2018 – arkinen vuosi, kunnes...

Jo aika monissa perättäisissä vuosianalyyseissa olen puhunut siitä, että kulunut vuosi on ollut arkinen. Eikä arkinen ole ollut mikään negatiivinen sana; mitään mullistavaa ei vain ole tapahtunut. Toki aivan oma keskustelunaiheensa on se, mikä on mullistavaa ja mikä ei.

Vuosi 2018 jää historiaan siitä, että elämäni toinen seurustelusuhde alkoi, ja se jos mikä on mullistavaa. Kesällä työpaikalle ilmestyi nainen, joka ensin oli mukava työkaveri, mutta josta sittemmin tuli maailman paras tyttöystävä.
Klisheet sikseen: on ihan ultimaattisen siistiä, että elämääni ilmestyi ihminen, jolta saada ja jolle antaa rakkautta. Ei ole tarpeeksi ilmaisuvoimaisia sanoja, joilla voisin kuvailla, miten valtavan iso asia se on, joten en edes aio yrittää. Jos luet tämän: rakastan sua ihan perkeleesti! ❤

Urheilun rintamalla vuosi 2018 oli vauhdikas. Niin kuin vuosi sitten ennakoin, kävin Pietarissa seuraamassa jalkapallon MM-kisojen ottelua paikan päällä, ja siitä reissusta on oma merkintänsä.
Kisoista jäivät muuten parhaiten mieleen Venäjän voitto Espanjasta ja Kroatian voitto Englannista; molempia tuli äänekkäästi hehkutettua. Harmi, että finaali sitten jäi hiukan vaisuksi.
Vuoden ylivoimaisesti sykähdyttävin urheiluhetki oli kuitenkin Iivo Niskasen olympiakulta. Muutenkin olympialaisista jäi paljon hyviä muistoja. Onhan kyseessä aivan ainutlaatuinen urheilutapahtuma, jota pystyin seuraamaan hyvin, koska ajoitin talvilomani olympialaisten toiselle viikolle.
Petra Ollin maailmanmestaruus olisi dramaattisuudessaan voinut haastaa sykähdyttävimmästä urheiluhetkestä puhuttaessa, mutta valitettavasti finaali meni työmatkan takia täysin ohi.

Teknisellä rintamalla vuoden merkittävin hankinta oli iPhone XS, jonka ostin tuoreeltaan sen ilmestyttyä syyskuussa. Olen ollut laitteeseen tyytyväinen: tykkään sormenjälkitunnistuksesta enemmän kuin kasvojentunnistuksesta, mutta kasvojentunnistuksen kanssa kyllä pärjää. Kotinäppäimen puuttuminen ei myöskään ole ollut mikään ongelma, minkä lisäksi laitteessa on huomattavan paljon parempi akkukesto kuin aikaisemmissa iPhoneissani. Akkukuorta en siis XS:ään ole hankkinut, mutta se tullee ajankohtaiseksi jossain kohtaa, varsinkin jos Apple julkaisee oman akkukuoren, niin kuin on huhuttu.

Musiikin rintamalla vuoden kohokohdat olivat Tikkurila-festarit, Ellinooran keikka Huvila-teltassa sekä Kaija Koon keikka Hartwall-arenalla.
Seuraan nykyisin kotimaista musiikkia aika tiiviisti ja allekirjoittaneen vuoden biisi -ääni menee Ellinooran ja Eetun kappaleelle Bäng bäng typerä sydän. Aivan kannoilla on Jannika B:n En luovu susta koskaan, joka kuitenkin runsaan radiosoiton takia on kärsinyt pikkasen inflaatiosta. Kunniamaininnan saa Ville Valon ja Agentsin Orpolapsi kiurun, joka on Rauli "Badding" Somerjoen ennenjulkaisematon sävellys ja sanoitus. Vanhana Badding-fanina odotan suurella mielenkiinnolla mitä muuta tämä Ville Valon projekti tuo tullessaan.

Siinä pieni pintaraapaisu päättyneestä vuodesta.
Vuodenvaihteen sain viettää maailman parhaassa paikassa – tyttöystäväni sylissä ja maailman parhaassa tunnetilassa – umpirakastuneena ja onnellisena. Vuodesta 2019 ei voi tulla huono vuosi.
Toivottavasti kaikille muillekin tulee hyvä vuosi!