin sitäkin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)