Ei viime aikoina oikein ole tapahtunut mitään erikoista. Ei käytykään katsomassa Rajatonta, joten viikonloppu kului oikeastaan vain urheilun parissa.
Muuten opinnot rullaavat entiseen malliin. Pitää kohta vihdoin saada opinnäyte valmiiksi. Se pitää palauttaa viimeistään ensi viikon keskiviikkona. Suullinen esitys on sitten 14. marraskuuta. Toki se jännittää, mutta eiköhän se jotenkin mene, kunhan valmistaudun huolellisesti.
***
Urheilun saralla on tapahtunut kaikenlaista. Hieno Veikkausliigakausi päättyi lauantaina. VPS:ltä keskinkertainen kausi, ja sääli ettei Jaro pudonnut vieläkään, mutta erittäin hienoa, että oli tiukkaa niin ylä- kuin alapäässä. Lopulta HJK oli jälleen kerran paras.
Sunnuntaina katsoin formuloita. On se Sebastian Vettel vaan huikea äijä! Hän marssii kohti kolmatta perättäistä mestaruutta.
Olisi toki hienoa, jos saataisiin vielä vähän jännitystä viimeisiin kilpailuihin. Toki sitä jännitystä on vielä pistetilanteenkin puolesta, mutta on Vettel ollut todella vakuuttava.
Baseballin World Seriesistä ei tullut tällä kertaa trilleriä. San Francisco Giants oli täysin ylivoimainen ja kukisti Detroit Tigersin otteluvoitoin 4–0.
Ihan mielenkiintoista oli seurata baseballia vähän enemmän kuin aikaisemmin. En tosin vieläkään kyllä ymmärrä kovin paljon lajin hienouksista.
Eurojalkapallossa tapahtumia riitti tuomareiden ollessa keskipisteessä – niin Englannissa kuin Italiassakin. Mitään suuria yllätyksiä ei suurissa liigoissa kai nähty, mitä toki Bayer Leverkusen kaatoi komeasti Bayern Münchenin. Sen kyllä Sami Hyypiälle soi!
Italiasta puheen ollen seurannassa on parhaillaan ottelu Palermo–Milan. Nouseekohan Milan enää lähellekään kärkitaistelua tämän vuoden Serie A:ssa...
Ja kohta alkavat talvilajien maailmancupitkin! Kuluneena viikonloppuna oli suurpujottelua Söldenissä. Suomalaisittain meni penkin alle, mutta kausi on vielä pitkä. Ostin luonnollisesti MTV3 Katsomosta Hanki-paketin, jolla näen kaikki lähetykset hiihtolajien maailmancupeista.
Lisäksi kävin eilen ostamassa Leijonat-paketin, jolla näkyy mm. EHT-turnauksien ottelut, nuorten MM-kisoja sekä sitten keväällä kaikki jääkiekon MM-kisojen ottelut.
Kyllä on taas tulossa niin hieno ja monipuolinen urheilutalvi!
***
Ensi yönä alkaa NBA-kausi – ajallaan tällä kertaa. Viime vuonnahan NBA alkoi työsulun takia vasta joulun tienoilla.
NBA (National Basketball Association) on siis maailman kovin koripalloliiga, jonka joukkueet tulevat Yhdysvalloista (ja Toronto Raptors Kanadasta). Joukkueita NBA:ssa on 30.
Hallitseva mestari on Miami Heat, joka kukisti Oklahoma City Thunderin viime kesänä pelatussa finaalisarjassa. Nämä kaksi ja Los Angeles Lakers lähtenevät suurimpina ennakkosuosikkeina kauteen. Varmasti rutinoituneet, menestymään tottuneet San Antonio Spurs ja Boston Celtics tulevat myös kovaa.
Itse en ymmärrä NBA-joukkueiden voimasuhteista kovin paljon, ja nämä lausunnot ovat peräisin muilta.
Minä seuraan bosnialaisen urheilun ystävänä ehkä suurimmalla mielenkiinnolla Brooklyn Netsin ja Mirza Teletovićin menoa.
Yhtenä Euroopan parhaista heittäjistä pidetty Teletović siirtyi täksi kaudeksi espanjalaisesta Caja Laboralista NBA:han ja lienee ensimmäinen bosnialainen, joka pelaa liigassa. Esim. Mirza Delibašićin aikoihinhan NBA:ssa ei juuri pelannut eurooppalaisia.
Etenkin kun otteluita tulee sopivaan aikaan, tulen varmasti seuraamaan NBA:ta jonkin verran.
***
Ei kai tässä ihmeempiä. Nyt voisin syödä voileipää ja keskittyä täysipainoitteisesti Tero Karhun selostukseen!
28 lokakuuta 2012
Podcast: Normaaliaikaan siirtyminen
Oikein mukavaa baseball-aamua taas!
Nousin klo 3.45 ja olen ollut yli tunnin hereillä, mutta kello on nyt silti vain 3.59... Tämähän johtuu tietysti siitä, että Suomessa palattiin tunti sitten normaaliaikaan.
Podcastissa käsittelen tätä aihetta ja kuuntelija pääsee seuraamaan reaaliajassa, kun tietokoneen kello onkin yhtäkkiä 3.00 oltuaan hetkeä aikaisemmin 3.59.
Kuuntelemaan pääsee tästä.
Nousin klo 3.45 ja olen ollut yli tunnin hereillä, mutta kello on nyt silti vain 3.59... Tämähän johtuu tietysti siitä, että Suomessa palattiin tunti sitten normaaliaikaan.
Podcastissa käsittelen tätä aihetta ja kuuntelija pääsee seuraamaan reaaliajassa, kun tietokoneen kello onkin yhtäkkiä 3.00 oltuaan hetkeä aikaisemmin 3.59.
Kuuntelemaan pääsee tästä.
26 lokakuuta 2012
Urheiluhullun elämä on kallista
Eilen alkoi ärsyttää niin maan perusteellisesti, kun halusin seurata Fenerbahçe Ülkerin ja Real Madridin välistä koripallo-ottelua, eikä LSHunterissa ollut kuin turkinkielisiä streameja. Turkki on tosi kaunis kieli, mutta en valitettavasti ymmärrä siitä yhtään mitään.
Niinpä päätin mennä tarkastelemaan Euroleague TV:n vaihtoehtoja. Palvelustahan oli puhetta tässä blogissa jo keväällä, ja minulla oli tunnus voimassa.
Tilasin eilen sitten 11 euroa kuukaudessa maksavan paketin, jolla näen kaikki koripallon Euroliigan ottelut. En ihan tiedä, onko kaikissa selostusta, mutta ai että oli ihanaa, kun saatoin keskitetysti selata meneillään olevia otteluita ja seurata niitä englanninkielisellä selostuksella. Se oli ja on jotakin aivan mahtavaa!
Ostoksen tehtyäni rupesin kuitenkin oikein miettimään, kuinka paljon rahaa mä oikeasti käytän urheiluun... Kun on kuukausittain maksettavat Eurosport Player, NFL Audio Pass sekä Euroleague TV ja näiden lisäksi aika monta MTV3 Katsomon kausipassia.
Rupesin laskemaan ja tulin siihen tulokseen, että maksan noin 54 € / kk urheilustriimeistä. Kausipassien kohdalla laskin suurin piirtein ostohinnan jaettuna tapahtuman kestoon, eli esimerkiksi Englannin Valioliigan osalta 99 € / 9 kk.
Kun sitä oikein rupeaa ajattelemaan, niin onhan 54 € kuukautta kohti aika paljon, mutta laadusta ja hyvistä palveluista pitää maksaakin. Kaikki käyttämäni palvelut toimivat moitteettomasti käyttämälläni ruudunlukuohjelmalla, ja ajatus siitä, että voin varmasti saada jonkin ottelun tai tapahtuman kuuluviin haluamallani kielellä on erittäin mahtava, verrattuna siihen, että olen huonolaatuisten ja varmasti suureksi osaksi vielä laittomien, striimien varassa.
Joskus laskeskelin, että jos olisi televisio ja ostaisin Anvian kautta siihen kaikki haluamani kanavapaketit, kuukausittain maksettava summa olisi suurin piirtein tuo sama. Silloin näkisin kylläkin vielä enemmän lajeja, ja saisin enemmän suomeksi, mutta kuitenkin.
Todettakoon siis, että on sangen kallista olla minun kaltaiseni urheiluhullu... Mutta penkkiurheilu on toisaalta tärkeimpiä harrastuksiani, ja sen pitää antaa maksaakin.
Niinpä päätin mennä tarkastelemaan Euroleague TV:n vaihtoehtoja. Palvelustahan oli puhetta tässä blogissa jo keväällä, ja minulla oli tunnus voimassa.
Tilasin eilen sitten 11 euroa kuukaudessa maksavan paketin, jolla näen kaikki koripallon Euroliigan ottelut. En ihan tiedä, onko kaikissa selostusta, mutta ai että oli ihanaa, kun saatoin keskitetysti selata meneillään olevia otteluita ja seurata niitä englanninkielisellä selostuksella. Se oli ja on jotakin aivan mahtavaa!
Ostoksen tehtyäni rupesin kuitenkin oikein miettimään, kuinka paljon rahaa mä oikeasti käytän urheiluun... Kun on kuukausittain maksettavat Eurosport Player, NFL Audio Pass sekä Euroleague TV ja näiden lisäksi aika monta MTV3 Katsomon kausipassia.
Rupesin laskemaan ja tulin siihen tulokseen, että maksan noin 54 € / kk urheilustriimeistä. Kausipassien kohdalla laskin suurin piirtein ostohinnan jaettuna tapahtuman kestoon, eli esimerkiksi Englannin Valioliigan osalta 99 € / 9 kk.
Kun sitä oikein rupeaa ajattelemaan, niin onhan 54 € kuukautta kohti aika paljon, mutta laadusta ja hyvistä palveluista pitää maksaakin. Kaikki käyttämäni palvelut toimivat moitteettomasti käyttämälläni ruudunlukuohjelmalla, ja ajatus siitä, että voin varmasti saada jonkin ottelun tai tapahtuman kuuluviin haluamallani kielellä on erittäin mahtava, verrattuna siihen, että olen huonolaatuisten ja varmasti suureksi osaksi vielä laittomien, striimien varassa.
Joskus laskeskelin, että jos olisi televisio ja ostaisin Anvian kautta siihen kaikki haluamani kanavapaketit, kuukausittain maksettava summa olisi suurin piirtein tuo sama. Silloin näkisin kylläkin vielä enemmän lajeja, ja saisin enemmän suomeksi, mutta kuitenkin.
