2013 – tyhjä vuosi, joka loppua kohti kuitenkin kääntyi paremmaksi

Vuosi 2013 alkaa olla paketissa ja on tullut perinteisen yhteenvedon aika.
Vuosi sitten kirjoitetussa merkinnässä totesin, että vuosi 2012 oli ollut monella tavalla vaikea. Niin on myös kulunut vuosi kieltämättä ollut. Onneksi tätä kirjoitettaessa ei enää ole yhtä paljon huolia kuin vuosi sitten.

Vuosi alkoi samanlaisissa merkeissä kuin edellinen päättyi, eli tulevaisuus huolestutti. En tiennyt, miltä elämäni näyttäisi valmistumisen jälkeen, mikä aiheutti paineita ja stressiä. Lisää vettä myllyyn saatiin sitten toukokuussa, kun kaksi vuotta jatkunut seurustelusuhde päättyi. Tuntui aluksi erittäin raskaalta, että vasten omaa tahtoani jouduin luopumaan jostakin niin tärkeästä ja asia pyöri pitkään mielessä, mutta aikahan tunnetusti parantaa haavat, minkä lisäksi sain yhteyden entiseen tyttöystävään nyt vuoden lopulla, enkä juuri enää mieti asiaa, vaan pyrin katsomaan eteenpäin.

Niinkuin vuosi sitten kirjoitin, valmistuminen ei tuntunut erityisen positiiviselta asialta sinänsä, koska tulevaisuudesta ei ollut mitään tietoa. Jos ajatus vielä vuosi sitten oli se, että yrittäisin mahdollisimman nopeasti saada asuntoa pääkaupunkiseudulta, muuttuivat suunnitelmat suhteen päätyttyä, koska sen takia ei ollut samanlaista kiirettä asettautua sinne. Niinpä päätin odotella rauhassa kotona, kunnes jotakin tapahtuisi. Syistä, joita en voi julkisesti paljastaa, koin elokuussa muutaman elämäni kauheimmista päivistä ja alkusyksy oli erittäin vaikea. Tilannetta ei yhtään parantanut se, ettei ollut mitään tekemistä päivisin ja aluksi tuntuikin kummalliselta olla vain kotona. Siihenkin kuitenkin tottui.

Lokakuun alussa alkoi kuitenkin tapahtua. Tuleva työnantaja kävi täällä ja sain tiedon siitä, että töitä olisi luvassa, mikä oli aivan uskomaton helpotus. Enää minun ei tarvinnut miettiä, miten ihmeessä voisin saada töitä, miten ihmeessä markkinoisin osaamistani ja mitä ihmeessä opiskelisin, jos sille tielle lähtisin.
Saatoin vihdoin rentoutua ja odottaa lisätietoja, koska luottamus entuudesta tuttuun ihmiseen oli kova, ja työt alkavatkin ensi viikolla.

Vaikeiden aikojen ollessa käsillä kaikki ovat klisheisesti sanoneet, että asioilla on tapana järjestyä. Tämä viisaus näytti kuitenkin jälleen pitävänsä kutinsa ja loppuvuosi sujui sitten iloisemmissa merkeissä. Tästä suurin kiitos kuuluu tulevalle työnantajalle.
Kiitos kuuluu myös heille, jotka ovat tarjonneet minulle tukea vuoden aikana. Heitä ei ole kovin monta, mutta ne ihmiset ovat sitäkin tärkeämpiä!

Vuosi sitten kyselin, missä olisin vuoden päästä. Nythän se päivä on koittanut ja olen siis kotona Mustasaaressa. Edellä mainitusta syystä ei tarvinnut kiirehtiä asunnon saamisen suhteen, mikä toisaalta on ollut helpottavaakin, ja olen voinut keskittyä kullakin hetkellä tärkeämpiin asioihin.
Alkavan vuoden aikana muutto on kuitenkin todennäköisesti edessä, joten sen saman kysymyksen voi esittää syystä uudestaan.
Vuosi sitten viittasin vuoden 2010 analyysiin, jolloin olin hehkuttanut uuden elämän alkaneen, ja toivoin voivani otsikoida tämän tekstin samaan tapaan, mutta niin vain se uuden elämän alkukin tosiaan siirtyi muutaman tunnin päästä alkavalle vuodelle, jolloin se toivottavasti myös toteutuuu – ja toivottavasti sujuu hyvin.

