Näkökulma: Fuck Off, piippaukset!

Formuloita seuraavat tietävät eilisen tapahtumasarjan, jonka yhteydessä Sebastian Vettel kävi kuumana kilpailujohtaja Charlie Whitingille. Vettel pyysi radion välityksellä Whitingiä painumaan helvettiin käyttäen kaikille vähänkin englantia osaaville hyvinkin tuttua "fuck off" -ilmaisua. F-alkuinen sana oli, kuten aina vastaavissa tilanteissa, kuitenkin korvattu piippauksella. Mutta come on. Me kaikki miljoonat ja taas miljoonat TV-katsojat tiedetään täsmälleen, mitä Vettel oikeasti oli sanonut. Ja voisinpa väittää, että yhdeksän kymmenestä piippauksesta, joita kuitenkin yleensä aina tulee muutama F1-kilpailua kohti, nimenomaan korvaavat fuck-sanan sen erilaisissa muodoissaan.
Joten mikä onkaan enää tämän typerän piippauksen merkitys?
Radioliikenne tulee toki aina viiveellä, mutta kuinka paljon viivettä lisää se, että joku käy tarvittaessa lisäämässä oikeaan kohtaan piippauksen? Kiinnostaisi oikeasti tietää, minkälainen tekninen toteutus tuossa on takana.
Mieleeni nousee toinen tapaus, jossa erään baseball-joukkueen valmentaja menettti malttinsa täydellisesti lehdistötilaisuudessa. Lyhyen ajan sisällä tuli aivan uskomaton määrä kirosanoja. Etsin, mutta en onnistunut löytämään sensuroimatonta versiota lehdistötilaisuudesta, enkä enää kuollaksenikaan muista tarkempia yksityiskohtia tapauksesta.

Mutta sitten siirrytään pois kansainvälisiltä areenoilta vaikkapa Suomen jäähalleihin. Kuunnelkaa vaikka tämä Mikael Kotkaniemen avautuminen. Tuokin video on vapaassa jakelussa Youtubessa, kaiken lisäksi seuran omalla kanavalla, eikä sensuurista tietoakaan.
Rion kisoja seuranneet muistavat, että Petra Olli kiroili Ylen haastattelussa. Se oli toki suora haastattelu, mutta en minä ainakaan ole kuullut siitä mitään sensuroitua versiota, ja suurin osa haastattelun nähneistä ja kuulleista voinevat allekirjoittaa, että sensurointi olisi pilannut koko tunnelman varsin tehokkaasti.

Nämä ovat toki vain hajaesimerkkejä, enkä minä seuraa etenkään kansainvälistä mediaa niin paljon, että aiheeseen olisi laajempaa näkökulmaa, mutta silti kysyn: onko kiroilu kielletympää esimerkiksi Yhdysvalloissa? Ja jos näin on, miksi?
Lienemme kaikki yhtä mieltä siitä, että sankarimme Sebastian Vettel ja Mikael Kotkaniemi menivät liian pitkälle, mutta eiväthän piippaukset Vettelin tapauksessa millään lailla lievennä hänen sanojaan ja niiden merkitystä.
Ja jos kyse on siitä, että formulat tulevat hyvään katseluaikaan ja että ei haluta lasten kuulevan fuckia, niin kyllä he aivan varmasti kuulevat sitä ihan riittävästi muutenkin. Vai väittääkö joku, että hyväkäytöksinen pikku-Jürgen alkaa kiroilla, koska hänen suuri idolinsa sebastian vettel huusi "fuck off!" tiimiradioon pari kertaa. Tuskinpa.

Yhteenveto: antakaa ihmisten puhua aina ja kaikissa tilanteissa avoimesti ja käyttäkää sensuuripiippausihmisten resursseja johonkin tähdellisempään! Se on puhujasta kiinni, kiroileeko hän vai ei.

16 päivää iPhone 7:n kanssa: hyvinhän tuo pelittää, mutta ei mitään tajunnan räjäyttävää

Minä olen niitä ihmisiä, jotka vaihtavat puhelinta melko usein. Yhdeksän vuoden aikana olen omistanut kuusi älypuhelinta: kolme Nokian Symbian-puhelinta ja nyt kolme iPhonea.
Jo varhaisessa vaiheessa oli aika selvää, että iPhone 6 vaihtuisi iPhone 7:ään jossain vaiheessa, mutta julkistuksen jälkeen alkoi käydä yhä selvemmäksi, että en malttaisi odottaa kovin pitkään – enkä malttanutkaan.
Niinpä suuntasin syyskuun 20:ntenä kohti Itiksen Giganttia, josta hankin 128 GB:n muistilla varustetun kullanvärisen iPhone 7:n ja siihen nahkakuoren.

