Mikäköhän ihme siinä on, että Itä-Euroopan jääkiekkoliiga KHL, jota en oikeastaan ollenkaan seuraa, tuottaa kerta toisensa jälkeen! Toki saatoin aavistaa, että Vitjaz Tšehov oli hyvässä vireessä voitettuaan viime viikolla Salavat Julajev Ufan, minkä tuottamaa voittoa jo täällä hehkutin, mutta silti. Pistin pokkana Vitjazin kotivoittoa tänään severstal Tšerepovetsiä vastaan, ja kyllä vaan tšehovilaisjoukkue hoiti homman 6‑4! Kerroin oli muistaakseni 3,35. Olen jo pariin otteeseen tällä kaudella onnistunut veikkaaamaan myös Hannu Jortikan valmentavan siperialaisjoukkueen Amur Habarovskin voittoja oikein. Mutta on se silti outoa, kun seuraan esim. Valioliigaa aika tiiviistikin, mutta ei sieltä tahdo paljon vedonlyöntivoittoja tulla. Tosin on myönnettävä, että betsaan valioliigakohteita aika harvoin. Ehkä se jotenkin johtuu intuitiosta. Yleensä voittaa silloin, kun yhtäkkiä vain tulee päähänpistoksena mieleen, että joo, tuon minä pelaan. Se nähtiin tyypillisimmillään eilen, kun ajattelin pelata Groningenin voittoa Feyenoordia vastaan Hollannin jalkapalloliigassa, muutin kertoimet nähdessäni viime hetkessä mieltäni, ja sitten jumalauta Groningen voitti peräti 6‑0. Se oli suorastaan nöyryyttävää!
Tottakai vedonlyönti perustuu siihen, että seuraa urheilua ja osaa ennustaa, miten tulee käymään, mutta ainakin minunn kohdalla intuitiot tuotttavat yllättävän usein. Eihän minulla esim. tänään ollut muuta syytä pelata Vitjaz Tšehovin voittoa kuin se, että se sattui voittamaan Ufan viime torstaina. En mä yhtään tiedä, miten Severstal on pelannut viime aikoina. Toki yksi syy oli myös hyvä kerroin. Jos Vitjazin voittokerroin olisi ollut jossain kahden kieppeillä, en olisi pelannut, vaan olisin kenties pelannut Severstalin voittoa, ja olisin nyt istunut kiroilemassa sitä, että vedonlyönti ei kulje...
***
Mitäköhän sitä tekis... Tänään on jopa tavattoman kehno urheilupäivä, kun ei oikein tapahdu missään mitään mielenkiintoista, mitä nyt Stoke City kohtaa Newcastlen Englannin Valioliigassa alkaen klo 22. No, eiköhän tekemistä löydy. Intouduin just lukemaan Habarovskista kertovaa Wikipedia-artikkelia, kun piti tarkistaa, että oliko kaupunki nyt varmasti siperiassa, ja todellakin oli ‑ 30 kilometriä Kiinan rajalta... Voisi jossain vaiheessa syventyä tänään ilmestyneen Alibi-lehden syövereihin, ja samalla huomaan, että jumalauta, minullahan on nälkä. Tänään päivällisellä oli "vain" gulassikeittoa, joten nyt alkaa kyllä tehdä mieli jotain. Voisinpa vaikka ottaa jääkaapista karjalanpiirakan, ja jatkaa Habarovskista kertovan artikkelin lukemista. Ja sittenhän siinä käy niin, että intoudun katsomaan vaikka jotain muita Venäjän kaupunkeja ja ties mitä... Varsinkin englanninkielisen Wikipedian selaaaminen on niin äärimmäisen kiehtovaa!
31 lokakuuta 2011
30 lokakuuta 2011
Lyhyt päivitys
Twitter-kielellä voisi sanoa, että #fail tai #ash ‑ kahdestakin syystä. Huomasin, että kyllähän mä kirjoitin peräti kolme blogimerkintää viime viikolla... Ja todellinen #fail tapahtui vedonlyönnissä. Luettuani YLE Urheilun artikkelin, jossa Groningenissa pelaava Tim Sparv sanoi, että joukkueella on hyvät mahdollisuudet kotonaan Feyenoordia vastaan, ajattelin silloin, että voisi hyvinkin pelata groningenin voittoa, mutta nähdessäni että Groningen oli peräti suosikin asemassa sarjan kärkikahinoissa olevaa Feyenoordia vastaan, pelasin kuitenkin vierasjoukkueen voittoa, mutta jumalauta Groningen voitti 6‑0! Leeds ja Cardiff päätyivät taas 1‑1-pistejakoon, joten nyt olen kohta menettänyt ne rahat, jotka voitin silloin torstaina Vitjaz Tšehovin yllättäessä Ufan Itä-Euroopan KHL-jääkiekkoliigassa.
No, tämmöstä tää vedonlyönti on...
Ei tässä muuten ihmeempiä. Voisi kohta mennä nukkumaan, ja sitten huomenna uuden kouluviikon pariin. Todella nopeasti aika kyllä rientää!
No, tämmöstä tää vedonlyönti on...
Ei tässä muuten ihmeempiä. Voisi kohta mennä nukkumaan, ja sitten huomenna uuden kouluviikon pariin. Todella nopeasti aika kyllä rientää!
Taas kuluneen viikon yhteenveto
Siis jumalauta... Tämä ei nyt näytä hyvältä, kun merkintöjä syntyy vain yksi viikkoa kohti. Ja mikäköhän siinäkin on, että kirjoitan sunnuntaisin? :). Tosin, silloinhan on hyvä päivä vetää viikko yhteen. Tälläkään viikolla ei ole tapahtunut mitään kovinkaan erikoista. Toki erikoista ja ennen kaikkea ihanaa oli se, että rakas tyttöystäväni kävi yllätysvierailulla perjantaina <3. Jälleen kerran vietimme yhdessä oikein hauskan iltapäivän ja illan! Hänen seurassaan ei ole koskaan tylsää ja aina löytyy juteltavaa tai muuta kivaa tekemistä!
Hän onnistui rohkaisemaan minua kirjoittamaan koulun terveydenhoitajalle siitä änkytysongelmasta, josta kirjoitin tähän blogiin merkinnän vajaa kuukausi sitten. Katotaan, miten ongelmaa nyt sitten lähdetään lähestymään... Mielenkiinnolla odotan.
Aikaisemmin viikolla syntyi jälleen kerran kaverin kanssa Topi Sorsakoski & Agents-cover, kun tehtiin versio kappaleesta "Kirje", joka siis ei ole sama kappale, jolla Janne Hurme nousi kaikkien tietoisuuteen vuonna 1995. Tappelin taustojen kanssa varmaan kolmisen tuntia tiistai-iltapäivänä, ennen kuin sain ne purkkiin. Ruokapöydässä kaveri vittuili, että "minäpä vedän sen kerralla purkkiin". Mutta näin ei todellakaan käynyt. Tehtiin varmasti pitkälti yli 20 ottoa, ennen kuin saatiin kelvollinen lauluraita nauhalle, tai siis sellainen, johon kohtalaisen itsekriittinen kaverini oli jokseenkin tyytyväinen. Mutta kun on laulanut paljon, ääni väsyy, minkä kyllä kuulikin lopputuloksesta, joten tehtiin vielä seuraavana iltana onnistuneenpi lauluraita, johon vaadittiin vain kolme otttoa. Sillloin biisi oli jo laulajan selkärangassa edellisen illan puurtamisen jälkeen...
Seuraavana otetaan käsittelyyn Harri Marstion "Tämä maa", joka satuttiin kuulemaan radiosta ruokalassa, ja kaveri heitti, että tästä voitaisiiin tehdä versio. Purkitin sen taustat tänään. Aiotaan tyttöystäväni kanssa tehdä versio Tapio rautavaaran klassikosta "Sininen uni", jonka taustoja olen alkanut suunnitella, joskaan ei ole imtään purkissa vielä. Sitten minulla on oma projekti ‑ instrumentaaliversio Elviksen Suspicious Mindsistä ‑ meneillään, joten soitettavaa ja nauhoitettavaa riittää, mutta hauskaahan se vain on!
Muuten ei oikeastaan ole tapahtunut mitään erikoista. Olen tuttuun tapaan lähinnä ollut koneella ja seuraillut urheilua. Eilen vietin varsin mahtavan lauantai-illan pelaten Unoa ja Monopolia tyttöystäväni ja meidän yhteisen hyvän kaverin kanssa. Erittäin kivaa oli! Vaikka tietenkin on tärkeää, että voi tavata ystäviä kasvotusten, niin kyllähän Internet tarjoaa aivan mainiot mahdollisuudet pitää hauskaa kavereiden kanssa, juuri tuolla tavalla! Olimme ikään kuin virtuaalisesti samassa huoneessa ja saman pelipöydän ääressä, vaikka kukin istui omassa huoneessaan Skype-yhteys päällä.
***
Puhutaan vielä vähäsen urheilusta. Tuli nimittäin hyvin merkittävä vedonlyötivoitto torstaina, kun Vitjaz Tšehov voitti Salavat Julajev Ufan jääkiekkoliiga KHL:ssä! Pistin kaksi euroa, ja sain summan nelinkertaisena takaisin! Jos on tullut paljon tappioita putkeen, syntyy pelaamiseen sellainen ärsyttävä onnistumisen paine, joka myös osaltaan johtaa siihen, että ei pelaa yhtä usein kuin normaalisti. Silloin pääsin kuitenkin, ainakin tilapäisesti, siitä paineesta eroon. Nytkin on vedonlyönti meneillään, kun uskaltauduin pelaamaan Feyenoordin vierasvoittoa Groningenia vastaan Hollannin jalkapalloliigassa. Live-vedossa taas kokeilin Leeds Unitedin kotivoittoa Cardiff Cityä vastaan. Sitä ottelua seuraan parhaillaan BBC 5Live -radiokanavan kautta. Pahalta näyttää ‑ Cardiff johtaa 0‑1.
***
Palaillaan asiaan, kun tulee jotain kirjoitettavaa ‑ toivottavasti ennen ensi viikon sunnuntaita...
Hän onnistui rohkaisemaan minua kirjoittamaan koulun terveydenhoitajalle siitä änkytysongelmasta, josta kirjoitin tähän blogiin merkinnän vajaa kuukausi sitten. Katotaan, miten ongelmaa nyt sitten lähdetään lähestymään... Mielenkiinnolla odotan.
Aikaisemmin viikolla syntyi jälleen kerran kaverin kanssa Topi Sorsakoski & Agents-cover, kun tehtiin versio kappaleesta "Kirje", joka siis ei ole sama kappale, jolla Janne Hurme nousi kaikkien tietoisuuteen vuonna 1995. Tappelin taustojen kanssa varmaan kolmisen tuntia tiistai-iltapäivänä, ennen kuin sain ne purkkiin. Ruokapöydässä kaveri vittuili, että "minäpä vedän sen kerralla purkkiin". Mutta näin ei todellakaan käynyt. Tehtiin varmasti pitkälti yli 20 ottoa, ennen kuin saatiin kelvollinen lauluraita nauhalle, tai siis sellainen, johon kohtalaisen itsekriittinen kaverini oli jokseenkin tyytyväinen. Mutta kun on laulanut paljon, ääni väsyy, minkä kyllä kuulikin lopputuloksesta, joten tehtiin vielä seuraavana iltana onnistuneenpi lauluraita, johon vaadittiin vain kolme otttoa. Sillloin biisi oli jo laulajan selkärangassa edellisen illan puurtamisen jälkeen...
Seuraavana otetaan käsittelyyn Harri Marstion "Tämä maa", joka satuttiin kuulemaan radiosta ruokalassa, ja kaveri heitti, että tästä voitaisiiin tehdä versio. Purkitin sen taustat tänään. Aiotaan tyttöystäväni kanssa tehdä versio Tapio rautavaaran klassikosta "Sininen uni", jonka taustoja olen alkanut suunnitella, joskaan ei ole imtään purkissa vielä. Sitten minulla on oma projekti ‑ instrumentaaliversio Elviksen Suspicious Mindsistä ‑ meneillään, joten soitettavaa ja nauhoitettavaa riittää, mutta hauskaahan se vain on!
Muuten ei oikeastaan ole tapahtunut mitään erikoista. Olen tuttuun tapaan lähinnä ollut koneella ja seuraillut urheilua. Eilen vietin varsin mahtavan lauantai-illan pelaten Unoa ja Monopolia tyttöystäväni ja meidän yhteisen hyvän kaverin kanssa. Erittäin kivaa oli! Vaikka tietenkin on tärkeää, että voi tavata ystäviä kasvotusten, niin kyllähän Internet tarjoaa aivan mainiot mahdollisuudet pitää hauskaa kavereiden kanssa, juuri tuolla tavalla! Olimme ikään kuin virtuaalisesti samassa huoneessa ja saman pelipöydän ääressä, vaikka kukin istui omassa huoneessaan Skype-yhteys päällä.