Muistan hyvin sen uudenvuodenaaton vuosi sitten. Se oli synkkä päivä, jolloin pitkälti mietin omaa saamattomuutta ja omia epäonnistumisia vuoden 2012 aikana. Vaikka vuosi 2013 on ollut niin ikään vaikea, en voi syyttää itseäni vastoinkäymisistä tällä kertaa juuri ollenkaan, niinkuin kyllä perustellusti saatoin silloin tehdä.
Tänä uudenvuodenaattona minun ei tarvitse olla synkkänä, vaan voin innolla katsoa eteenpäin kohti alkavaa vuotta ja sen tuomia haasteita.
Selvää siis on, että aloitan työt 7. tammikuuta, mutta kaikki muu onkin auki. Kuinka pitkään tulen tekemään töitä kotoa käsin? Jos ja kun muutto ajankohtaistuu, miten asunnonsaanti sujuu ja miten selviän muista käytännön asioista, jotka muuttoon liittyvät?
Näitä asioita mietin myös vuosi sitten, mutta on sanottava, että nyt en jaksa kantaa erityisesti huolia, koska kun tästä vuodesta on selvitty, on kova luotto siihen, että selvitään jollakin lailla melkein mistä tahansa muustakin.

Hyvää uuttavuotta kaikille ja iso kiitos heille, jotka eri tavoin ovat vaikuttaneet elämääni positiivisesti päättyvänä vuonna!

Hyvää joulua! – vuosi päättymässä iloisissa tunnelmissa

Joulu se taas kolkuttaa ovelle ja sinänsä sangen tylsä aatonaaton ilta on käsillä. Onneksi tylsyyttä lieventää klo 22.00 alkava Arsenalin ja Chelsean välinen Englannin Valioliigan kärkikamppailu.
Joulu tulee – kuten aina nykyään – jälleen kerran puun takaa, eikä joulufiilistä oikeastaan ole.
Huomenna ja sen puoleen osittain vielä ylihuomenna vietetään jouluavarsin perinteiseen tapaan perheen ja sukulaisten parissa.
Tiedän jo, tai siis toivon, että pukin kontista tulevat löytymään Laila Kinnusen ja Lasse Mårtensonin tuplakokoelmat, mutta muuten luvassa on yllätyksiä.

Joulukuussa ei sinänsä ole tapahtunut mitään kovin erikoista; joulujuhlia ja pari taustamusiikkikeikkaa on ollut, muuten olen ollut vain kotona.

Yksi koko tämän vuoden kohokohdista kuitenkin koitti, kun varmistui, että saan aloittaa työt 7.1.2014! Sitä kelpaa todellakin odottaa. Tulen ainakin aluksi voimaan tehdä hommia kotoa käsin, joten muuton kanssa ei sinänsä tarvitse kiirehtiä, mutta muutto on toki edessä. En todellakaan koe kuuluvani jonnekin Mustasaaren maaseudulle, vaikka kotona tietenkin viihdynkin.

Kelpaa myös odottaa tulevaa viikonloppua, koska silloin suuntana on Helsinki ja sieltä kahden yön Tukholma-risteily kahden entisen opiskelukaverin kanssa. En ole tavannut heitä nyt puoleen vuoteen ja varmasti erittäin mukava ja rentouttava reissu on tiedossa!

Ja sittenhän joulun jälkeen tulee taas urheilua joka tuutista, kun on nuorten MM-jääkiekkoa, Keski-Euroopan mäkiviikkoa, Tour de Ski -kiertuetta, lisää Valioliigaa jne.

Tämä vuosi tulee mitä ilmeisimmin päättymään paljon iloisemmissa tunnelmissa kuin vielä muutama kuukausi sitten saatoin villeimmissä unelmissani toivoa. Silloin tuntui välillä, että koko maailma kääntyi minua vastaan, mutta näin vain on nähty, miten asiat melkein kuin itsestään voivat järjestyä. Niinhän kaikki ovat sanoneetkin, mutta on se silti ihan käsittämätöntä, miten se kerrasta toiseen toteutuu.
Syvempi analyysi kuluneesta vuodesta tulee tuttuun tapaan uudenvuodenaattona.

Kaikille tämän blogin lukijoille siis oikein mukavaa, rauhallista ja rentouttavaa joulua! Muistakaa nauttia jouluruuasta ja saamistanne lahjoista, mutta ennen kaikkea yhdessäolosta, yhteisöllisyydestä ja toisistanne!

Kuuntelussa: Crvena Jabuka - Nek' Bude Ljubav

Crvena Jabuka (suom. punainen omena) on vuonna 1985 perustettu bosnialainen rock-yhtye, joka on julkaissut albumeita tasaiseen tahtiin näihin päiviin saakka. Yhtye alkoi kuitenkin menettää suosiotaan 2000-luvulle tultaessa. Uusin levy, järjestyksessään 14. studioalbumi, Nek' Bude Ljubav tuli kuluvan vuoden kesänä, enkä voinut vastustaa sen ostamista, kun se käveli vastaan eBayssa. En ole kuunnellut yhtyeen uusimpia levyjä kovin paljon, joten mielenkiinnolla odotin, mitä tuleman piti.