Todettakoon siis, että on sangen kallista olla minun kaltaiseni urheiluhullu... Mutta penkkiurheilu on toisaalta tärkeimpiä harrastuksiani, ja sen pitää antaa maksaakin.
25 lokakuuta 2012
Podcast: Otteluraportti Blues–Jokerit
Olen jo jonkin aikaa miettinyt, että voisin toimittaa podcasteja, joita sitten julkaisisin tänne blogiin käyttäen Dropbox-pilvipalvelua tallennustilana.
Podcastien tekeminen olisi nimittäin ihan hyvää puhetreeniä.
Ja nyt on ensimmäinen tiedosto valmis. Nauhoitin puhelimella vähän taustaääniä hallissa ja autossa, kun käytiin Barona-areenassa seuraamassa Bluesin ja Jokereiden välistä jääkiekon SM-liigaottelua.
Tein sitten tänään pienen otteluraportin, joka on höystetty autenttisilla äänillä. Olen soundimaailmaan ihan tyytyväinen, mutta tietysti jäi kismittämään se, että sanoin Tomi Sallista Tomi Salmiseksi, mutta sen siitä saa, kun ei tunne pelaajia riittävän hyvin...
Podcastin pääsee kuuntelemaan tästä.
Podcastien tekeminen olisi nimittäin ihan hyvää puhetreeniä.
Ja nyt on ensimmäinen tiedosto valmis. Nauhoitin puhelimella vähän taustaääniä hallissa ja autossa, kun käytiin Barona-areenassa seuraamassa Bluesin ja Jokereiden välistä jääkiekon SM-liigaottelua.
Tein sitten tänään pienen otteluraportin, joka on höystetty autenttisilla äänillä. Olen soundimaailmaan ihan tyytyväinen, mutta tietysti jäi kismittämään se, että sanoin Tomi Sallista Tomi Salmiseksi, mutta sen siitä saa, kun ei tunne pelaajia riittävän hyvin...
Podcastin pääsee kuuntelemaan tästä.
23 lokakuuta 2012
Amerikkalainen urheiluaamu – olen palannut etelään
Huomenta itse kullekin! Kello on tätä kirjoitettaessa vasta 6.06, mutta minä olen ollut hereillä jo pari tuntia. Nousin ylös aamu neljältä seuraamaan Major League Baseballin seitsemättä ja ratkaisevaa konferenssifinaalia San Francisco Giants – Saint Louis Cardinals. Puolueettoman seuraajan kannalta matsi osoittautui valitettavan epätasaiseksi, kun Giants sai ihan huikean draivin päälle kolmannessa inningissä, jossa se teki viisi juoksua ja siirtyi 7–0-johtoon. Nyt mennään kahdeksatta inningiä tilanteen ollessa yhä 7–0 Giantsille, joka siis on menossa mestaruuden ratkaisevaan World Seriesiin, jossa se tulee kohtaamaan Detroit Tigersin.
Minä hylkäsin kuitenkin tuon baseball-ottelun ja siirryin seuraaamaan amerikkalaisen jalkapallon NFL:n Monday Night Football -ottelua, jossa kohtaavat Chicago Bears ja Detroit Lions.
Sekin näyttää aika selvältä; Lions johtaa 13–0, kun 8 minuuttia on ottelua pelaamaatta.
13 pisteen johto on kuitenkin amerikkalaisessa jalkapallossa nopeasti käännettävissä.
***
Tulin sunnuntaina – tällä kertaa ihan ajoissa – takaisin Etelä-Suomeen syysloman jälkeen.
Niinkuin aina, oli kiva käydä kotona, mutta oli yhtä lailla kiva palata takaisin tänne. Matka meni varsin rattoisasti pitkälti jalkapallon parissa.
Syyslomalla ei sinänsä mitään erikoista tapahtunut. Lauantaina 20.10 oli kuitenkin toinenkin esiitnyminen, kun soitin paikallisen marttayhdistyksen avoimien ovien puitteissa. Väkeä ei kovinkaan paljon käynyt, mutta soittelin siinä taustamusiikkia muutaman tunnin. Ihan hyvin meni ja ihmise pitivävt kuulemastaan.
***
Mitäs tällä viikolla sitten? Keskiviikkona pääsen ensimmäistä kertaa tämän kauden osalta seuraamaan jääkiekon SM-liigaa paikan päällä, kun mennään Barona-areenalle Blues–Jokerit-otteluun.
Lauantaina käydään ehkä tyttöystävän kanssa Tapiola-salissa kuuntelemassa Rajaton-lauluyhtyeen konserttia, mutta se on vähän auki vielä.
Sunnuntaina on jotkut vaalit. Ei kun joo, kunnallisvaalithan ne oli. En aio äänestää, varsinkaan kun en toivo asuvani Mustasaaressa enää kovin pitkään.
Ei kai tässä muuta. San Francisco Giants johtaa nyt peräti 9–0 Cardinalsia vastaan. Huikea nousu, kun otetaan huomioon, että Saint Louis Cardinals johti sarjaa jo 3–1 ja on sentään hallitseva mestari. Nyt sitä kyllä viedään!
Chicagossa kotijoukkue Bears on yhä edelleen tappiolla Detroit Lionsia vastaan 0–13.
Sääli, että tuil näinkin mitäänsanomattomat ottelut, kun kerran vaivauduin nousemaan ylös... Voisi kyllä käydä nukkumassa, vaikka toisaalta olen juonut kahvia pitkin aamua eikä hirveesti väsytä. Lukujärjestyksessä on tänään täysin tyhjä päivä, joten sen puolesta voi kyllä laiskotella eikä tarvitse ottaa mitään paineita!
Minä hylkäsin kuitenkin tuon baseball-ottelun ja siirryin seuraaamaan amerikkalaisen jalkapallon NFL:n Monday Night Football -ottelua, jossa kohtaavat Chicago Bears ja Detroit Lions.
Sekin näyttää aika selvältä; Lions johtaa 13–0, kun 8 minuuttia on ottelua pelaamaatta.
13 pisteen johto on kuitenkin amerikkalaisessa jalkapallossa nopeasti käännettävissä.
***
Tulin sunnuntaina – tällä kertaa ihan ajoissa – takaisin Etelä-Suomeen syysloman jälkeen.
Niinkuin aina, oli kiva käydä kotona, mutta oli yhtä lailla kiva palata takaisin tänne. Matka meni varsin rattoisasti pitkälti jalkapallon parissa.
Syyslomalla ei sinänsä mitään erikoista tapahtunut. Lauantaina 20.10 oli kuitenkin toinenkin esiitnyminen, kun soitin paikallisen marttayhdistyksen avoimien ovien puitteissa. Väkeä ei kovinkaan paljon käynyt, mutta soittelin siinä taustamusiikkia muutaman tunnin. Ihan hyvin meni ja ihmise pitivävt kuulemastaan.
***
Mitäs tällä viikolla sitten? Keskiviikkona pääsen ensimmäistä kertaa tämän kauden osalta seuraamaan jääkiekon SM-liigaa paikan päällä, kun mennään Barona-areenalle Blues–Jokerit-otteluun.
Lauantaina käydään ehkä tyttöystävän kanssa Tapiola-salissa kuuntelemassa Rajaton-lauluyhtyeen konserttia, mutta se on vähän auki vielä.
Sunnuntaina on jotkut vaalit. Ei kun joo, kunnallisvaalithan ne oli. En aio äänestää, varsinkaan kun en toivo asuvani Mustasaaressa enää kovin pitkään.
Ei kai tässä muuta. San Francisco Giants johtaa nyt peräti 9–0 Cardinalsia vastaan. Huikea nousu, kun otetaan huomioon, että Saint Louis Cardinals johti sarjaa jo 3–1 ja on sentään hallitseva mestari. Nyt sitä kyllä viedään!
Chicagossa kotijoukkue Bears on yhä edelleen tappiolla Detroit Lionsia vastaan 0–13.
Sääli, että tuil näinkin mitäänsanomattomat ottelut, kun kerran vaivauduin nousemaan ylös... Voisi kyllä käydä nukkumassa, vaikka toisaalta olen juonut kahvia pitkin aamua eikä hirveesti väsytä. Lukujärjestyksessä on tänään täysin tyhjä päivä, joten sen puolesta voi kyllä laiskotella eikä tarvitse ottaa mitään paineita!
17 lokakuuta 2012
Jalkapallon MM-karsinnat hyvässä vauhdissa – vaisu Suomi, lennokas Bosnia!
Jalkapallon MM-karsinnat on saatu Euroopan osalta kunnolla käyntiin, kun melkein kaikki joukkueet ovat pelanneet kolme tai neljä ottelua.
Suomi on saanut kasaan yhden pisteen, mikä ei missään määrin yllätä. Olen yli kymmenen vuoden ajan seurannut sittemmin Huuhkajiksi nimetyn maajoukkueen edesottamuksia, ja olen nähnyt niin paljon huonoja tuloksia, että 1–1-tasuri Georgiaa vastaan tuntuu enemmän normaalilta kuin pettymykseltä.
Minulla on parempaa tekemistä kuin murehtiminen Suomen jalkapallomaajoukkueen heikoista esityksistä. Tietenkin olisi hienoa, jos Huuhkajat jälleen voisi taistella arvokisapaikoista, mutta jos alun alkaen lähtee siitä, että se ei voi niistä taistella, ei myöskään pety, mikäli on oikeassa, ja mikäli se voikin, saa riemuita pienistäkin asioista.
Suurin ongelma lienee se, että Suomen avainpelaajat kuluttavat penkkiä Euroopassa aivan liikaa, mikä on todella sääli ja varmasti rokottaa maajoukkkuepeleissä.
Siinä missä Suomi ei viime karsinnoissa ole taistellut arvokisapaikoista, Bosnia ja Hertsegovinan jalkapallomaajoukkue on – ja tehnyt sen hienosti! Neljän ottelun jälkeen Bosnialla on kasassa 10 pistettä ja keikkuu karsintalohkonsa kärjessä. Toki pitää muistaa, että vaikeita vieraspelejä on ollut vain yksi, josta sitten tulikin komea tasapeli Pireuksesta!
