Kyllä tätä on odotettukin – vihdoin pääsen puheterapiaan!

Kyllä siinä kesti, mutta vihdoin pääsen puheterapiaan!

Kerroin 2. lokakuuta 2011 julkaistusssa merkinnässä änkytysongelmastani, joka lähinnä koskee tilanteita, jolloin minun pitää sanoa jotakin tiettyä, ennalta määrättyä.
Siksi etenkin ääneen lukeminen tuottaa joskus melkein kohtuutonta tuskaa, ja jännitän aina tilanteita, kun minun pitää sanoa jokin osoite taksikuskille tai vastaavaa.
Datanomin työnkuvaan kuuluu pitkälti asiakaspalvelutyö, ja tämä seikka yhdistettynä aika tuskallisiin englannin kielen tunteihin viime syksynä, johtivat lopulta siihen, että päätin käydä ongelman kimppuun.

Olin yhteydessä koulun terveydenhoitajaan, mutta kävi ilmi, että koulun lääkäri ei voi kirjoittaa lähetettä, vaan sen pitää tapahtua oman kunnan lääkärin tai puheterapeutin toimesta.
Tutustuin myös Suomen änkyttäjien yhdistys ry:n toimintaan, ja sitä kautta olisi tietenkin ollut tarjolla vertaistukea ja leirejä / kursseja, mutta ne jäivät sitten, kun olin lääkärijonossa... Siinä taisi vierähtää melkein puoli vuotta, mutta kesäkuun alussa pääsin käymään lääkärin puheilla, ja hän taas ohjasi minut edelleen tapaamaan kunnan puheterapeuttia. Hänen kauttaan sain puolestaan parisen viiikkoa sitten suosituksen maksusitoomuksesta, jonka avulla saisin puheterapiaa täällä Espoossa – niin ainakin asian ymmärsin. Minähän en niitä asiakirjoja ole edes nähnyt.
Kela korvaisi kyllä itse puheterapian, mutta siihen tarvittaisiin vielä jokin (voisi melkein sanoa helvetin) kuntoutussuunnitelma, joka kunnan lääkärin pitäisi kirjoittaa. Ei onnistuttu saamaan syyslomalle ajoittuvaa lääkäriaikaa, joten todettiin yksityisen puheterapian olevan paras vaihtoehto... Ja se sopi kyllä minulle, kun asiaa oli jo näin kauan prosessoitu, vaikka se toki oli ollutkin melkein vain silkkaa odottamista. Mutta halusin saada jotain aikaan.

Pläräsin paikallisia puheterapeutteja Puheterapeuttiliiton sivuilta, ja lähetin sitte viime viikon sunnuntaina sähköpostia yhdelle, jonka aihealueisiin selvästi kuuluu änkytys ja joka on täällä Espoossa.
Hän vastasi, että voisi ottaa minut vastaan. Asiat sovittiin, ja ensimmäinen käynti on ensi viikon tiistaina!
Nyt joudun siis maksamaan terapian itse, mutta mikäli käy aivan kohtuuttoman kalliiksi, pitänee taas harkita ja pohtia kunnallisen puheterapian vaihtoehtoa.
Varsinkin jos tuon terapeutin kanssa homma tuntuu toimivan, ja alkaa vaikuttaa siltä, että ongelmaa saadaan lievennettyä kohtuullisen käyntimäärän puitteissa, voin ihan hyvin maksaakin! Tämän ongelman aiheuttavaa harmia ei kuitenkaan voi rahasummalla mitata, mutta ongelman lieventäminen on ehdottomasti mielestäni rahan arvoista!

Lopuksi haluan esittää mitä lämpimimmän kiitoksen tyttöystävälle ja äidille. Kulta on aina jaksanut rohkaista ja tarjota apua. Ilman hänen lievää, hyväntahtoista painostusta, se kaikkein ensimmäinen, koulun terveydenhoitajalle lähetetty sähköpostiviesti, joka pani tämän yllä kuvatun prosessin alulle, olisi saattanut jäädä lähettämättä!
Ja äiti taas on puskenut asiaa eteenpäin olemalla yhteydessä kunnan terveydenhuoltoon!

Nyt on siis vihdoin olemassa ihan konkreettinen ajankohta, jolloin varsinainen prosessi tämän melkein kymmenen vuoden ajan jatkuneen änkytysongelman lieventämiseksi voi alkaa. Tietenkin vähän jännittää, minkälainen se prosessi tulee olemaan, mutta ilman yritystä, en myöskäään voi saavuttaa mitään.
Jännityksellä, mutta samalla myös innolla, odotan mitä tuleman pitää! Kerron lisää sitten ensi viikolla.