Odotukset olivat varsin korkealla, koska näiden parin vuoden aikana kun olen Crvena Jabukaa kuunnellut, olen löytänyt useita erittäin hienoja ja mukaansatempaavia kappaleita niin vanhempien kuin uudempienkin biisien joukosta. Yhtyeen musiikki toimii erityisesti jos kaipaa piristystä huonoon päivään ja olenkin käyttänyt sitä siihen aina silloin tällöin varsin onnistuneesti.
Olen vain kuunnellut levyn läpi kerran, mutta se riitti, että voin todeta odotusten jopa ylittyneen! Nek' Bude Ljubav on täynnä hyviä kappaleita ja huippubiisejä, ihan niinkuin koko Crvena Jabukan tuotanto muutenkin.

Avausraita on nimeltään Imam Neke Fore ja heti sen myötä mielen valtaa turvallinen tunne: mikään ei ole muuttunut, vaan Crvena Jabuka on oma itsensä. Imam Neke Fore on vauhdikas, iloinen ralli, eikä Dražen Žerićin lauluääni juuri ole muuttunut vuosien saatossa, vaan hänellä on yhä tallessa se sama, tunnistettava saundi kuin ennenkin.
Žerić on toiminut Crvena Jabukan laulusolistina melkein alusta saakka, mutta vuonna 1986 ilmestyneellä esikoisalbumilla lauloi Dražen Ričl, joka kuitenkin kuoli auto-onnettomuudessa samana vuonna.
Valtaosa crvena Jabukan hiteistä on siis tullut tunnetuksi Žerićin laulamina, eikä hänen äänestään voi erehtyä, kun sen kerran on kuullut.
Kun ei ymmärrä laulun sanoja, pitää etsiä hyviä elementtejä hanakammin muualta kuin teksteistä, jolloin laulaja ehkä nousee vielä suurempaan rooliin kuin normaalisti. Itse olen aina pitänyt kovasti Žerićin lauluäänestä ja tulkintakyvystä, eikä siis tarvinnut pettyä tälläkään kertaa.

Muutamassa kappaleessa kuullaan kuitenkin myös muita laulajia kuin Žerić. Erityismaininnan ansaitsee Kemal Montenon kanssa levytetty, aivan upea Crveni Poljupci. Kemal Monteno on pitkän linjan bosnialainen pop-laulaja, jonka ura alkoi jo 60-luvulla. Vaikka Montenolla on ikää jo 65 vuotta, hänenkin persoonallinen saundinsa on helposti tunnistettavissa ja yhteistyön lopputulos on kaiken kaikkiaan erinomainen, ihan niinkuin runsaat 20 vuotta sitten, kun Kemal Monteno oli mukana yhdessä crvena Jabukan suurimmista hittikappaleista Nekako s Proljeća.
Hiukan seikkaillaan aiheen vierestä, mutta tämän varmasti ollessa kaikkien aikojen ensimmäinen suomenkielinen Crvena Jabukan levyn arvostelu taustojen kertominen lienee perusteltua.
Kemal Monteno laulaa kuullakseni myös kappaleessa Godinama, josta on live-versio tällä levyllä – erittäin mukava veto sekin.

Muita erityisen hyviä kappaleita tämän yhden läpikuuntelun perusteella ovat Hoceš - Neceš, Sarajlija ja zlato Moje, Dobar Dan.

Nek' Bude Ljubav ansaitsee viisi punaista omenaa viidestä mahdollisesta, eikä yhtään vähempää. Levy on ehjä kokonaisuus, joka sisältää paljon mukaansa tempaisevia biisejä, mutta toisaalta myös jonkin verran rauhallisia, puhuttelevia kappaleita.
Myös biiseissä käytetyt saundit vaihtelevat mukavasti eikä missään vaiheessa tule sellaista fiilistä, että musiikki olisi yksitoikkoista. Monessa biisissä ollaan myös käytetty naiskuoroa.

Bosnialaisten kontaktien ansiosta sain aikoinaan suurimman osan Crvena Jabukan tuotannosta MP3-tiedostoina ja tämä levy sopii erinomaisesti näiden jatkeeksi. En hetkeäkään tule katumaan niitä 18 dollaria, jotka tähän ostokseen menivät, vaan sitä vastoin kuuntelemaan tätä levyä ja kenties löytämään uusia helmiä!

Jos kiinnostuit Crvena Jabukasta, sen musiikkia voi kuunnella ainakin niin Spotifyssa, YouTubessa kuin GrooveSharkissakin. Suosittelen lämpimästi, jos tykkää pehmeästä rock-musiikista, jossa on slaavilainen vivahde, eikä haittaa, vaikka sanoitukset menevät ohi.