Jos suomalaiset avainpelaajat eivät saa vastuuta seurajoukkueissaan, bosnialaiset saavat, mikä näkyykin kentällä. En siis nyt ole vertaamassa Teemu Pukkia tai Alexander Ringiä Edin Džekoon tai Vedad Ibiševićiin, koska siinä ei tietenkään ole järkeä, mutta kaksikko on näissä karsinnoissa tehnyt yli puolet Bosnian maaleista – huikeita hyökkääjiä! Suomikin tarvitsisi tällaisia maalintekijöitä. Niitä ei vain valitettavasti ole tällä hetkellä.
Mä sydämestäni toivon, että tämä Bosnian joukkue pääsisi arvokisoihin!
***
lÄhdetään nyt kuitenkin perkaamaan lohko lohkolta näitä karsintoja, ja hehkutetaan varmasti vähän lisää, kunhan päästään G-lohkon kohdalle...
A-lohkossa Belgia on ollut odotetun vahva, niinkuin myös Kroatia. Sen sijaan Serbia on rämpinyt pahasti jääden jo kuuden pisteen päähän kärkikaksikosta. Täytyy kyllä tapahtua paljon, jos Serbia meinaa tuosta nousta. NÄin kovassa lohkossa ei kerta kaikkiaan ole varaa hävitä Makedonialle edes vieraissa, niinkuin Serbia eilen teki.
Ainakin alun perusteella Belgia ja Kroatia taistelevat lohkovoitosta, mutta kun ei olla karsintojen puolivälissäkään, Serbia voi tietenkin ryhtiliikkeen tehdessään nousta taisteluun vielä, mutta tämä toinen, lokakuussa pelattu ottelusessio oli Siniša Mihajlovićin valmentaman joukkueen kannalta painajaismainen – ei maalin maalia.
B-lohkossa Italia on vakuuttavasti ottanut sille kuuluvan kärkipaikan, kun lähinnä Bulgaria ja Tšekki taistelevat toisesta sijasta. Tanska on vähän jäänyt, mutta sen ohjelma on ollut aika haastava. Varmasti Tanska nousee vielä mukaan taisteluun.
Italia näyttää menevän menojaan, mutta niinkuin ennakossa kirjoitin, tulee varmasti tiukka taistelu kakkossijasta.
C-lohkossa Saksa ja Ruotsi ovat aloittaneet vahvimmin, niinkuin ennustaa saattoi. Eilen näytti pitkään siltä, että Ruotsi saisi kunnolla turpiin Berliinissä, mutta niin se vain nousi 4–4-tasuriin. Ihan oman mielenterveyteni tähden en viitsinyt kuunnella ottelua Ruotsin radiosta nousun alettua. Etenkin jos kyseessä olisi ollut merkityksellisempi ottelu, olisi jokin esine saattanut hajota 4–4-maalin myötä...
Irlanti on vielä hyvin mukana, mutta se, miten se pelaa Ruotsia vastaan, ratkaisee paljon.
Linja, että Saksa voittaa lohkon ja Ruotsi sijoittuu toiseksi pitää yhä hyvin.
D-lohkossa Hollanti on ollut odotetun vahva. Yllätys on se, että Turkki on jäänyt niin paljon kuin on. Romania ja Unkari ovat Hollannin takana 9 pisteessä, mutta Turkki on hävinnyt kummallekin ja jäänyt kuuden pisteen päähän. Etenkin kotitappio Romanialle oli kyllä kohtalokas.
E-lohkossa Sveitsillä on kolmen pisteen johto, mutta sitten Norjan, Albanian ja Islannin välillä on tiukkaa. Slovenia on sen sijaan aloittanut varsin heikosti.
Kokonaisuutena hyvin tasainen lohko kuitenkin, niinkuin ennakossakin arvelin. Lohkon yläpäässä olevat joukkueet saattavat pelata niin pahasti ristiin, etttä Slovenia voi nousta mukaan taisteluun, mikäli se saa vähän paremman vaihteen päälle.
F-lohkossa Venäjä on aloittanut varsin vakuuttavasti neljällä voitolla neljästä mahdollisesta. Pohjois-Irlanti vastasi eilen yllätyksestä, kun se Portossa venyi 1–1-tasapeliin Portugalia vastaan.
Voidaan siis ainakin alun perusteella turvallisesti lähteä siitä, että Venäjä voittaa lohkon ja Portugali sijoittuu kakkoseksi.
G-lohkossa Bosnia ja Hertsegovinan alku on ollut niin hyvä kuin saattoi odottaa, mutta toisaalta myös niin hyvä kuin sen piti olla, jotta joukkue voisi taistella jopa lohkovoitosta. Liechtenstein, Latvia ja Liettua ovat kaatuneet varsin vakuuttavasti, mutta Bosnia ei ollenkaan ole kohdannut vielä Slovakiaa, eikä se ole käynyt vaikeilla vierasmatkoilla Baltian maissa. Ei siis sovi hehkuttaa vielä liikaa, mutta erittäin, erittäin hyvin karsinnat ovat kyllä alkaneet! Etenkin vieraspiste Kreikasta saattaa osoittautua äärimmäisen tärkeäksi, jos lähdetään siitä, että Bosnia ja Kreikka ovat keulilla myös karsintojen loppupuolella.
Slovakia vaanii neljän ottelun jälkeen kärkikaksikon takana, kun taas Liettua ja Latvia ovat jääneet aika paljon. Bosnian ottelut Slovakiaa vastaan tulevat kyllä olemaan tärkeitä... Mutta on kyllä hienoa, kun on joukkue, jota voi kannustaa, joka oikeasti taistelee arvokisapaikasta!
H-lohko ontuu vähän, koska Puolan ja Englannin välinen ottelu pelataan vasta tänään, Varsovassa kun eilen satoi niin maan perkeleesti, että matsi peruttiinn. Montenegro on aloittanut varsin hyvin, etenkin kun sillä on ollut San Marino -ottelua lukuun ottamatta vaikeat vieraspelit Puolassa ja Ukrainassa. Puolaa vastaan se ylsi 2–2-tasuriin ja eilen puolestaan Ukraina kaatui komeasti 0–1. Montenegron Ukraina-voitto lämmitti minun sydäntäni erityisesti, koska olin betsannut Montenegron voittoa ihan asiallisella, yli kolmen kertoimella.
Ukraina on ollut yllättävän vaisu, vaikka se pelasikin tasan Englantia vastaan Wembleyllä, mutta silläkin tökki nyt lokakuussa, koska se jäi 0–0-tasapeliin Moldovassa ja eilen hävisi siis Montenegrolle.
I-lohkossa Espanja ja ranska käyvät tuimaa taistelua lohkovoitosta. Joukkueet kohtasivat eilen Madridissa, ja hiukan yllättäen ottelu päättyi tasan. Georgia, Valko-Venäjä ja Suomi pelaavat sitten kunniasta kahden suurten takana, ja vaikuttaa siltä, että Suomi oikein hyvin saattaa jäädä lohkossa viimeiseksi... Yhtään Georgian ja Valko-Venäjän jalkapalloa väheksymättä se olisi Suomen jalkapallon uskottavuuden kannalta hirvittävän sääli.
***
MM-karsinnoissa pelataan joitain otteluita marraskuussa, mutta seuraava iso sessio on ensi vuoden maaliskuussa. Sitä odotellessa...
Suomi on saanut kasaan yhden pisteen, mikä ei missään määrin yllätä. Olen yli kymmenen vuoden ajan seurannut sittemmin Huuhkajiksi nimetyn maajoukkueen edesottamuksia, ja olen nähnyt niin paljon huonoja tuloksia, että 1–1-tasuri Georgiaa vastaan tuntuu enemmän normaalilta kuin pettymykseltä.
Minulla on parempaa tekemistä kuin murehtiminen Suomen jalkapallomaajoukkueen heikoista esityksistä. Tietenkin olisi hienoa, jos Huuhkajat jälleen voisi taistella arvokisapaikoista, mutta jos alun alkaen lähtee siitä, että se ei voi niistä taistella, ei myöskään pety, mikäli on oikeassa, ja mikäli se voikin, saa riemuita pienistäkin asioista.
Suurin ongelma lienee se, että Suomen avainpelaajat kuluttavat penkkiä Euroopassa aivan liikaa, mikä on todella sääli ja varmasti rokottaa maajoukkkuepeleissä.
Siinä missä Suomi ei viime karsinnoissa ole taistellut arvokisapaikoista, Bosnia ja Hertsegovinan jalkapallomaajoukkue on – ja tehnyt sen hienosti! Neljän ottelun jälkeen Bosnialla on kasassa 10 pistettä ja keikkuu karsintalohkonsa kärjessä. Toki pitää muistaa, että vaikeita vieraspelejä on ollut vain yksi, josta sitten tulikin komea tasapeli Pireuksesta!
Jos suomalaiset avainpelaajat eivät saa vastuuta seurajoukkueissaan, bosnialaiset saavat, mikä näkyykin kentällä. En siis nyt ole vertaamassa Teemu Pukkia tai Alexander Ringiä Edin Džekoon tai Vedad Ibiševićiin, koska siinä ei tietenkään ole järkeä, mutta kaksikko on näissä karsinnoissa tehnyt yli puolet Bosnian maaleista – huikeita hyökkääjiä! Suomikin tarvitsisi tällaisia maalintekijöitä. Niitä ei vain valitettavasti ole tällä hetkellä.
Mä sydämestäni toivon, että tämä Bosnian joukkue pääsisi arvokisoihin!
***
lÄhdetään nyt kuitenkin perkaamaan lohko lohkolta näitä karsintoja, ja hehkutetaan varmasti vähän lisää, kunhan päästään G-lohkon kohdalle...
A-lohkossa Belgia on ollut odotetun vahva, niinkuin myös Kroatia. Sen sijaan Serbia on rämpinyt pahasti jääden jo kuuden pisteen päähän kärkikaksikosta. Täytyy kyllä tapahtua paljon, jos Serbia meinaa tuosta nousta. NÄin kovassa lohkossa ei kerta kaikkiaan ole varaa hävitä Makedonialle edes vieraissa, niinkuin Serbia eilen teki.
Ainakin alun perusteella Belgia ja Kroatia taistelevat lohkovoitosta, mutta kun ei olla karsintojen puolivälissäkään, Serbia voi tietenkin ryhtiliikkeen tehdessään nousta taisteluun vielä, mutta tämä toinen, lokakuussa pelattu ottelusessio oli Siniša Mihajlovićin valmentaman joukkueen kannalta painajaismainen – ei maalin maalia.