***
Puhutaan vielä vähäsen urheilusta. Tuli nimittäin hyvin merkittävä vedonlyötivoitto torstaina, kun Vitjaz Tšehov voitti Salavat Julajev Ufan jääkiekkoliiga KHL:ssä! Pistin kaksi euroa, ja sain summan nelinkertaisena takaisin! Jos on tullut paljon tappioita putkeen, syntyy pelaamiseen sellainen ärsyttävä onnistumisen paine, joka myös osaltaan johtaa siihen, että ei pelaa yhtä usein kuin normaalisti. Silloin pääsin kuitenkin, ainakin tilapäisesti, siitä paineesta eroon. Nytkin on vedonlyönti meneillään, kun uskaltauduin pelaamaan Feyenoordin vierasvoittoa Groningenia vastaan Hollannin jalkapalloliigassa. Live-vedossa taas kokeilin Leeds Unitedin kotivoittoa Cardiff Cityä vastaan. Sitä ottelua seuraan parhaillaan BBC 5Live -radiokanavan kautta. Pahalta näyttää ‑ Cardiff johtaa 0‑1.
***
Palaillaan asiaan, kun tulee jotain kirjoitettavaa ‑ toivottavasti ennen ensi viikon sunnuntaita...
23 lokakuuta 2011
Mikä derby! ┴ ja vähän muutakin
Ai sitä nannaa, makeaa hunajan makua, kun suurta ja mahtavaa Manchester Unitedia nöyryytettiin oikein kunnolla ‑ vieläpä Unitedin kotikentällä Old Traffordilla! "pikkuveli" Manchester City voitti häikäisevän esityksen jälkeen lukemin 6‑1! Edin Džeko teki kaksi maalia, niinkuin myös Mario Balotelli. Muut Cityn maalintekijät olivat David Silva ja Sergio Agüero. Oli kyllä niin hienoa, kun City iski kolme maalia ihan loppuhetkillä... Se oli jo voittanut ottelun, mutta juotti lopussa niin katkeraa, niin helvetin katkeraa juomaa koko ManUlle.
Jarkko Nieminen hävisi valitettavasti Stockholm Openin finaalin GAël Monfilsille. Kun ottelu ratkesi, tuli jotenkin voimakkaasti mieleen Mika Poutalan jääminen ilman mitalia Vancouverin olympialaisissa. Silloinkin selostajana toimi Christer Sarlin, ja nyt, niinkuin silloin, se pettymys Sarlinin äänessä paistoi läpi ja toi jotain hienoa dramatiikkaa siihen ottelun päättymiseen. Oli toki astetta rajumpi se Poutalan tapaus. Tuntui niin hirveältä, kun jotenkin kuuli, miten selostaja kärsi pikaluistelijan mukana silloin.
Mutta hienoa, että Jarkko kerrankin pääsi tälläkin kaudella oikein pitkälle ATP-turnauksessa. Uran toinen ATP-turnausvoitto oli kyllä tosi lähellä, niin sikäli luonnollisesti tosi sääli, mutta hyvä suoritus kaikesta huolimatta!
Palatakseni valioliigaan, niin nähtiin todellinen pauku tänään, kun Queens Park Rangers voitti Chelsean 1‑0! Se, että City voitti Unitedin, ehkä ei ollut mikään iso yllätys, mutta tapa, jolla se sen voiton otti, yllätti varmasti kaikki! Tulee kyllä olemaan erittäin, erittäin mielenkiintoista nähdä, kestääkö City peräti loppuun saakka... Onneksi on se Katsomon Valioliiga-paketti. Kyllä oli niin hienoa seurata Manchesterin derbyä suomeksi! Vaikka toki pystyisin vaikka BBC 5Live-kanavan kautta kuuntelemaankin, niin kyllä suomenkielinen selostus antaa selvästi paljon enemmän!
***
Mitä tässä nyt vielä kirjoittaisi? Uusi jakso alkoi viikko sitten. Aineet ovat kuitenkin kuta kuinkin samat kuin viimeksi, paitsi että ei ole äikkää eikä englantia, ja liikunnan lisäksi ainoana ATTOO-aineena olevan jonkin mikä se nyt olikaan Yhteiskuntaan ja työelämään tutustuminen-kurssin saan hyväksiluettua. Tässä jaksossa on tietoverkkopalveluita, koulutusta ja ohjausta, työasema-asennuksia sekä liikuntaa. Ammatillisissa aineissa, joita kuvailin jo aikaisemmin, jatketaan käytännössä siitä, mihin jäätiin viime jaksossa.
Eipä tässä ihmeempiä. Voisi kohta alkaa harkita nukkumaanmenon aloittamisen miettimisen valmistelun aloittamisen harkitsemisen harkitsemista. Taas viikonloppu meni nopeasti, mutta niinhän ne viikotkin onneksi!
Jarkko Nieminen hävisi valitettavasti Stockholm Openin finaalin GAël Monfilsille. Kun ottelu ratkesi, tuli jotenkin voimakkaasti mieleen Mika Poutalan jääminen ilman mitalia Vancouverin olympialaisissa. Silloinkin selostajana toimi Christer Sarlin, ja nyt, niinkuin silloin, se pettymys Sarlinin äänessä paistoi läpi ja toi jotain hienoa dramatiikkaa siihen ottelun päättymiseen. Oli toki astetta rajumpi se Poutalan tapaus. Tuntui niin hirveältä, kun jotenkin kuuli, miten selostaja kärsi pikaluistelijan mukana silloin.
Mutta hienoa, että Jarkko kerrankin pääsi tälläkin kaudella oikein pitkälle ATP-turnauksessa. Uran toinen ATP-turnausvoitto oli kyllä tosi lähellä, niin sikäli luonnollisesti tosi sääli, mutta hyvä suoritus kaikesta huolimatta!
Palatakseni valioliigaan, niin nähtiin todellinen pauku tänään, kun Queens Park Rangers voitti Chelsean 1‑0! Se, että City voitti Unitedin, ehkä ei ollut mikään iso yllätys, mutta tapa, jolla se sen voiton otti, yllätti varmasti kaikki! Tulee kyllä olemaan erittäin, erittäin mielenkiintoista nähdä, kestääkö City peräti loppuun saakka... Onneksi on se Katsomon Valioliiga-paketti. Kyllä oli niin hienoa seurata Manchesterin derbyä suomeksi! Vaikka toki pystyisin vaikka BBC 5Live-kanavan kautta kuuntelemaankin, niin kyllä suomenkielinen selostus antaa selvästi paljon enemmän!
***
Mitä tässä nyt vielä kirjoittaisi? Uusi jakso alkoi viikko sitten. Aineet ovat kuitenkin kuta kuinkin samat kuin viimeksi, paitsi että ei ole äikkää eikä englantia, ja liikunnan lisäksi ainoana ATTOO-aineena olevan jonkin mikä se nyt olikaan Yhteiskuntaan ja työelämään tutustuminen-kurssin saan hyväksiluettua. Tässä jaksossa on tietoverkkopalveluita, koulutusta ja ohjausta, työasema-asennuksia sekä liikuntaa. Ammatillisissa aineissa, joita kuvailin jo aikaisemmin, jatketaan käytännössä siitä, mihin jäätiin viime jaksossa.
Eipä tässä ihmeempiä. Voisi kohta alkaa harkita nukkumaanmenon aloittamisen miettimisen valmistelun aloittamisen harkitsemisen harkitsemista. Taas viikonloppu meni nopeasti, mutta niinhän ne viikotkin onneksi!
Lyhyt päivitys aivan liian pitkän tauon jälkeen...
Eipä ole tullut kirjoitettua vähään aikaan... Ei toisaaalta ole tapahtunutkaan mitään ihmeellistä. Tai siis toki ihmeellistä, ja ennen kaikkea mahtavaa ja ihanaa, oli se, että kävin perjantaina rakkaan kullan luona! <3. Muuten olen ollut tuttuun tapaan päivisin koulussa ja iltaisin lähinnä koneella. Torstaina tehtiin kaverin kanssa seuraava Topi Sosakoski & agents-cover, kun syntyi versio kappaleesta "Varjojen yö". Toki monet muutkin ovat sen levyttäneet, ensimmäisenä Lasse Mårtenson vuonna 1964. (Siinä muuten Mårtensonin korostus kuuluu yllättävän selvästi).
Viikolnoppuna on ollut paljon mielenkiintoista urheilua. Joskus, jos on jotain erityisen kiinnostavaa meneillään, laitan pikaviestimet offline-tilaan ja keskityn täysillä urheiluun ilman, että minua voidaan häiritä. (Kun oli lätkän MM-finaali, laitoin puhelimenkin offline-tilaan :)). Aika harvoin näin tapahtuu kun on esim. Valioliigasta kyse, mutta tänään pelattava Manchester United‑Manchester city oli kyllä sellainen ottelu. Tilanne on ensimmäisen puoliajan jälkeen 0‑1 Citylle! Parhaillaan on myös käynnissä Jarkko Niemisen ja Gaël Monfilsin välinen stockholm Open-ATP-turnauksen finaali. Kyllä nämä viikonloput ovat herkkua, varsinkin sitten kun talvilajien maailmancupit pyörähtävät käyntiin!
Mutta nyt korvat jälleen kohti Old Traffordia. Go,, City!
Viikolnoppuna on ollut paljon mielenkiintoista urheilua. Joskus, jos on jotain erityisen kiinnostavaa meneillään, laitan pikaviestimet offline-tilaan ja keskityn täysillä urheiluun ilman, että minua voidaan häiritä. (Kun oli lätkän MM-finaali, laitoin puhelimenkin offline-tilaan :)). Aika harvoin näin tapahtuu kun on esim. Valioliigasta kyse, mutta tänään pelattava Manchester United‑Manchester city oli kyllä sellainen ottelu. Tilanne on ensimmäisen puoliajan jälkeen 0‑1 Citylle! Parhaillaan on myös käynnissä Jarkko Niemisen ja Gaël Monfilsin välinen stockholm Open-ATP-turnauksen finaali. Kyllä nämä viikonloput ovat herkkua, varsinkin sitten kun talvilajien maailmancupit pyörähtävät käyntiin!
Mutta nyt korvat jälleen kohti Old Traffordia. Go,, City!
17 lokakuuta 2011
Tarina elämäni ensimmäisestä biisistä
Vaikka pienestä pitäen olen soittanut koskettimia, en koskaan ollut tehnyt minkäännäköisiä sävellyksiä. Toki osaan soittaa hyvältä kuulostavaa musiikkia silleen lennossa spontaanisti, mutta ei siitä mitään mieleen jää, ja se on aivan liian vaihtelevaa, jotta siitä saisi mitään järkevää aikaan. Tuskin alan jatkossakaan liiemmälti säveltää, mutta keväällä onnistuin jotenkin saamaan yksinkertaisen, iloisen melodian jäämään päähän ja onnistuin vääntämään jonkinnäköiset sanatkin. Kaikkea tuo tyttöystäväni on saaanutkin aikaan... Lopputuloksena oli hänelle omistettu rakkauslaulu <3
***
Jotenkin joskus huhtikuussa se biisi tuli vain päähäni. En muista tarkemmin miten se tapahtui enkä sitä, tuliko sävelmä vai sanat ensin, mutta yhtäkkiä se vain jotenkin oli päässä: "Kaikki alkoi runsas vuosi sitten, kun Skypen kautta sinuun tutustuin. Silloin aavistanut en, mitä tapahtuis, mutta oho, sinuun ihastuin..." jne... Veikkaisin, että ne sanat vain jotenkin jostain häntä ajatellessani tuli mieleeni ja sitten sovelsin niille sopivan melodian, ja sitten sen kehittyi päässä. Taisin välillä (kun oli tylsää työssäoppimispaikalla :D) miettiä niitä sanoja mielessä. Muistan, että kirjoitin ne ylös tekstitiedostoon joskus toukokuun alussa. Tapailin sitä melodiaa koskettimistolla, ja lauleskelin itsekseni, ja biisi oli melkein valmis... Sävelmää en missään vaiheessa tallentanut, vaan se sai oikeastaan lopullisen muotonsa, kun lauloin kappaleen nauhalle viime viikon tiistaina. Sain lyhyen ajan sisällä melkein koko kappaleen valmiiksi silloin keväällä. Sitten tapahtui stagnaatio ja jouduin melkein väkisin puristamaan jonkinnäköisen sanoituksen toiseen säkeistöön joskus loppukesästä. Sitten tässä vain parisen viikkoa sitten purkitin taustat Yamaha-syntetisaattorilla ja lauloin niiden päälle tässä viikko sitten kotona käydessäni. Pakko sanoa, etten ollut erityisen tyytyväinen taustoihin tai lauluraitaan, mutta vastaanottaja oli kyllä silti hyvin iloinen ja otettu... Julkaisin sitten elämäni ensimmäisen itse sävelletyn, sanoitetun, sovitetun, soitetun ja lauletun kappaleen virallisesti 13.10, kun olimme seurustelleet päivälleen viisi kuukautta, lähettämällä sen hänelle sähköpostitse. Sitä ennen kukaan muu kuin minä itse ei ollut kuullut sitä.
