Olympialaiset ovat päättyneet.

Olympialaiset ovat päättyneet. On ollut aivan sanoinkuvaamattoman mahtavaa seurata kisoja. 17 päivän ajan olen nauttinut täysin siemauksin siitä, että olen saanut kuunnella paljon hienoa urheilua radiosta.

Ei tietenkään voi kiistää että suomalaismenestys jäi aika laihaksi, mutta vaikka urheiluhullu olenkin, en siitä juurikaan piittaa. Tottakai olympiakulta olisi tuntunut aivan mahtavalta, mutta tulihan sieltä menestystä, joskin toki myös karvaita pettymyksiä.
On kuitenkin myönnettävä, että minä en tätä enempää oikeastaan odottanutkaan. Olisin ehkä odottanut yhdistetystä parempaa menestystä, mutta pitää kuitenkin muistaa, että Hannu Manninen oli kilpaillut hyvin vähän tällä kaudella. Sitäpaitsi kilpailu on yhdistetyn huipulla äärimmäisen kovaa.
Mäkihypystä en odottanut mitalia. Maastohiihdosta näytti aluksi vaikealta, mutta minusta kaksi pronssia on kuitenkin kunnioitettava suoritus. Suomen joukkueen tilanne ei ole verrattavissa Liberecin kansssa, jossa suomalainen mieshiihto oli huipullaan ja kaikki tuntui kulkevan.

Tässä lista pettymyksistä ja riemun hetkistä:
Tuntui äärimmäisen pahalta, kun kuuntelin Christer Sarlinin selostusta Mika Poutalan toisen kierroksen luistelusta. Suomalainen johti ensimmäisen kierroksen jälkeen, mutta hän jäi lopulta viidenneksi. Luonnollisesti tämä on hieno saavutus enkä minä ollut sinänsä pettynyt, mutta Poutalan puolesta harmitti.
Oli aivan hirvittävää kuunneltavaa, kun USA mätti maaleja Suomen verkkoon miesten jääkiekon välierässä, mutta Suomen pääsy välieriin oli varsin mainio saavutus sinänsä, joskin kyllä harmitti aivan saakelisti ensimmäisen erän (6-0) jälkeen.
En odottanut Hautamäeltä kolmatta perättäistä henkilökohtaista mitalia, mutta mies oli kolmantena suurmäen ensimmäisen kierroksen jälkeen. Silloin alkoi luonnollisesti elättää mitalitoiveita, mutta Matti epäonnistui toisen kierroksen hypyssä. Silloin harmitti myös, joskaan en odottanut mitalia muutenkaan, mutta en myöskään 104 metrin hyppyä.
Tuntui myös jotenkin karvaalta, kun Kanada mätti maaleja Venäjän verkkoon. Olin valvonut pitkään ja odotin suurella innolla Kanadan ja Venäjän välistä ottelua. Kanada teki nopeasti kolme maalia ja se oli siinä.
Oli äärimmäisen mahtava tunne, kun Peetu Piiroisen mitali varmistui. Se oli kyllä näiden kisojen kaikkein upein hetki!
Kovin huuto minun suusta taas kuultiin kun Suomi ratkaisi naisten pronssiottelun Ruotsia vastaan!
Tuntui myös äärimmäisen hienolta, kun Suomi kukisti tiukan väännön jälkeen Tshekin jääkiekon puolivälierässä ja hyvän olon tunne korostui luonnollisesti kun Ruotsin miehet hävisivät Slovakialle samana aamuna Suomen aikaa!
Leijonien jääkiekkopronssi eilen oli myöskin aivan mahtava! Kahden erän jälkeen olin aika varma siitä, että nyt tuli turpiin, mutta leijona karjui ja käänsi ottelun. Varsinkin Kimmo Porttilan selostus tunnekuohuista ottelun jälkeen jäi mieleen.
Sitten vielä maastohiihdon pronssit! Tunnelataus ei ehkä ole samanlainen hiihdossa kuin jääkiekossa, mutta tottakai ne silti oli hienoja hetkiä.
Eilen saatiin aivan mahtava päätös kisoille kun Kanada ja USA tarjosivat suurta dramatiikkaa. USA tasoitti pelin 2-2-een kun 24 sekuntia oli pelaamatta. Lopulta Kanada ratkaisi ottelun jatkoerässä.

Iloisin mielin suuntaan katseet eteenpäin kohti seuraavia urheilutapahtumia, lähinnä Mestiksen pudotuspelejä, jotka alkavat huomenna. Sport kohtaa D-Teamin puolivälierissä.