Huomenna ne alkavat – minun osaltani kaikkien aikojen kesäolympialaiset!

Olen jo pitkään odottanut huomenna avattavia kesäolympialaisia. Syy on yksinkertainen: Lontoon kisat tulevat ensinnäkin olemaan ensimmäiset kisat, joita voin seurata kunnolla, ja toiseksi kiinnostus joitakin lajeja kohtaan (etupäässä kori- ja lentopallo) on lisääntynyt huomattavasti parin viime vuoden aikana.


***


Vuonna 2000 järjestetyistä Sydneyn olympialaisista on voimakkaimmin jäänyt mieleen miesten käsipallofinaali, jossa Venäjä voitti niukasti Ruotsin lukemin 28–26. Suurin syy tähän on se, että nauhoitin ottelun, ja kuuntelin selostuksen jälkeenpäin monta, monta kertaa.
Muuten kisoista ei ole jäänyt kovinkaan paljoa mieleen, sillä en voinut seurata erityisen tarkasti; kisatapahtumia oli osittain yöllä Suomen aikaa, ja olympialaiset järjestettiin niin myöhään, että piti olla päivät koulussa. Niinpä muistan vain minulle kertoneen, että Arsi Harju oli voittanut kuulantyönnön olympiakultaa – en voinut seurata kisaa.

Myös vuoden 2004 olympialaiset menivät koulun takia osittain ohi, mutta saatoin toki seurata tapahtumia iltaisin. Täytyy kuitenkin myöntää, ettei Ateenastakaan herää erityisesti muistoja. Muistan lähinnä kummankin Markon hopeamitalit, ja myös että seurasin Ian Thorpen ja Pieter van den hoogenbandin välistä taistelua, hyvin odotettua uintikisaa, olisko ollut 100 metrin vapaauinti. Joka tapauksessa muistan istuneeni silloin vielä pihalla olleessa leikkimökissä kuuntelemassa Christoffer Herbertsin radioselostusta.
Tosiaan piti olla päivät koulussa, ja muistan senkin, että luulin matematiikan opettajan vitsailevan, kun hän tiesi kertoa Olli-Pekka Karjalaisen jääneen moukarin finaalin ulkopuolelle.

Pekingin kisoista on luonnollisesti eniten muistoja, vaikka niidenkin seuraaminen kärsi koulunkäynnistä. Muistan sen hienon ammuntapäivän, kun Henri Häkkinen ensin otti pronssia ja sitten Satu Mäkelä-nummela räjäytti pankin! Muistan jännittävän soutukilpailun, jossa Sanna sten ja Minna Nieminen ottivat hopeaa, ja vedestä puheen ollen, muistan tietenkin Michael phelpsin monet uinnit, ja kuinka radioselostamossa ollut Niki Juusela huusi korkealta ja kovaa, kun voitto ei tullutkaan niin helposti...
Muistan, että Pekingin kisojen aikana tajusin, miten mahtavaa onkaan, että olympialaisten aikana voi seurata kaikenlaisia mielenkiintoisia lajeja – myös radiossa. Sitten ovat toki jääneet mieleen myös Usain Boltin maailmanennätykset, ja se, kun Pekingin olympiastadion yhtäkkiä vain hiljentyi, kun Kiinan oma poika Liu Xiang jättäytyi pois 110 metrin aitajuoksun kisasta. Siinä oli jotakin niin dramaattista.

Nyt, vuonna 2012, olympialaiset käydään kokonaisuudessaan ennen kuin koulut alkavat, mikä on mahtava asia! Nyt tuntuu vihdoin siltä, että ensimmäistä kertaa tulen voimaan seurata kisoja kunnolla alusta loppuun, ja sitä tulen myös tekemään! Pääseurantalähteenä tulee olemaan YLE Puhe, mutta erittäin tärkeitä ovat myös televisio ja Internet, joita kautta halutessani voin seurata tiettyjä lajeja ja tiettyjä otteluita radion antaessa hyvää kokonaiskuvaa.
Tietenkin toivon, että tulee suomalaismenestystä, ja luonnollisesti suomalaiset ovat minunkin seurannassa erityistarkkailussa, mutta kuitenkin vielä enemmän kiehtoo se kokonaisuus! Se ajatus siitä, että meneillään on yhtä aikaa melkein 30 lajin arvokisat, ja monet näistä lajeista ovat sellaisia, joiden Euroopan- ja maailmanmestaruuskisoja seuraan yleensä tiiviisti. Se ajatus lämmittää mieltä, ja aion tehdä kaikkeni, että saan niin paljon irti kisoista kuin suinkin mahdollista!


***


Ei muuta kuin oikein hyviä olympiahetkiä kaikille blogin lukijoille, jotka aikovat seurata! Nauttikaa, sillä tällainen urheilun juhla on vain kerran neljässä vuodessa!