Takaisin etelässä rentouttavan loman jälkeen ┴ jalkapallon huumassa‼

En lomalla tehnyt mitään erikoista. Lauantaina kävin vaasassa tapaamassa näkövammaisia tuttuja Vasa svenska Synskadaden tapahtuman puitteissa, mutta muuten olin lähinnä kotona. Olin koneella, rippasin levyjä ja seurasin toki jonkin verran urheilua. Sunnuntaina lähdin sitten junalla takaisin etelään – suoralla pendolino-yhteydellä! Kun Vaasa–Seinäjoki-radalle vihdoin saatiin sähköä muutama kuukausi sitten, tuli toinen suora yhteys Vaasasta Helsinkiin, jota nyt onnellisena hyödynsin! Junassa seurasin huikeaa Pohjois-Lontoon paikalliskamppailua, jossa Arsenal voitti Tottenhamin Englannin Valioliigassa lukemin 5–2 oltuaan 0–2-tappioasemassa.

Sain vihdoin työharjoittelupaikan Locotechista, mutta en ole aloittanut hommia vielä, kun pitää jonkinlainen sopimuskin tehdä, ja miettiä vähän erinäisiä yksityiskohtia. En tiedä, milloin tämä tapahtuu, mutta nyt ei pallo ainakaan enää ole niinkään minun käsissä. Toki on vähän häijyä olla vain asuntolassa tekemättä mitään, mutta minkäs minä sille voin...


***


Tänään ja huomenna on edessä paljon hyvin mielenkiintoisia jalkapallon harjoitusmaaotteluita. Odotan nyt vesi kielellä Sveitsin Sankt Gallenissa pelattavan Bosnia ja Hertsegovinan ja Brasilian välisen ottelun alkua. Safet Sušićilla on jalkeilla erittäin hyvä joukkue, käytännössä sama miehistö, joka pelasi viimeksi EM-karsinnoissa, mutta toki Brasilia on suuri suosikki. Toivottavasti tulee hyvä, viihdyttävä matsi!

Sitten huomenna on helminä mm. Saksa–Ranska ja Englanti–Hollanti. Ruotsi puolestaan kohtaa Kroatian Zagrebissa, kun taas Suomen huuhkajat matkustaa Klagenfurtiin Itävallan vieraaksi. Näiden lisäksi on monta, monta, mielenkiintoista ottelua. Yleensähän se meneekin niin, että näitä ystävyysotteluita suunniteltaessa yritetään saada aika tasaisia pareja, koska kuka"hyvä" joukkue haluaisi pelata vaikka San Marinoa tai Liechtensteiniä vastaaan, jolloin se parempi joukkue saa pitää palloa koko ajan, eikä sellainen ottelu luonnollisesti ole kovinkaan hyvää treeniä ennen Euroopan-mestaruuskilpailuja, joihin suuri osa huomenna tulessa olevista joukkueista on matkalla. Kyllähän valmentaja näkee joukkueensa pelaajien potentiaalin huomattavasti paremmin, jos ̵– otettakoon esimerkiksi vaikka Kroatia – pelaa Ruotsia kuin jotain Liechtensteiniä vastaan, ja hyöty on tietenkin molemminpuolinen.


***


Vielä yksi juttu. Minua kiinnostaa Euroviisut yhtä paljon, tai siis vähän, kuin vuoden 2012 presidentinvaalit, eli ei yhtään. Minua siis ei olisi voinut vähempää liikuttaa, kenet Suomi lähettää Azerbaidžaniin edustamaan, ja minulle on täysin yhdentekevää millä kielellä laulaja laulaa. Ennen mä jotenkin vähän seurasin, ja toivoin, että edustuskappale olisi suomenkielinen, mutta liekki on sammunut. Minua kiehtoo enemmän Pernilla Karlssonin käsipallo- kuin hänen laulajanuransa :), yhtään tietenkään väheksymättä hänen esitystään ja lauluaan, ja toki toivon hänelle kaikkea hyvää, mutta minun tunne-elämään ei silti suuremmin vaikuta se, onko hän viimeisenä vai voittaako koko skaban. Viime vuonna en edes ihan oikeasti kuullut Suomen edustuskappaletta kertaakaan – tai siis varmasti kuulin, mutta en tiennyt sen olevan se, mutta viime lauantaina kuulin ohimennen osan "När jag blundar" -kappaleesta oven läpi, kun vanhemmat katsoivat Uuden Musiikin kilpailua naapurihuoneessa :). En kuitenkaan osaa ottaa kantaa kappaleeseen, mutta kuulemma taso oli aika heikko, vaikka biisi onkin saanut ulkomailla kiitosta.


***


Mutta nyt jaarittelu sikseen ja korvat vähitellen kohti AFG Arenaa. Hajmo Bosno!