Tervetuloa lukemaan blogiani! Tänne kirjoittelen vain, kun siltä tuntuu – aiheena oma elämäni tai sitten jotain ihan muuta.

24 kesäkuuta 2010

Kännykälle meinas käydä huonosti...

Pitänee kertoa siitä, mitä eilen, tai oikeastaan jo toissa päivänä (tiistaina) tapahtui. Istuin ulkona leikkimässä nostetun mobiililaajakaistan kanssa testaten nopeuksia. Pidin kännykkää pöydällä, kun yhtäkkiä kaadoin, onneksi melkein tyhjä, kahvikupin puhelimen päälle. Ojentaessani kädet ottaakseni puhelimen, huitaisin siis kahvikupin nurin oikeastaan suoraan laitteen päälle. Suljin äkkiä kännykän ja irrotin akun. Tuntui luonnollisesti aivan kauhealta! Hetken päästä käynnistin puhelimen. Kaiutin särisi todella ikävästi ja ajatukset pyörivät päässä: "Siis mitä vittua olen mennyt tekemään?" "Mite kerron tästä vanhemimlle?" "Kuinka paljon kaiuttimen vaihtaminen maksaa, jos siinä ei ole muuta vikaa?"... En sentäään suoraan itkenyt, mutta aivan sanoin kuvaamattoman hirvittävältä kyllä tuntui, varsinkin, kun kännykkä on minulle äärimmäisen tärkeä laite, myös muun kuin puhumisen ja tekstaamisen kannalta. Toki oloa helpotti se, että minulla on täysin toimiva Nokia 6600 varapuhelimena, mutta juuri tuona hetkenä sille en kyllä pannut paljon arvoa.
No, odotin vähän aikaa suorastaan vittumaisten ajatusten pyöriessä päässä... Käynnistin toistamiseen puhelimen ja suureksi helpotuksekseni kaiutin toimi täydellisesti eikä mitään muitakaan oireita ole ilmennyt enkä usko, että sellaisia tuleekaan.

No, mitä tästä opimme? Vaikka toki aina olen pitänyt kännykästä huolta, kannattaa jatkossa olla entistä varovaisempi varsinkin kahvia käsiteltäessä. Niinpä pidän tuon tapahtuman jälkeen puhelinta täysin eri paikassa kuin ennen, jolloin se useinkin oli suhteellisen lähellä kahvikuppia.

Tuollaista on kyllä ollut käydä aiemminkin, kun olen kuunnellut jotain lehteä kännykän kaiuttimen kautta pitäen sitä keittiön työpöydällä ja sotkenut maitoa tai jugurttia, mutta noin lähellä rakkaan puhelimen hajoaminen ei ole ollut koskaan.

Saatiinpahan tuokin tapahtuma julkisuteen...

Ei kommentteja:

Blogiarkisto