Käyttöönotossa ilmeni ongelmia, kun varmuuskopiosta palauttaminen jostakin syystä ensimmäisellä yrityksellä epäonnistui. Eikä siinä kaikki, VoiceOver-ruudunlukuohjelma mykistyi enkä pystynyt käyttämään puhelinta ollenkaan. Onneksi löytyi lopulta ratkaisu, joka oli palautustila. Siihen pääsee painamalla virtanappia ja äänenvoimakkuutta pienemmälle yhtä aikaa laitteen ollessa yhteydessä tietokoneeseen, jolloin iTunes kysyy, mitä halutaan tehdä. Tällöin valitaan "Palauta", ja iPhone palautuu alkutilaansa, eli siihen tilaan, jossa se on käynnistyessään ensimmäisen kerran.
Toisella yrittämällä varmuuskopiosta palauttaminen onnistui ongelmitta.
Syytä tähän ongelmaan en todellakaan tiedä; toivottavasti näin ei muille käy. Rankka ilta oli, eikä Suomen World Cup -tappio Ruotsille tuntunut missään tämän tekniikkataistelun keskellä. Toki tuntui sitäkin paremmalta, kun sain kuin sainkin laitteen tulille omin avuin.

Ulkonäöltään iPhone 7 on käytännössä täsmälleen samanlainen kuin iPhone 6. Takakamera on kuitenkin hiukan eri paikassa ja linssi on isompi, joten ei kannata laskea sen varaan, että 6:n tai 6S:n kuori sopii 7:ään.

Sitten niihin kohua herättäneisiin asioihin:
Perinteinen 3,5 mm:n kuulokeliitäntä puuttuu. Aika applemainen muuvi, joka ei missään kohtaa itseäni ihan kauhean hirveästi ärsyttänyt. Tietysti olisi ollut kiva, jos se olisi säilynyt, mutta aika harvoin joudun lataamaan puhelinta ja käyttämään langallisia kuulokkeita yhtä aikaa, mitä siis ei enää voi tehdä, koska kuulokkeet menevät laitteen lightning-liitäntään, eli samaan kuin virtapiuha.
Luultavasti en tule hankkimaan Bluetooth-kuulokkeita, koska niitä käytettäessä on viivettä toiminnon ja VoiceOverin puhumisen välillä, ja pääasiallinen käyttö on kuitenkin netin ja sosiaalisen median selaamista yms.
IPhone 7:n mukana tulevat kuulokkeet ovat käytännössä identtiset iPhone 6:n mukana tulleiden kanssa, sekä äänellisesti että ulkonäöllisesti. Piuha on vain hiukan pidempi ja toisessa päässä on tietenkin lightning-liitin.
Laitteen mukana tulee myös Lightning -> 3,5 mm -adapteri. Onneksi niin, koska aina silloin tällöin kytken iPhonen mikseriin, jolloin ei muuta vaihtoehtoa ole.

Etenkin näkövammaisten keskuudessa hiukan huolta aiheutti se, että iPhone 7:n kotipainike ei enää ole mekaaninen painike, vaan sen painaminen perustuu kosketukseen. Huolet ovat aiheettomia sikäli, että painikkeen kohdalla on aivan samanlainen syvennys kuin aikaisemminkin, eli sen löytäminen tunnustamalla ei tuota minkäänlaisia ongelmia. Kun tästä kohdasta painaa iPhonen ollessa päällä, laite antaa ikään kuin painamista vastaavan haptisen palautteen, eli laitteessa tuntuu napautus sekä silloin, kun painike painuu alas että silloin, kun siitä päästetään irti. Oikeasti painike ei siis liiku milliäkään. Kaiken lisäksi haptisen palautteen voimakkuutta voi säätää yleisistä asetuksista löytyvästä Kotipainike-kohdasta.
Uuteen kotipainikkeeseen tottuminen ei omalla kohdallani ole tuottanut ongelmia lainkaan. IPhone 6 vaihtoi jo omistajaa, mutta jos nyt ottaisin sen käteen, saattaisi jopa tuntua oudolta, kun kotipainike oikeasti liikkuu.