***
Oli suorastaan hämmentävää, miten se kappale tosiaan jostain pulpahti, vaikka en ollut säveltänyt tai sanoittanut oikeastaan koskaan mitään. Olinhan mä pienenä jotain runoja vääntänyt, mutta silti... Kaksi kolmasosaa koko biisistä vain jotenkin hyvin luontevasti sieltä tuli. En tajua, miten se voi olla mahdollista, mutta kaikkeen sitä näköjään rakastuneena pystyy...
***
Jotenkin joskus huhtikuussa se biisi tuli vain päähäni. En muista tarkemmin miten se tapahtui enkä sitä, tuliko sävelmä vai sanat ensin, mutta yhtäkkiä se vain jotenkin oli päässä: "Kaikki alkoi runsas vuosi sitten, kun Skypen kautta sinuun tutustuin. Silloin aavistanut en, mitä tapahtuis, mutta oho, sinuun ihastuin..." jne... Veikkaisin, että ne sanat vain jotenkin jostain häntä ajatellessani tuli mieleeni ja sitten sovelsin niille sopivan melodian, ja sitten sen kehittyi päässä. Taisin välillä (kun oli tylsää työssäoppimispaikalla :D) miettiä niitä sanoja mielessä. Muistan, että kirjoitin ne ylös tekstitiedostoon joskus toukokuun alussa. Tapailin sitä melodiaa koskettimistolla, ja lauleskelin itsekseni, ja biisi oli melkein valmis... Sävelmää en missään vaiheessa tallentanut, vaan se sai oikeastaan lopullisen muotonsa, kun lauloin kappaleen nauhalle viime viikon tiistaina. Sain lyhyen ajan sisällä melkein koko kappaleen valmiiksi silloin keväällä. Sitten tapahtui stagnaatio ja jouduin melkein väkisin puristamaan jonkinnäköisen sanoituksen toiseen säkeistöön joskus loppukesästä. Sitten tässä vain parisen viikkoa sitten purkitin taustat Yamaha-syntetisaattorilla ja lauloin niiden päälle tässä viikko sitten kotona käydessäni. Pakko sanoa, etten ollut erityisen tyytyväinen taustoihin tai lauluraitaan, mutta vastaanottaja oli kyllä silti hyvin iloinen ja otettu... Julkaisin sitten elämäni ensimmäisen itse sävelletyn, sanoitetun, sovitetun, soitetun ja lauletun kappaleen virallisesti 13.10, kun olimme seurustelleet päivälleen viisi kuukautta, lähettämällä sen hänelle sähköpostitse. Sitä ennen kukaan muu kuin minä itse ei ollut kuullut sitä.
***
Oli suorastaan hämmentävää, miten se kappale tosiaan jostain pulpahti, vaikka en ollut säveltänyt tai sanoittanut oikeastaan koskaan mitään. Olinhan mä pienenä jotain runoja vääntänyt, mutta silti... Kaksi kolmasosaa koko biisistä vain jotenkin hyvin luontevasti sieltä tuli. En tajua, miten se voi olla mahdollista, mutta kaikkeen sitä näköjään rakastuneena pystyy...
16 lokakuuta 2011
Terveisiä IC54:stä
Istun tällä hetkellä intercity-junassa nro 54, joka vie minua takaisin pääkaupunkiseudulle. "Kiskot vievät etelään. Entinen taakse jää...", laulaa Jukka Kuoppamäki. Minun tapauksessa se "entinen" oli siis Mustasaaressa sijaitseva koti. Oli oikein kiva käydä siellä välillä, mutta on toisaalta oikein kiva palatakin. Viihdyn kuitenkin Arlassa mainiosti! Ja siellä on se maailman ihanin ihminen, jota kyllä ehti tulla ikävä syysloman aikana <3
En tehnyt mitään erikoista lomalla. Olin vain kotona ja nautin toki siitä, että sain nukkua pidempään. Seurailin muuten tuttuun tapaan urheilua ja olin koneella. Kyllähän tauko koulusta aina tekee hyvää, vaikka en pidä opiskelua Keskuspuiston ammattiopistossa lukion käyneenä ollenkaan stressaavana tai rasittavana. Ensi jaksossa on samanverran tunteja kuin edellisessäkin, eli 22, jos nyt äkkiseltä laskin oikein. Toki on kaksi kahdeksan tunnin päivää, mutta toisaalta keskiviikkoisin on koulua vain 12.15 - 13.45.
***
Vaikka VR, ehkä syystäkin, on saanut paljon paskaa niskaansa, minulla ei kyllä ole mitään valittamista. Jouduin toki silloin kerran jonottamaan asiakaspalvelussa ne 53 minuuttia, mutta ei pidä pienestä hätkähtää! Avustuspalvelu on toiminut moitteettomasti joka kerta, kun olen sitä Seinäjoella suoritettavan junanvaihdon yhteydessä käyttänyt! Aseman työntekijä tulee siis hakemaan avustettavan ja vie hänet junaan. Avustuspalvelu pitää tilata vähintään 48 tuntia etukäteen soittamalla VR:n asiakaspalveluun, josta tilaus sitten välitetään eteenpäin. Jokin kämmi oli käynyt tänään, mutta eihän siinä mitään, kun soittivat ja kyselivät, missä olen... Tieto, että tulen Vaasasta junalla ei ilmeisesti ollut kulkeutunut auttajan korviin saakka, mutta tilanne ratkesi sitten ongelmitta, kun ilmoitin olinpaikkani. Toimivan vammaispalvelun (ainakin Seinäjoella siis) lisäksi VR:n verkkokauppauudistus toi mukanaan sen, että voin tilata matkalipun kännykkään! Erittäin kätevää, kun ei tarvitse miettiä tavallisen lipun saamista tai sähköpostitse saatavan e-lipun tulostamista! Ennen kännykkälippuja sai vain vaihdottomille yhteyksille, joten se ei ollut minun kohdallani vaihtoehto, mutta nykyään on!
***
Oho... Sanoivat nyt, että "seuraavana Parkano". Sen piti kyllä olla Riihimäki... Saavun siis vajaan tunnin kuluttua Helsinkiin. Soluun ja huoneeseen päästyäni laitan tietokoneen oheislaitteineen pystyyn ja alan varmaan harkita nukkumaanmenoa... Vois tosin vilkaista jalkapallon Serie A:n Lazion ja Roman välistä kuumaa paikalliskamppailuakin... Oli muuten erittäin hienoa tänään, kun juuri olin lähtenyt Seinäjoelta, kun katsoin MTV3 Katsomon kautta Arsenalin ja Sunderlandin välistä Valioliigan ottelua. Kun kerran olen ostanut koko kauden katseluoikeudet satasella, niin pitäähän niitä myös käyttää riippumatta siitä, missä kulloinkin sattuu olemaan. En laskenut sen varaan, että pystyisin katsomaan sitä liikkuvassa junassa mokkulayhteyden varassa, mutta toimihan se. Newcastle - Tottenham-matsista ei sen sijaan tullut mitään. Oltiin kai enemmän metsässä siinä vaiheessa...
Eiköhän tämä riitä tältä erää - olenpahan ainakin saanut treenata puhelimen QWERTY-näppiksen käyttöä :). Palataan asiaan, kun mieleen tulee jotain...
13 lokakuuta 2011
Jalkapalloilun EM-karsintojen playoff-kierros ┴ Bosnialla kävi huono tuuri!
Juuri tätä kirjoitettaessa jalkapallon EM-karsintojen playoff-kierroksen arvonnat ovat alkamassa. Katsotaan suurella mielenkiinnolla, minkälaiset parit saadaan, ennen kaikkea tietenkin Bosnia ja Hertsegovinan vastustajaa jännittäen.
Toisessa korissa ovat Bosnia, Montenegro, Turkki ja viro ‑ toisessa Portugali, Irlanti, Tšekki ja Kroatia.
On kyllä kovin paha mennä sanomaan, mikä vastustaja sopisi parhaiten Bosnialle. Kroatian kohtaamisessa olisi varmasti paljon tunteita, mutta jotenkin on sellainen olo, että Irlanti on hivenen heikompi. Kaksi vuotta sitten samassa vaiheessa Bosnia kohtasi Portugalin. Se on ainoa joukkue, jota en todellakaan toivoisi Bosnian kohtaavan.
Ja nyt se alkaa...
Turkki‑Kroatia
Nämä maat kohtasivat vuoden 2008 EM-kisojen puolivälierässä. Silloin Turkki voitti rankkareiden jälkeen. Tiukka pari!
Viro‑Irlanti
Irlanti toki suosikki, mutta virolla kävi suht. hyvä tuuri. Nyt ovat vain Tšekki ja Portugali jäljellä. Ai ai...
Tšekki‑Montenegro
Ei helvetti! Nyt kävi kyllä Bosnialla uskomattoman huono tuuri, kun Portugali, jota kyllä voitaneen pitää tämän kahdeksikon parhaimpana joukkueena, jälleen tuli vastaan. Mutta niin, takaisin tähän pariin. Toki Tšekki on lievä suosikki, mutta en pitäisi minään jättipaukkuna, jos nuori pikkuvaltio etenisi EM-kisojen lohkovaiheeseen saakka. Toki Tšekin kokemus varmasti tulee esille.
Bosnia‑Portugali
Bosnia ja Hertsegovina pelasi oikein hyvät karsinnat ja oli siis erittäin lähellä suoraa kisapaikkaa, mutta se jäi haaveeksi. Toivoa pitää aina, mutta kyllä Portugali on senverran vahva joukkue, että tiukkaa tekee... Pitää kuitenkin muistaa, että Bosnia toki voitti Romanian kerran, mutta muuten se hävisi tai pelasi tasan Ranskan ja Romanian kanssa. Albania, Valko-Venäjä ja Luxemburg, jotka olivat Bosnian muut vastustajat, eivät kovinkaan häävejä mittareita kuitenkaan ole, ja se, että Bosnia oli näinkin lähellä kisapaikkaa, oli kiistatta osittain Valko-Venäjän ansiota, se kun heti ekalla kierroksella runsas vuosi sitten järkytti Ranskan voittamalla sen 1‑0.
No kuukauden päästä nähdään miten käy. Bosnia aloittaa kotona, mikä toki voi olla etu, mutta vaikka se Bilino Poljella, jos nyt kylmästi oletetaan ottelun siellä pelattavan, voittaisikin tai pelaisi tasan, niin erittäin pitkä ja vaikea vierasottelu olisi luvassa.
Nythän voi muuten käydä peräti niin, että ei saada yhtä ainuttakaan entisen Jugoslavian liittotasavallan maata kisoihin. Se olisi hyvin outoa kyllä... Mutta katsotaan saadaanko ainuttakaan ensikertalaista jalkapallon arvokisoihin. Bosnia ja Hertsegovina, Viro ja Montenegro eivät koskaan ole päässeet EM- tai MM-kisojen lohkovaiheeseen. Joko nyt? Todennäköisimpänä vaihtoehtona pidän siis näistä Montenegroa, jolla on erittäin iskukykyinen joukkue, joka varmasti voi haastaa Tšekin. Viro ja Bosnia ovat selvempiä haastajia, mutta eivät toki hekään helpolla antaudu. Varsinkin tiistain ensimmäinen puoliaika Stade de Francella antoi kyllä luvan toivoa vaikka mitä!
Mutta joo... Jaarittelu sikseen ‑ katsotaan miten käy, ja kannustetaan altavastaajia ja ennen kaikkea Bosnia ja Hertsegovinaa!
Toisessa korissa ovat Bosnia, Montenegro, Turkki ja viro ‑ toisessa Portugali, Irlanti, Tšekki ja Kroatia.
On kyllä kovin paha mennä sanomaan, mikä vastustaja sopisi parhaiten Bosnialle. Kroatian kohtaamisessa olisi varmasti paljon tunteita, mutta jotenkin on sellainen olo, että Irlanti on hivenen heikompi. Kaksi vuotta sitten samassa vaiheessa Bosnia kohtasi Portugalin. Se on ainoa joukkue, jota en todellakaan toivoisi Bosnian kohtaavan.
Ja nyt se alkaa...
Turkki‑Kroatia
Nämä maat kohtasivat vuoden 2008 EM-kisojen puolivälierässä. Silloin Turkki voitti rankkareiden jälkeen. Tiukka pari!
Viro‑Irlanti
Irlanti toki suosikki, mutta virolla kävi suht. hyvä tuuri. Nyt ovat vain Tšekki ja Portugali jäljellä. Ai ai...
