Kunnia selostajalle: Matti Härkönen – palloilumenestyksen mestaritulkki

Nyt kun jalkapallon EM-karsinnat ovat pinnalla, ajattelin jatkaa Kunnia selostajalle -sarjaa Matti Härköstä käsittelevän tekstin muodossa.
Härkönen tunnetaan parhaiten jalkapalloselostajana, mutta onhan hän selostanut paljon muitakin lajeja.

Olen aika varma, että muistan, milloin ensimmäisen kerran kuulin Matti Härkösen selostuksen. Tämä oli vuonna 2012, kun YLE Puhe lähetti paljon jalkapallon miesten EM-kisojen otteluita. Muistan lähinnä vain ajatelleeni, että tämähän on hyvä selostaja!
Muistaakseni Hannu-Pekka Hänninen selosti noiden kisojen ratkaisuottelut. Finaali meni vähän ohi ja taisi olla aika ylivoimainen Espanjan näytös.

Sitten seuraava muistikuva on Bayern Münchenin ja Borussia Dortmundin välinen Mestarien liigan loppuottelu, joka pelattiin keväällä 2013. YLE Puhe lähetti ja Matti Härkönen selosti, kun Arjen Robben viime hetkillä ratkaisi voiton Bayernille.
Sitten kesällä 2013 pelattiin naisten jalkapallon EM-kisat Ruotsissa. Matti Härkönen selosti radiossa, Antti Ennekari televisiossa. Kaiketi televisio ei lähettänyt kaikkia radioituja otteluita, koska mieleen on jäänyt Ruotsin ja Tanskan välinen ottelu, jonka YLE Puhe lähetti, ja selostamossa olivat sekä Härkönen että Ennekari. Kahden suurella intensiteetillä selostavan selostajan mahtavaa tykitystä!

Vuoden 2014 MM-kisoja Härkönen taisi selostaa enimmäkseen televisiossa, joskin Niki Juusela selosti ratkaisupelit, ja itse seurasin taas lähinnä radiosta.
Seuraavat miesten arvokisat olivat vuoden 2016 EM-kisat. Olikohan peräti niin, että niissä kisoissa Matti Härkönen selosti ensimmäisen suuren arvokisafinaalinsa? Enpä muista, koska kuuntelin finaalin radiosta Hoopi Hännisen selostamana, mutta siitä olen varma, että Härkönen selosti televisiossa Englannin ja Islannin välisen neljännesvälierän, jonka Islanti sensaatiomaisesti voitti ja eteni aina kahdeksan parhaan joukkoon.
Islannista puheen ollen on mieleen jäänyt myös MM-karsintaottelu syksyltä 2016. Suomi hävisi Reykjavíkissä muistaakseni 3–2, ja Islannin voittomaali syntyi – ainakin Matti Härkösen ja kommentaattorina toimineen Petri Pasasen mielestä – tuomarivirheen seurauksena. Mahtavaa, tunteikasta manaamista Härköseltä silloin!

Jo noista ajoista lähtien Härkönen on ollut Ylen kiistaton jalkapallokuningas, joka on selostanut kaikkein merkittävimmät ottelut televisiossa, eli Mestarien liigan ratkaisuottelut silloin kun oikeudet ovat olleet Ylellä, Suomen jalkapallomaajoukkueiden ottelut sekä Ylen lähettämät arvokisojen ratkaisuottelut.

Mutta paljon muutakin Härkönen on selostanut, kuten salibandya, jääkiekkoa, futsalia ja olympialaisissa beachvolleyta.
Tililtä löytyy ainakin kolme miesten salibandyn MM-loppuottelua ja jokunen naistenkin – joukossa ainakin yksi miesten maailmanmestaruus ja muutama erittäin tiukka, dramaattinen, jopa rankkareille asti edennyt ottelu.
Erityisesti naisten jääkiekkoa Härkönen on myös selostanut, kruununa tietenkin vuoden 2019 MM-kisat, joihin palataan tuonnempana. Mieleen on myös jäänyt Pyeongchangin riemukas pronssiottelu, jonka Härkönen selosti televisiossa.
Ja tietysti yksi Härkösen tähtihetkistä on ollut futsalmiesten EM-kisamatka. Voi sitä riemua, kun Belgia kaatui ja kisapaikka varmistui!
Pääseeköhän Härkönen selostamaan Suomen pelaamia futsalin MM-otteluita ensi vuonna?

