Kuntopyörä ja Käyhköä

Yhtäkkiä sain päähäni nousta kuntopyörän selkään. Laitoin Kauko Käyhkön levyn soimaan ja aloin pyöräillä. Koetin kuvitella että levy pysähtyy jos lakkaan pyöräilemästä. Tämä ei ehkä toiminut, mutta mieleeni tulikin että jotenkin vois varmaan kehittää semmoisen systeemin että kuntopyörä pyörittäisi levyä, joskaan tällä pyörällä ei varmaan onnistuisi, itse vastuksensäätöjärjästelmä kun on vankan kotelon sisällä. Toinen ongelma olisi että olisi pyöräiltävä täysin tasaisesti jotta levyn nopeus pysyisi oikeana. Olisi kyllä oltava aika taitava, jotta pystyisi pitämään 33 1/3 kierrosta per minuutti :). Olen koettanut pyörittää vinyyliä sormella eikä oikein mitenkään saa vauhtia pysymään tasaisena, saati sitten oikealla kierrosluvulla. Sähköä ei tosin säästäisi nimeksikään, koska vahvistinta tarvitsisin tietysti kuitenkin eikä itse levysoitin varmaan kuluta sähköä juuri yhtään.
No, pyöräilin siinä kymmenisen minuuttia Justeeria kuunnellen ja näitä yllämainittuja asioita pohtien...

En ollut kuunnellut tätä Justeerin vinyylikokoelmaa pitkään pitkään aikaan. Kyseessä on rakkaimpia levyjäni, jota en antaisi tai myisi kenellekään, Käyhköä kun ei ihan tosta vaan CD:nä tunnu saavan. Toki miehen kokoelmia on CD-levyilläkin, mutta en ole onnistunut sellaista ostamaan, vaikka olen yrittänyt etsiä.
Levysoitin on myös rakkaimpia esineitä eikä voi kuin oikein sydämellisesti kiittää äitiä, joka tämän soittimen jostain löysi. Se on toiminut vallan erinomaisesti kohta kaksi vuotta eikä ole kenkkuillut juuri yhtään, joskin neula joskus on laskeutunutkin levyn viereen. Tämän levysoittimen paras ominaisuus onkin että se on automaattinen, eli minun ei tarvitse kuin painaa nappia, niin lähtee soimaan. Siis aiiaiiaii että oli mahtavaa kun sain sen: enää ei tarvinnut mennä alakertaan kuuntelemaan vinyylejä.

Kauko Käyhkö on suurimpia suosikeitani, joskaan em. syystä en ole yksinkertaisesti voinut tutustua niin paljon miehen musiikkiin. Justeerin lauulääni miellyttää ja varsinkin uudemmat levytykset.