Tšekki‑Montenegro
Ei helvetti! Nyt kävi kyllä Bosnialla uskomattoman huono tuuri, kun Portugali, jota kyllä voitaneen pitää tämän kahdeksikon parhaimpana joukkueena, jälleen tuli vastaan. Mutta niin, takaisin tähän pariin. Toki Tšekki on lievä suosikki, mutta en pitäisi minään jättipaukkuna, jos nuori pikkuvaltio etenisi EM-kisojen lohkovaiheeseen saakka. Toki Tšekin kokemus varmasti tulee esille.
Bosnia‑Portugali
Bosnia ja Hertsegovina pelasi oikein hyvät karsinnat ja oli siis erittäin lähellä suoraa kisapaikkaa, mutta se jäi haaveeksi. Toivoa pitää aina, mutta kyllä Portugali on senverran vahva joukkue, että tiukkaa tekee... Pitää kuitenkin muistaa, että Bosnia toki voitti Romanian kerran, mutta muuten se hävisi tai pelasi tasan Ranskan ja Romanian kanssa. Albania, Valko-Venäjä ja Luxemburg, jotka olivat Bosnian muut vastustajat, eivät kovinkaan häävejä mittareita kuitenkaan ole, ja se, että Bosnia oli näinkin lähellä kisapaikkaa, oli kiistatta osittain Valko-Venäjän ansiota, se kun heti ekalla kierroksella runsas vuosi sitten järkytti Ranskan voittamalla sen 1‑0.
No kuukauden päästä nähdään miten käy. Bosnia aloittaa kotona, mikä toki voi olla etu, mutta vaikka se Bilino Poljella, jos nyt kylmästi oletetaan ottelun siellä pelattavan, voittaisikin tai pelaisi tasan, niin erittäin pitkä ja vaikea vierasottelu olisi luvassa.
Nythän voi muuten käydä peräti niin, että ei saada yhtä ainuttakaan entisen Jugoslavian liittotasavallan maata kisoihin. Se olisi hyvin outoa kyllä... Mutta katsotaan saadaanko ainuttakaan ensikertalaista jalkapallon arvokisoihin. Bosnia ja Hertsegovina, Viro ja Montenegro eivät koskaan ole päässeet EM- tai MM-kisojen lohkovaiheeseen. Joko nyt? Todennäköisimpänä vaihtoehtona pidän siis näistä Montenegroa, jolla on erittäin iskukykyinen joukkue, joka varmasti voi haastaa Tšekin. Viro ja Bosnia ovat selvempiä haastajia, mutta eivät toki hekään helpolla antaudu. Varsinkin tiistain ensimmäinen puoliaika Stade de Francella antoi kyllä luvan toivoa vaikka mitä!
Mutta joo... Jaarittelu sikseen ‑ katsotaan miten käy, ja kannustetaan altavastaajia ja ennen kaikkea Bosnia ja Hertsegovinaa!
12 lokakuuta 2011
Hyvää keskiviikkoaamua - pettymys eilisillan jälkeen
Makaan sängyssä kirjoittamassa kännykällä. Täytyyhän tätä sähköpostijulkaisusysteemiä testata, että varmasti toimii. En tiedä, milloin olisin sitä viimeksi käyttänyt...
Edin Džeko vei Bosnian johtoon ensimmäisen puoliajan lopussa eilen Ranskaa vastaan. Samir Nasri toi kuitenkin isännät tasoihin 78. peliminuutilla. Kyllä muuten harmitti! Bosnian suora kisapaikka oli niin lähellä! Nyt joukkue joutuu ottamaan vauhtia jatkokierrokselta yhdessä Turkin, Irlannin, Viron, Kroatian, Montenegron, Portugalin ja Tšekin kanssa. Nämä kahdeksan maata arvotaan vastakkain ja parien voittajat pääsevät ensi kesän EM-kisoihin. Ruotsi otti suoran turnauspaikan parhaana lohkokakkosena. Niin helvetin tyypillistä!
Ja just tuollaiset "tappiot" ovat ne kaikkein raskaimmat, kun tavallaan olin ehtinyt asennoitua siihen ja vähän etukäteen iloita siitä, että Bosnia ja Hertsegovina kaikkien yllätykseksi hoitaa homman, mutta ei sittenkään... Yhtäkkiä Stade de France vain kohahti ja Bosnian radion selostaja alkoi puhua penalista... No katsotaan suurella mielenkiinnolla minkälaiset otteluparit saadaan toiselle kierrokselle!
Makaan tällä hetkellä kuuntelemassa yhdellä korvalla Iskelmän aamuohjelmia... Joko nousen kohta, tai sitten nukun vielä. Katotaan nyt... En tajua miksi heräsin näin helvetillisen aikaisin.
11 lokakuuta 2011
Jalkapalloilun EM-karsinnat huipentuvat!
Tänään vuoden 2012 jalkapalloilun Euroopan-mestaruuskilpailujen karsinnat huipentuvat! Illan kohokohta on klo 22.00 alkava Ranskan ja Bosnian välinen ottelu, jonka voittaja etenee suoraan kisoihin. Olisihan se aivan huikeaa, jos Bosnia ja Hertsegovina onnistuisi kellistämään Ranskan Stade de Francella! Bosnia pääsee joka tapauksessa karsimaan paikasta lopputurnauksessa, ihan niinkuin kaksi vuotta sitten MM-karsinnoissa. Silloin Bosnia pääsi myös toiselle kierrokselle, mutta hävisi niukasti Portugalille, joka eteni Etelä-Afrikan kisoihin.
Toki on myös paljon muitakin mielenkiintoisia otteluita, kuten ESIM. Irlanti‑Armenia, Tanska‑Portugali ja tietysti Ruotsi‑Hollanti. Armenia on yllättänyt kaikki näissä karsinnoissa. Yleensähän Armenia on ollut ‑ jos nyt ei heittopussi ‑ mutta aika helppona vastuksena pidettävä joukkue, jopa Suomelle, mutta niin vain Armenia on kiinni paikassa jatkokierroksella, jos se onnistuu voittamaan Irlannin. Tanska‑Portugali on eräänlainen lohkofinaali, ihan niinkuin Bosnia‑Ranskakin, mutta Norja voi myös tulla takaa häiritsemään... Mielenkiintoista on myös nähdä, onnistuuko Slovenia pelaamaan virolle paikan jatkokarsinnoissa. Jos Slovenia voittaa Serbian kotonaan tänään, pääsee etelänaapuri sensaatiomaisesti jatkokarsintoihin! Ja viimeisimpänä, ja voisi melkein sanoakin että vähäisimpänä, tietenkin suomen ja Unkarin välinen ottelu. Tottakai se on mielenkiintoinen, mutta jäänee vähän taka-alalle, siinä kun ei ole panoksia. On toki myös muita otteluita, joissa on panoksiakin, mutta turha niistä kaikista on spekuloida tässä merkinnässä.
Nyt aion pistää kaikki Meset ja Skypet kiinni ja todellakin omistaa tämän illan huippufutikselle! Ja GO, BOSNIA!
Toki on myös paljon muitakin mielenkiintoisia otteluita, kuten ESIM. Irlanti‑Armenia, Tanska‑Portugali ja tietysti Ruotsi‑Hollanti. Armenia on yllättänyt kaikki näissä karsinnoissa. Yleensähän Armenia on ollut ‑ jos nyt ei heittopussi ‑ mutta aika helppona vastuksena pidettävä joukkue, jopa Suomelle, mutta niin vain Armenia on kiinni paikassa jatkokierroksella, jos se onnistuu voittamaan Irlannin. Tanska‑Portugali on eräänlainen lohkofinaali, ihan niinkuin Bosnia‑Ranskakin, mutta Norja voi myös tulla takaa häiritsemään... Mielenkiintoista on myös nähdä, onnistuuko Slovenia pelaamaan virolle paikan jatkokarsinnoissa. Jos Slovenia voittaa Serbian kotonaan tänään, pääsee etelänaapuri sensaatiomaisesti jatkokarsintoihin! Ja viimeisimpänä, ja voisi melkein sanoakin että vähäisimpänä, tietenkin suomen ja Unkarin välinen ottelu. Tottakai se on mielenkiintoinen, mutta jäänee vähän taka-alalle, siinä kun ei ole panoksia. On toki myös muita otteluita, joissa on panoksiakin, mutta turha niistä kaikista on spekuloida tässä merkinnässä.
Nyt aion pistää kaikki Meset ja Skypet kiinni ja todellakin omistaa tämän illan huippufutikselle! Ja GO, BOSNIA!
Kiva viikonloppu!
Perjantaina lähdin junalla Kouvolaan, jossa vietin varsin hauskan illan ja alkuyön kaverin luona jutellen, dataillen, syöden, juoden ja saunoen. Soitin toki jonkin verran kaverin Yamahalla. Kyllä siinä piru vie oli jonkin verran hyviä komppeja, joita minun synassa ei ole... Nukahdettiin joskus ennen kahta. Aamulla syötiin aamupuurot ja sitten koettikin lähtö rautatieasemalle, josta lähdin taajamajunalla Lahteen. Sieltä taas matka jatkui bussilla Pertunmaan Kuorttiin ja Kuortinkartanoon, jossa tämän vuoden Näkövammaisten Keskusliiton nuorisotoimen järjestämä nuorisofoorumi pidettiin. Tänä vuonna teemana oli Heikin kylä, joka siis oli kuvitteellinen kylä, jonka päällikkö, Heikki, mystisesti oli kadonnut. Kylälle piti valita uusi päällikkö ja sitten viettää juhlat. Juhlia varten piti tietenkin tehdä jonkin verran työtä. Niinpä kaikki osallistuivat iltapäivällä juhlien järjestämiseen. Minä lypsin ensin lehmää, joka siis käytännössä oli kumihanska, jonka sormiin oli laitettu vettä... Sitten olin mukana tekemässä letuntaikinaa. Sen jälkeen menin tunnistamaan viljaa ja lintuja, ja lopuksi kävin pajassa, jossa tehtiin kappale ‑ Jenni Vartiaisen "Missä muruseni on"-biisi sanoitettiin uudelleen nimellä "Missä päällikkömme on". Esitettiin se illalla kyläjuhlissa. Juhlat alkoivat päivällisen jälkeen klo 19.30. Niihin sisältyi se meidän esitys, vähän leikkejä ja sitten toki syötävää ja juotavaa. Sen jälkeen piti siirtyä päärakennukseen, mutta eihän toki nukkumaan... Valvoin koko yön - jälleen tietenkin rakkaani vieressä! <3. Valvojia oli jonkin verran ja hauskaa oli! :). Oli sinänsä kyllä vähän outoa, kun vein iltapäivällä laukun huoneeseen ja kävin hakemassa sen seuraavana aamupäivänä. Muuten en käynyt huoneessa ollenkaan... Sunnuntaina oli aamiaisen jälkeen Nutorin (nuorisotoimijaryhmän) kokous. Nutoriin kuuluu puheenjohtaja ja neljä jäsentä. Ryhmä suunnittelee näitä näkövammaisten nuorten tapahtumia ja ottaa kantaa näkövammaisia nuoria koskeviin aiheisiin. Kaksi jäsentä oli erovuorossa. Peräti 13 henkilöä (joiden joukossa myös allekirjoittanut) yritti tavoitella paikkaa Nutorista. Minä en päässyt lähellekään. Yksi heistä, jotka olivat olleet erovuorossa, jatkaa, mutta Nutor sai myös uuden jäsenen. Kokouksen ja lounaan jälkeen bussi vei meidät takaisin Lahteen. Siellä oli vielä yksi tehtävä. Piti muodostaa ryhmiä ja mennä kyselemään lahtelaisilta gallup-kysymyksiä. Minun ryhmässä tiedusteltiin, kuka olisi sopivin presidenttiehdokas seuraavissa vaaleissa. Kokoomuksen Sauli Niinistö oli ylivoimainen. Tämän jälkeen käytiin vielä pitsalla, ja sitten oli aika lähteä rautatieasemalle ja sieltä Riihimäen ja Seinäjoen kautta Vaasaan syysloman viettoon! Vaikka VR, ehkä syystäkin, on saanut paljon paskaa niskaansa, niin kyllä vaan vammaisten avustuspalvelu (ainakin Seinäjoella) toimii ongelmitta kerta toisensa jälkeen!
Nuorisofoorumi oli kaiken kaikkiaan erittäin mahtava! oli todella ihanaa viettää paljon aikaa rakkaan tyttöystävän, ja tietenkin monien muiden hyvien tyyppien, kanssa, ja ohjelma oli oikein hyvä!
Nuorisofoorumi oli kaiken kaikkiaan erittäin mahtava! oli todella ihanaa viettää paljon aikaa rakkaan tyttöystävän, ja tietenkin monien muiden hyvien tyyppien, kanssa, ja ohjelma oli oikein hyvä!
06 lokakuuta 2011
Kaakkois-Suomen kautta syysloman viettoon!
