Sekavuuden huippu

Taas tuli turhan pitkä kirjoitustauko. Mistäköhän se kertonee? Tasan siitä, että elämässäni ei tapahdu mitään mainittavaa. Se pitää kyllä paikkansa.

Keskiviikkona onnistuin toista kertaa lukiovuosien aikana kirjoittamaan kuuden pisteen esseevastauksen. Tämä tapahtui yhteiskuntaopin kokeessa, jossa sain 11,5 / 12 p. Eihän sitä oikein voi olla kuin tyytyväinen...
Maanantaina uusi jakso alkoi. Tässä jaksossa opiskelen suomea, matematiikkaa, filosofiaaa, ATK:ta ja mussiikkia.

Menen aina keskiviikkoisin soittamaan vaasan ruotsinkielisten näkövammaisten pienimuotoisen yhtyeen kanssa, jonka jälkeen on bocciaa. Pitkiä päiviä tulee, mutta kivaa on.

Mestarien liigaa jatkui eilen ilman suuurempia yllätyksiä. Rubins Kazan vastasi tosiaan pienestä yllätyksestä, kun se pelasi tasan 1-1 Interin kanssa. Pienenä yllätyksenä voitaneen myös pitää Fiorentinan voittoa Liverpoolia vastaan.

Perjantaina kuuntelin muuten koko illan Tapio Rautavaaraa, miehen kuolemasta kun oli tuolloin kulunut tasan 30 vuotta.

Saan pidemmän viikonlopun sikäli että perjantaina on taksvärkki. Se ei tietenkään tarkoita laiskottelua, mutta tehnen jotain myöhemmin viikonlopun aikana.

Nyt alan seurata Bayern Münchenin ja Juventuksen välistä Mestarien liigan kamppailua. Käyn tosin ensin syömässä iltapalaa, mutta pidän tulosseurantaa auki puhelimella. Olipas taas helvetin sekava kirjoitus, mutta nyt pitää kyllä ryhdistäytyä ja ruveta kirjoittamaan useammin...