Mitkä ovat sitten minulle tähänastisista Matti Härkösen selostuksista ne kaikkein mieleenpainuvimmat? Nostan tähän kaksi:
Jääkiekon naisten MM-finaali 2019. Kotikisat Espoossa. Kanada oli jo huikeasti kaatunut välierässä, ja Yhdysvaltoja vastaan pelattava ottelu eteni aina jatkoajalle asti. Sitten se tuli – se jättiriemu; maali, jonka piti tuoda Suomelle maailmanmestaruus, mutta joka sitten kuitenkin hylättiin. Lopulta Suomi hävisi ottelun rankkareilla.
Toinen, aivan eri tavalla dramaattinen hetki, jota seurasin Härkösen selostamana, oli Christian Eriksenin lyyhistyminen kentälle Suomen ja Tanskan välisessä historiallisessa EM-ottelussa. Epätietoisuus ja kauhu kuulsivat Härkösen äänestä (ikävä kyllä tuo klippi on varsin lyhyt), mutta onneksi tarina sai onnellisen lopun.

Pääseekö Härkönen myös ensi kesänä selostamaan Huuhkajien arvokisaotteluita? Se jää nähtäväksi. Suuri ilo on ollut kuunnella Härkösen selostuksia nämä runsaat 11 vuotta lajista riippumatta – jatka samaan malliin!

Kunnia selostajalle: Antero Mertaranta

Jo pidempään olen kypsytellyt mielessäni tekstisarjaa, jossa kirjoittelisin urheiluselostajista. Se on sentään aihe, josta voin sanoa tietäväni jotain. Eri asia on tietysti, kiinnostaako sellainen ketään, eli palautetta otetaan vastaan.
Ensin muutama suuntaviiva:
En ota minkäänlaisia paineita tästä, mistä syystä en etukäteen aseta mitään tavoitteita liittyen siihen, kuinka monta tekstiä tulee enkä siihen, kuinka usein niitä ilmestyy. Voi olla, että tämä teksti jää ainoaksi, mutta jos niin käy, niin sitten käy.
Tekstien tarkoitus ei ole olla faktapohjaisia läpikäyntejä kunkin selostajan urasta, vaan pikemminkin tajunnanvirtaisia, omiin muistikuviini ja kokemuksiini perustuvia läpileikkauksia. Virheitä saattaa hyvinkin esiintyä ja korjauksia otetaan ilolla vastaan.

Pian alkavien jääkiekon MM-kisojen kunniaksi tämä ensimmäinen teksti on omistettu Antero Mertarannalle – yhdelle niistä harvoista selostajista, joka sinivalkoiseksi ääneksi kutsutaan.
Ensinnäkin on sanottava, että vaikka Mertarannan ääni on hyvinkin tuttu tuolta 2000-luvun alusta asti, tuli varsinkin siihen aikaan seurattua Mertarannan vastuualueisiin kuuluneita jääkiekon ja yleisurheilun arvokisoja radiosta – aluksi ruotsiksi, noin vuodesta 2004 eteenpäin pääosin suomeksi. Niinpä en esimerkiksi kuunnellut suorana Jukka Keskisalon Euroopan-mestaruutta 2006 tai jääkiekkomiesten maailmanmestaruutta 2011 Mertarannan selostamina. Näihin kenties palataan, mikäli Pertti Tapola ja Mikko Hannula saavat omat tekstinsä.