Huomenna syysloma alkaa. En tosin lähde kotiin silloin vielä, vaan vasta sunnuntaina. Koska asuntola menee kiinni, minun pitää majoittautua jossain pe-la-yön, ja lauantaina menen NÄkövammaisten Keskusliiton nuorisofoourmiin (leiri), joka järjestetään Kuortin kyulässä Pertunmaan kunnassa. Tapahtuma alkaa tosiaan vasta lauantaina, joten majoittaudun kavereiden luona, ja minut heitetään sitten junaan, josta lähden Kouvolasta Lahteen ja sieltä sitten yhteiskuljetuksella kohti Kuorttia.
LÄhden sitten sunnuntaina Lahdesta junalla kotiin. Varmasti erittäin, erittäin hauska viikonloppu tulossa! Saan nähdä erittäin hyvän kaverin pitkästä aikaa Kouvolassa, ja nuorisofoorumi tulee varmasti olemaan hauska, joskin toki vähän lyhyt. Ja sen mukavuuteen on suurta vaikutusta tietenkin silläkin, että rakas kultakin tulee sinne! <3. Saanpahan huomenna pitkästä aikaa soittaa kaverin Yamaha PSR-S910-synalla. On pakko verrata sen soundeja omaan jammuun. Tän kaverin ansiostahan oman Yamahani ostinkin, kun ihastuin niin paljon soittaessani ensimmäisen kerran hänen synallaan... :)
Sellainen viikonloppu tiedossa. Toki pitää myös huomenna seurata vähän jalkapalloa, joskin se jäänee vähän taka-alalle. Toivottavasti Suomi voisi edes haaastaa Ruotsin, ja toivottavasti Bosnia ja Hertsegovina ei saa päähänsäkään töpeksiä millään tavalla Luxemburgia vastaan, niin saadaaan aivan mahtava kärkiottelu Bosnian ja Ranskan välillä viimeisellä kierroksella. Toki Ranska lähtee siihen suurena suosikkina, mutta ihmeitä on ennenkin nähty... Toki on paljon muitakin mielenkiintoisia otteluita huomenna-ja tulee varmasti aivan huikea viimeinen kierros tiistaina lokakuun 11. päivänä!
Tänään tein VR:n asiakaspalvelussa jonottamisen henkilökohtaisen ennätyksen! :). Jouduin jonottamaan noin 53 minuuttia ja 30 sekuntia, ennen kuin vastattiin. Aikomus oli siis ostaa puhelinpalvelun kautta minulle, ja kaverille, jonka kanssa lähdetään Kouvolaan yhtä matkaa (ja joka muuten on tämän - sanoisinko - Yamaha-kaverin isoveli) huomiselle liput. Kaveri oli yrittänyt ostaa eilen meille liput verkkokaupan kautta, mutta oli siinä uskossa, ettei kahden vierekkäisten paikkojen ostaminen onnistu, kun toisella on opiskelijakortti, mutta toisella ei. Koska minulla on Visa-korttini tiedot käsillä, päätettiin yrittää tuolla tavalla. Mutta eihän se systeemi jumalauta toiminut, eli jonotin aivan turhaan ne 53 minuuttia! :D. Asiakasneuvoja ei päässyt eteenpäin suorittamaan maksua antamallani kortin numerolla... No, minulla nyt on sen verrran pitkä pinna, että en todellakaan hätkähtänyt, vaan menin tutkimaan VR:n uudistettua verkkokauppaa, jota en ollut koskaan vielä käyttänyt. Oikeanlaisten lippujen ostaminen sieltä onnistui ongelmitta, joskin vasta toisella yrittämällä. Siinä vaiheessa meinasi kyllä mennä hermot, kun en millään päässyt eteenpäin maksuvaiheeseen, joten piti ottaa koko homma alusta käyttäen Internet Exploreria, jolloin pääsin ´maksamaankin liput onnellisesti!
VR on siis uudistanut verkkokauppansa. Siinä on aivan kerta kaikkisen upean ihana uudistus, ja se on se, että nykyään voi tilata myös vaihdolliset matkat kännykkälippuina, joten ei enää tarvitse pelleillä tulostettavien e-lippujen kanssa, kun lähden kotiin tai tänne Arlaan!
LÄhden sitten sunnuntaina Lahdesta junalla kotiin. Varmasti erittäin, erittäin hauska viikonloppu tulossa! Saan nähdä erittäin hyvän kaverin pitkästä aikaa Kouvolassa, ja nuorisofoorumi tulee varmasti olemaan hauska, joskin toki vähän lyhyt. Ja sen mukavuuteen on suurta vaikutusta tietenkin silläkin, että rakas kultakin tulee sinne! <3. Saanpahan huomenna pitkästä aikaa soittaa kaverin Yamaha PSR-S910-synalla. On pakko verrata sen soundeja omaan jammuun. Tän kaverin ansiostahan oman Yamahani ostinkin, kun ihastuin niin paljon soittaessani ensimmäisen kerran hänen synallaan... :)
Sellainen viikonloppu tiedossa. Toki pitää myös huomenna seurata vähän jalkapalloa, joskin se jäänee vähän taka-alalle. Toivottavasti Suomi voisi edes haaastaa Ruotsin, ja toivottavasti Bosnia ja Hertsegovina ei saa päähänsäkään töpeksiä millään tavalla Luxemburgia vastaan, niin saadaaan aivan mahtava kärkiottelu Bosnian ja Ranskan välillä viimeisellä kierroksella. Toki Ranska lähtee siihen suurena suosikkina, mutta ihmeitä on ennenkin nähty... Toki on paljon muitakin mielenkiintoisia otteluita huomenna-ja tulee varmasti aivan huikea viimeinen kierros tiistaina lokakuun 11. päivänä!
Tänään tein VR:n asiakaspalvelussa jonottamisen henkilökohtaisen ennätyksen! :). Jouduin jonottamaan noin 53 minuuttia ja 30 sekuntia, ennen kuin vastattiin. Aikomus oli siis ostaa puhelinpalvelun kautta minulle, ja kaverille, jonka kanssa lähdetään Kouvolaan yhtä matkaa (ja joka muuten on tämän - sanoisinko - Yamaha-kaverin isoveli) huomiselle liput. Kaveri oli yrittänyt ostaa eilen meille liput verkkokaupan kautta, mutta oli siinä uskossa, ettei kahden vierekkäisten paikkojen ostaminen onnistu, kun toisella on opiskelijakortti, mutta toisella ei. Koska minulla on Visa-korttini tiedot käsillä, päätettiin yrittää tuolla tavalla. Mutta eihän se systeemi jumalauta toiminut, eli jonotin aivan turhaan ne 53 minuuttia! :D. Asiakasneuvoja ei päässyt eteenpäin suorittamaan maksua antamallani kortin numerolla... No, minulla nyt on sen verrran pitkä pinna, että en todellakaan hätkähtänyt, vaan menin tutkimaan VR:n uudistettua verkkokauppaa, jota en ollut koskaan vielä käyttänyt. Oikeanlaisten lippujen ostaminen sieltä onnistui ongelmitta, joskin vasta toisella yrittämällä. Siinä vaiheessa meinasi kyllä mennä hermot, kun en millään päässyt eteenpäin maksuvaiheeseen, joten piti ottaa koko homma alusta käyttäen Internet Exploreria, jolloin pääsin ´maksamaankin liput onnellisesti!
VR on siis uudistanut verkkokauppansa. Siinä on aivan kerta kaikkisen upean ihana uudistus, ja se on se, että nykyään voi tilata myös vaihdolliset matkat kännykkälippuina, joten ei enää tarvitse pelleillä tulostettavien e-lippujen kanssa, kun lähden kotiin tai tänne Arlaan!
04 lokakuuta 2011
Musiikin äänittämistä
Hmm. Tekis mieli taas kirjoittaa, mutta mistä...
Voisin kertoa, että tehtiin yhden kaverin kanssa sekä eilen että tänään äänityksiä. Minähän kerroin aikaisemmin, että solukaveri oli käynyt välillä täällä, ja että soiteltiin ja lauleskeltiin. Samaisen tyypin kanssa päätetttiin tehdä vähän nauhoitusprojekteja. Eilen syntyi versio Topi Sorsakosken "Missä oot"-biisistä, tai mikä se nimi sitten ikinä onkaan ‑ mulle ihan tuntematon kappale, mutta aika yksinkertainen, joten opettelin sen äkkiä. Tänään taas vedettiin Karman suomeksi tunnetuksi tekemä "Hyvää huomenta Suomi". Varsinkin toiseksi mainittu tuli vauhdilla, koska sekä taustat että lauluraita tuli ekalla otolla! Tehtiin siis niin, että minä äänitin Yamahan komppikoneella ensin taustat (suoraan syntetisaattorilla muistitikulle) ja sitten kaveri lauloi kuulokkeet päässä kuunnellen taustoja, niin että syntyi taustojen ohella lauluraita. Käytin äänitykseen Audacity-ohjelmaa ja äänikorttina toimivaa zoom H2-tallenninta. Oltiin kumpaankin vetoon oikein tyytyväisiä ja näitä tulee lisää. Tehtäneen tyttöystäväni kanssa samalla periaatteella joskus syysloman jälkeen versio Sinisestä unesta, siis niin että hän laulaa ja minä soitan taustat etukäteen. Itse pidän kovasti tuollaisista projekteista, koska tykkään soittaa, tykkään äänittää ja muutenkin äänenkäsittelystä. Olen ihan itse tehnyt vastaavanlaisia projekteja paljonkin, mutta on ihan kiva, jos joku muu hoitaa lauluosuuden :).
Erilaisia musiikkiäänityksiä on tullut aika paljon vuosien saatossa. Olen itse soitellut taustoja ja laulellut, sekä myös käyttänyt valmiita taustoja. Muutaman kerran olen myös saanut kaverilta taustat ja sitten laulanut (ja/tai soittanut) niiden päälle. Ja taas viime syksynä tehtiin tyttöystäväni kanssa pari ikään kuin live-ottoa, niin että äänitettiin soitto ja laulu yhtä aikaa. Silloin ei tosin voi muokata esim. voimakkuuksia erikseen yhtään, kun on vain yksi raita, joten siksi tämä tapa on parempi. Itseänikin ikään kuin live-äänittäminen, jolloin oikeasti pitäisi soittaa oikein, jännittää toki jonkin verran tavallaan, koska ei omalla panoksellaan haluaisi "pilata" äänitystä.
Olen toki myös äänittänyt paljon puhtaasti omaa soitantaa. Nyttemmin käytän yleensä midiä, mutta ennen kuin hankin koskettimiston, nauhoitin myös ihan audiona jonkin verran biisejä niin, että kytkin synan vahvistimen kautta tietokoneeseen. On kiva tehdä musiikkiäänityksiä ja niitä syntyy jatkuvasti kyllä!
(Ja pahoittelut siitä, että tämä teksti sisältää varmasti monen lukijan kannalta paljon tuntemattomia termejä, mutta Google on keksitty...)
Voisin kertoa, että tehtiin yhden kaverin kanssa sekä eilen että tänään äänityksiä. Minähän kerroin aikaisemmin, että solukaveri oli käynyt välillä täällä, ja että soiteltiin ja lauleskeltiin. Samaisen tyypin kanssa päätetttiin tehdä vähän nauhoitusprojekteja. Eilen syntyi versio Topi Sorsakosken "Missä oot"-biisistä, tai mikä se nimi sitten ikinä onkaan ‑ mulle ihan tuntematon kappale, mutta aika yksinkertainen, joten opettelin sen äkkiä. Tänään taas vedettiin Karman suomeksi tunnetuksi tekemä "Hyvää huomenta Suomi". Varsinkin toiseksi mainittu tuli vauhdilla, koska sekä taustat että lauluraita tuli ekalla otolla! Tehtiin siis niin, että minä äänitin Yamahan komppikoneella ensin taustat (suoraan syntetisaattorilla muistitikulle) ja sitten kaveri lauloi kuulokkeet päässä kuunnellen taustoja, niin että syntyi taustojen ohella lauluraita. Käytin äänitykseen Audacity-ohjelmaa ja äänikorttina toimivaa zoom H2-tallenninta. Oltiin kumpaankin vetoon oikein tyytyväisiä ja näitä tulee lisää. Tehtäneen tyttöystäväni kanssa samalla periaatteella joskus syysloman jälkeen versio Sinisestä unesta, siis niin että hän laulaa ja minä soitan taustat etukäteen. Itse pidän kovasti tuollaisista projekteista, koska tykkään soittaa, tykkään äänittää ja muutenkin äänenkäsittelystä. Olen ihan itse tehnyt vastaavanlaisia projekteja paljonkin, mutta on ihan kiva, jos joku muu hoitaa lauluosuuden :).
