2016 – seuraava arkinen vuosi, jonka aikana kuitenkin heräsin miettimään

"Näin on yksi vuosi jälleen kulunut, mutta huomaanpa, että siitä ei oikein löydy erityisen paljon analysoitavaa, koska 2015 on ollut aika tapahtumaköyhä. Oikeastaan hyvä niin, koska elämä on siis jatkunut juuri niinkuin vuosi sitten tehdyssä merkinnässä toivoin, eli elän edelleen sitä tuiki tavallista arkea, joka kuitenkin on haaveiden täyttymys.
Viihdyn yhä erinomaisesti niin kotona kuin vaihtelevia hommia sisältävässä työssä."

Näin aloitin analyysini vuodesta 2015, ja vuoteen 2016 nuo samat lauseet pätevät hyvin.
Mitään suurta mullistusta pari viikkoa sitten päättynyt vuosi ei tarjonnut; arkinen juna sen kuin puksutti eteenpäin samaa tasaista vauhtia kuin aikaisemmin.
Viime vuonna tosin mietin välillä, onko ongelmakeskeinen ATK-työ todella se, mitä haluan tehdä. Työni on kuitenkin hyvin pitkälti ongelmien ratkaisemista, ja kun ongelmia kasaantuu, tulee helposti riittämättömyyden tunnetta ja stressiä.
Kuka nyt tuosta vain vakituisen työpaikan jättäisi, ja työyteisö on parasta mitä voin kuvitella, mutta tällaisia ajatuksia on kuitenkin ollut.
Tilanteen kriittinen tarkastelu on varmasti ihan tervettäkin.
Se on joka tapauksessa selvää, että jonakin päivänä tulen suuntautumaan jonnekin ihan muualle, vaan en vielä tiedä minne.
ATK-ala on ilman muuta suurimmaksi osaksi mielenkiintoinen ja mukava, mutta on tunne, että minulla voisi olla annettavaa jossain muuallakin.

Vuosi 2016 oli vilkas urheiluvuosi, joista jäi mieleen kolme erityisen sykähdyttävää hetkeä: Kasperi Kapasen ratkaisumaali alle 20-vuotiaiden MM-finaalissa, Mira Potkosen olympiamitali sekä salibandyn maailmanmestaruus. Näistä en osaisi valita sykähdyttävintä.
Ajoitin lomani elokuulle, joten pystyin seuraamaan Rion olympialaisia erittäin tarkasti. Ne olivat yksi tämän vuoden ehdottomista kohokohdista; puhelin Älä häiritse -tilassa ja 16 päivää silkkaa urheilun juhlaa.
Live-urheilussakin tuli käytyä. Erityisesti mieleen jäivät HJK:n ja HIFK:n välinen Stadin derby sekä Helsinki Roostersin ja Porvoo Butchersin välinen Vaahteraliiga-ottelu. Stadin derbyssä oli huikea tunnelma ja ottelu oli muutenkin dramaattinen. Amerikkalaista jalkapalloa en ollut käynyt ennen seuraamassa paikan päällä ja mukava ilta hyvässä kevätsäässä jäi mieleen.
Ilman loistavaa henkilökohtaista avustajaa monet hienot urheilukokemukset olisivat jääneet kokematta. Yhteistyömme on erittäin saumatonta ja hän pystyy selostamaan lajia kuin lajia, aina jääpallosta jenkkifutikseen.

Musiikin rintamalla tapahtui, niinkuin blogistakin näkee. Vuoden merkittävimpiä ilmiöitä olivat Neil Young ja Chris Rea, joiden musiikkia tuli kuunneltua enemmän kuin aikaisemmin.
Uusi musiikki nosti päätään ja sewurasin Vain elämää -ohjelmaa tarkemmin kuin koskaan, kohokohtana Suvi Teräsniskan Puolikas.

Alkaneena vuonna tulen tekemään elämäni merkittävimmän ulkomaanmatkan, jota toivottavasti voin muistella yhtenä vuoden kohokohdista. Muita ihmeellisiä suunnitelmia ei ole, mutta koskaanhan ei tiedä, mitä eteen tulee.

Ei sitten muuta kuin hyvää alkanutta vuotta kaikille. Nauttikaa arjesta ja seuratkaa intuitiota!