Mutta aina välillä tuli tietysti Mertarantaa kuunneltua. Muistelisin, että seurasin jääkiekon MM-finaalia vuonna 2005 televisiosta. Kaipa se Radio Suomesta tuli, mutta kuuntelin Mertarannan selostusta; kenties välttääkseni merisään ja uutisten aiheuttamat katkot. Tšekki palasi niissä kisoissa kultakantaan neljän vuoden tauon jälkeen.
Hirveästi en kuullut Mertarannan selostavan yleisurheilua näihin aikoihin, mutta toki joskus joidenkin eliittikisojen yhteydessä. Silloisen Kultaisen liigan oikeudet olivat Nelosella ja selostajana niissä lähetyksissä toimi Mauri Myllymäki. Oi niitä aikoja.

Sitten siirrytään ajassa eteenpäin 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulle. Ensimmäistä kertaa koskaan kuulin nimittäin Antero Mertarannan toimivan radioselostajana vuoden 2009 SM-liigan finaalien yhteydessä, kun hän selosti JYP:n ja Kärppien välisen finaalisarjan ottelut Radio Suomessa. JYP voitti silloin mestaruuden. Samaten Mertaranta selosti seuraavana vuonna, kun Kai Suikkasen TPS voitti.
Muistan myös kerran kun olin livenä seuraamassa Suomen ja Venäjän välistä EHT-turnauksen ottelua silloisessa Hartwall Arenassa. Varmaan EHT-turnauksien TV-lähetysoikeudet olivat silloin MTV:llä, koska Mertaranta selosti ottelua radiossa, ja mahtavaa oli kuunnella lähetystä reaaliajassa samalla.

Sittenpä kävi niin, että vuoden 2011 jääkiekon MM-kisojen jälkeen kyseisten kisojen lähetysoikeudet siirtyivät MTV:lle ja Mertaranta meni siinä mukana. Sen myötä valikoimaan tuli ainakin yhdeksi kaudeksi maastohiihdon maailmancup. Muistan, että aluksi tuntui hassulta kun Mertaranta selosti maastohiihtoa, mutta kyllähän siihenkin tottui.
Näihin aikoihin kuvaan tulivat myös yleisurheilun Timanttiliiga ja muut huippukisat, joista totisesti siitä asti on kelvannut nauttia Mertarannan selostamina.
Nähtiinpä sitten seuraavina vuosina sellainenkin ihme, että Mertaranta selosti jalkapallon Mestarien liigaa. En ollut koskaan kuullut suorana Mertarannan selostamaa jalkapalloa ennen sitä.

Vuodesta 2012 eteenpäin jääkiekon MM-kisojen lähetysoikeudet olivat siis poissa Yleltä, eikä YLE myöskään vastannut kisojen radioinnista, josta sittemmin kokonaan on luovuttu. Suurimmaksi osaksi kisat tulivat Radio Novan ja Radio Cityn taajuuksilta. Selostaja vaihteli, mutta varsinkin Kimmo Porttilasta tykkäsin ja tykkään kovasti, joten vielä näihin aikoihin kuuntelin Suomen otteluita ja ratkaisuotteluita poikkeuksetta radiosta.
Vähitellen tämä muuttui. Muistan varmasti, että vuoden 2016 kisojen ratkaisuotteluita kuuntelin CMoresta Mertarannan selostuksella. Silloin Suomi koki finaalitappion Kanadalle.

En osaa nimetä yhtä tiettyä mieleenpainuvinta Mertarannan selostusta, mutta tietysti ne kaksi jääkiekon maailmanmestaruutta, joita nimenomaan hänen selostamanaan olen seurannut, eli vuosina 2019 ja 2022, ovat jääneet erityisinä mieleen. Sitten nostaisin myös viimeisimmän Mertaranta-kokemuksen, joka oli Tapparan CHL-voitto nyt kuluvan vuoden helmikuussa. Ai että mitä dramatiikkaa ja miten mainio selostus jälleen kerran oli!

