Ajatuksia seurustelusta

Tänään on kulunut kolme kuukautta elämäni ensimmäisen seurustelusuhteen alkamisesta. Voisi näin taloustermeillä sanoa, että ensimmäinen neljännes on mennyt erittäin hyvin! Sitä on toki varjostanut se, ettei olla voitu nähdä juuri ollenkaan, mutta tilanne korjaantuu pian koulun alkamisen myötä.

Vielä vuosi sitten en yksinkertaisesti osannut kaivata itselleni tyttöystävää. Olo ei varsinaisesti ollut yksinäinen, ja olin aika varma siitä, etten sellaista saisi. Tuolllaisia asioita ei luonnollisesti voi ennakoida, mutta olen kuitenkin luonteeltani aika ujo ja pidin epätodennäköisenä, että oma-aloitteisesti uskaltaisin tehdä lähempää tuttavuutta kenenkään kanssa. Mutta sitä ei tarvittukaan. Minulta vietiin jalat alta.

Tutustuin nykyiseen tyttöystävääni viime vuoden huhtikuussa. Pidettiin kohtalaisen paljon yhteyttä kesällä, mutta en todellakaan voinut aavistaa mitä tapahtuisi. Joskus lokakuun alussa huomasin kuitenkin, että ajattelin häntä koko ajan. Silloin aloin vähitellen tajuta, että "ei helvetti, tältäkö se ihastus nyt sitten tuntuu?". En ollut kokenut mitään vastaavaa koskaan. Eikä se ollut oikeastaan sen vaikeampaa, kuin että hän oli ajatuksissani lähes koko ajan. Silloin se haave syntyi- se haave, joka sittemmin toteutui.

Asiat etenivät sitten aika hitaasti, ja jouduin odottamaan, mutta en ikinä lakannut toivomasta. Ajattelin, että "nyt tai ei koskaan"ja annoin kaikkeni. Odotus sitten palkittiin perjantaina 13. toukokuuta noin klo 21.30. Selvää on, että seurustelusuhde muutti minua aika paljon. Itseluottamus ja itsetunto nousivat kohisten, ja tunnen nykyään, että olen enemmän kuin vaikka vuosi sitten - siksi, että joku haluaa olla minun kanssa.

Aluksi en mitenkään meinannut pystyä sisäistämään ajatusta, että minulla olisi tyttöystävä. Se tuntui aivan liian mahtavalta ollakseen totta. Yhä edelleenkin jollain tapaa säikähdän aina nähdessäni vaikka jossain lehtijutussa sanan "tyttöystävä". En mitenkään voi olla ajattelematta, että "oiii, nykyään minullakin on sellainen". Vähitellen sen kuitenkin tajusi, ja se tuntui ja tuntuu luonnollisesti aivan mahtavalta!

Vaikka silloin joskus vuosi sitten en todellakaan tiennyt, mitä ihastus ja rakkaus pitävät sisällään. En aavistanutkaan, miltä tuntuu, kun on joku, jota rakastaa ja joku, jolta saa hellyyttä ja rakkautta. Mutta nyt tiedän, ja olen siitä niin onnellinen!