B-lohkossa Italia on vakuuttavasti ottanut sille kuuluvan kärkipaikan, kun lähinnä Bulgaria ja Tšekki taistelevat toisesta sijasta. Tanska on vähän jäänyt, mutta sen ohjelma on ollut aika haastava. Varmasti Tanska nousee vielä mukaan taisteluun.
Italia näyttää menevän menojaan, mutta niinkuin ennakossa kirjoitin, tulee varmasti tiukka taistelu kakkossijasta.
C-lohkossa Saksa ja Ruotsi ovat aloittaneet vahvimmin, niinkuin ennustaa saattoi. Eilen näytti pitkään siltä, että Ruotsi saisi kunnolla turpiin Berliinissä, mutta niin se vain nousi 4–4-tasuriin. Ihan oman mielenterveyteni tähden en viitsinyt kuunnella ottelua Ruotsin radiosta nousun alettua. Etenkin jos kyseessä olisi ollut merkityksellisempi ottelu, olisi jokin esine saattanut hajota 4–4-maalin myötä...
Irlanti on vielä hyvin mukana, mutta se, miten se pelaa Ruotsia vastaan, ratkaisee paljon.
Linja, että Saksa voittaa lohkon ja Ruotsi sijoittuu toiseksi pitää yhä hyvin.
D-lohkossa Hollanti on ollut odotetun vahva. Yllätys on se, että Turkki on jäänyt niin paljon kuin on. Romania ja Unkari ovat Hollannin takana 9 pisteessä, mutta Turkki on hävinnyt kummallekin ja jäänyt kuuden pisteen päähän. Etenkin kotitappio Romanialle oli kyllä kohtalokas.
E-lohkossa Sveitsillä on kolmen pisteen johto, mutta sitten Norjan, Albanian ja Islannin välillä on tiukkaa. Slovenia on sen sijaan aloittanut varsin heikosti.
Kokonaisuutena hyvin tasainen lohko kuitenkin, niinkuin ennakossakin arvelin. Lohkon yläpäässä olevat joukkueet saattavat pelata niin pahasti ristiin, etttä Slovenia voi nousta mukaan taisteluun, mikäli se saa vähän paremman vaihteen päälle.
F-lohkossa Venäjä on aloittanut varsin vakuuttavasti neljällä voitolla neljästä mahdollisesta. Pohjois-Irlanti vastasi eilen yllätyksestä, kun se Portossa venyi 1–1-tasapeliin Portugalia vastaan.
Voidaan siis ainakin alun perusteella turvallisesti lähteä siitä, että Venäjä voittaa lohkon ja Portugali sijoittuu kakkoseksi.
G-lohkossa Bosnia ja Hertsegovinan alku on ollut niin hyvä kuin saattoi odottaa, mutta toisaalta myös niin hyvä kuin sen piti olla, jotta joukkue voisi taistella jopa lohkovoitosta. Liechtenstein, Latvia ja Liettua ovat kaatuneet varsin vakuuttavasti, mutta Bosnia ei ollenkaan ole kohdannut vielä Slovakiaa, eikä se ole käynyt vaikeilla vierasmatkoilla Baltian maissa. Ei siis sovi hehkuttaa vielä liikaa, mutta erittäin, erittäin hyvin karsinnat ovat kyllä alkaneet! Etenkin vieraspiste Kreikasta saattaa osoittautua äärimmäisen tärkeäksi, jos lähdetään siitä, että Bosnia ja Kreikka ovat keulilla myös karsintojen loppupuolella.
Slovakia vaanii neljän ottelun jälkeen kärkikaksikon takana, kun taas Liettua ja Latvia ovat jääneet aika paljon. Bosnian ottelut Slovakiaa vastaan tulevat kyllä olemaan tärkeitä... Mutta on kyllä hienoa, kun on joukkue, jota voi kannustaa, joka oikeasti taistelee arvokisapaikasta!
H-lohko ontuu vähän, koska Puolan ja Englannin välinen ottelu pelataan vasta tänään, Varsovassa kun eilen satoi niin maan perkeleesti, että matsi peruttiinn. Montenegro on aloittanut varsin hyvin, etenkin kun sillä on ollut San Marino -ottelua lukuun ottamatta vaikeat vieraspelit Puolassa ja Ukrainassa. Puolaa vastaan se ylsi 2–2-tasuriin ja eilen puolestaan Ukraina kaatui komeasti 0–1. Montenegron Ukraina-voitto lämmitti minun sydäntäni erityisesti, koska olin betsannut Montenegron voittoa ihan asiallisella, yli kolmen kertoimella.
Ukraina on ollut yllättävän vaisu, vaikka se pelasikin tasan Englantia vastaan Wembleyllä, mutta silläkin tökki nyt lokakuussa, koska se jäi 0–0-tasapeliin Moldovassa ja eilen hävisi siis Montenegrolle.
I-lohkossa Espanja ja ranska käyvät tuimaa taistelua lohkovoitosta. Joukkueet kohtasivat eilen Madridissa, ja hiukan yllättäen ottelu päättyi tasan. Georgia, Valko-Venäjä ja Suomi pelaavat sitten kunniasta kahden suurten takana, ja vaikuttaa siltä, että Suomi oikein hyvin saattaa jäädä lohkossa viimeiseksi... Yhtään Georgian ja Valko-Venäjän jalkapalloa väheksymättä se olisi Suomen jalkapallon uskottavuuden kannalta hirvittävän sääli.
***
MM-karsinnoissa pelataan joitain otteluita marraskuussa, mutta seuraava iso sessio on ensi vuoden maaliskuussa. Sitä odotellessa...
16 lokakuuta 2012
Kotona syyslomaa viettämässä
Perjantaina suuntasin junalla kotiin syysloman viettoon. Matka ei ihan sujunut odotetusti, sillä Pendolino-juna 53:een tuli jokin tekninen vika, jonka takia osa junasta jäi Tampereelle. Onneksi minä olin siinä yksikössä, joka jatkoi matkaa pohjoiseen. Perille saapumisajan kannalta sillä ei ollut merkitystä, koska Tampereelle jäävät matkustajat joutuivat odottamaan jatkoyhteysjunaa siinä missä minä jouduin odottamaan Seinäjoella, mutta koska olin joka tapauksessa tilannut saattopalvelun apua Seinäjoelle, odottaminen siellä oli "turvallisempaa". Jatkoyhteysjuna Seinäjoelta Vaasaan ei siis jäänyt odottamaan, vaan jouduin odottamaan seuraavaa junaa, joka lähti yli tunnin edellisen jälkeen, joten yhteensä myöhästyin vajaat puolitoista tuntia. Se ei minua suuremmin liikuttanut; hyvin aika kului Seinäjoen rautatieasemalla ja Vaasaan lähtevässä junassa odottaessa jalkapallon parissa.
Lauantaina kävin Förbundet Finlands Svenska Synskadaden alueyhdistyksen Vasa Svenska Synskadaden 40-vuotisjuhlallisuuksissa. Yhdistyksen jäsenistä koostuva, pienimuotoinen Los Blindos -yhtye esiintyi. Ihan hyvin meni, vaikka sattuneesta syystä harjoitellaan yhdessä sangen harvoin nykyään.
Muuten on kyllä ollut aika tylsää, kun ei oikein ole ollut mitään urheiluakaan. Onneksi tänään on tuhti kattaus jalkapallon MM-karsintaotteluita!
Lauantai ja sunnuntai meni pitkälti laitellessa kannettavaa tietokonetta kuntoon siskon käytettäväksi. Hän mainitsi tarvitsevansa tietokonetta lopputyönsä takia, ja mieleen juolahti, että etenkin kun itse todennäköisesti saan pian uuden tietokoneen, en tee vanhalla Fujitsu-merkkisellä kannettavalla mitään.
Poistin suurimman osan ohjelmista ja asensin sinne siskon tarvitsemia softia. Ajoin myös levyneheytyksen ja CHKDSK:n. Onhan se Windows vähän hidas siinä, mutta varmasti sen kanssa tulee toimeen kuitenkin.
Sunnuntai-iltana oli siinä määrin tylsää, että päätin seurata Felix Baumgartnerin hyppyä avaruuden laidalta Red Bull Stratos -projektin puitteissa. YouTubessa nähtävä live-lähetys oli oikein laadukas ja mielenkiintoinen.
Ajatus siitä, että joku suorittaa benji-hypyn 100 metristä on sinänsä huikea, mutta entäs sitten, kun joku tulee vapaasti pudoten yli 30 kilometrin korkeudesta? Huikea äijä!
Eipä kai tältä erää sinänsä muuta. Syysloma menee varmasti pitkälti kotona ollessa ja urheilua seuratessa. Jalkapallon lisäksi on Major League Baseball, joka huipentuu. Minähän kirjoitin keväällä merkinnän, jossa kerroin kiinnostuneeni etenkin MLB:stä. En ole pitkää runkosarjaaa juurikaan seurannut, mutta pudotuspelejä vähän, ja nyt kun ollaan jo konferenssifinaalivaiheessa, voisi oikeasti kuunnellakin – ainakin kun otteluita tulee ilta-aikaan. Sitten, kun World Series pyörähtää käyntiin, saatan oikein hyvin nousta yöllä seuraamaan ratkaisuotteluita.
Lauantaina kävin Förbundet Finlands Svenska Synskadaden alueyhdistyksen Vasa Svenska Synskadaden 40-vuotisjuhlallisuuksissa. Yhdistyksen jäsenistä koostuva, pienimuotoinen Los Blindos -yhtye esiintyi. Ihan hyvin meni, vaikka sattuneesta syystä harjoitellaan yhdessä sangen harvoin nykyään.
Muuten on kyllä ollut aika tylsää, kun ei oikein ole ollut mitään urheiluakaan. Onneksi tänään on tuhti kattaus jalkapallon MM-karsintaotteluita!
Lauantai ja sunnuntai meni pitkälti laitellessa kannettavaa tietokonetta kuntoon siskon käytettäväksi. Hän mainitsi tarvitsevansa tietokonetta lopputyönsä takia, ja mieleen juolahti, että etenkin kun itse todennäköisesti saan pian uuden tietokoneen, en tee vanhalla Fujitsu-merkkisellä kannettavalla mitään.
Poistin suurimman osan ohjelmista ja asensin sinne siskon tarvitsemia softia. Ajoin myös levyneheytyksen ja CHKDSK:n. Onhan se Windows vähän hidas siinä, mutta varmasti sen kanssa tulee toimeen kuitenkin.
