Suurimmaksi osaksi taas olympia-asiaa

Nousin eilen klo 3.50 ja seurasin viideltä alkanutta naisten jääkiekko-ottelua Suomen ja Kiinan välillä. Suomi pelasi ikään kuin yhden naisen ylivoimalla koko ajan (voitti laukaukset 41-4 tms), mutta voitti ottelun vasta 2-1 jännittävien vaiheiden jälkeen. Puolenyön jälkeen perjantain puolella Suomi kohtaa Yhdysvallat. Yritettäkööön vain sanoa että Suomi on altavastaajana, USA:lla on paineet, Suomi voi yllättää. Turpiin tulee niin että jysähtäää. Veikkaus: USA voittaa Suomen 11-2. Toki toivotaan että olen väärässä, mutta tasoero on kyllä valtava.

Suomen mitalitili näyttää yhä pyöreää nollaa. Sprintti on hyvin hankala laji enkä minä laskenut mitalin varaan, joskin luonnollisesti toivoin ja olisihan esim. Saarisella onnistuessaan voinut olla mahdollisuuskin. Valitettavasti Aikku ei kuitenkaan onnistunut toivomallaan tavalla. Siis että soisin hänelle henkilökohtaista olympiamtalia! Ehkä se tulee sieltä vielä... Virpi Kuitunen, sami Jauhojärvi ja Kalle Lassila pääsivät kaikki välieriin, mutta siellä kaikkien tiet nousivat pystyyn. Hetken kuluttua miesten lumikourun finaali alkaa. Suomella on kolme edustajaa finaalissa ja nyt voi hyvinkin tulla mitali, joskin tässä, niinkuin kaikissa lajeissa, mitali on tiukassa ja vaatii nappisuoritusta. Siksi en ymmärrä miksi kaikki vinkuvat, kun ei ole tulllut mitalia vielä. Meillä on kiistatta turhan kovat vaatimukset urheilijoita kohtaan, ainakin minun mielestäni.

Sain eilen tietäää suomen kuullunymmärtämisen kokeen alustavan opettajan tekemän arvostelun tuloksen: 85 /90. Sen varaan en todellakaan ollut uskaltautunut laskea ja olen siihen erittäin tyytyväinen, toki edellyttäen ettei YTL laske pistemäärää.

Eilen oli viimeinen kunnon koulupäivä ja tänään penkkarit ovat vuorossa. Niistä en piittaa pätkääkään enkä oikein tajua mikä ajatus niide takana on. Sen verran osallistun kuitenkin, että säestän yhtä laulua pianolla.

Nyt menen kuitenkin syömään aamiaista lumikourun finaalia kuunnellen...