Erilaisia musiikkiäänityksiä on tullut aika paljon vuosien saatossa. Olen itse soitellut taustoja ja laulellut, sekä myös käyttänyt valmiita taustoja. Muutaman kerran olen myös saanut kaverilta taustat ja sitten laulanut (ja/tai soittanut) niiden päälle. Ja taas viime syksynä tehtiin tyttöystäväni kanssa pari ikään kuin live-ottoa, niin että äänitettiin soitto ja laulu yhtä aikaa. Silloin ei tosin voi muokata esim. voimakkuuksia erikseen yhtään, kun on vain yksi raita, joten siksi tämä tapa on parempi. Itseänikin ikään kuin live-äänittäminen, jolloin oikeasti pitäisi soittaa oikein, jännittää toki jonkin verran tavallaan, koska ei omalla panoksellaan haluaisi "pilata" äänitystä.
Olen toki myös äänittänyt paljon puhtaasti omaa soitantaa. Nyttemmin käytän yleensä midiä, mutta ennen kuin hankin koskettimiston, nauhoitin myös ihan audiona jonkin verran biisejä niin, että kytkin synan vahvistimen kautta tietokoneeseen. On kiva tehdä musiikkiäänityksiä ja niitä syntyy jatkuvasti kyllä!
(Ja pahoittelut siitä, että tämä teksti sisältää varmasti monen lukijan kannalta paljon tuntemattomia termejä, mutta Google on keksitty...)
02 lokakuuta 2011
Änkytysongelma
Minulla on änkytysongelma, ja olen änkyttänyt melko pitkäänkin. Aika harva kuitenkin tietää siitä, koska sitä ei (varsinkaan nykyään) juurikaan huomaa tavallisessa juttelussa.
Ala-asteen alussa jopa tykkäsin esitelmien pitämisestä - siis ihan käsittämätön ajatus! Joskus kutosella ongelmat oikeastaan alkoivat. Mikään erityinen tapahtuma ei siihen käsittääkseni johtanut, vaan aloin vain jännittää puhumista esim. luokan edessä. En tosiaan tiedä, miksi niin kävi, mutta niin siinä nyt kuitenkin kävi...
Aluksi se koski lähinnä esitelmien pitämistä, ja viittasin normaalisti tunneilla, mutta joskus kai johonkin kysymykseen vastattaessa oli vähän vaikeuksia, minkä takia lakkasin joskus yläasteen loppuvaiheessa viittaamasta lähes kokonaan, vaikka olisin osannutkin vastaukset. Arvatkaa, oliko turhauttavaa... Siihen vähitellen kuitenkin tottui. Täällä ei viitata tunneilla ollenkaan, mikä kyllä on suuri helpotus. En enää niin tarkkaan muista, miten ongelma eteni, mutta välillä se oli pahempi, ja välillä lievempi. Yleisesti ottaen voisi kuitenkin sanoa, että tilanne on kyllä nykyään paljon parempi kuin vaikka viisi vuotta sitten. Minulla oli ollut tapana soittaa esimerkiksi Liv i luren-radio-ohjelmaan, joka siis on YLEn ruotsinkielisen toimituksen Puhelinlangat laulaa-ohjelman vastine, mutta soitin radioon viimeisen kerran 13. tammikuuta 2005. Kaikki meni hienosti, mutta jotenkin vain aistin, että mä en ota riskiä enää... Näin se jatkui. Kaikenlaiset suulliset tehtävät, puhumattakaan ääneen lukemisesta, tuntuivat vaikeilta. Selvisin kuitenkin kunniakkaaasti kaikista tilanteista eikä mitään täydellistä tilttiä koskaan ole tullut, eli että en oikeasti ole pystynyt sanomaan yhtään mitään pidempään aikaan. Täällä blogissakin mainittu Ernest Hemingway-esitelmä on ja pysyy elämäni kauheimpana kokemuksena luokan edessä pumisesta... Silloin se tiltti oli kyllä lähellä ja olin ihan vähällä luovuttaa kokonaan.
Ongelma on oikeastaan erittäin yksinkertainen. Silloin jos tiedän, että minun pitää sanoa jotakin tiettyä, jota en siis mitenkään voi kiertää, alkaa jännittää ja saattaa kestää hetken ennen kuin saan sen sanottua, tai sitten sanonkin jotain muuta... Eli jos vaikka minulta ruokajonossa kysytään, mitä haluan juoda, ja huomaan, että voi jumalauta, mä en nyt heti kykene sanomaan sanaa "maito", niin sitten sanonkin "vettä"... Näitä tilanteita on aika harvoin, mutta viime vuonna alkusyksystä join useinkin vettä, vaikka ehkä mielelläni olisinkin ottanut jotain muuta. Tämä kuulostaa sinänsä karulta, mutta kyllä siihen tavallaan tottuu... Taksimatkat siis jännittävät jonkin verran aina, koska pitää sanoa jokin osoite eikä sitä oikein voi kiertää mitenkään... Toki alkukirjaimella on merkitystä, mutta lähes kaikki konsonantit tuottavat kyllä vaikeuksia. Tosin, jos on oikein paha paikka, sillä ei ole mitään merkitystä, millä kirjaimella sana alkaa... On niin hirveen tapauskohtaista, miten menee. vaikka kun olin työharjoittelussa Lauttasaaressa, minun piti joka helvetin päivä taksilla takaisin Arlaan mennessäni sanoa "Puustellinmäki", joka voi olla vaikeaa, mutta yritin vain pysyä rauhallisena ja hyvin meni. Joskus ehkä kesti pari sekuntia ajateltua pidempään, ennen kuin sain sen sanottua, mutta väliäkö sillä... Kyse onkin siitä, että pitää pysyä rauhallisena. Jos ajattelen otettuani tarjottimen, että voi vittu, kohta mun pitää sanoa sana "maito", miten mä selviän siitä, nin silloin ei varmasti tule mitään... Mutta koska sain sen sanottua pari kertaa ongelmitta, alkoi tavallaan tottua siihen ja nyt olen ihan rauhassa saanut juoda maitoa koko talven ja alkusyksyn :).
tavallisessa juttelussa tuo ei ole mikään iso ongelma, koska en oikeastaan änkytä ollenkaan silloin. Silloin voi vain jutella rennosti, ja jos huomaa, että jokin pieni katkos on tulossa, voi muodostaa lauseen uudelleen jotenkin eikä kukaan välttämättä huomaa mitään... Olen oikeastaan tottunut tähän tilanteeseen, mikä sinänsä on vähän ikävää, koska kyllähän minun pitäisi tehdä sille jotain. Ajatus siitä, että voisin ihan rennosti vaikka mennä taksilla jonnekin, että minun ei tarvitsisi jännittää jonkin jutun sanomista ollenkaan, tai että voisin lukea sujuvasti ääneen eikä tarvitsisi pelätä mitään puhetilanteita, tuntuu ihan käsittämättömältä. Tuntuu ihan siltä, etten sellaista tilannetta voisi saavuttaa, ja siksi hyväksyn tämän tilanteen... En tiedä oikeastaan mitään siitä, minkälaista apua olisi saatavana, ja olisiko edellä mainittu ihannetilanne saavutettavissa jotenkin harjoittelulla.
Se on niin kaksipiippuinen juttu. Koska aika harvoin tulee ongelmia, mutta sitten kun niitä tulee, kuten vaikka nyt englannin kurssilla kun olen viikoittain joutunut lukemaan ääneen, alkaa kyllä ajatella, että ei saakeli, pitäiskö tälle tehdä jotain... Eihän siinä ääneen lukemisessa siis sinänsä ole mitään. Pääsen kyllä eteenpäin, mutta ilman änkytystä voisin lukea paljon nopeammin ja sujuvammin. Eikä sekään minua haittaa, että minua voitaisiin pitää omituisena tms., vaan se, että on niin helvetin raskasta lukea ääneen, kun pitää joka kolmannen sanan kohdalla ponnistella enemmän tai vähemmän saadakseen sen sanottua. Voisi sanoa, että yhden kappaleen lukeminen ääneen vastaa monta kymmentä haastavaa puhetilannetta, joita tulee muuten aika harvoin.
Tällainen ongelma minulla siis on ollut ehkä viimeiset yhdeksisen vuotta. Jotenkin se tuntuu tosi luonnolliselta ja se aiheuttaa harvemmin suuria ongelmia, mutta toki ajatus, että siitä voisi päästä eroon, on erittäin kiehtova. Sen eteen pitäisi kuitenkin tehdä jotain, josta en tiedä sen taivaallista... Jotenkin olen vain hyväksynyt änkytysongelman sitä sen enempää miettimättä.
Ala-asteen alussa jopa tykkäsin esitelmien pitämisestä - siis ihan käsittämätön ajatus! Joskus kutosella ongelmat oikeastaan alkoivat. Mikään erityinen tapahtuma ei siihen käsittääkseni johtanut, vaan aloin vain jännittää puhumista esim. luokan edessä. En tosiaan tiedä, miksi niin kävi, mutta niin siinä nyt kuitenkin kävi...
Aluksi se koski lähinnä esitelmien pitämistä, ja viittasin normaalisti tunneilla, mutta joskus kai johonkin kysymykseen vastattaessa oli vähän vaikeuksia, minkä takia lakkasin joskus yläasteen loppuvaiheessa viittaamasta lähes kokonaan, vaikka olisin osannutkin vastaukset. Arvatkaa, oliko turhauttavaa... Siihen vähitellen kuitenkin tottui. Täällä ei viitata tunneilla ollenkaan, mikä kyllä on suuri helpotus. En enää niin tarkkaan muista, miten ongelma eteni, mutta välillä se oli pahempi, ja välillä lievempi. Yleisesti ottaen voisi kuitenkin sanoa, että tilanne on kyllä nykyään paljon parempi kuin vaikka viisi vuotta sitten. Minulla oli ollut tapana soittaa esimerkiksi Liv i luren-radio-ohjelmaan, joka siis on YLEn ruotsinkielisen toimituksen Puhelinlangat laulaa-ohjelman vastine, mutta soitin radioon viimeisen kerran 13. tammikuuta 2005. Kaikki meni hienosti, mutta jotenkin vain aistin, että mä en ota riskiä enää... Näin se jatkui. Kaikenlaiset suulliset tehtävät, puhumattakaan ääneen lukemisesta, tuntuivat vaikeilta. Selvisin kuitenkin kunniakkaaasti kaikista tilanteista eikä mitään täydellistä tilttiä koskaan ole tullut, eli että en oikeasti ole pystynyt sanomaan yhtään mitään pidempään aikaan. Täällä blogissakin mainittu Ernest Hemingway-esitelmä on ja pysyy elämäni kauheimpana kokemuksena luokan edessä pumisesta... Silloin se tiltti oli kyllä lähellä ja olin ihan vähällä luovuttaa kokonaan.
Ongelma on oikeastaan erittäin yksinkertainen. Silloin jos tiedän, että minun pitää sanoa jotakin tiettyä, jota en siis mitenkään voi kiertää, alkaa jännittää ja saattaa kestää hetken ennen kuin saan sen sanottua, tai sitten sanonkin jotain muuta... Eli jos vaikka minulta ruokajonossa kysytään, mitä haluan juoda, ja huomaan, että voi jumalauta, mä en nyt heti kykene sanomaan sanaa "maito", niin sitten sanonkin "vettä"... Näitä tilanteita on aika harvoin, mutta viime vuonna alkusyksystä join useinkin vettä, vaikka ehkä mielelläni olisinkin ottanut jotain muuta. Tämä kuulostaa sinänsä karulta, mutta kyllä siihen tavallaan tottuu... Taksimatkat siis jännittävät jonkin verran aina, koska pitää sanoa jokin osoite eikä sitä oikein voi kiertää mitenkään... Toki alkukirjaimella on merkitystä, mutta lähes kaikki konsonantit tuottavat kyllä vaikeuksia. Tosin, jos on oikein paha paikka, sillä ei ole mitään merkitystä, millä kirjaimella sana alkaa... On niin hirveen tapauskohtaista, miten menee. vaikka kun olin työharjoittelussa Lauttasaaressa, minun piti joka helvetin päivä taksilla takaisin Arlaan mennessäni sanoa "Puustellinmäki", joka voi olla vaikeaa, mutta yritin vain pysyä rauhallisena ja hyvin meni. Joskus ehkä kesti pari sekuntia ajateltua pidempään, ennen kuin sain sen sanottua, mutta väliäkö sillä... Kyse onkin siitä, että pitää pysyä rauhallisena. Jos ajattelen otettuani tarjottimen, että voi vittu, kohta mun pitää sanoa sana "maito", miten mä selviän siitä, nin silloin ei varmasti tule mitään... Mutta koska sain sen sanottua pari kertaa ongelmitta, alkoi tavallaan tottua siihen ja nyt olen ihan rauhassa saanut juoda maitoa koko talven ja alkusyksyn :).
tavallisessa juttelussa tuo ei ole mikään iso ongelma, koska en oikeastaan änkytä ollenkaan silloin. Silloin voi vain jutella rennosti, ja jos huomaa, että jokin pieni katkos on tulossa, voi muodostaa lauseen uudelleen jotenkin eikä kukaan välttämättä huomaa mitään... Olen oikeastaan tottunut tähän tilanteeseen, mikä sinänsä on vähän ikävää, koska kyllähän minun pitäisi tehdä sille jotain. Ajatus siitä, että voisin ihan rennosti vaikka mennä taksilla jonnekin, että minun ei tarvitsisi jännittää jonkin jutun sanomista ollenkaan, tai että voisin lukea sujuvasti ääneen eikä tarvitsisi pelätä mitään puhetilanteita, tuntuu ihan käsittämättömältä. Tuntuu ihan siltä, etten sellaista tilannetta voisi saavuttaa, ja siksi hyväksyn tämän tilanteen... En tiedä oikeastaan mitään siitä, minkälaista apua olisi saatavana, ja olisiko edellä mainittu ihannetilanne saavutettavissa jotenkin harjoittelulla.
