Yhdysvaltalainen kirjailija joka aiheutti kauhistuksen

Olen kokenut monia kriittisiä hetkiä luokan edessä, mutta tänään koin niistä pahimman. Minun piti esitelmöidä aiheesta Ernest Hemingway. en koskaan ole luokan edessä puhumisesta tykännyt, mutta äikän esitelmät ovat viime aikoina menneet oikein hyvin. Niinpä menin aika luottavaisin mielin puhumaan Ernest Hemingwaystä englanniksi. Toki, se oli englanniksi, mutta harjoittelin eilen esitelmääni nauhoittaen ja suoriuduin kohtalaisesti. Miten sitten tänään kävi? Kaikki meni lukkoon. Minulla on änkytysongelmia, siitä olen toki tietoinen, mutta yleensä helpottaa kun alkujännitys päästää tiukan otteensa. Mutta kas kun ei helpottanut. Siellä istuin ja tunsin änkytyksen kuristusotteen. Toki sain jotain sanottua, mutta en koskaan ole luokan edessä noin pahasti tärissyt ennen.
Sanalla sanottuna se oli kauheaa. Päällimmäisin tunne kun astelin kohti istumapaikkaani esitelmän jälkeen oli kuitenkin valtaisa helpotus ja tämä tunnetila vallitsee yhä. Toki oli harmittavaa että esitelmä meni päin syvintä helvettiä, mutta nyt minun ei enää tarvitse siitä huolia kantaa, se on mennyttä...

Tässä ei ole kyse siitä että pelkäisin luokkakavereiden nauravan tmv, katson lukiolaisen olevan senverta fiksu ja kokenut ettei sellaisiin typeryksiin sorru, harmittaa vain etten parempaan pystynyt.
Mistä tämä sitten johtui? Hyvä kysymys jota olen pohtinut kehnoin tuloksin. Tietysti asiaan vaikutti että kyseinen esitelmä oli englanniksi (kielellä jota en hallitse), mutta tiesin mitä minun piti sanoa ja miten se oli sanottava ymmärrettävällä englanninkielellä.
Siksi olin suorastaan hämmästynyt että näin kävi. Tosiaan olen epäonnistumistani jälkikäteen naureskellutkin, mikä ei todellakaan tapoihini kuulu. Esitelmä meni niin huonosti että naurattaa :)

Mutta kuten sanottua, pääasia että se on nyt ohi...