2017 – arkista elämistä ja iso ulkomaanmatka

"Näin on yksi vuosi jälleen kulunut, mutta huomaanpa, että siitä ei oikein löydy erityisen paljon analysoitavaa, koska 2015 on ollut aika tapahtumaköyhä. Oikeastaan hyvä niin, koska elämä on siis jatkunut juuri niinkuin vuosi sitten tehdyssä merkinnässä toivoin, eli elän edelleen sitä tuiki tavallista arkea, joka kuitenkin on haaveiden täyttymys.
Viihdyn yhä erinomaisesti niin kotona kuin vaihtelevia hommia sisältävässä työssä."

Näin aloitin analyysini jo vuodesta 2015. Vuoteen 2016 nuo samat lauseet pätivät hyvin siinä missä kohta päättyvästä vuodesta 2017kin.

Vuosi sitten kuitenkin myönsin miettineeni, onko ongelmakeskeinen ATK-työ se, mitä haluan tehdä.
No, onhan sitä tullut mietittyä välillä tämänkin vuoden aikana. Monien kulkiessa työttöminä tuntuu toisaalta ikävältä valittaa vakituisesta työsuhteesta, mutta sanotaanko vaikka niin, että ajatus siitä, että minulla voisi olla annettavaa jossain muuallakin, ei ainakaan ole heikentynyt.
Töiden puolesta vuosi 2017 ei ole tarjonnut mitään valtavia mullistuksia: aika lailla samoja hommia olen tehnyt kuin ennenkin.

Vuosi sitten viittasin elämäni merkittävimpään ulkomaanmatkaan, jota toivoin voivani muistella yhtenä vuoden kohokohdista.
Niin kyllä voinkin.
Kaikki alkoi lokakuussa 2016, kun eräänä aamuna istuin keittiössä juomassa aamukahvia ja kuuntelemassa Radio Nostalgiaa.
Kanavalla mainostettiin huhtikuussa järjestettävää loistoristeilyä itäisellä Välimerellä. Joskus samanlaisia mainoksia kuunellessa olin aikaisemminkin miettinyt, että tuollainenhan voisi olla ihan mielenkiintoinen, ja oikeastaan sana "Kroatia" oli sitten se lopullisesti ratkaiseva tekijä. Olen jo pitkään ollut kiinnostunut kaikenlaisesta slaavilaisesta kulttuurista, ja kun sitten muutenkin houkuttelevaan loistoristeilyyn sisältyisi käynti Dubrovnikissa, ei muuta kuin isosiskolle tekstiviestiä, että lähtisikö messiin. Ja lähtihän se.
Matka oli Loistoristeilyjen järjestämä ja samalla mainitun Radio Nostalgian kuuntelijamatka, joten matkassa oli myös kanavan juontajana tunnettu Markus Parkkinen.
Kaikki sitten alkoi pääsiäispäivänä, kun lennettiin Helsingistä Amsterdamin kautta Venetsiaan, jonka satamassa Costa Deliziosa odotti matkustajiaan.
Risteily kesti tasan viikon ja matkan varrella pysähdyttiin viidessä eri paikassa: Barissa, Korfulla, Santorinilla, Ateenassa ja Dubrovnikissa. Kussakin paikassa olimme maissa noin 5–7 tuntia.
Koska kohteisiin tutustuminen on aika visuaalista, matkan paras anti olivat mukava suomalaisporukka ja varsin huoleton all inclusive -elämä laivalla.
Kohteista voisin nostaa esille Ateenan ja Dubrovnikin. Ateenan siksi, että meillä oli paikallinen opas, joka kertoi mielenkiintoisesti kaupungista ja Dubrovnikin siksi, että se nyt vain ennakkoon oli kohteista mielenkiintoisin ja pelkästään se, että olen käynyt Kroatiassa, tuntuu ajatuksena hyvältä.
Ei tullut kauheasti shoppailtua, mutta mukaan tarttuivat kuitenkin Ateenan olympiastadion -t-paita, pari CD-levyä, Kroatia-aiheinen kahvimuki sekä toimistolle tuhottavaksi manteleita ja kuivattuja hedelmiä Dubrovnikin torilta.
Joka iltana oli illallinen, ja pöytäporukka oli aina sama, joten joihinkin ihmisiin tuli tutustuttuakin. Juttua riitti niin urheilusta (seurannassa olivat Tapparan ja KalPan väliset Liiga-finaalit) sekä tietenkin, musiikkikanavan kuuntelijamatkasta kun oli kyse, musiikista.
Nuo yhteisölliset illallishetket kohosivat ehkä risteilyn hienoimmaksi kokemukseksi. Kaikki kunnia hienoille ruuille, mutta minä nyt en vain osaa arvostaa hyvää ruokaa, vaikka paljon hyvää toki tuli syötyäkin. Ei mitään oikein järisyttävän hyvää drinkkiäkään kävellyt vastaan, kun suosikikseni sittemmin kohonnut valkovenäläinen löytyi suomalaisbaarista vasta matkan jälkeen, mutta olihan käteväää, kun ei alkoholista(kaan) tarvinnut erikseen maksaa.