Sunnuntai-iltana oli siinä määrin tylsää, että päätin seurata Felix Baumgartnerin hyppyä avaruuden laidalta Red Bull Stratos -projektin puitteissa. YouTubessa nähtävä live-lähetys oli oikein laadukas ja mielenkiintoinen.
Ajatus siitä, että joku suorittaa benji-hypyn 100 metristä on sinänsä huikea, mutta entäs sitten, kun joku tulee vapaasti pudoten yli 30 kilometrin korkeudesta? Huikea äijä!
Eipä kai tältä erää sinänsä muuta. Syysloma menee varmasti pitkälti kotona ollessa ja urheilua seuratessa. Jalkapallon lisäksi on Major League Baseball, joka huipentuu. Minähän kirjoitin keväällä merkinnän, jossa kerroin kiinnostuneeni etenkin MLB:stä. En ole pitkää runkosarjaaa juurikaan seurannut, mutta pudotuspelejä vähän, ja nyt kun ollaan jo konferenssifinaalivaiheessa, voisi oikeasti kuunnellakin – ainakin kun otteluita tulee ilta-aikaan. Sitten, kun World Series pyörähtää käyntiin, saatan oikein hyvin nousta yöllä seuraamaan ratkaisuotteluita.
09 lokakuuta 2012
Ylihuomenna se vihdoin alkaa – koripallon Euroliiga
Koripallon Euroliiga alkaa vihdoin tällä viikolla!
Euroliiga on Euroopan kovin seurajoukkueturnaus ja vastaa siis tavallaan jalkapallon Mestarien liigaa. Sitä seurataan Suomessa suhteellisen vähän, vaikka Euroliigassa pelaakin muutama suomalainen pelaaja, ja koripallo on maajoukkueen menestyksen myötä hienossa nousussa.
Euroliigaan ei pääse samalla tavalla kuin jalkapallon Mestarien liigaan, sillä samanlaista karsintajärjestelmää ei ole. Suomalaiset seurajoukkueet pääsevät sen sijaan EuroChallengeen, joka on hierarkiassa kolmannella sijalla Euroliigan ja Eurocupin jälkeen. EuroChallengen lohkovaiheessa pelaakin kaksi suomalaista joukkuetta: Tampereen Pyrintö, joka sai suoran paikan sekä Joensuun Kataja, joka komeasti kaatoi turkkilaisen Aliaga Petkimin karsinnoissa.
En ihan tarkkaan tiedä, miten paikat määräytyvät, sillä Loimaan Bisonshan voitti korisliigan viime kaudella.
Yhtään EuroChallengea ja suomalaisia seurajoukkueita väheksymättä takaisin aiheeseen, eli Euroliigaan. Lähtökohta on, että siinä pelaavat ne kaikkein parhaat eurooppalaiset seurajoukkueet. Joukkueiden maajakaoma vaihtelee aina vähän – oletettavasti menestyksen perusteella, ihan niinkuin jalkapallossakin. Varmasti asiaan on myös muita vaikuttajia, kuten Euroliigassa käytettävä lisenssijärjestelmä, johon en kuitenkaan koommin ole perehtynyt.
Tämän vuoden Euroliigan lohkovaiheessa nähdään joukkueita eri maista seuraavasti:
4 joukkuetta: Espanjasta
3 joukkuetta: Italiasta ja Turkista
2 joukkuetta: Saksasta, Kreikasta, Liettuasta ja Venäjältä
1 joukkue: Kroatiasta, Ranskasta, Israelista, Puolasta, Serbiasta ja Sloveniasta
Lohkovaiheessa pelaa siis 24 joukkuetta, joista 23 oli tiedossa jo ennen pari viikkoa sitten käytyä, kahdeksan joukkueen karsintaturnausta, jonka voittaja ainoastaan sai paikan Euroliigan lohkovaiheeseen. Italialainen Mapooro Cantu voitti turnauksen.
Kussakin lohkossa pelaa kuusi joukkuetta, joista neljä jatkaa pudotuspeleihin. lohkovaiheessa kaikki joukkueet pelaavat kahdesti kaikkia lohkon muita joukkueita vastaan, kerran kotonaan ja kerran vieraissa. Yhteensä otteluita tulee siis joukkuetta kohti lohkovaiheessa kymmenen.
Pudotuspeleissä pelaa siis 16 joukkuetta. Ne jaetaan neljään neljän joukkueen lohkoon, joissa pelataan taas kahdesti lohkon muita joukkueita vastaan, jolloin tässä top 16 -vaiheessa otteluita joukkuetta kohti tulee kuusi. Kustakin lohkosta kaksi parasta etenee sitten puolivälieriin, jotka pelataan "normaalisti" joukkue joukkuetta vastaan paras viidestä ottelusta -systeemillä. Välierät, pronssiottelu ja finaali pelataan yksittäisinä otteluina Final Four -turnauksessa, joka pelataan ensi vuoden keväänä Lontoon O2-areenassa. Ainakaan mikään joukkue ei saa kotietua...
***
En ole seurannut eurooppalaista seurajoukkuekoripalloa niin paljon, että osaisin analysoida Euroliigan lohkoja läheskään tyhjentävästi, mutta olen varmasti toisaalta seurannut enemmän kuin keskivertosuomalainen... Yritän ainakin miettiä voimasuhteita ja tuoda esiin joitakin näkökantoja; tulokset puhukoot sitten omasta puolestaan.
Kyllä vaikeaan lohkoon joutuivat suomalaisjoukkueet BK Himki ja Union Olimpija Ljubljana. Himkissä pelaa Suomen kirkkaimpana koripallotähtenä pidettävä Petteri Koponen. Slovenian ylpeyden, KK Union Olimpijan, kokoonpanossa ovat puolestaan Sasu Salin, Teemu Rannikko sekä nuori Emir Sulejmanović.
Etukäteen kovimmat joukkueet tässä lohkossa ovat istanbulilainen Fenerbahçe Ülker, Real Madrid ja ateenalainen Panathinaikos, joka sijoittui viime vuonna neljänneksi. BK himki ja Mapooro Cantutaistellevat neljännestä jatkopaikasta KK Union Olimpija Ljubljanan jäädessä statistiksi. Viime vuoden lohkovaiheessa Ljubljanan voittosuhde oli surulliset 1–9. BK Himki voitti Eurocupin ja pääsi siksi mukaan kilpailuun.
Ai että muuten tuntuu oudolta puhua Mapooro Cantusta, kun on niin tottunut siihen, että joukkueen nimi on Bennet Cantu, mutta sponsori – ja sitä myöten nimi – on vaihtunut. Toinen vaihtoehto olisi Pallacanestro Cantu, mutta nyt älköön jäätäkö pohtimaan yhden italialaisjoukkueen nimeä liian pitkäksi aikaa...
Jatkoon A-lohkosta Real Madrid, Panathinaikos, Fenerbahçe Ülker ja suomalaismyönteisesti tietenkin BK Himki.
Ensituntumaltaan aika heikko lohko, jonka suurimmat voittajasuosikit lienevät Maccabi Tel Aviv ja Montepaschi Siena, jotka kumpikin ylsivät kahdeksan parhaan joukkoon viime vuonna. Unicaja Málaga ottanee kolmannen pudotuspelipaikan, mutta neljännestä on vaikea mennä sanomaan. Saksalainen joukkue Euroliigan pudotuspelivaiheessa kuulostaa jotenkin vähän erikoiselta, puolalainen Asseco Prokom on jäänyt kahtena edellisenä vuonna lohkovaiheeseen – olkoonkin, että se pääsi puolivälieriin kaudella 2009–10 – ja Élan Chalon on minulle täysin tuntematon, mutta Ranskan viime kauden mestari on varmasti hyvä joukkue.
Heitetään jatkoon Maccabi Tel Aviv, Montepaschi Siena, Unicaja Málaga sekä Élan Chalon.
Mitä tästä sitten sanoisi? Hallitseva Euroliigan mestarina Olympiacos lähtenee suurimpana voittajasuosikkina. Muista joukkueista ei ole kovinkaan selkeää kuvaa, mutta KK Cedevita lienee niistä heikoin.
Viime vuonna niin Anadolu Efes, Žalgiris Kaunas kuin Emporio Armani Milano pääsivät 16 parhaan joukkoon, mutta kaikkien tie tyssäsi siinä vaiheessa. Caja Laboral ei puolestaan selvinnyt lohkostaan jatkoon.
Tiedän kovin vähän joukkueiden pelaajista, mutta herää kysymys, miten Caja Laboral on reagoinut siihen, että bosnialainen Mirza Teletović, joka eittämättä oli yksi joukkueen parhaista pelaajista, lähti NBA:han täksi kaudeksi.
Koska parempaa tietoa ei ole, lähdetään viime vuoden taulukkoon pohjautuvien tilastojen mukaisesti veikkaamaan, että jatkoon C-lohkosta raivaavat tiensä Olympiacos Pireus, istanbulilainen Anadolu Efes, Žalgiris Kaunas sekä Emporio Armani Milano.
Tässä lohkossa on kaksi suosikkia yli muiden: FC Barcelona Regal ja TsSKA Moskova.
Siinä missä FC Barcelona pyörittää ehkä maailman parhaan jalkapallojoukkueen toimintaa, on organisaatiossa myös yksi Euroopan parhaista koripallojoukkueista, joka sijoittui kolmanneksi viime vuoden Euroliigassa. TsSKA Moskova puolestaan sijoittui viime vuonna toiseksi, ja on varmasti yksi tämän kauden suurimmista suosikeista, vaikka viime kauden koko Euroliigan arvokkaimmaksi pelaajaksi valittu Andrei Kirilenko lähtikin takaisin NBA:han, jonka työsulun takia hän vuosi sitten tuli Eurooppaan.
Partizan Belgrad ja saksalainen Brose Baskets Bamberg jäivät kumpikin viime vuonna lohkovaiheeseen, kun taas Lietuvos Rytas ja Beşiktaş eivät osallistuneet. Lietuvos Rytas oli kuitenkin hyvin lähellä Euroliigaa viime vuonna ja sijoittui Eurocupissa kolmanneksi, kun taas Beşiktaş voitti Eurochallengen ja Turkin mestaruuden.
Ota siis nyt näistä selvää... Jääköön täsmällinen veikkaus tämän lohkon osalta tekemättä.
