Tarinamme alkaa heinäkuussa 2006, jolloin minulle avattiin ensimmäinen oma pankkitili Koivulahden Säästöpankissa. Kaikki perheenjäsenet taisivat olla kyseisen pankin asiakkaita, joten se oli luonnollinen valinta. En itse käyttänyt tuolloin vielä verkkopankkia, vaan joku muu – yleensä äiti – hoiti maksut tililtäni silloin kun esimerkiksi ostin jotain netistä. Nelisen vuotta myöhemmin muutin opiskelemaan Espooseen ja halusin itselleni saavutettavan pankin. Sen hetkisen tiedon mukaan Osuuspankki oli ainoa, joka tarjosi avainlukulistoja pistekirjoituksella, joten ei muuta kuin Osuuspankin Vaasan konttoriin perustamaan tiliä. Pistekirjoituksella olevien avainlukujen ansiosta pystyin itsenäisesti käyttämään verkkopankkia ja käytössä oli myös Osuuspankilta Visa Electron -maksukortti. Säästöpankin tili jäi ikään kuin säästötiliksi, mutta itselläni ei ollut siihen edelleenkään pääsyä, koska Säästöpankilla ei ollut avainlukuja pistekirjoituksella eikä skannerista tai muusta tekstintunnistusjärjestelmästä ollut tietoakaan. Taas kului noin kolme vuotta ja tuli aika muuttaa omaan asuntoon Helsinkiin. Siinä yhteydessä Säästöpankin verkkopankki eriytettiin niin, että vain minulla oli pääsy omiin tilitietoihini. Nyt oli jo skanneri ja tekstintunnistukseen kykenevä iPhone-puhelin, joten pystyin käyttämään tavallisia "näkevien" avainlukulistoja. Yhä käytin Säästöpankin verkkopankkia vähän, mutta aina välillä siellä piti käydä esimerkiksi ennen jotain isompaa hankintaa siirtämässä rahaa Osuuspankin käyttötilille.
Vuosia kului ja vähitellen pankit ottivat käyttöön kukin oman tunnistussovelluksensa tai -laitteensa. Kauan meni ennen kuin Osuuspankki hyppäsi tähän junaan, mutta tämän vuoden alusta lähtien avainlukuja ei juuri mihinkään enää tarvita, vaan vahva tunnistautuminen tapahtuu käyttäen niin sanottua mobiiliavainta, joka syötetään Osuuspankin sovellukseen. Jo aikaisemmin Säästöpankki oli lanseerannut avainlukujen rinnalle oman Tunnistus-sovelluksensa, joka ikävä kyllä oli sokealle käyttäjälle saavuttamaton alusta lähtien. Säästöpankin Tunnistus-sovellukseen pitää käyttöönoton yhteydessä luoda PIN-koodi, jolla varsinainen tunnistus verkkopankkiin kirjauduttaessa tapahtuu. Tämä PIN-koodin luonti ei sokealta käyttäjältä onnistu lainkaan. En hirveästi aluksi hajoillut tähän asiaan, koska käytin tosiaan Säästöpankkia aika vähän eikä avainluvun käyttäminen näissä tilanteissa ollut mikään isoongelma. Taisin kuitenkin kerran antaa palautetta asiasta.
Siinä kohtaa kun ei Osuuspankin kanssa tarvinnut enää käyttää avainlukuja, avainlukujen käyttäminen Säästöpankin kanssa alkoi tuntua yhä vaivalloisemmalta ja Tunnistus-sovelluksen saavuttamattomuus ärsytti yhä enemmän. Päätin tarttua asiaan ja annoin pariin otteeseen palautetta asiasta Säästöpankillle. Sain kohteliaita, mutta kovin ympäripyöreitä vastauksia.
Vähitellen asiasta tuli periaatekysymys: en halunnut olla asiakkaana sellaisessa pankissa, jota en pystynyt käyttämään kunnolla. Niinpä päätin luopua asiakkuudesta. Viimeinen pisara oli se, kun Säästöpankilta sanottiin taas ympäripyöreästi, että ongelma on tiedossa ja että sitä pyritään korjaamaan, mutta mobiilisovelluksen vuoro on vasta kesäkuussa 2021, jolloin mobiilisovellusten lain mukaan pitää olla saavutettavuusvaatimusten mukaisia. Tässä kohtaa minusta tuntui siltä, että ongelmaa ollaan korjaamassa vain siksi, että laki sanelee eikä siksi, että minä ja muut mahdolliset sokeat Säästöpankin asiakkaat emme pysty käyttämään pankin Tunnistus-sovellusta. Lopullinen päätös oli tehty. On selvää, ettei kukaan tee sovelluksestaan saavuttamatonta kiusallaan tai tahallaan, mutta silti toivoisin, että joku pankin kaltainen, oikeasti tärkeä sovellus tai sivusto joksikin aikaa menisi sellaiseksi, että sokeat pystyisivät käyttämään sitä ongelmitta, mutta näkevillä se ei toimisi ollenkaan. Vain jollain sellaisella tempulla saataisiin oikeasti silmät auki saavutettavuusongelmille, sille, mitä saavuttamaton sovellus oikeasti pahimmillaan tarkoittaa.
Aikamoinen voittajafiilis oli kyllä sitten muutama päivä sitten, kun astuin ulos Osuuspankin konttorista annettuani heille valtakirjan siirrättää varat Säästöpankista ja lopettaa verkkopankkitunnukset. Yleensä olen näissä aika kiltti ja periksi antava, mutta kerrankinpa en antanutkaan. Voisin sanoa niin kuin Juha Juoppohullun päiväkirjoissa: mulle ei vittuilla!