Voisin ilman muuta lähteä loistoristeilylle uudelleen, mutta ehkä kuitenkin räätälöisin tuohon samaan hintaan jotain itselleni mielekkäämpää ja mieleen jäävämpää, kuten vaikka sitten mahdolliseen Pietarin-reissuun ensi kesänä, kun kaupungissa pelataan jalkapallon MM-kisoja.

Kun nyt urheiluun päästiin, yritetään miettiä kuluneen vuoden sykähdyttävimpiä urheiluhetkiä, joita ei liiemmin ollut. Kyllä se taitaa mennä tuonne live-urheilun puolelle ja Lahden MM-kisoihin. Satuin olemaan paikan päällä katsomossa, kun Iivo Niskanen voitti MM-kultaa. Oikein sykähdyttävään urheiluhetkeen liittyy usein jännitys, joka Niskasen voittohiihdosta puuttui, mutta erityisesti Suomen kansallislaulu oli upea kokemus. Soihan kansallislaulu myös esimerkiksi ennen Jokereiden jokaista KHL-peliä, mutta nyt se sentään soi suomalaisvoittajan kunniaksi; oli todella upea hetki!
Live-urheilusta pitää myös nostaa esiin ylivoimaisesti huikein tunnelma, jonka koskaan olen päässyt kokemaan. Se infernaalinen meteli ja kannustus Suomen ja Kreikan välisen EM-koripallo-ottelun yhteydessä oli mahtavaa. Suomihan tuon ottelun voittikin, vaikka EM-kisat sitten sai varsin tylyn päätöksen pudotuspelivaiheen ensimmäisellä kierroksella, kun Italia oli ylivoimainen.

Muutamassa konsertissakin tuli käytyä vuoden aikana. Erityisesti mieleen jäivät Tiksi-festivaali ja Haloo Helsinki! -yhtyeen keikka Hartwall-arenalla.
Jos joskus vuosia sitten olin sitä mieltä, että kaikki hyvät artistit ovat kuolleet, tilanne on onneksi siitä muuttunut. Nuo Tapio Rautavaarat, Rauli Somerjoet, Kirkat ja Tapio Heinoset ovat edelleen hienointa mitä voin kuvitella, mutta rinnalle on myös noussut uusia, keikkailevia artisteja ja yhtyeitä. Tiksi-festivaalin ensimmäinen päivä olikin aika huikeaa tykitystä, kun lavalla kävivät niin Ellinoora, Sanni, Kaija Koo kuin Haloo Helsinki! Lauloin ääneni käheäksi.