***
Olipas taas opettavaista kirjoittaa aiheesta, joka itselleni kuitenkin ei ole niin tuttu. Toki seurasin Euroliigaa mielenkiinnolla viime kaudella, mutta en ollenkaan sitä ennen, kun taas olen seurannut jalkapallon Mestarien liigaa ja jalkapallon kovimpia liigoja lähes 10 vuotta, joten niistä on pikkasen helpompi rakentaa mielipiteitä.
Mutta seuraamalla osaamista ja tietoa syntyy, ja ehkä pystyn kirjoittamaan vähän paremmin Euroliigasta ensi kaudella... Varmaa on, että etenkin tulosten tasolla tulen seuraamaan tiiviisti Euroopan kovinta koripallosarjaa!
Euroliiga on Euroopan kovin seurajoukkueturnaus ja vastaa siis tavallaan jalkapallon Mestarien liigaa. Sitä seurataan Suomessa suhteellisen vähän, vaikka Euroliigassa pelaakin muutama suomalainen pelaaja, ja koripallo on maajoukkueen menestyksen myötä hienossa nousussa.
Euroliigaan ei pääse samalla tavalla kuin jalkapallon Mestarien liigaan, sillä samanlaista karsintajärjestelmää ei ole. Suomalaiset seurajoukkueet pääsevät sen sijaan EuroChallengeen, joka on hierarkiassa kolmannella sijalla Euroliigan ja Eurocupin jälkeen. EuroChallengen lohkovaiheessa pelaakin kaksi suomalaista joukkuetta: Tampereen Pyrintö, joka sai suoran paikan sekä Joensuun Kataja, joka komeasti kaatoi turkkilaisen Aliaga Petkimin karsinnoissa.
En ihan tarkkaan tiedä, miten paikat määräytyvät, sillä Loimaan Bisonshan voitti korisliigan viime kaudella.
Yhtään EuroChallengea ja suomalaisia seurajoukkueita väheksymättä takaisin aiheeseen, eli Euroliigaan. Lähtökohta on, että siinä pelaavat ne kaikkein parhaat eurooppalaiset seurajoukkueet. Joukkueiden maajakaoma vaihtelee aina vähän – oletettavasti menestyksen perusteella, ihan niinkuin jalkapallossakin. Varmasti asiaan on myös muita vaikuttajia, kuten Euroliigassa käytettävä lisenssijärjestelmä, johon en kuitenkaan koommin ole perehtynyt.
Tämän vuoden Euroliigan lohkovaiheessa nähdään joukkueita eri maista seuraavasti:
4 joukkuetta: Espanjasta
3 joukkuetta: Italiasta ja Turkista
2 joukkuetta: Saksasta, Kreikasta, Liettuasta ja Venäjältä
1 joukkue: Kroatiasta, Ranskasta, Israelista, Puolasta, Serbiasta ja Sloveniasta
Lohkovaiheessa pelaa siis 24 joukkuetta, joista 23 oli tiedossa jo ennen pari viikkoa sitten käytyä, kahdeksan joukkueen karsintaturnausta, jonka voittaja ainoastaan sai paikan Euroliigan lohkovaiheeseen. Italialainen Mapooro Cantu voitti turnauksen.
Kussakin lohkossa pelaa kuusi joukkuetta, joista neljä jatkaa pudotuspeleihin. lohkovaiheessa kaikki joukkueet pelaavat kahdesti kaikkia lohkon muita joukkueita vastaan, kerran kotonaan ja kerran vieraissa. Yhteensä otteluita tulee siis joukkuetta kohti lohkovaiheessa kymmenen.
Pudotuspeleissä pelaa siis 16 joukkuetta. Ne jaetaan neljään neljän joukkueen lohkoon, joissa pelataan taas kahdesti lohkon muita joukkueita vastaan, jolloin tässä top 16 -vaiheessa otteluita joukkuetta kohti tulee kuusi. Kustakin lohkosta kaksi parasta etenee sitten puolivälieriin, jotka pelataan "normaalisti" joukkue joukkuetta vastaan paras viidestä ottelusta -systeemillä. Välierät, pronssiottelu ja finaali pelataan yksittäisinä otteluina Final Four -turnauksessa, joka pelataan ensi vuoden keväänä Lontoon O2-areenassa. Ainakaan mikään joukkue ei saa kotietua...
***
En ole seurannut eurooppalaista seurajoukkuekoripalloa niin paljon, että osaisin analysoida Euroliigan lohkoja läheskään tyhjentävästi, mutta olen varmasti toisaalta seurannut enemmän kuin keskivertosuomalainen... Yritän ainakin miettiä voimasuhteita ja tuoda esiin joitakin näkökantoja; tulokset puhukoot sitten omasta puolestaan.
Lohko A
Panathinaikos, Real Madrid, BK Himki, Fenerbahçe Ülker, Union Olimpija Ljubljana, Mapooro CantuKyllä vaikeaan lohkoon joutuivat suomalaisjoukkueet BK Himki ja Union Olimpija Ljubljana. Himkissä pelaa Suomen kirkkaimpana koripallotähtenä pidettävä Petteri Koponen. Slovenian ylpeyden, KK Union Olimpijan, kokoonpanossa ovat puolestaan Sasu Salin, Teemu Rannikko sekä nuori Emir Sulejmanović.
Etukäteen kovimmat joukkueet tässä lohkossa ovat istanbulilainen Fenerbahçe Ülker, Real Madrid ja ateenalainen Panathinaikos, joka sijoittui viime vuonna neljänneksi. BK himki ja Mapooro Cantutaistellevat neljännestä jatkopaikasta KK Union Olimpija Ljubljanan jäädessä statistiksi. Viime vuoden lohkovaiheessa Ljubljanan voittosuhde oli surulliset 1–9. BK Himki voitti Eurocupin ja pääsi siksi mukaan kilpailuun.
Ai että muuten tuntuu oudolta puhua Mapooro Cantusta, kun on niin tottunut siihen, että joukkueen nimi on Bennet Cantu, mutta sponsori – ja sitä myöten nimi – on vaihtunut. Toinen vaihtoehto olisi Pallacanestro Cantu, mutta nyt älköön jäätäkö pohtimaan yhden italialaisjoukkueen nimeä liian pitkäksi aikaa...
Jatkoon A-lohkosta Real Madrid, Panathinaikos, Fenerbahçe Ülker ja suomalaismyönteisesti tietenkin BK Himki.
Lohko B
Maccabi Electra Tel Aviv, Montepaschi Siena, Alba Berlin, Unicaja Málaga, Asseco Prokom Gdynia, Élan ChalonEnsituntumaltaan aika heikko lohko, jonka suurimmat voittajasuosikit lienevät Maccabi Tel Aviv ja Montepaschi Siena, jotka kumpikin ylsivät kahdeksan parhaan joukkoon viime vuonna. Unicaja Málaga ottanee kolmannen pudotuspelipaikan, mutta neljännestä on vaikea mennä sanomaan. Saksalainen joukkue Euroliigan pudotuspelivaiheessa kuulostaa jotenkin vähän erikoiselta, puolalainen Asseco Prokom on jäänyt kahtena edellisenä vuonna lohkovaiheeseen – olkoonkin, että se pääsi puolivälieriin kaudella 2009–10 – ja Élan Chalon on minulle täysin tuntematon, mutta Ranskan viime kauden mestari on varmasti hyvä joukkue.
Heitetään jatkoon Maccabi Tel Aviv, Montepaschi Siena, Unicaja Málaga sekä Élan Chalon.
Lohko C
Olympiacos Pireus, Caja Laboral, Anadolu Efes, Žalgiris Kaunas, Emporio Armani Milano, KK Cedevita ZagrebMitä tästä sitten sanoisi? Hallitseva Euroliigan mestarina Olympiacos lähtenee suurimpana voittajasuosikkina. Muista joukkueista ei ole kovinkaan selkeää kuvaa, mutta KK Cedevita lienee niistä heikoin.
Viime vuonna niin Anadolu Efes, Žalgiris Kaunas kuin Emporio Armani Milano pääsivät 16 parhaan joukkoon, mutta kaikkien tie tyssäsi siinä vaiheessa. Caja Laboral ei puolestaan selvinnyt lohkostaan jatkoon.
Tiedän kovin vähän joukkueiden pelaajista, mutta herää kysymys, miten Caja Laboral on reagoinut siihen, että bosnialainen Mirza Teletović, joka eittämättä oli yksi joukkueen parhaista pelaajista, lähti NBA:han täksi kaudeksi.
Koska parempaa tietoa ei ole, lähdetään viime vuoden taulukkoon pohjautuvien tilastojen mukaisesti veikkaamaan, että jatkoon C-lohkosta raivaavat tiensä Olympiacos Pireus, istanbulilainen Anadolu Efes, Žalgiris Kaunas sekä Emporio Armani Milano.
Lohko D
FC Barcelona Regal, TsSKA Moskova, Partizan mt:s Belgrad, Lietuvos Rytas, Brose Baskets Bamberg, BeşiktaşTässä lohkossa on kaksi suosikkia yli muiden: FC Barcelona Regal ja TsSKA Moskova.
Siinä missä FC Barcelona pyörittää ehkä maailman parhaan jalkapallojoukkueen toimintaa, on organisaatiossa myös yksi Euroopan parhaista koripallojoukkueista, joka sijoittui kolmanneksi viime vuoden Euroliigassa. TsSKA Moskova puolestaan sijoittui viime vuonna toiseksi, ja on varmasti yksi tämän kauden suurimmista suosikeista, vaikka viime kauden koko Euroliigan arvokkaimmaksi pelaajaksi valittu Andrei Kirilenko lähtikin takaisin NBA:han, jonka työsulun takia hän vuosi sitten tuli Eurooppaan.
Partizan Belgrad ja saksalainen Brose Baskets Bamberg jäivät kumpikin viime vuonna lohkovaiheeseen, kun taas Lietuvos Rytas ja Beşiktaş eivät osallistuneet. Lietuvos Rytas oli kuitenkin hyvin lähellä Euroliigaa viime vuonna ja sijoittui Eurocupissa kolmanneksi, kun taas Beşiktaş voitti Eurochallengen ja Turkin mestaruuden.
Ota siis nyt näistä selvää... Jääköön täsmällinen veikkaus tämän lohkon osalta tekemättä.
***
Olipas taas opettavaista kirjoittaa aiheesta, joka itselleni kuitenkin ei ole niin tuttu. Toki seurasin Euroliigaa mielenkiinnolla viime kaudella, mutta en ollenkaan sitä ennen, kun taas olen seurannut jalkapallon Mestarien liigaa ja jalkapallon kovimpia liigoja lähes 10 vuotta, joten niistä on pikkasen helpompi rakentaa mielipiteitä.
