2012 – vaikea vuosi myrskyn edellä

Vuotta 2012 on enää muutama tunti jäljellä, ja nyt on perinteisen analyysin paikka. Vuosi on kieltämättä monella tavalla ollut aika vaikea. Siihen on toki sisältänyt hyviä asioita, mutta väkisinkin katson näin vuoden lopussa tulevaisuuteen – aika kaksijakoisissa fiiliksissä.

Tähän aikaan vuosi sitten hehkutin vuotta 2011 elämäni ihanimmaksi ja mahtavimmaksi vuodeksi. Vuosi 2012 ei ole yltänyt läheskään siihen samaan. Vuonna 2011 alkanut seurustelusuhde on jatkunut hyvänä ja vakaana, ei kahta sanaa, mutta siitä on luonnollisesti tullut ajan myötä aika – ehkä liiankin – itsestäänselvä osa elämää, eivätkä tunteet sitten enää ole niin voimakkaita. Tästä syystä muistakaa välittää ja huolehtia läheisistänne, vaikka heidän olemassaolonsa tukenanne tuntuisikin itsestäänselvältä!

Kuluneena vuonna opinnot ovat jatkuneet hyvin Keskuspuiston ammattiopiston tieto- ja viestintätekniikan linjalla. Opinnäyte ja palvelimien käyttöön liittyvä ammattiosaamisen näyttö ovat kunnossa, ja len käytännössä kaksi työharjoittelujaksoa vailla valmis datanomi.
Valmistuminen on kuitenkin aiheuttanut myös huolia ja mietittävää. Pari vuotta sitten saatoin haaveilla siitä, miltä elämäni tulee näyttämään näiden opintojen päättymisen jälkeen, mutta nyt voin – ja minun pitää – vaikuttaa siihen asiaan käytännössä.
Olen pohtinut jatkoa aika paljon syksyn aikana, mutta sinänsä tehnyt sen eteen kovin vähän. Toivottavasti saan alkuvuodesta asuntohakemuksen liikkeelle.
Tulevaisuus on kuitenkin mietityttänyt paljon, ja olen tuntenut itseni useinkin saamattomaksi ja epäonnistuneeksi.
Syksyllä alkoi pitkään odotettu puheterapia änkytyksen lieventämiseksi. Kävin terapiassa kaksi kertaa, minkä jälkeen minun piti harjoitella itsenäisesti. En kuitenkaan oikein nähnyt yhtäläisyyksiä harjoituksien ja reaalielämän välillä, joten harjoittelu jäi sangen vähäiseksi, eikä mitään muutosta parempaanpäin ole näkynyt. Se kyllä harmittaa, kun olin odottanut avun saamista yli vuoden, mutta enpä voi siitäkään epäonnistumisesta syyttää muita kuin itseäni.

Päivälleen kaksi vuotta sitten otsikoin analyysini "2010 - mahtava vuosi, jolloin uusi elämä alkoi". Sitä uutta elämää on nyt enää jäljellä aika tarkkaan puoli vuotta – vain ja ainoastaan puoli vuotta. Toivon kuitenkin voivani otsikoida analyysini samaan tyyliin vuoden kuluttua. Missä edes olen tähän aikaan vuoden päästä? Vastausta en tiedä. Se on samalla huikea, mutta samalla pelottava ajatus.

Oikein tulen kateelliseksi kuin luen näitä vanhoja, aikaisempina uudenvuodenaattoina kirjoitettuja juttuja. Silloin saatoin nauttia siitä, että tiesin tulevaisuudesta jotakin – nyt voin vain katsoa eteenpäin kerralla sen puoli vuotta.
Oletus on se, että saan asunnon pk-seudulta, ja se ei liene liikaa vaadittua. Mutta mitä helvettiä teen opintojen jälkeen? Oletus on, että yritän hankkia töitä, mutta mitä jos se epäonnistuu? Alanko opiskella lisää? Olen ylioppilas, joten mahdollisuudet siihen ovat hyvinkin olemassa. Mutta jos alan, niin mitä sitten opiskelen?
Ja miten käy kaiken byrokratian kanssa, kun pitää muuttaa toiseen kaupunkiin, hakea henkilökohtaista avustajaa jne. – asioita, joista en mitään tiedä...
Onko minua hemmoteltu liikaa? Pääsin vaivattomasti ylioppilaaksi ja sain helposti opiskelupaikan Keskuspuiston ammattiopistosta, mutta alkavatko nyt vaikeudet?
Saatan kuulostaa synkältä. Mahdollista on tietysti sekin, että saan asunnon ja työpaikan muutaman tunnin päästä alkavan vuoden aikana, ja että elän ties kuinka onnellista elämää 31.12.2013, mutta voiko ihmisellä olla niin paljon onnea ja tuuria?

Lopuksi kuitenkin iso kiitos läheisille ihmisille vuodesta 2012! Tulen varmasti tarvitsemaan tukeanne myös vuonna 2013.
Hyvää uuttavuotta kaikille blogin lukijoille! Itse toivon, että voin paketoida vuoden 2013 tapahtumat vähän positiivisemmissa fiiliksissä kuin tämän vuoden.