Urheiluvuosi 2011

Urheiluvuosi 2011 on lopuillaan. Kirjoitin aiemmassa viestissä vuoden sykähdyttävimmistä urheiluhetkistä, ja ne nousevat tietenkin nytkin kaikkein voimakkaimmin mieleen: Matti Heikkisen ja jääkiekkoleijonien kullat. En missään tapauksessa väheksy Kaisa Mäkäräisen mahtavaa menestystä, mutta en vain yksinkertaisesti seurannut sitä, koska en koskaan erityisemmin ole innostunut ampumahiihdosta. Sitäpaitsi Mäkäräisen ensimmäinen MM-kulta taisi tulla samaan aikaan kuin joku MM-hiihtojen kilpailu. En niin tarkkaan muista, mutta en tainnut seurata kisaa suorana eikä se sen takia varsinaisesti jäänyt mieleen.


***


Kuuntelin eilen ohimennen Radio Suomen yhteenvetoa urheiluvuodesta, ja hämmästyin, kun kuulin, miten paljon mitaleita Suomi oli saanut maastohiihdon MM-kisoista. Minulle oli jotenkin vain jäänyt mieleen se Matti Heikkisen "pöljä päivä", kun Jarmo Lehtinen huusi sydämensä kyllyydestä radioselostamossa ja Matti Heikkisen valmentaja, silloin Radio Suomen kommentaattorina toiminut Toni Roponen jäi sanattomaksi. Ne muut mitalit vain jäi sen kullan varjoon. Oli niin hieno tunne, kun heikkinen täysin yllättäen hiihti maaliin voittajana!

Niinkuin aina, seurasin jääkiekon MM-kisoja hyvin tarkasti. En ollut koskaan kokenut Suomen arvokisavoittoa, mutta tänä vuonna sain kokea senkin ‑ jotain aivan mahtavaa! En koskaan saata unohtaa sunnuntai-iltaa 15.5.2011, kun leijonat sen teki. Ruotsi teki 1‑0, ja minä ajattelin: "Taas? Taasko suomi häviää Ruotsille arvokisafinaalissa?", mutta näin ei käynyt, vaan Suomi liiteli lopulta 6‑1-voittoon! Se tunne, kun Suomi oli tehnyt 3‑1, oli nii käsittämättömän hieno! toki joku jatkoaikavoitto olisi painunut voimakkaammin mieleen, mutta oli tuokin vain niin hienoa, kun istui nauttimassa siitä, että vihdoin se mestaruus tulee!

Tulen aina muistamaan tuon MM-kullan erityisesti, koska kaksi päivää aikaisemmin elämäni ensimmäinen seurustelusuhde oli alkanut. Aina, kun ajattelen sitä ottelua ja sitä turnausta, tulee mieleen myös se perjantai-ilta, kun aloin seurustella nykyisen tyttöystäväni kanssa. Tämä tapahtui Suomen ja Venäjän välisen välierän aikana, mutta siihen palataan, kun teen yhteenvetoa itse vuodesta 2011. Nyt puhutaan vain urheiluvuodesta. Se on "vain", koska penkkiurheilu ei merkitse mitään rakkauden rinnalla.


***


Heikkinen ja jääkiekkoleijonat. Mitäs muuta tapahtui urheiluvuoden aikana? Yritän miettiä... HJK ansaitseee maininnan, koska oli se vain niin hienoa, kun Klubi voitti Schalken 2‑0 Töölön jalkapallostadionilla. Sen ottelun jälkeen minä en vielä jaksanut uskoa, että paikka Eurooppa-liigaan irtoaisi, mutta kun Teemu Pukki tasoitti 1‑1een Gelsenkirchenissä, aloin uskoa... Ja siis mikä huuto Antti Ennekarilta! Toki harmitti, kun se silti suli 6‑1-tappioon, mutta hieno suoritus kuitenkin.

Jalkapallon EM-karsinnoista ei suomalaisittain jäänyt mieleen paljon mitään. Seurasin Bosnia ja Hertsegovinan taivalta, joka katkesi jatkokarsinnoissa, mutta siitä lienen kirjoittanut tässä blogissa jo kyllästymiseen saakka aikaisemmin. Hyvin Sušićin miehet taistelivat, mutta Bosnia oli ihan voimaton Portugalia vastaan eikä se jatkokarsintatappio oikein edes kauheasti ottanut päähän, kun se oli niin selkeä. Mutta yksi urheiluvuoden suurimmista vitutuksista koetttiin kyllä, kun samir Nasri tasoitti Stade de Francella, kun Bosnialla oli yksi jalka puolassa ja Ukrainassa järjestettävissä EM-kisoissa, mutta niin vain Ranska nousi tasoihin ja vei sen paikan.

Oli kyllä hienoa, kun Robin Bergman karkasi läpiajoon, ja Vaasan Sport voitti jääkiekon Mestiksen, mutta jotenkin sen arvo laski, ainakin minun silmissä, kun Sport oli täysin vastaantulija Lahden Pelicansia vastaan, ja liigapaikka jäi haaveeksi. Olisihan se hienoa, mutta minä en edes oikein jaksa unelmoida siitä, että Sport pelaisi jääkiekon SM-liigassa.

Öööö... Mitäs muuta? Yleisurheilun MM-kisoista ei kyllä oikein jäänyt muuta mieleen kuin Usain Boltin vilppilähtö. Oli hienoa nousta aikaisin aamuisin kuuntelemaan yleisurheilua radiosta, mutta suomalaismenestys jäi vaisuksi. En tosin ollut odottanutkaan muuta.

Oli hienoa, että Suomi menestyi koripallon EM-kisoissa. Niitä olisin varmaan seurannut aika tiiviisti, mutta seurantamahdollisuudet olivat heikonpuoleiset. Lentopallon EM-kisoissa Suomi selviytyi puolivälierään. Kohtuullinen saavutus, ja oli hienoa kuunnella Mikko Hannulan hehkutusta selostamossa. Serbian ja Italian välinen finaali oli huikea jännitysnäytelmä, jota kelpasi seurata!


***


Yllä kirkkaimmat muistot urheiluvuodesta 2011. eipä niitä hirveesti ollut, mutta ensi vuodesta onkin tulossa aikamoinen urheiluvuosi, kun on jalkapallon ja yleisurheilun EM-kisat ja Lontoon olympialaiset. Ja tietenkin jääkiekon MM-kisat Suomessa. Asiaa ei huononna yhtään, että tapahtumaurheilu siirtyy YLE Puheen taajuuksille! Siitä on monta hyötyä, kuten niinkin yksinkertainen asia, että merisää ja uutiset eivät enää häiritse jääkiekkokierroksia! Ja radiourheilutarjonta varmasti lisääntyy, mikä luonnollisesti on aivan mahtava asia!

Joten ei muuta kuin kiitos tästä urheiluvuodesta ja katseet eteenpäin kohti seuraavaa, josta varmasti tulee pidempi blogimerkintä.