Onkohan Antero Mertaranta selostanut kaikki Suomen miesten MM-jääkiekko-ottelut alkaen vuoden 1995 kisoista? Olen kuunnellut kyseisten kisojen koosteita, ja tiedän varmasti, että Hannu-Pekka Hänninen selosti ainakin jonkun Suomen ottelun, mutta Mertaranta selosti ratkaisevat ottelut, kuten tunnettua.
Jäävätkö tämän vuoden kisat vastaavasti Mertarannan viimeisiksi MM-kisoiksi? Lähetysoikeudet siirtyvät Viasatille, ja näinköhän Mertaranta enää sinne lähtee? Sepä jää nähtäväksi.
Niin tai näin, kiitos kaikesta tähänastisesta, mahtava Antero Mertaranta!

Vuosi 2022: synkkä maailmantilanne, mutta paljon urheilumenestystä

Kyllähän vuosi 2022 noin yleisesti ottaen oli varsin synkkä. Kuitenkin palaan niihin samoihin lauseisiin, jotka kirjoitin jo kaksi vuotta sitten: ”Jos yhdellä sanalla pitäisi kuvata vuosi 2020, se olisi kiitollisuus. Olen äärettömän kiitollinen siitä, että minulla on työpaikka, että olen saanut pysyä terveenä sekä siitä, että minulla yhä on maailman paras tyttöystävä, joka on tuonut niin sanomattoman paljon iloa ja hyvää mieltä ankean korona-arjen keskellä.”
Toki korona-arkea ei nyt enää niinkään ole ollut, mutta tilalle tuli Venäjän hyökkäyssota, joka näkyy arjessa hyvinkin paljon ja eri tavoin. Sota kaikkine kamaluuksineen on hirveää. Kiitollinen olen siitäkin, että asun kaukolämmitteisessä talossa, eli en ole mainittavasti kärsinyt sähkönhinnan noususta, mutta venäjän opiskelu ja KHL:n seuraaminen jäivät – eikä siis vain siksi, että Jokerit vetäytyi sarjasta. On todella sääli, että kiehtovasta valtiosta tuli omassakin päässä täysi hylkiö.

Olipahan urheiluvuosi. Olympiamitalit, jääkiekossa aikuisten MM-kulta ja alle 20-vuotiaiden dramaattinen MM-hopea, Kalle Rovanperän maailmanmestaruus, yleisurheilun EM-mitalit, Mikko Rantasen ja Lauri Markkasen dominointi rapakon takana ja mitähän vielä – kaikki huimia suorituksia.
Jos kuitenkin yksi kaikkein sykähdyttävin urheiluhetki pitäisi sanoa, niin olen kyllä samaa mieltä Suomen kansan kanssa, eli valitsen Wilma Murron Euroopan-mestaruuden. Se jotenkin tuli ihanasti hiipien. Jonkinlaiset menestystoiveet oli jo ennen kisaa, mutta seiväshyppy on tunnetusti pienten marginaalien laji. Sitten ylitystä vain tuli ylityksen perään. Tästä tulee mitali! Ei jumalauta, tästä tulee kultamitali!
Sykähdyttävyydessä kunniamaininnan ansaitsee Kerttu Niskasen olympiahopea 10 km:n perinteisellä. Voi kun se kulta oli lähellä!

Seurasin normaalisti Qatarissa pelattuja jalkapallon MM-kisoja. Koin, että oli ainakin kaksi tahoa, joiden olisi pitänyt boikotoida kisoja ennen minua: pelaajat ja TV-yhtiöt. Kun pelaajat pelasivat ja YLE ja MTV näyttivät ottelut, niin kai minä sentään seurasin.
Kyllä sitä välillä miettii, mihin maailma on menossa. Rahan valta on käsittämätön, mistä viimeisin esimerkki tietysti Cristiano Ronaldon siirtyminen saudiarabialaiseen Al-Nassriin.
Kun puhuttiin sykähdyttävistä hetkistä, oli MM-kisojen sykähdyttävin hetki kyllä Hollannin Wout Weghorstin 2–2-maali Argentiinan verkkoon, ja siihen yhdistettynä tietysti Tuomas Virkkusen maaginen selostus. Yllätti muuten, kuinka paljon kritiikkiä Virkkunen sai katsojilta. Olin tottunut siihen, että häntä pidetään yleisesti kenties Suomen parhaana jalkapalloselostajana, mutta nyt Virkkusen puhetapaa ja selostustyyliä laajasti arvosteltiin. Ihme homma.
Olin seurannut kaikki MM-finaalit alkaen vuodesta 2002. Mestarit olivat olleet Brasilia, Italia, Espanja, Saksa ja Ranska. Toivoin, että luetteloon saataisiin uusi mestari, ja niin kävikin.

