Hyvää alkanutta vuotta! ┴ tammikuu on monipuolisen penkkiurheilijan kulta-aikaa!

28. joulukuuta perhe lähti perinteiseen tapaan Toholammilla sijaitsevalle mökille viettämään uuttavuotta. Siellä keskityin lähinnä urheilun seuraamiseen, ja yksinkertaisesti ajanviettoon perheen kanssa. Kotona, 150 neliön omakotitalossa, kaikki ovat omillaan tekemässä jotain, mikä ei ollenkaan minua haittaa, mutta tavallaan on kiva olla mökillä siksi, että silloin kaikki ovat lähempänä toisiaan.

Vuoden vaihtuessa minä ja äiti katsoimme jääkiekkoa, alle 20-vuotiaiden MM-kisojen Suomen ja Tšekin välistä lohkovaiheen ottelua. Vuosi ihme kyllä vaihtui, vaikka en kuunnellut radiolähetystä Senaatintorilta enkä laskenut sekunteja...

Heti uudenvuodenpäivänä koetti lähtö etelään. Lähdin junalla Kokkolasta Helsinkiin. Tuttuun tapaan oli kiva palata, mutta oli toisaalta ihana käydä kotonakin välillä!


***


Ai että mitä kulta-aikaa tammikuu on minunkaltaiselle penkkiurheilijalle! nuorten MM-kisat, Tour de Ski, Keski-Euroopan mäkiviikko, Valioliigan otteluruuhka, muu eurojalkapallo, tenniksen Australian Open sekä käsipallon ja jääpallon arvokisat...

Tosin eilen, tai siis viime yönä, kultaisuus oli kaukana. Silloin koin suurimman urheilusta johtuvan vitutuksen pitkään aikaan; Nasrin tasoitus Stade de francella jäi selkeästi kakkoseksi... Suomi kohtasi Ruotsin alle 20-vuotiaiden MM-jääkiekkoilun välierässä. Suomi johti 2‑0, mutta hävisi lopulta rankkareilla 2‑3. Siinä ei ollut mitään yllättävää, että Suomi hävisi, mutta tappio oli hyvin raskas, kun voitto oli niin lähellä; Ruotsi teki 2‑2-maalin vasta noin puolitoista minuuttia ennen loppua. Suomi oli toisaalta pahassa pinteessä ja varsinaisella peliajalla 2‑2 oli pelitapahtumiin nähden erittäin hyvä tulos Suomen kannalta. Suomi on toki pelannut erittäin hyvän turnauksen, ja taistelu jatkuu huomenna, kun Suomi kohtaa Kanadan pronssiottelussa. Tulee olemaan sangen mielenkiintoista nähdä, miten siinä käy. En jaksa uskoa, että Suomi häviää yhtä rumasti kuin avausottelussa, ja se saaattaa jopa voittaa, varsinkin, jos voitonhimoista Kanadaaa ei pronssi riittävästi kiinnosta, mutta eiköhän se kotiyleisönsä edessä Calgaryssa yritä kaikkensa voittaakseen... Finaalissa kohtaavat Ruotsi ja Venäjä. On sitäkin pakko seurata, joten to‑pe-yöstä tulee pitkä, mutta mikäs valvoessa, kun perjatai on pyhäpäivä!

Olen mielenkiinnolla seurannut Tour de skitä ja Keski-Euroopan mäkiviikkoa. Tietenkin on vähän lannistanut, että suomalaismenestys on jäänyt jopa odotettuakin vaisummaksi, ja mäkiviikko tuntuu ratkenneelta, mutta seurataan innolla hamaan loppuun saakka. Varsinkin naisten Tour de Ski tuntuu jotenkin vain vähän mielenkiinnottomalta, kun minua ei suuremmin liikuta, voittaako Marit Bjørgen vai Justyna Kowalczyk.
On hyvin sääli, että suomalainen mäkihyppy on vajonnut niin alas, mutta hatunnosto varsinkin Anssi Koivurannalle, joka vasta toista kauttaan hyppää erikoismäkeä, mutta nyt yltää toiselle kierrokselle kerta toisensa jälkeen muiden, paljon kokeneempien erikoishyppääjien, rämpiessä kaukana hänen takanaan. Tai siis siltä on näyttänyt sekä tänään Innsbruckissa että Garmischissa. Toiselle kierrokselle pääsy ei tietenkään suomalaisella mittapuulla mikään suurenmoinen saavutus ole, mutta silti Koivuranta on mielestäni tehnyt erittäin hienoa työtä, ja on aina niin positiivinen ja iloinen haastatteluissa! Samaa ei voi sanoa Matti Hautamäestä... Mutta suuri kunnia ja tsemppiä hänellekin! Onhan hän jumalauta kaksinkertainen olypiamitalisti, mutta nyt ei valitettavasti kulje.

Englannin Valioliigan joulunjälkeinen otteluruuhka on ollut jotain aivan huikeaa! Yllätykset ovat urheilun suolaa, ja niitä on tuttuun tapaan nähty. Blackburn yllätti ManU:n, Aston Villa Chelsean, Sunderland Manchester Cityn jne... Ja äsken Newcastle meni 1‑0-johtoon Manchester Unitedia vastaan. Mahtavaa!

Australian Avoimissa on aina se oma hohtonsa: se on vuoden eka Grand Slam, ja jotenkin on niin hienoa herätä aikaisin aamuisin, pistää Eurosport päälle ja maata köllöttää sänyssä kuunnellen otteluita... SE on jotain aivan ainutlaatuista! Sitä odotan innolla!

Käsipallon EM-kisoja tulen seuraamaan jonkin verrran, ainakin Ruotsin otteluita. Vaikka en Ruotsia kannusta, mutta seuraan kyllä silti maan edesottamuksia, ja muistot palaavat 2000-luvun alkuun, kun Ruotsi vielä oli varsin varteenotettava käsipallomaa, mitä se toki vieläkin on (sijoittui neljänneksi viime vuoden MM-kisoissa), mutta ei yhtä hyvä kuin 10 vuotta sitten kuitenkaan.

Jääpallo on helvetin kapea laji, mutta toki silti ihan mielenkiintoista nähdä, miten MM-kisoissa käy tällä kertaa!


***


Joten nyt vain nauttimaan pidennetystä viikonlopusta, penkkiurheilusta ja muutenkin niin onnellisesta elämästä! Hyvää alkanutta vuotta 2012 kaikille lukijoille!