Arki se pyörii...

Niin, arki pyörii, eikä sinänsä valtavasti kerrottavaa ole.
Mutta mitä siihen arkeen sitten kuuluu? Joka arkipäivä on pitkälti samanlainen: Herään klo 6.45 ja saan yleensä itseni pystyyn seitsemään mennessä. Lähden keittiöön, napsautan radion päälle (Radio Nostalgia, tietenkin) ja keitän kahvia. Aamiaiseksi syön yleensä leipää, mysliä jugurtin kanssa tai puuroa. Taksi tulee hakemaan klo 7.50 ja olen toimistolla noin klo 8.30. Kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen lähden kotiin ollen kotona viiden jälkeen. Loppuilta kuluu sitten usein pitkälti koneella, mutta toki seuraan myös urheilua, soitan koskettimia, luen välillä jotain kirjaa ja teen pakollisia asioita, joihin lukeutuvat mm. tiskaaminen, pyykinpesu ja kaupassakäynnit.
Tuolta elämä on pitkälti näyttänyt viimeiset kohta kolme kuukautta, mitä nyt toki aina silloin tällöin olen tavannut tuttavia ja kavereita, ettei ihan pelkästään neljän seinän sisällä olemiseksi jäisi.
Kävin pääsiäisenä Mustasaaressa ja toukokuun alussa isä ja sisko puolestaan kävivät täällä mm. siistimässä keittiötä sen legendaarisen tulipalon jäljiltä.
Huhtikuun alussa puolestaan kävin Espoon Solvallassa, jossa oli Förbundet Finlands Svenska Synskadaden järjestämä leiri, kurssi, tai miksi sitä nyt sanoisi. Ohjelmassa oli luentoja, liikuntaa ja mukavaa yhdessä oloa. Oikein kivaa oli, vaikka tapahtuman virallinen ohjelma eittämättä olisi antanut hiukan enemmän vähän aikaisemmin, kun ei ollut vielä työpaikkaa tai omaa asuntoa.

Tämän viikon alussa sain vihdoin avustajapäätöksen, joten nyt pitäisi joku avustaja löytää. Onneksi on pari ehdokasta jo olemassa, joten asia järjestynee kyllä. Sen jälkeen voisi alkaa tehdäkin asioita kodin ulkopuolella, mutta varsinkin alussa tulee varmasti tuntumaan kummalliselta, kun olen niin tottunut olemaan yksin ja sen puoleen myös vain muiden järjestämän toiminnan varassa.
Esim. jossain HJK:n ottelussa voisi kyllä käydä ja sitten syksyllä ainakin urheilutarjontaa tulee lisää. Tähtäimessä on myös Tapani Kansa, joka konsertoi Finlandia-talolla syksyllä. Toki nyt kesälläkin musiikkitapahtumia riittäisi.

Muuten mitään edellisestä merkinnästä poikkeavaa ei oikein ole. Viihdyn yhä erinomaisesti niin työpaikalla kuin kotona. Mitään en tässä välissä ole onnistunut polttamaan, vaikka olen kokkaillutkin pari kertaa. Eilen tein varsin onnistuneesti liha-makaronilaatikkoa.
Asiat ovat aika lailla kohdallaan ja arki rullaa mukavasti.


***


Tähän kohtaan on myös sanottava pari sanaa urheilusta. Olipa hienoa, että saatiin mahtava, tasainen Liigan finaalisarja. Olin Tapparan puolella, joten hiukan KÄrppien mestaruus harmitti, mutta oli se aivan huikeaa, että seitsemäs ja ratkaiseva ottelu eteni aina jatkoajalle saakka ja mestaruus oli maalista kiinni.

Jääkiekosta puheen ollen olen toki seurannut suhteellisen tiiviisti jääkiekon MM-kisoja, mutta jollakin lailla kisat eivät ole sytyttäneet, eikä Suomen mahdollinen jääminen lohkovaiheeseen hetkauta millään tasolla. So what? MM-kisat on taas ensi vuonna ja silloin on uusi mahdollisuus menestyä paremmin.

Sen sijaan 12.6. alkavat jalkapallon MM-kisat kyllä sytyttävät ja ennen kaikkea se, että Bosnia on mukana. Ai että tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, miten kisoissa käy! Luulen kyllä, että bosnialla on hyvä mahdollisuus päästä lohkosta jatkoon, mutta toki se vaatii kolme onnistumista.
Mestaruudesta tulevat varmasti tiukimmin taistelemaan lähtökohtaisesti Espanja, Saksa ja Brasilia, mutta koska ollaan Amerikan mantereella, Argentiina ja Uruguay on myös ehdottomasti luettava suosikkien joukkoon. Miten pitkälle Belgian nykyinen tähtisikermä voi yltää ja miten käy Hollannin tällä kertaa? Entäs laadukkaat Englanti ja Portugali? Tuleeko näiden ulkopuolelta yllättäjiä? Siinä vähän kysymyksiä kisojen alla.

Koska työ tuntuu erittäin tärkeältä yhdistettynä siihen, että käännöshommia ei väsyneenä pysty kovin hyvin tekemään, ei varmasti etenkään arkena tule katsottua juuri NHL:n tai NBA:n pudotuspelejä, mikä sinänsä on harmi, koska nyt voisin seurata kumpaakin suomenkielisellä selostuksella. Myös MM-kisojen yöottelut jäänevät suurimmaksi osaksi väliin, mutta Bosnian otteluita seuraan toki hinnalla millä hyvänsä.
Eilen nousin kuitenkin neljältä seuraamaan Anaheim Ducksin ja Los Angeles Kingsin välistä seitsemättä ja ratkaisevaa NHL:n konferenssivälierää. Ottelusta tuli antikliimaksi Kingsin ollessa ylivoimainen.
Eilispäivän kohokohta oli La Ligan ratkaisuottelu, jossa Atlético Madrid ylsi tasapeliin FC Barcelonan vieraana ja vei Espanjan mestaruuden. Ihan mahtava juttu, että vihdoin joku muu kuin Real Madrid tai Barcelona voitti!
Mestarien liigan finaalissa olen toki myös Atléticon puolella.

Oli hienoa, että Manchester City (ja Edin Džeko) voitti Valioliigan mestaruuden, mutta olisin hyvin voinut elää asian kanssa, jos kannu olisi mennyt Liverpoolille.

siinä kai ne tärkeimmät. Ei toki voi muistaa kovin tarkasti, mitä kaikkea huhtikuun alun jälkeen on tapahtunut. Yhtä kaikki on erittäin nautittavaa, että urheilua oikeasti pystyy seuraamaan kunnolla, vaikka juuri muuta tekemistä ei sitten olisikaan.
Joillakin on tarve päästä ulos tai jonnekin. Minä voin oikein hyvin viettää kokonaisen viikonlopun melkein vain penkkiurheilun parissa. Sellaisia on tässä ollutkin muutama.


***


No niin. Nyt voisin mennä syömään lisää liha-makaronilaatikkoa ja seuraamaan suomen ja Yhdysvaltojen välisen jääkiekko-ottelun loppua. Toivottavasti saan aikaiseksi kirjoittaa ei-niin-helvetin-pitkän ajan päästä uudestaan...