Mainio leiri, lyhyesti urheilusta ja käynnistä puheterapeutilla

KÄvin siis viime viikolla leirillä Lappeenrannassa. Tuttuun tapaan tapahtuma oli oikein onnistunut ja hauska!

Tiistaina lähdin junalla Vaasasta Helsinkiin, josta jatkettiin yhteyskuljetuksella Lappeenrantaan. Majoittuminen tapahtui minun tapauksessa neljän muun pojan kanssa varsin asiallisissa puitteissa: huoneistossa, jossa oli jopa sauna. Ei tietenkään voitu vastustaa houkutusta, vaan lämmitettiin se peräti kolmena iltana. Olihan se erittäin pieni sähkösauna lyhyine ja pistävine löylyineen, mutta ajoi asiansa mainiosti!

Ensimmäisenä varsinaisena leiripäivänä oli edellisenä iltana valittu, noin kuusi tuntia kestävä paja. Minä olin valinnut kädentaidot ja leivonnan. Ensin tein kaksi sytykeruusua, sitten olin mukana tekemässä pikkuleipää ja lopuksi letitin matonkuteista avaimenperän, jonka annoin tyttöystävälleni.

Torstaina aamupäivästä oli jälleen pajoja. Tällä kertaa olin valinnut musiikkivisailun, joka oli varsin hauskaa ja meni hyvin. Iltapäivällä vuorossa oli värikuula-ammuntaa. Ensin tutustuttiin aseeseen ja tehtiin vähän harjoituksia. Halukkaat saivat osallistua sotaan, mutta niin kiehtovana en sitä pitänyt, vaan pelasin sitten kaveriporukalla Trivial Pursuitia. Illalla oli kummitusjuna. Leirin teemahan oli jännitys, joskaan se ei kovinkaan paljon näkynyt leiriohjelmassa, joka ei suuremmin poikennut normaalista.

Perjantaina pelattiin viime vuoden tapaan pihalla liikkuen Afrikan tähteä, ja iltapäivällä mentiin Lappeenrannan keskustaan. Ensin oli opastettu kierros vanhassa kaupungissa, ja sen jälkeen vapaa-aikaa. Söin kesän ensimmäisen jäätelön ja ostin karkkia.
Illalla oli makkaransyöntiä ja yhteislaulua.

Lauantaina käytiin aamupäivällä lähinnä teoriassa läpi erilaisia hätätilanteita, ja iltapäivällä oli perinteinen Amazing Race -kilpailu. Iltaohjelmaan kuului mm. disko. En tiedä milloin viimeksi olin tanssinut yhtään mitään yhtään kenenkään kanssa (varsinkaan jos ei lasketa koulun liikuntatunteja), mutta nyt tanssin kullan kanssa pari kappaletta. Viimeinen yö valitettavasti lässähti vähän. Ajattelin valvoa koko yön, ja olisin todennäköisesti tehnytkin niin, mutta yleinen tila, jossa sai valvoa, pistettiin kiinni joskus kahden aikoihin, ja valvominen siirtyi huoneisiin. Koska osa meidän huoneistoporukasta meni nukkumaan enkä myöskään voinut valvoa rakkaani kanssa hänen huoneessaan, menin nukkumaan siinä neljän aikoihin. Pysyinpähän sitten virkeämpänä sunnuntaina... Menin samaa reittiä takaisin, ja olin varsin hauskan leirin jälkeen kotona yhdeksän maissa.


***


Kyllä oli harvinaisen tylsä ja mitäänsanomaton jalkapalloilun EM-finaali. Mutta turnauksen kiistatta paras joukkue voitti. Leirillä seurasin Espanjan ja Portugalin välisen välierän jatkoaikaa ja rangaistuspotkukilpailua, ja vilkaisin torstain iltaohjelman aikana Saksa–Italia-ottelun tilannetta.
EM-kisoista jäi oikein hyvä maku, mutta olisin kaivannut yllätyksiä ja sen, että jokin muu joukkue kuin Espanja olisi voittanut.

Katsoin toki YLE Urheilun otsikoita jatkuvasti ja junassa sunnuntaina kuuntelin vähän yleisurheilua, mutta muuten EM-kisat menivät käytännössä ohi. Toki olisin seurannut tiiviisti, mikäli olisin ollut kotona, mutta niinkuin ennen lähtöä kirjoitin, ei suuremmin harmittanut. Ei mikään oikein tunnu miltään Lontoon olympialaisten kynnyksellä... Minä en odottanut juurikaan menestystä, joten Ari Mannion pronssi tuntui oikein kivalta! Satuin sunnuntaina kuulemaan miesten 1500 metrin finaalin. Kyllä oli sääli, että kävi niinkuin kävi! (Hyvin kärjen vauhdissa mukana ollut Niclas Sandells kaatui).

Muuten urheilun maailmassa ei ole tapahtunut mitään erikoista. Tämän viikon aikana seurannassa on tietenkin tenniksen Wimbledon, mutta myös koripallon viimeinen olympiakarsintaturnaus, jossa jaetaan kolme paikkaa Lontooseen, lentopallon maailmanliigan lopputurnaus sekä jalkapallon Eurooppa-liigan ensimmäinen karsintakierros. Ainakin jalkapalloon tullaan vielä palaamaan.


***


Minähän kirjoitin änkytyksestä 2. lokakuuta julkaistussa merkinnässä. Niihin aikoihin päätin, että voisin yrittää tehdä ongelmalle jotakin. Puolen vuoden odottelun jälkeen sain lääkäriajan, ja sieltä minut ohjattiin puheterapeutille, jossa kävin eilen. Keskusteltiin lähinnä siitä ongelmasta: minkälainen se on, miten se esiintyy jne. Kerroin hänelle aika pitkälti samat asiat, joista kirjoitin tuossa merkinnässä. Hän kirjoittaa ilmeisesti suosituksen, minkä jälkeen voin syksyllä alkaa käydä puheterapiassa Espoossa. Puheterapian avulla yritetään lieventää änkytystä. Katsotaan, miten käy...

Ei kai tässä sitten muuta. Blogikirjoittelu tulee todennäköisesti olemaan aika laiskaa lomalla, mutta palataan, kun aihetta on!