Uutuus, jota itse odotin paljon, oli stereokaiuttimet. Toinen kaiuttimista sijaitsee samassa paikassa kuin aikaisemmissa iPhoneissa, eli latausliitännän oikealla puolella. Toisen kaiuttimen ääni tulee puhelimen luurista. VoiceOver-käytössä stereokaiuttimista ei juurikaan ole hyötyä, paitsi tietenkin jos haluaa pitää puhelinta samassa asennossa kuin puhelimeen puhuttaessa. Musiikinkuuntelussa stereokaiutin on oikein kiva. Laitteen ollessa vaaka-asennossa stereokuva on hyvinkin havaittavissa.
Sanoisin, että puhelinkäytössä luurista tuleva ääni kuulostaa paremmalta kuin iPhone 6:ssa.
Ja kun ääniasioihin päästiin, pitää myös kehua iPhone 7:n mikkiä, joka kuulostaa todella hyvältä. Sanelin-sovellusta käytettäessä on suorastaan valtava ero 6:een verrattuna. Itse olen viime aikoina käyttänyt Audio Memos -nimistä sovellusta, joka kiertää Sanelimen ja monien muiden sovelluksien käyttämät äänityssuodattimet, mutta silläkin nauhoitettaessa on selkeä ero 7:n hyväksi.

Odotin myös sitä, että vihdoin pääsisin käyttämään 3D-kosketusta, joka tuli uutena ominaisuutena 6S-malleihin. 3D-kosketus on toiminto, joka tunnistaa, kuinka kovaa näyttöä painetaan. 3D-kosketuksen avulla voidaan muun muassa avata kuhunkin appiin liittyvä pikavalikko. Koska en ole ollut tottunut käyttämään toimintoa, se ehkä hakee parasta potentiaaliaan vielä, minkä lisäksi 3D-kosketusta luutavasti tullaan hyödyntämään jatkossa enemmän. vasta tänään kuitenkin huomasin, että 3D-kosketuksella voi aktivoida kohteita (mikä normaalisti VoiceOver-käytössä tapahtuu näytön kaksoisnapautuksella). Niin tai näin sanoisin, että 3D-kosketus ei ole mikään käänteentekevä toiminto, jonka vuoksi kehottaisin ihmisiä vaihtamaan puhelinta.

Sitten yleisiin huomioihin. IPhone 7 on, jos ei selkeästi, niin ainakin huomattavasti nopeampi kuin iPhone 6. Etenkin näytön avaaminen sormenjäljellä sujuu paljon rivakammin. sovellukset aukeavat myös nopeammin. Sihisevää ääntä en ole saanut aikaiseksi, mutta en varmasti ole kuormittanut puhelinta riittävästi.
Akunkestossa en ole huomannut eroa iPhone 6:een, mikä on pieni pettymys, varsinkin kun iPhone 6 oli aktiivisessa käytössä puolitoista vuotta. Toki akunkestoon on vaikea kiinnittää hirveän tarkasti huomiota, kun se riippuu niin paljon siitä, mitä laitteella tekee kullakin latauksella.
IPhone 7 on vesitiivis. Toivon, että en joudu testaamaan tätä ominaisuutta, mutta näin YouTubessa videon, jossa sen vesitiiviyttä testattiin huolella hyvin tuloksin.
Kaksikin kertaa kävi niin, että vettä pääsi iPhone 6:n kuulokeliitäntään, jolloin laite kuvitteli, että siihen oli kuulokkeet yhdistettynä, eikä sen kaiutin toiminut. Toivottavasti tätä ei tapahdu uuden iPhonen kanssa. Joskus meinaan oikeasti joutuu käyttämään puhelinta sateessa.

Olen niin parantumattoman uudistushaluinen ja tekniikkafriikki, että jälkikäteen ajatellen en missään nimessä jättäisi tätä hankintaa tekemättä, mutta siitä voidaan kyllä keskustella, oliko siirto iPhone 6:sta 7:ään todella 889 euron arvoinen. Uusi puhelin on toki kaikin puolin toiminut hyvin, mutta ei se mitään tajunnan räjäyttävää tarjoa.
Suurimmat plussat ovat laitteen nopeus, parempi mikki, tietyissä tilanteissa stereokaiutin ja uusi kotipainike, josta kyllä olen oppinut tykkäämään.
En laske perinteisen kuulokeliitännän puuttumista miinukseksi, koska sehän oli hyvinkin tiedossa ennakkoon, mutta akunkestolta odotin enemmän.

Että sellainen perkaus. Toivottavasti tästä oli edes yhdelle kenties puhelinvaihtoa harkitsevalle iloa ja hyötyä. Ja jos ei ollut, niin sitten ei ollut; tulipahan kirjoitettua.