Heräteostos ja käynti Jätkäsaaressa – kyllä tämä kaupunkielämä on ihanaa!

Tänään ylitin tavallaan itseni. En tehnyt asiaaa niin helposti kuin olisin voinut, vaan tein sen nopeasti ja tehokkaasti siinä hienosti onnistuen! Ihana kaupunkielämä mahdollisti nopeuden ja tehokkuuden.


***


Olin tänään iltapäivällä kirjautumassa Kelan verkkoasiointipalveluun, kun mieleeni juolahti, että minullahan on heinäkuun lopussa hankittu henkilökortti, jota voisin käyttää tällaisissa tunnistautumistilanteissa. Aloin selvittää asiaa tarkemmin, ja kävi ilmi, että tarvitsen kortinlukijan. Miksi en voisi hankkia sellaista? Ei se varmasti mikään valtava investaatio ole. Selvitykset jatkuivat, ja totesin, että Verkkokauppa.comista löytyvä 25 euroa maksava SCR3310 -henkilökortin lukija ajaisi tämän asian.
Siinä samalla muistin, että minähän olen pääkaupunkiseudulla enkä keskellä ei mitään Mustasaaren maaseudulla ja valitsin toimitustavaksi noudon Jätkäsaaren myymälästä. Maksoin tuotteen ja vain minuutti sen jälkeen sähköpostiin ja matkapuhelimeen tuli ilmoitus, että tuote on haettavissa.

Oli rauhallinen keskiviikkoiltapäivä, jolloin mitään erikoista ei tapahtunut. Niinpä tilasin saman tien taksin ja pyysin kuljettajaa ajamaan Tyynenmerenkadulle. Tämä liittyi puolestaan tavallaan siihen änkytyksen kuntoutukseen. Tarkoituksella en etukäteen selvittänyt Jätkäsaaren megamyymälän osoitetta, vaan päätin, että nyt minä teen tämän, oli se osoite sitten mikä tahansa!

Osoitteen sanominen meni ihan hyvin ja päästiin perille. Kuvittelin, että antaisin tekstiviestitse saadun tilausnumeron, minkä jälkeen saisin tuotteen heti käsiini, mutta eipäs ollutkaan niin yksinkertaista.
annoin tilausnumeron, mutta sen jälkeen sain käteeni hakulaitteen, joka alkaisi piipata ja väristä tuotteen ollessa noudettavissa kassalta. Kaiken lisäksi en ollut osannut ottaa huomioon, että tarvitsisin tuotteen saadakseni henkilöllisyystodistuksen. Taksikuski joutui juoksemaan autolle, joka oli aika kaukana, hakemaan repun, jonka unohdin sinne kyllä vahingossa.
Verkkokauppa.comin kassaneiti, tai mitä nyt sanoisi, vei minut istumaan kahvilan tuolille.
Vaikka kuski oli vanhemmanpuoleinen, erittäin kohtelias, korrekti ja kaikin puolin rehellisen oloinen mies, en kiistä, että kun istuin siinä yksin tuolilla hakulaitteen kanssa, kävi mielessä ajatus, että kuski voisi ajaa tiehensä hallussaan minun lompakkoni ja tietenkin myös pankkikorttini. Olinhan mä sitäpaitsi hetkeä aikaisemmin näppäillyt Visa Electronin tununsluvunkin. Edellä mainittujen seikkojen ansiosta en kyllä sitä missään määrin vakavasti pelännyt, mutta ajatus kävi kuitenkin mielessä tosiaan.
Kuljettajan palattua pahoittelin tietenkin pitkähköä odotusta ja sanoin, että "tämähän ei kuulu sinun tehtäviin". Hän kuitenkin ihan oikein kuittasi tämän sanomalla, että kyllä kuuluu, kun mittari pyörii autossa... :)

Myymälässä oli kyltti, jonka mukaan keskimääräinen odotusaika, ennen kuin noudettava tuote saadaan varastosta, on 15 minuuttia, ja tuo piti kutinsa minun kohdallani aika hyvin. Kun hakulaite puhelimen lailla alkoi soida ja väristä, käytiin hakemassa pieni paketti ja suunnattiin sitten takaisin Arlaan, yhdessä naureskellen, että olipa opettavainen reissu. Odotusta oli kaikkinensa tullut noin 40 minuuttia.

Pakko myöntää, että kun tulin takaisin, oli eräänlainen voittajafiilis. Nyt en ollutkaan ylittänyt rimaa kaikkein matalimmalta. Matalin ylitys olisi ollut se, että olisin tilannut kortinlukijan kotiin ja ottanut sen syyslomalla. Silloin minun ei olisi tarvinnut tehdä mitään vaikeaa, vaan olisin saanut paketin käteen kotiin saavuttuani perjantaina 12. lokakuuta.
Mutta nyt otin tietoisen riskin, kun kävin itse noutamassa sen. Tiesin, että joutuisin sanomaan aika vaikean osoitteen ja tiesin, että joutuisin luettelemaan tilausnumeron kassalla, mutta otin sen riskin ja selvisin hyvin. Tunsin itseni itsenäiseksi ja myös että olin onnistunut!

Mitä itse kortinlukijaan tulee, kytkin sen koneeseen ja latasin väestörekisterikeskuksen suositteleman mPollux DigiSign Client -ohjelman. Ohjelma oli kaikkea muuta kuin saavutettava, mutta ruudunlukuohjelman erikoistoiminnoilla kikkailemalla se kuitenkin toimi, ja riemu oli ylimmillään, kun sain Fineid.fi:n varmenteentestaussivun auki.


***


Minä teen harvoin impulssiostoksia tuolla tavalla, vaan mietin yleensä aika paljon. Toki siihen yksi syy on se, että postin ollessa toimitustapana joudun joka tapauksessa odottamaan tuotetta vähintään pari päivää.
Olikin välillä aika epätodellinen olo, kun kävin hakemassa tuotteen heti tilattuani sen, mutta kyllä tosiaan kannatti! Saatan varmasti tehdä näin jatkossakin, joskin odotusta tulee jonkin verran, minkä takia ainakaan tosiaan Verkkokauppa.comin Jätkäsaaren myymälä ei ole kaikkein otollisin, mikäli on taksikuskin avun varassa.

Tällainen onnellinen tarina tällä kertaa. Mä tein sen ja olen siitä iloinen!