Laulamisesta puheen ollen päänsä on myös nostanut karaoke-harrastus. Jos kuluneen vuoden alussa olin laulanut karaokea tasan kerran, tuo lukema on moninkertaistunut tänä vuonna. Olen muutamaan otteeseen käynyt kaverin kanssa Mellunmäen metroaseman lähellä sijaitsevassa ravintolassa/baarissa, jonka perjantai- ja lauantai-iltoihin kuuluu karaoke. Siellä on sitten tullut sekä laulettua että juotua huolella pilkkuun asti, ja ne illat ovat kerta kaikkiaan olleet todella onnistuneita kokemuksia. Kyllähän te tiedätte sen fiiliksen, kun pidetään hauskaa loistoseurassa; sitä ei juuri mikään voita.

Arjen luxushan on hieno asia. Aloitin syksyllä uuden kahviharrastuksen hankkimalla kahvimyllyn ja uuden keittimen. Ostan siis nykyisin kaikki kahvini papuina ja jauhan sen itse ennen keittämistä. Kotona vietettävät hetket kahvikupposen ääressä, joita kuitenkin on aika paljon, maistuvat nykyisin valtavan paljon paremmilta kuin ennen.
Suosittelen tuota muuvia kaikille, jotka kahvista tykkäävät ja ovat valmiita satsaamaan hiukan rahaa siihen, koska pavuthan ovat huomattavasti kalliimpia ja ne kuluvat nopeammin kuin perinteiset tiiliskivipaketit.

Teknisellä rintamalla vuoden merkittävin hankinta oli uusi kannettava tietokone, malliltaan Lenovo ThinkPad T470p. Kallis, mutta spekseiltään varsin asiallinen kone (I7-prosessori ja 16 GB keskusmuistia) on osoittautunut loistavaksi, mitä nyt yli kahden tonnin koneelta ei voi muuta vaatiakaan.
Uutta iPhonea en vakavasti harkinnut vuoden aikana, mutta Applen tuotteita tuli kuitenkin hankittua: langattomat Air Pods -kuulokkeet ja Smart Battery Case -akkukuori. Molemmat ovat jatkuvassa käytössä ja ovat osoittautuneet loistohankinnoiksi nekin.

Jos vuosi 2017 oli urheilun puolesta köyhä, samaa ei totisesti voi sanoa alkavasta vuodesta. Kerroin vuosi sitten julkaistussa merkinnässä siitä, että ajoitin lomani kesäolympialaisten kohdalle. Tein saman uudelleen, eli talviloma kuluu kokonaan Pyeongchangin talviolympialaisia seuratessa.
Ja kesällähän on sitten jalkapallon MM-kisat venäjällä. Kaikki jalkapallon arvokisat ovat tällaisen jalkapallofanin herkkua, ja herkullisuutta saattaa tosiaan lisätä mahdollinen käynti paikan päällä jossain ottelussa.

Änkytin tekstin alussa jotain, ettei tästä vuodesta löytyisi erityisen paljon analysoitavaa. No, tässä 900 kirjoitetun sanan raja jo ylittyi, joten kai sitten jotain löytyi.
Tässä kohtaa kuitenkin tähän asti päässeille oikein hyvää uuttavuotta! Mitä jos yrittäisin julkaista jonkun tekstin ennen vuoden 2018 analyysiä? No, en lupaa mitään, koska en halua ottaa asiasta paineita. Mutta jos kirjoituttaa, julkaisen tietenkin.
Julkaiskaa tekin alkavan vuoden aikana jotain, koska sanottavaa teillä kaikilla kyllä on!

2016 – seuraava arkinen vuosi, jonka aikana kuitenkin heräsin miettimään

"Näin on yksi vuosi jälleen kulunut, mutta huomaanpa, että siitä ei oikein löydy erityisen paljon analysoitavaa, koska 2015 on ollut aika tapahtumaköyhä. Oikeastaan hyvä niin, koska elämä on siis jatkunut juuri niinkuin vuosi sitten tehdyssä merkinnässä toivoin, eli elän edelleen sitä tuiki tavallista arkea, joka kuitenkin on haaveiden täyttymys.
Viihdyn yhä erinomaisesti niin kotona kuin vaihtelevia hommia sisältävässä työssä."