Mutta seuraamalla osaamista ja tietoa syntyy, ja ehkä pystyn kirjoittamaan vähän paremmin Euroliigasta ensi kaudella... Varmaa on, että etenkin tulosten tasolla tulen seuraamaan tiiviisti Euroopan kovinta koripallosarjaa!
03 lokakuuta 2012
Heräteostos ja käynti Jätkäsaaressa – kyllä tämä kaupunkielämä on ihanaa!
Tänään ylitin tavallaan itseni. En tehnyt asiaaa niin helposti kuin olisin voinut, vaan tein sen nopeasti ja tehokkaasti siinä hienosti onnistuen! Ihana kaupunkielämä mahdollisti nopeuden ja tehokkuuden.
***
Olin tänään iltapäivällä kirjautumassa Kelan verkkoasiointipalveluun, kun mieleeni juolahti, että minullahan on heinäkuun lopussa hankittu henkilökortti, jota voisin käyttää tällaisissa tunnistautumistilanteissa. Aloin selvittää asiaa tarkemmin, ja kävi ilmi, että tarvitsen kortinlukijan. Miksi en voisi hankkia sellaista? Ei se varmasti mikään valtava investaatio ole. Selvitykset jatkuivat, ja totesin, että Verkkokauppa.comista löytyvä 25 euroa maksava SCR3310 -henkilökortin lukija ajaisi tämän asian.
Siinä samalla muistin, että minähän olen pääkaupunkiseudulla enkä keskellä ei mitään Mustasaaren maaseudulla ja valitsin toimitustavaksi noudon Jätkäsaaren myymälästä. Maksoin tuotteen ja vain minuutti sen jälkeen sähköpostiin ja matkapuhelimeen tuli ilmoitus, että tuote on haettavissa.
Oli rauhallinen keskiviikkoiltapäivä, jolloin mitään erikoista ei tapahtunut. Niinpä tilasin saman tien taksin ja pyysin kuljettajaa ajamaan Tyynenmerenkadulle. Tämä liittyi puolestaan tavallaan siihen änkytyksen kuntoutukseen. Tarkoituksella en etukäteen selvittänyt Jätkäsaaren megamyymälän osoitetta, vaan päätin, että nyt minä teen tämän, oli se osoite sitten mikä tahansa!
Osoitteen sanominen meni ihan hyvin ja päästiin perille. Kuvittelin, että antaisin tekstiviestitse saadun tilausnumeron, minkä jälkeen saisin tuotteen heti käsiini, mutta eipäs ollutkaan niin yksinkertaista.
annoin tilausnumeron, mutta sen jälkeen sain käteeni hakulaitteen, joka alkaisi piipata ja väristä tuotteen ollessa noudettavissa kassalta. Kaiken lisäksi en ollut osannut ottaa huomioon, että tarvitsisin tuotteen saadakseni henkilöllisyystodistuksen. Taksikuski joutui juoksemaan autolle, joka oli aika kaukana, hakemaan repun, jonka unohdin sinne kyllä vahingossa.
Verkkokauppa.comin kassaneiti, tai mitä nyt sanoisi, vei minut istumaan kahvilan tuolille.
Vaikka kuski oli vanhemmanpuoleinen, erittäin kohtelias, korrekti ja kaikin puolin rehellisen oloinen mies, en kiistä, että kun istuin siinä yksin tuolilla hakulaitteen kanssa, kävi mielessä ajatus, että kuski voisi ajaa tiehensä hallussaan minun lompakkoni ja tietenkin myös pankkikorttini. Olinhan mä sitäpaitsi hetkeä aikaisemmin näppäillyt Visa Electronin tununsluvunkin. Edellä mainittujen seikkojen ansiosta en kyllä sitä missään määrin vakavasti pelännyt, mutta ajatus kävi kuitenkin mielessä tosiaan.
Kuljettajan palattua pahoittelin tietenkin pitkähköä odotusta ja sanoin, että "tämähän ei kuulu sinun tehtäviin". Hän kuitenkin ihan oikein kuittasi tämän sanomalla, että kyllä kuuluu, kun mittari pyörii autossa... :)
Myymälässä oli kyltti, jonka mukaan keskimääräinen odotusaika, ennen kuin noudettava tuote saadaan varastosta, on 15 minuuttia, ja tuo piti kutinsa minun kohdallani aika hyvin. Kun hakulaite puhelimen lailla alkoi soida ja väristä, käytiin hakemassa pieni paketti ja suunnattiin sitten takaisin Arlaan, yhdessä naureskellen, että olipa opettavainen reissu. Odotusta oli kaikkinensa tullut noin 40 minuuttia.
Pakko myöntää, että kun tulin takaisin, oli eräänlainen voittajafiilis. Nyt en ollutkaan ylittänyt rimaa kaikkein matalimmalta. Matalin ylitys olisi ollut se, että olisin tilannut kortinlukijan kotiin ja ottanut sen syyslomalla. Silloin minun ei olisi tarvinnut tehdä mitään vaikeaa, vaan olisin saanut paketin käteen kotiin saavuttuani perjantaina 12. lokakuuta.
Mutta nyt otin tietoisen riskin, kun kävin itse noutamassa sen. Tiesin, että joutuisin sanomaan aika vaikean osoitteen ja tiesin, että joutuisin luettelemaan tilausnumeron kassalla, mutta otin sen riskin ja selvisin hyvin. Tunsin itseni itsenäiseksi ja myös että olin onnistunut!
Mitä itse kortinlukijaan tulee, kytkin sen koneeseen ja latasin väestörekisterikeskuksen suositteleman mPollux DigiSign Client -ohjelman. Ohjelma oli kaikkea muuta kuin saavutettava, mutta ruudunlukuohjelman erikoistoiminnoilla kikkailemalla se kuitenkin toimi, ja riemu oli ylimmillään, kun sain Fineid.fi:n varmenteentestaussivun auki.
***
Minä teen harvoin impulssiostoksia tuolla tavalla, vaan mietin yleensä aika paljon. Toki siihen yksi syy on se, että postin ollessa toimitustapana joudun joka tapauksessa odottamaan tuotetta vähintään pari päivää.
Olikin välillä aika epätodellinen olo, kun kävin hakemassa tuotteen heti tilattuani sen, mutta kyllä tosiaan kannatti! Saatan varmasti tehdä näin jatkossakin, joskin odotusta tulee jonkin verran, minkä takia ainakaan tosiaan Verkkokauppa.comin Jätkäsaaren myymälä ei ole kaikkein otollisin, mikäli on taksikuskin avun varassa.
Tällainen onnellinen tarina tällä kertaa. Mä tein sen ja olen siitä iloinen!
***
Olin tänään iltapäivällä kirjautumassa Kelan verkkoasiointipalveluun, kun mieleeni juolahti, että minullahan on heinäkuun lopussa hankittu henkilökortti, jota voisin käyttää tällaisissa tunnistautumistilanteissa. Aloin selvittää asiaa tarkemmin, ja kävi ilmi, että tarvitsen kortinlukijan. Miksi en voisi hankkia sellaista? Ei se varmasti mikään valtava investaatio ole. Selvitykset jatkuivat, ja totesin, että Verkkokauppa.comista löytyvä 25 euroa maksava SCR3310 -henkilökortin lukija ajaisi tämän asian.
Siinä samalla muistin, että minähän olen pääkaupunkiseudulla enkä keskellä ei mitään Mustasaaren maaseudulla ja valitsin toimitustavaksi noudon Jätkäsaaren myymälästä. Maksoin tuotteen ja vain minuutti sen jälkeen sähköpostiin ja matkapuhelimeen tuli ilmoitus, että tuote on haettavissa.
Oli rauhallinen keskiviikkoiltapäivä, jolloin mitään erikoista ei tapahtunut. Niinpä tilasin saman tien taksin ja pyysin kuljettajaa ajamaan Tyynenmerenkadulle. Tämä liittyi puolestaan tavallaan siihen änkytyksen kuntoutukseen. Tarkoituksella en etukäteen selvittänyt Jätkäsaaren megamyymälän osoitetta, vaan päätin, että nyt minä teen tämän, oli se osoite sitten mikä tahansa!
Osoitteen sanominen meni ihan hyvin ja päästiin perille. Kuvittelin, että antaisin tekstiviestitse saadun tilausnumeron, minkä jälkeen saisin tuotteen heti käsiini, mutta eipäs ollutkaan niin yksinkertaista.
annoin tilausnumeron, mutta sen jälkeen sain käteeni hakulaitteen, joka alkaisi piipata ja väristä tuotteen ollessa noudettavissa kassalta. Kaiken lisäksi en ollut osannut ottaa huomioon, että tarvitsisin tuotteen saadakseni henkilöllisyystodistuksen. Taksikuski joutui juoksemaan autolle, joka oli aika kaukana, hakemaan repun, jonka unohdin sinne kyllä vahingossa.
Verkkokauppa.comin kassaneiti, tai mitä nyt sanoisi, vei minut istumaan kahvilan tuolille.
Vaikka kuski oli vanhemmanpuoleinen, erittäin kohtelias, korrekti ja kaikin puolin rehellisen oloinen mies, en kiistä, että kun istuin siinä yksin tuolilla hakulaitteen kanssa, kävi mielessä ajatus, että kuski voisi ajaa tiehensä hallussaan minun lompakkoni ja tietenkin myös pankkikorttini. Olinhan mä sitäpaitsi hetkeä aikaisemmin näppäillyt Visa Electronin tununsluvunkin. Edellä mainittujen seikkojen ansiosta en kyllä sitä missään määrin vakavasti pelännyt, mutta ajatus kävi kuitenkin mielessä tosiaan.
Kuljettajan palattua pahoittelin tietenkin pitkähköä odotusta ja sanoin, että "tämähän ei kuulu sinun tehtäviin". Hän kuitenkin ihan oikein kuittasi tämän sanomalla, että kyllä kuuluu, kun mittari pyörii autossa... :)
Myymälässä oli kyltti, jonka mukaan keskimääräinen odotusaika, ennen kuin noudettava tuote saadaan varastosta, on 15 minuuttia, ja tuo piti kutinsa minun kohdallani aika hyvin. Kun hakulaite puhelimen lailla alkoi soida ja väristä, käytiin hakemassa pieni paketti ja suunnattiin sitten takaisin Arlaan, yhdessä naureskellen, että olipa opettavainen reissu. Odotusta oli kaikkinensa tullut noin 40 minuuttia.