Se on niin kaksipiippuinen juttu. Koska aika harvoin tulee ongelmia, mutta sitten kun niitä tulee, kuten vaikka nyt englannin kurssilla kun olen viikoittain joutunut lukemaan ääneen, alkaa kyllä ajatella, että ei saakeli, pitäiskö tälle tehdä jotain... Eihän siinä ääneen lukemisessa siis sinänsä ole mitään. Pääsen kyllä eteenpäin, mutta ilman änkytystä voisin lukea paljon nopeammin ja sujuvammin. Eikä sekään minua haittaa, että minua voitaisiin pitää omituisena tms., vaan se, että on niin helvetin raskasta lukea ääneen, kun pitää joka kolmannen sanan kohdalla ponnistella enemmän tai vähemmän saadakseen sen sanottua. Voisi sanoa, että yhden kappaleen lukeminen ääneen vastaa monta kymmentä haastavaa puhetilannetta, joita tulee muuten aika harvoin.
Tällainen ongelma minulla siis on ollut ehkä viimeiset yhdeksisen vuotta. Jotenkin se tuntuu tosi luonnolliselta ja se aiheuttaa harvemmin suuria ongelmia, mutta toki ajatus, että siitä voisi päästä eroon, on erittäin kiehtova. Sen eteen pitäisi kuitenkin tehdä jotain, josta en tiedä sen taivaallista... Jotenkin olen vain hyväksynyt änkytysongelman sitä sen enempää miettimättä.
01 lokakuuta 2011
Kaikenlaista jaarittelua
Äh... Viime kirjoituksesta oli kulunut lähes viikko, joten nyt pitää hyvittää tilanne kirjoittamalla kaksi kirjoitusta putkeen. Jotenkin tekee vain nyt mieli jaaritella, kun Kadetten Schaffhausen kuitenkin on ratkaissut ottelun RK Bosnaa vastaan ja Interi ja Napolin välisen Italian Serie A:n ottelun alkuun on aikaa jonkin verran. Sitä vois kyllä vähän seurata. Katoin tänään Merseysiden perinteistä paikalliskamppailua Everton - Liverpool. Siitä jäi vähän huono maku, koska olin pelannut ristiä, mutta Pool voitti selvästi 2-0. Manchester United voitti Norwichin. Siinähän ei ole mitään outoa, mutta uskaltauduin pelaamaan siinäkin ristiä ekan 0-0-tilanteessa päättyneen ekan jakson jälkeen, mutta kun aloin harkita pienen voiton lunastamista, United meni johtoon... Vaikka vedonlyönti tekee urheilun seuraamisesta mielekkäämmän, aiheuttaa se toki myös tavallaan välillä turhaa ärsyyntymistä...
Veikkauksesta puheen ollen, niin kyllä minäkin tavoittelen 10 miljoonan jättipottia, koska pistin joskus noin puolitoista kuukautta sitten lottorivin ikipelinä tyhjentelemään Veikkauksen pelitiliä, sitä kun en varsinaisesti enää tarvitse, koska käytän urheiluvedonlyöntiin nykyisin vain Unibetiä. Odotan, että Veikkaus julkaisee oikean rivin Twitteriin, mutta olen vain pelannut kahdella rivillä enkä edes ole seurannut sitä kovin tarkasti. Pidän myös pienten voittojen saamista lotossa niin äärimmäisen epätodennäköisenä... Voidaan kysyä, mitä tekisin jos voittaisin 10 miljoonaa. Tulisin ensinnäkin varmasti hulluksi... Ja jos en tulisi hulluksi, en ainakaan pystyisi tajuamaan sitä, että olisin voittanut niin helvetillisen summan. Luulen kyllä, että jatkaisin koulua ihan normaalisti. Matkustaminen ei erityisemmin sinänsä kiinnosta, mutta kyllähän mä voisin mennä rakkaani kanssa vaikka jonnekin <3. En oikeasti tiedä mitä helvettiä tekisin niillä rahoilla... Varmasti lahjoittaisin myös jonkin verran erilaisiin kohteisiin ja tietenkin perheelle, sukulaisille jne.
Mulla oli mielessä joku aihe, josta ajattelin kirjoittaa, mutta unohdin nyt onnellisesti sen. Silloin kun avasin WordPadin, ajattelin jotain, mutta enpä enää muista mikä se oli... No, mainittakoon vaikka, että Mustasaaren Koripallolla menee erittäin hyvin. Mähän saatoin uudistetun sponssorijärjestelmän ansiosta tehdä suhteellisen kalliita hankintoja ennen kautta, joten joukkue on liigassaan ylivoimainen. SE on voittanut kaikki pelaamansa ottelut (8 kpl) ja yhdeksäs voitto on parhaillaan tulossa.
Kadetten Schaffhausen voitti RK Bosnan rumasti 34-23. Ottelu päättyi ja bosnialainen BH Radio 1 soittaa tuttuun tapaan kaunista, bosnialaista rock-musiikkia. Seuraan siis näitä siksi, että bosnialainen urheilu kiinnostaa, ja siksi, että kielitaito parantuisi. Tai no, eihän se oikeastaan parannu sillä, että kuuntelee urheilua yhdellä korvalla, mutta eipä siitä haittaakaan ole...
Nyt on jotenkin sellainen fiilis, että voisi vain kirjoittaa ihan mistä vaan - jotain turhaa, mitäänsanomatonta. Onhan tämä blogi sitä varten, että siihen kirjoitetaan, joten silloin pitää myös kirjoittaa. Nyt pidän kuitenkin pienen tauon ja kaadan itselleni kahvia. Keitän siis yleensä lähinnä lauantaisin ja sunnuntaisin kahvia aamupäivällä ja juon sitä pitkin päivää ja iltaa termoksesta. Saan siis koulun puolesta arkisin maksullisen aamiaisen klo 7.20. Sitä käyn syömässä koulupäivän alkaessa kahdeksalta. Tässä jaksossa sellaisia päiviä on ollut neljä viidestä. Syön joka päivä koulun tarjoamaaa lounasta sekä maksullista klo 16 tarjottavaa päivällistä. Sitten käyn joskus kahvilla klo 9.30 tai 13.45, ihan lukujärjestyksestä riippuen. Niinpä arkisin syön solussa vain iltapalaa. SE muodostuu leivästä, ja liha- ja karjalanpiirakoista. Viikolnoppuisin syön näiden lisäksi myös valmiita mikrossa lämmitettäviä annoksia. Oikein mainiosti näillä pärjää!
BH Radio 1 alkoi soittaa enemmän diskopainotteista, joten ei muuta kuin LSHunter TV:lle etsimäään streamia, joka lähettää Inter - Napoli-matsia. Täällä soi nyt saksankielinen lähetys, jonka äänevoimakkuus on vähän turhan iso. Kokeillaas seuraavaa... Kas, kas! Nyt taas löytyi englanninkielinen streami. Sen voimakkuus on ehkä taas turhan pieni, mutta parempi niinpäin... Oikeastaan se on just sopiva, että pystyy käyttämään konetta, mutta kuitenkin sen verran kova, että huomaa ihan hyvin, jos meinaa tulla maali. On kyllä niin hienoa, kun pystyy seuraamaan haluamaansa urheilua ilmaiseksi Internetin ansiosta! Toki nyt elokuussa ostinkin tuon Valioliigan koko kauden paketin MTV3 Katsomosta 100 eurolla. Se kyllä kannatti, mutta jos olisin tiennyt, että pystyisin seuraamaan mielenkiintoisimpia Valioliigan otteluita BBC:n 5 Live- ja 5 Live Sports Extra-kanavien kautta, en kyllä olisi ostanut sitä. Kyseisten kanavien kautta voi muuten seurata myös formuloita, mikä on ihan mahtava juttu! Ne lähettävät tietenkin myös esim. brittijoukkueiden eurojalkapallo-otteluita, ja 5 Liven kautta seurasin myös tässä pari viikkoa sitten Rangersin ja Celtikin välistä Skotlannin Valioliigan ottelua!
Ohhoh... Sinne meni ihan huomaamattomasti yli 5000 merkkiä. Tämän merkinnän voinen nyt julkaista seuraavaa odotellessa... Olen taas laiskistunut bloggauksen saralla, niinkuin olette huomanneet. Ei hyvä ollenkaan! Pitää ryhdistäytyä, jumalauta!
Veikkauksesta puheen ollen, niin kyllä minäkin tavoittelen 10 miljoonan jättipottia, koska pistin joskus noin puolitoista kuukautta sitten lottorivin ikipelinä tyhjentelemään Veikkauksen pelitiliä, sitä kun en varsinaisesti enää tarvitse, koska käytän urheiluvedonlyöntiin nykyisin vain Unibetiä. Odotan, että Veikkaus julkaisee oikean rivin Twitteriin, mutta olen vain pelannut kahdella rivillä enkä edes ole seurannut sitä kovin tarkasti. Pidän myös pienten voittojen saamista lotossa niin äärimmäisen epätodennäköisenä... Voidaan kysyä, mitä tekisin jos voittaisin 10 miljoonaa. Tulisin ensinnäkin varmasti hulluksi... Ja jos en tulisi hulluksi, en ainakaan pystyisi tajuamaan sitä, että olisin voittanut niin helvetillisen summan. Luulen kyllä, että jatkaisin koulua ihan normaalisti. Matkustaminen ei erityisemmin sinänsä kiinnosta, mutta kyllähän mä voisin mennä rakkaani kanssa vaikka jonnekin <3. En oikeasti tiedä mitä helvettiä tekisin niillä rahoilla... Varmasti lahjoittaisin myös jonkin verran erilaisiin kohteisiin ja tietenkin perheelle, sukulaisille jne.
Mulla oli mielessä joku aihe, josta ajattelin kirjoittaa, mutta unohdin nyt onnellisesti sen. Silloin kun avasin WordPadin, ajattelin jotain, mutta enpä enää muista mikä se oli... No, mainittakoon vaikka, että Mustasaaren Koripallolla menee erittäin hyvin. Mähän saatoin uudistetun sponssorijärjestelmän ansiosta tehdä suhteellisen kalliita hankintoja ennen kautta, joten joukkue on liigassaan ylivoimainen. SE on voittanut kaikki pelaamansa ottelut (8 kpl) ja yhdeksäs voitto on parhaillaan tulossa.
Kadetten Schaffhausen voitti RK Bosnan rumasti 34-23. Ottelu päättyi ja bosnialainen BH Radio 1 soittaa tuttuun tapaan kaunista, bosnialaista rock-musiikkia. Seuraan siis näitä siksi, että bosnialainen urheilu kiinnostaa, ja siksi, että kielitaito parantuisi. Tai no, eihän se oikeastaan parannu sillä, että kuuntelee urheilua yhdellä korvalla, mutta eipä siitä haittaakaan ole...
Nyt on jotenkin sellainen fiilis, että voisi vain kirjoittaa ihan mistä vaan - jotain turhaa, mitäänsanomatonta. Onhan tämä blogi sitä varten, että siihen kirjoitetaan, joten silloin pitää myös kirjoittaa. Nyt pidän kuitenkin pienen tauon ja kaadan itselleni kahvia. Keitän siis yleensä lähinnä lauantaisin ja sunnuntaisin kahvia aamupäivällä ja juon sitä pitkin päivää ja iltaa termoksesta. Saan siis koulun puolesta arkisin maksullisen aamiaisen klo 7.20. Sitä käyn syömässä koulupäivän alkaessa kahdeksalta. Tässä jaksossa sellaisia päiviä on ollut neljä viidestä. Syön joka päivä koulun tarjoamaaa lounasta sekä maksullista klo 16 tarjottavaa päivällistä. Sitten käyn joskus kahvilla klo 9.30 tai 13.45, ihan lukujärjestyksestä riippuen. Niinpä arkisin syön solussa vain iltapalaa. SE muodostuu leivästä, ja liha- ja karjalanpiirakoista. Viikolnoppuisin syön näiden lisäksi myös valmiita mikrossa lämmitettäviä annoksia. Oikein mainiosti näillä pärjää!
