Jos yhdellä sanalla pitäisi kuvata vuosi 2020, se olisi kiitollisuus. Olen äärettömän kiitollinen siitä, että minulla on työpaikka, että olen saanut pysyä terveenä sekä siitä, että minulla yhä on maailman paras tyttöystävä, joka on tuonut niin sanomattoman paljon iloa ja hyvää mieltä ankean korona-arjen keskellä.
Korona iski nopeasti ja kovaa keväällä. Yhtäkkiä alkoivat etätyöt, aika tuntui jotenkin epävarmalta eikä juuri urheiluakaan ollut. Erikoista aikaa, joka tietysti jatkuu, mutta nythän siihen alkaa jo tottua. Luonnollisesti toivon, niin kuin varmaan kaikki muutkin, että tilanne vähitellen normalisoituu. En viitsisi ylen määrin käsitellä koronavirusta tässä kirjoituksessa, koska siitähän olemme kaikki jo saaneet tarpeeksemme, mutta toki se määritteli viime vuoden kulkua hyvin pitkälti. Vuosi sitten mainitsin Tikkurila-festivaalit, jalkapallon EM-kisat sekä kesäolympialaiset vuoden 2020 kohokohtina. No, kaikki nämä peruuntuivat. Nähtäväksi jää, mitä alkanut vuosi tuo tullessaan. Veikkaan, että jalkapallon EM-kisat pelataan, vaikka sitten tyhjille katsomoille, mutta Tikkurila-festivaaleja tai kesäolympialaisia ei tulla näkemään.
Minulle vuoden 2020 sykähdyttävin urheiluhetki oli 16.5. pelattu Dortmundin ja Schalken välinen Saksan Bundesliigan ottelu. Sen alkaessa en ollut seurannut sekuntiakaan suoraa urheilua yli kahteen kuukauteen, mikä tietysti oli aivan poikkeuksellista. Hieno hetki oli, kun Viaplayn ennakkostudio alkoi. Amanda Rantasen naamamaali yhdistettynä Matti Härkösen huimaan selostukseen olisi ehkä saanut tämän tunnustuksen, jos olisin ollut hereillä seuraamassa ottelua.
Musiikillisesti vuosi 2020 ei tarjonnut mitään kovin erikoista. Vuoden biisi -palkinto menee tällä kertaa Kaija Koon Hullut päivät -kappaleelle, joka toki on hyvä, mutta se ei ole sellainen biisi, jota vuosien kuluttua tulen sen kummemmin muistelemaan. Ehdin hommata liput niin Kaija Koon Tavastia-keikalle kuin Tikkurila-festareillekin, mutta ne nyt sitten odottavat parempia aikoja.
Vuosi sitten väläyttelin, että saattaisin hankkia jonkun "syyskuussa 2020 julkaistavista iPhoneista". Kun ne lopulta tulivat, niissä ei ollut mitään tarpeeksi mielenkiintoista, ja iPhone XS tulee olemaan pitkäaikaisin oma puhelimeni ikinä. Pidän viime vuotta todennäköisempänä, että hankin jonkun syksyllä 2021 (jätetään kuukausi tällä kertaa sanomatta) julkaistavista iPhoneista, mutta toki en julista mitään varmaa. Siitä olen kuitenkin melkoisen varma, että jos tänä vuonna tulee uudet AirPods Pro -kuulokkeet, ne hommaan kyllä. Viime vuoden merkittävin tekniikkahankinta oli kannettava tietokone, malliltaan HP EliteBook X360 1030 G2. Se on niin sanottu reissukone, jota kuskailen mukana jossain käydessäni. Silloin "ykköskoneena" toimiva Lenovo voi olla paikallaan kotona koko ajan, mikä on kätevää. Vuosi sitten mainitsin tyttöystävältä saadun Google Homen. Kesällä taloon tuli toisen suuren firman älykaiutin, eli Amazonin Echo Dot, joka otti paikkansa keittiön pöydältä. Käytän niitä molempia aika harvoin, mutta ovathan ne välillä käteviä.
Ei sitten muuta kuin jäädään katsomaan mitä alkanut vuosi tuo tullessaan. Toivon, että pandemiatilanne helpottaa, mutta jos ei helpota, ei sitäkään auta murehtia, vaan kannattaa yrittää pysyä positiivisena, mikä tietysti on helpommin sanottu kuin tehty. Itse olen kuitenkin iloinen siitä, että olen kärsinyt pandemiasta paljon vähemmän kuin monet, monet muut.