Näin aloitin analyysini vuodesta 2015, ja vuoteen 2016 nuo samat lauseet pätevät hyvin.
Mitään suurta mullistusta pari viikkoa sitten päättynyt vuosi ei tarjonnut; arkinen juna sen kuin puksutti eteenpäin samaa tasaista vauhtia kuin aikaisemmin.
Viime vuonna tosin mietin välillä, onko ongelmakeskeinen ATK-työ todella se, mitä haluan tehdä. Työni on kuitenkin hyvin pitkälti ongelmien ratkaisemista, ja kun ongelmia kasaantuu, tulee helposti riittämättömyyden tunnetta ja stressiä.
Kuka nyt tuosta vain vakituisen työpaikan jättäisi, ja työyteisö on parasta mitä voin kuvitella, mutta tällaisia ajatuksia on kuitenkin ollut.
Tilanteen kriittinen tarkastelu on varmasti ihan tervettäkin.
Se on joka tapauksessa selvää, että jonakin päivänä tulen suuntautumaan jonnekin ihan muualle, vaan en vielä tiedä minne.
ATK-ala on ilman muuta suurimmaksi osaksi mielenkiintoinen ja mukava, mutta on tunne, että minulla voisi olla annettavaa jossain muuallakin.

Vuosi 2016 oli vilkas urheiluvuosi, joista jäi mieleen kolme erityisen sykähdyttävää hetkeä: Kasperi Kapasen ratkaisumaali alle 20-vuotiaiden MM-finaalissa, Mira Potkosen olympiamitali sekä salibandyn maailmanmestaruus. Näistä en osaisi valita sykähdyttävintä.
Ajoitin lomani elokuulle, joten pystyin seuraamaan Rion olympialaisia erittäin tarkasti. Ne olivat yksi tämän vuoden ehdottomista kohokohdista; puhelin Älä häiritse -tilassa ja 16 päivää silkkaa urheilun juhlaa.
Live-urheilussakin tuli käytyä. Erityisesti mieleen jäivät HJK:n ja HIFK:n välinen Stadin derby sekä Helsinki Roostersin ja Porvoo Butchersin välinen Vaahteraliiga-ottelu. Stadin derbyssä oli huikea tunnelma ja ottelu oli muutenkin dramaattinen. Amerikkalaista jalkapalloa en ollut käynyt ennen seuraamassa paikan päällä ja mukava ilta hyvässä kevätsäässä jäi mieleen.
Ilman loistavaa henkilökohtaista avustajaa monet hienot urheilukokemukset olisivat jääneet kokematta. Yhteistyömme on erittäin saumatonta ja hän pystyy selostamaan lajia kuin lajia, aina jääpallosta jenkkifutikseen.

Musiikin rintamalla tapahtui, niinkuin blogistakin näkee. Vuoden merkittävimpiä ilmiöitä olivat Neil Young ja Chris Rea, joiden musiikkia tuli kuunneltua enemmän kuin aikaisemmin.
Uusi musiikki nosti päätään ja sewurasin Vain elämää -ohjelmaa tarkemmin kuin koskaan, kohokohtana Suvi Teräsniskan Puolikas.

Alkaneena vuonna tulen tekemään elämäni merkittävimmän ulkomaanmatkan, jota toivottavasti voin muistella yhtenä vuoden kohokohdista. Muita ihmeellisiä suunnitelmia ei ole, mutta koskaanhan ei tiedä, mitä eteen tulee.

Ei sitten muuta kuin hyvää alkanutta vuotta kaikille. Nauttikaa arjesta ja seuratkaa intuitiota!