BH Radio 1 alkoi soittaa enemmän diskopainotteista, joten ei muuta kuin LSHunter TV:lle etsimäään streamia, joka lähettää Inter - Napoli-matsia. Täällä soi nyt saksankielinen lähetys, jonka äänevoimakkuus on vähän turhan iso. Kokeillaas seuraavaa... Kas, kas! Nyt taas löytyi englanninkielinen streami. Sen voimakkuus on ehkä taas turhan pieni, mutta parempi niinpäin... Oikeastaan se on just sopiva, että pystyy käyttämään konetta, mutta kuitenkin sen verran kova, että huomaa ihan hyvin, jos meinaa tulla maali. On kyllä niin hienoa, kun pystyy seuraamaan haluamaansa urheilua ilmaiseksi Internetin ansiosta! Toki nyt elokuussa ostinkin tuon Valioliigan koko kauden paketin MTV3 Katsomosta 100 eurolla. Se kyllä kannatti, mutta jos olisin tiennyt, että pystyisin seuraamaan mielenkiintoisimpia Valioliigan otteluita BBC:n 5 Live- ja 5 Live Sports Extra-kanavien kautta, en kyllä olisi ostanut sitä. Kyseisten kanavien kautta voi muuten seurata myös formuloita, mikä on ihan mahtava juttu! Ne lähettävät tietenkin myös esim. brittijoukkueiden eurojalkapallo-otteluita, ja 5 Liven kautta seurasin myös tässä pari viikkoa sitten Rangersin ja Celtikin välistä Skotlannin Valioliigan ottelua!
Ohhoh... Sinne meni ihan huomaamattomasti yli 5000 merkkiä. Tämän merkinnän voinen nyt julkaista seuraavaa odotellessa... Olen taas laiskistunut bloggauksen saralla, niinkuin olette huomanneet. Ei hyvä ollenkaan! Pitää ryhdistäytyä, jumalauta!
Opintoja ja vähän muutakin
Niinkuin aikaisemmin totesin, aika todellakin rientää! Ensimmäinen jakso on viikkoa vaille pulkassa ja syysloma odottaa kulman takana!
Mutta jakson viimeinen viikko tarkoittaa myös kokeita. Nyt niitä on tosin vain kaksi eikä kumpikaan niistä ole oikeastaan yhtään vaikea. Tässä jaksossa minulla on ollut seuraavia kursseja:
- Työasema-asennuksia, jossa ollaan käyty läpi erilaisia asioita Windows 7-ympäristössä, kuten tietokoneen liittäminen verkkoon, käyttäjien ja ryhmien luominen, verkkotulostimen asentaminen, varmuuskopiointi ja palautus, kansioiden jako- ja NTFS-oikeudet jne. Koe on tiistaina. SE ei tule olemaan erityisen paha, kun saa käyttää muistiinpanoja myös koetta kirjoitettaessa. Tosin siihen sisältyy toiminnallisia juttuja, jotka toki voivat aiheuttaa vähän päänvaivaa. Etenkin tietokoneen käyttöajan rajoittaminen oli hyvin haasteellista sokkokäyttäjälle.
- ICT englanti, jossa ollaan käyty läpi seitsemän tietokoneisiin liittyvää kappaletta ja vähän kielioppia. Ei paljon mitään uutta sinänsä, mutta vaikea kurssi on ollut änkytysongelman takia (ja siitä tuli mieleen, että voisin kirjoittaa joskus siitäkin). Mutta muuten kurssissa ei ole ollut oikeastaan mitään kummallista eikä maanantainen koe liene kovinkaan vaikea.
- Äidinkieli 2. Yhteensä meillä on neljä äikän kurssia. Normaalistihan minä saan tällaiset aineet hyväksiluettua, mutta koska olen käynyt lukion ruotsiksi, on minun otettava kaksi äikän kurssia. Tämä on ollut hyödyllinen kurssi, jossa ollaan käyty läpi mm. CV:n, ansioluettelon, hakemuskirjeen; tarjouksen ja tarjouspyynnön sekä reklamaation kirjoittaminen, eli ollaan kirjoitettu asiakirja kuhunkin aiheeseen liittyen.
- Tietoverkkopalvelut, jossa käytännössä ollaan kokeiltu erilaisia palveluita ja ohjelmia, kuten mm. yhteisöpalvelu Facebook, tiedostojen jako-ohjelma ja Dropbox, opiskelualusta Moodle (jota täällä muutenkin kyllä käytetään) ja etäkäyttöohjelma TeamViewer.
- Koulutus ja ohjaus, jossa ollaan suunniteltu ohjausta muille opiskelijoille. Kaikki on sen kurssin suhteen kieltämättä ollut vähän sekavaaa, mutta olen päässyt ohjaamaan yhtä opiskelijaa kaksi kertaa, minkä lisäksi ohjattiin yhtä toista tyyppiä yhdessä luokkakaverin kanssa. KÄytännössä meillä oli kyllä ihan liikaa ohjausta kaikkiin muihin verrattuna nyt alussa, mutta eipä siitä haittaakaan liene :). Ohjaus on siis minun tapauksessa koskenut ruudunlukuohjelman käyttö ja erilaisten sovellusten käyttäminen sellaisen varassa. Jos itse on sokea, näkevän käyttäjän ohjeistaminen on hyvin haastavaa, koska minulla ei oikein ole mitään havaintoa siitä, miten näkevä ihminen käyttää tietokonetta.
Näiden lisäksi on ollut liikuntaa kaksi tuntia viikossa. Ihan kiva jakso on ollut ja ensi viikolla on siis kaksi mainitsemaani koetta.
***
Eipä tässä muuten mitään erikoista. Päivät olen ollut koulussa, iltaisin tuttuun tapaan koneella ja toki olen seurannut urheilua. Juuri tällä hetkellä seurannassa on jotain vähän eksoottisempaa; käsipallon Mestarien liigan lohkovaiheen ottelua RK Bosna Sarajevo vastaan sveitsiläinen Kadetten Schaffhausen. Tai siis nyt olen kylläkin keskittynyt kirjoittamiseen... Viikon alussa seurasin luonnollisesti jalkapallon Mestarien liigaa. Siinä ei pahemmin yllätyksiä nähty, joskin toki yllättävää oli, että Basel ylsi 3-3-tasatulokseen Manchester Unitedia vastaan. Keskiviikko- ja torstai-iltana solukaveri kävi täällä. Juteltiin niitä näitä, ja minä soitin välillä syntikkaa ja hän lauloi. Torstaina intouduttiin soittelemaan ja laulelemaan tunnettuja iskelmiä niin, että laulettiin vuorotellen spontaanisti, eli keksittiin sanoja lennossa. Se oli varsin hauskaa :). Esimerkiksi laulettiin Repun ja reissumiehen melodialla ehkä kymmenisen säkeistöä siitä, haluaako minun valkoinen keppini tullla tämän kaverin kanssa tupakalle vaiko ei...
***
Mutta nyt korvat kohti Dvorana Mirza Delibašićia. Mirza Delibašić oli bosnialainen koripalloilija, joka aktiiviurallaan oli Jugoslavian koripallomaajoukkueen kantavia voimia ja juhli maajoukkueensa kanssa mm. olympiakultaa vuonna 1980. Seurajoukkuetasolla hän edusti mm. Real Madridia ja häntä pidetään yhtenä espanjalaisseuran parhaimmista pelaajista kautta aikojen. Koripallojoukkue KK Bosna nimesi areenansa hänen mukaansa ja myöskin käsipalloseura RK Bosna Sarajevo käyttää areenaa. Mutta se siitä. Palataan asiaan...
Mutta jakson viimeinen viikko tarkoittaa myös kokeita. Nyt niitä on tosin vain kaksi eikä kumpikaan niistä ole oikeastaan yhtään vaikea. Tässä jaksossa minulla on ollut seuraavia kursseja:
- Työasema-asennuksia, jossa ollaan käyty läpi erilaisia asioita Windows 7-ympäristössä, kuten tietokoneen liittäminen verkkoon, käyttäjien ja ryhmien luominen, verkkotulostimen asentaminen, varmuuskopiointi ja palautus, kansioiden jako- ja NTFS-oikeudet jne. Koe on tiistaina. SE ei tule olemaan erityisen paha, kun saa käyttää muistiinpanoja myös koetta kirjoitettaessa. Tosin siihen sisältyy toiminnallisia juttuja, jotka toki voivat aiheuttaa vähän päänvaivaa. Etenkin tietokoneen käyttöajan rajoittaminen oli hyvin haasteellista sokkokäyttäjälle.
- ICT englanti, jossa ollaan käyty läpi seitsemän tietokoneisiin liittyvää kappaletta ja vähän kielioppia. Ei paljon mitään uutta sinänsä, mutta vaikea kurssi on ollut änkytysongelman takia (ja siitä tuli mieleen, että voisin kirjoittaa joskus siitäkin). Mutta muuten kurssissa ei ole ollut oikeastaan mitään kummallista eikä maanantainen koe liene kovinkaan vaikea.
- Äidinkieli 2. Yhteensä meillä on neljä äikän kurssia. Normaalistihan minä saan tällaiset aineet hyväksiluettua, mutta koska olen käynyt lukion ruotsiksi, on minun otettava kaksi äikän kurssia. Tämä on ollut hyödyllinen kurssi, jossa ollaan käyty läpi mm. CV:n, ansioluettelon, hakemuskirjeen; tarjouksen ja tarjouspyynnön sekä reklamaation kirjoittaminen, eli ollaan kirjoitettu asiakirja kuhunkin aiheeseen liittyen.
- Tietoverkkopalvelut, jossa käytännössä ollaan kokeiltu erilaisia palveluita ja ohjelmia, kuten mm. yhteisöpalvelu Facebook, tiedostojen jako-ohjelma ja Dropbox, opiskelualusta Moodle (jota täällä muutenkin kyllä käytetään) ja etäkäyttöohjelma TeamViewer.
- Koulutus ja ohjaus, jossa ollaan suunniteltu ohjausta muille opiskelijoille. Kaikki on sen kurssin suhteen kieltämättä ollut vähän sekavaaa, mutta olen päässyt ohjaamaan yhtä opiskelijaa kaksi kertaa, minkä lisäksi ohjattiin yhtä toista tyyppiä yhdessä luokkakaverin kanssa. KÄytännössä meillä oli kyllä ihan liikaa ohjausta kaikkiin muihin verrattuna nyt alussa, mutta eipä siitä haittaakaan liene :). Ohjaus on siis minun tapauksessa koskenut ruudunlukuohjelman käyttö ja erilaisten sovellusten käyttäminen sellaisen varassa. Jos itse on sokea, näkevän käyttäjän ohjeistaminen on hyvin haastavaa, koska minulla ei oikein ole mitään havaintoa siitä, miten näkevä ihminen käyttää tietokonetta.
Näiden lisäksi on ollut liikuntaa kaksi tuntia viikossa. Ihan kiva jakso on ollut ja ensi viikolla on siis kaksi mainitsemaani koetta.
***
Eipä tässä muuten mitään erikoista. Päivät olen ollut koulussa, iltaisin tuttuun tapaan koneella ja toki olen seurannut urheilua. Juuri tällä hetkellä seurannassa on jotain vähän eksoottisempaa; käsipallon Mestarien liigan lohkovaiheen ottelua RK Bosna Sarajevo vastaan sveitsiläinen Kadetten Schaffhausen. Tai siis nyt olen kylläkin keskittynyt kirjoittamiseen... Viikon alussa seurasin luonnollisesti jalkapallon Mestarien liigaa. Siinä ei pahemmin yllätyksiä nähty, joskin toki yllättävää oli, että Basel ylsi 3-3-tasatulokseen Manchester Unitedia vastaan. Keskiviikko- ja torstai-iltana solukaveri kävi täällä. Juteltiin niitä näitä, ja minä soitin välillä syntikkaa ja hän lauloi. Torstaina intouduttiin soittelemaan ja laulelemaan tunnettuja iskelmiä niin, että laulettiin vuorotellen spontaanisti, eli keksittiin sanoja lennossa. Se oli varsin hauskaa :). Esimerkiksi laulettiin Repun ja reissumiehen melodialla ehkä kymmenisen säkeistöä siitä, haluaako minun valkoinen keppini tullla tämän kaverin kanssa tupakalle vaiko ei...
***
Mutta nyt korvat kohti Dvorana Mirza Delibašićia. Mirza Delibašić oli bosnialainen koripalloilija, joka aktiiviurallaan oli Jugoslavian koripallomaajoukkueen kantavia voimia ja juhli maajoukkueensa kanssa mm. olympiakultaa vuonna 1980. Seurajoukkuetasolla hän edusti mm. Real Madridia ja häntä pidetään yhtenä espanjalaisseuran parhaimmista pelaajista kautta aikojen. Koripallojoukkue KK Bosna nimesi areenansa hänen mukaansa ja myöskin käsipalloseura RK Bosna Sarajevo käyttää areenaa. Mutta se siitä. Palataan asiaan...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)