Musiikillisesti vuosi 2022 ei tarjonnut mitään kovin erikoista. Valitsen vuoden biisiksi Samu Haberin kappaleen Sä. Muutenkin on ollut ilahduttavaa seurata Haberin uutta, erilaista tuloa.
Tänäkään vuonna ei tullut käytyä Tikkurila-festareilla, mutta tulevan kesän Tikkurila-festareiden liput on jo hankittuna, eli neljän vuoden tauon jälkeen pääsee nauttimaan festaritunnelmasta tulevana kesänä!
Viime kesänä tuli kuitenkin käytyä Haloo Helsinki! -yhtyeen olympiastadionkeikalla. Fantastinen konsertti, niin kuin odottaa saattoi!

Mitäs sitten tekniikan rintamalla? Merkittävin hankinta oli ehkä Cobolt MK2, joka on puhuva yhdistelmäuuni. Samassa laitteessa on mikro, grilli ja kiertoilmauuni, ja näiden yhdistelmiä voi myös käyttää. Sitä on tullut käytettyä paljon.
Vuoden merkittävin lahja oli Apple Watch -älykello, joka on ollut päivittäisessä käytössä. En ole liikkujatyyppiä enkä halua ilmoituksia kelloon, mutta erityisen kätevä Apple Watch on maksamistilanteissa. Muutenkin se on kaikin puolin kiinnostava laite, jonka kehitystä on mielenkiintoista seurata.
Kun Applen tuotteisiin päästiin, uutta iPhonea en hankkinut kuluneenakaan vuonna, koska en kerta kaikkiaan nähnyt siihen olevan tarvetta. Olen tosi tyytyväinen vuoden 2018 iPhone XS:ään, joka on toiminut täysin moitteetta pian sen viisi vuotta. Vuosi vuodelta käy todennäköisemmäksi, että hankin sen tilalle uuden, mutta en julista sitä mitenkään kirkossa kuulutetuksi tälläkään kertaa.
Syksyn Apple-hankinta oli AirPods Pro 2 -kuulokkeet, joista oli juttua täälläkin.
Kuluvan vuoden ensimmäinen Apple-hankinta puolestaan ilmestyi taloon eilen, kun ensimmäinen iso HomePod-älykaiutin saapui. Pienistä HomePodeista on ollut juttua täällä aikaisemmin, ja sen rinnalle Apple julkaisi ison HomePodin muutama viikko sitten. Ennakkotilaukseenhan sellainen meni. Ulkoisesti iso HomePod on samanlainen kuin Mini; se on vain paljon isompi. Äänenlaatu on erinomainen. En ole mikään hifi-ihminen, mutta minun korvissa HomePod kuulostaa varsin tasapainoiselta. Syvyyttä löytyy, mutta diskantitkin toistuvat hyvin. Voin suositella isompaa HomePodia sellaisille, joiden mielestä HomePod Mini jää köykäiseksi musiikinkuuntelussa. Jos kuuntelee enimmäkseen puhetta, niin kuin minä, ero on aika pieni. En toki hankintaa silti kadu.

Ei sitten muuta kuin hyvää vuotta kaikille. Maailmanrauha on turha toive, mutta toivottavasti maailmantilanteeseen liittyen tulisi edes jotain hyviä uutisia!