Pakko myöntää, että kun tulin takaisin, oli eräänlainen voittajafiilis. Nyt en ollutkaan ylittänyt rimaa kaikkein matalimmalta. Matalin ylitys olisi ollut se, että olisin tilannut kortinlukijan kotiin ja ottanut sen syyslomalla. Silloin minun ei olisi tarvinnut tehdä mitään vaikeaa, vaan olisin saanut paketin käteen kotiin saavuttuani perjantaina 12. lokakuuta.
Mutta nyt otin tietoisen riskin, kun kävin itse noutamassa sen. Tiesin, että joutuisin sanomaan aika vaikean osoitteen ja tiesin, että joutuisin luettelemaan tilausnumeron kassalla, mutta otin sen riskin ja selvisin hyvin. Tunsin itseni itsenäiseksi ja myös että olin onnistunut!
Mitä itse kortinlukijaan tulee, kytkin sen koneeseen ja latasin väestörekisterikeskuksen suositteleman mPollux DigiSign Client -ohjelman. Ohjelma oli kaikkea muuta kuin saavutettava, mutta ruudunlukuohjelman erikoistoiminnoilla kikkailemalla se kuitenkin toimi, ja riemu oli ylimmillään, kun sain Fineid.fi:n varmenteentestaussivun auki.
***
Minä teen harvoin impulssiostoksia tuolla tavalla, vaan mietin yleensä aika paljon. Toki siihen yksi syy on se, että postin ollessa toimitustapana joudun joka tapauksessa odottamaan tuotetta vähintään pari päivää.
Olikin välillä aika epätodellinen olo, kun kävin hakemassa tuotteen heti tilattuani sen, mutta kyllä tosiaan kannatti! Saatan varmasti tehdä näin jatkossakin, joskin odotusta tulee jonkin verran, minkä takia ainakaan tosiaan Verkkokauppa.comin Jätkäsaaren myymälä ei ole kaikkein otollisin, mikäli on taksikuskin avun varassa.
Tällainen onnellinen tarina tällä kertaa. Mä tein sen ja olen siitä iloinen!
02 lokakuuta 2012
Rentouttava viikonloppu Söderuddenissa – ja muutakin
KÄvin viime viikonloppuna kotikunnassani Mustasaaressa. En kuitenkaan käynyt kotona, vaan Söderuddenissa, jossa oli Förbundet Finlands Svenska Synskadaden järjestämä nuorisoviikonloppu. Ainoa varsinainen leiripäivä oli lauantai, jolloin ohjelmaan kuului muun muassa kinkkukiusauksen valmistaminen, korujen teko, boccian pelaaminen, ryhmäkeskusteluja mm. itseluottamukseen ja itsetuntoon liittyvistä asioista sekä yhteislaulua. Illalla pääsi saunaan, minkä jälkeen katsottiin kuvailutulkattu elokuva. Viikonlopun aikana syötiin usein ja paljon.
Kokonaisuutena oli oikein antoisa tapahtuma, jonka aikana ainakin sai ajatukset vähän muualle, mikä ei todellakaan ollut haitaksi – päin vastoin!
***
Mitäs muuta sitten?
Opinnäyte edistyy ihan hyvin. Toki vähän tuntuu siltä, että ei oikein saa mitään aikaan, kun puolentoista tunnin aikana saa joskus kirjoitettua vain muutaman lauseen, mutta monesta pienestä purosta sytyy iso joki, tai siis tässä tapauksessa monesta pienestä lauseesta syntyy iso opinnäyte.
Opinnäytteeni aiheena on siis Twitter, joka alusta saakka on tuntunut ihan hyvältä aiheelta, josta ihan hyvin olen keksinyt erilaisia näkökulmia.
Pidän suullisen esityksen 14. marraskuuta, ja noin viikkoa sitä ennen kirjallisen osuuden on oltava valmis. Se suullinen esitys kyllä vähän pelottaa, mutta ei sitä sovi varsinkaan vielä murehtia. Kunhan olen valmistautunut hyvin, suoriudun varmasti jotenkuten...
Urheilussa tapahtuu toki koko ajan, mitä nyt mitään kovin erikoista viime aikoina ei ole ollut. Jalkapallon Mestarien liigan lohkovaiheen ensimmäinen kierros tarjosi hienoja yllätyksiä, kun lohkojensa heittopusseiksi arvioidut CFR Cluj ja Bate Borisov voittivat omat ottelunsa. Aivan kohta alkaa toinen kierros, joka on ensimmäistä mukavampi siinä mielessä, että nyt venäläisjoukkueet pelaavat ottelunsa kotonaan, mikä tarkoittaa, että sekä tänäään että huomenna on yksi yksinäinen ottelu klo 19. Tänään Spartak Moskova kohtaa Celticin ja huomenna Zenit Pietari saa vastaansa Milanin.
Ja sunnuntaina on aina yhtä huikea el Clásico. Silloin Real Madridin olisi kyllä syytä voittaa...
Mitä vedonlyöntiin tulee, on se sitä tuttua vuoristorataa. Kirjoittaessani sen Betfair-merkinnän olin noin 20 euroa plussalla siihen nähden, mikä saldo oli saadessani tilin käyttöön elokuussa. Olen käynyt lähellä nollatulosta ja olen tainnut hetkellisesti joskus vajota sen allekin, mutta nyt leijun jälleen korkealla, noin 17 euroa plussan puolella :). Laji ylitse muiden on ollut koripallo. Kaikki muut lajit ovat nyt aika lähellä nollatulosta, ja esim. jalkapallo on käynyt reippaasti miinuksellakin notkahdusten aikana, mutta koripallo on jostakin syystä noin 20 euroa plussalla laskettaessa yhteen kaikkien koripallovetojeni tulokset. En oikein ymmärrä mistä se johtuu. Tietysti olen kiinnostunut koripallosta ja seuraan sitä tiiviisti, mutta silti.
Kohta alkaakin Euroliigan lohkovaihe. Ai että!
Eipä kai tässä ihmeempiä. Opinnot rullaavat hyvin. On lukio-opintojen antamien hyväksilukujen ansiosta aika lyhyet päivät, ja niin jatkuu myös ensi viikolla alkavassa uudessa jaksossa, kun tiistai on minulla täysin opetukseton. Tässä jaksossa on ollut kaksi 8.00–9.30-päivää. Toki ne ovat ihan mukavia, mutta kyllä päivä käy vähän pitkäksi, jos tulee tänne asuntolaan koulupäivän jälkeen jo puoli kymmeneltä. Silloin on parempi, että on täysin tyhjä päivä, jolloin voi nukkua niin halutessaan vaikka kymmeneen.
Kokonaisuutena oli oikein antoisa tapahtuma, jonka aikana ainakin sai ajatukset vähän muualle, mikä ei todellakaan ollut haitaksi – päin vastoin!
***
Mitäs muuta sitten?
Opinnäyte edistyy ihan hyvin. Toki vähän tuntuu siltä, että ei oikein saa mitään aikaan, kun puolentoista tunnin aikana saa joskus kirjoitettua vain muutaman lauseen, mutta monesta pienestä purosta sytyy iso joki, tai siis tässä tapauksessa monesta pienestä lauseesta syntyy iso opinnäyte.
Opinnäytteeni aiheena on siis Twitter, joka alusta saakka on tuntunut ihan hyvältä aiheelta, josta ihan hyvin olen keksinyt erilaisia näkökulmia.
Pidän suullisen esityksen 14. marraskuuta, ja noin viikkoa sitä ennen kirjallisen osuuden on oltava valmis. Se suullinen esitys kyllä vähän pelottaa, mutta ei sitä sovi varsinkaan vielä murehtia. Kunhan olen valmistautunut hyvin, suoriudun varmasti jotenkuten...
Urheilussa tapahtuu toki koko ajan, mitä nyt mitään kovin erikoista viime aikoina ei ole ollut. Jalkapallon Mestarien liigan lohkovaiheen ensimmäinen kierros tarjosi hienoja yllätyksiä, kun lohkojensa heittopusseiksi arvioidut CFR Cluj ja Bate Borisov voittivat omat ottelunsa. Aivan kohta alkaa toinen kierros, joka on ensimmäistä mukavampi siinä mielessä, että nyt venäläisjoukkueet pelaavat ottelunsa kotonaan, mikä tarkoittaa, että sekä tänäään että huomenna on yksi yksinäinen ottelu klo 19. Tänään Spartak Moskova kohtaa Celticin ja huomenna Zenit Pietari saa vastaansa Milanin.
Ja sunnuntaina on aina yhtä huikea el Clásico. Silloin Real Madridin olisi kyllä syytä voittaa...
Mitä vedonlyöntiin tulee, on se sitä tuttua vuoristorataa. Kirjoittaessani sen Betfair-merkinnän olin noin 20 euroa plussalla siihen nähden, mikä saldo oli saadessani tilin käyttöön elokuussa. Olen käynyt lähellä nollatulosta ja olen tainnut hetkellisesti joskus vajota sen allekin, mutta nyt leijun jälleen korkealla, noin 17 euroa plussan puolella :). Laji ylitse muiden on ollut koripallo. Kaikki muut lajit ovat nyt aika lähellä nollatulosta, ja esim. jalkapallo on käynyt reippaasti miinuksellakin notkahdusten aikana, mutta koripallo on jostakin syystä noin 20 euroa plussalla laskettaessa yhteen kaikkien koripallovetojeni tulokset. En oikein ymmärrä mistä se johtuu. Tietysti olen kiinnostunut koripallosta ja seuraan sitä tiiviisti, mutta silti.
Kohta alkaakin Euroliigan lohkovaihe. Ai että!
Eipä kai tässä ihmeempiä. Opinnot rullaavat hyvin. On lukio-opintojen antamien hyväksilukujen ansiosta aika lyhyet päivät, ja niin jatkuu myös ensi viikolla alkavassa uudessa jaksossa, kun tiistai on minulla täysin opetukseton. Tässä jaksossa on ollut kaksi 8.00–9.30-päivää. Toki ne ovat ihan mukavia, mutta kyllä päivä käy vähän pitkäksi, jos tulee tänne asuntolaan koulupäivän jälkeen jo puoli kymmeneltä. Silloin on parempi, että on täysin tyhjä päivä, jolloin voi nukkua niin halutessaan vaikka kymmeneen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)