Virtain leiri

Kävin siis leirillä Virtain Marttisissa. Leiri täytti kaikki odotukset, eli se oli kerrassaan mahtava.

Maanantaina oli esittäytyminen ja illalla perinteinen leirikaste, johon mm. sisältyi savessa (tai mitä lie ollut) käveleminen. Varsin likaisin jaloin mentiin siis ensimmäistä yötä viettämään... Majoitus tapahtui 3-5 hengen huoneissa. Meitä oli neljä samassa huoneessa. Näistä tunsin entuudestaan kaksi hyvin ja tultiin kaikin puolin erinomaisesti toimeen.

Tiistai oli maaseutupäivä, jolloin oli valittavana erilaisia teemaan liittyviä pajoja. Aamupäivällä tein saunavihdan, joka kai oli jota kuinkin vihdan näköinen, mutten viitsinyt viedä sitä kotiin eikä se sen puoleen olisi mitenkään mahtunut reppuun saaati pysynyt siinä ehjänä. Seuraavana vuorossa oli pullapitkon leipominen. Se sujui hyvin ja lopputulos oli vallan erinomainen, vaikken toki tiedä söinkö oman ryhmän tekemästä pullapitkosta. Sitten hankaluudet alkoivat, lautanauha. Piti siis tehdä avaimenperä tms itse kudotusta lautanauhasta. Ensin piti leikata 16 lankaa sopivan kokoisiksi jonka jälkeen ne piti laittaa neljän eri pahvilevyn reiän läpi ja sitten jotenkin pyörittää noita pahvilevyjä. Kirosanoja ei säästelty, mutta lopputulos oli kai sitä mitä sen pitikin olla.

Iltaohjelma koostui lähinnä leikeistä, syömisestä ja myös eri pajojen yhteydessä tuotetun musiikin esittämisestä.

Keskiviikko oli seikkailupäivä. Heti aamusta sain kokea jotain aivan uutta, kun pääsin resiinan kyytiin. Ajettiin Haapamäki-Pori-rataosuudella. Resiina on siis kiskoilla kulkeva ikään kuin poljettava juna. En oikein tiedä miten sitä ajetaan, itse kun en uskaltautunut ajamaan resiinaa. Sillä mentiin ehkä kilometri ja sitten takaisin lähtöpaikalle. Kaikki sujui hyvin ja se oli perin hauskaa, yhtä kolaria lukuun ottamatta. Kunkin resiinan kyydissä oli kaksi henkilöä, matkalla takaisin kaksi sokeaakin sellaista... Edessä olevat olivat näkeviä ja sanoivat huutavansa mikäli tultaisiin liian lähelle. No, kaveri kiihdytti kuin kiskobussi ja huusin että "elä aja noin saatanan kovaa." Hädin tuskin ehdin sanoa tätä loppuun, ennen kuin kuului rysähdys ja lisää suomenkielisiä voimasanoja. Onneksi ei käynyt sen pahemmin, kukaan ei loukkaantunut eikä kumpikaan resiinoista suistunut raiteilta, mutta aika kovaa mentiin kyllä.
Seuraavana vuorossa oli minun osalta tarinan kuuntelu. Tarinaan pääsi vaikuttamaan äänestyksellä joka suoritettiin tietyillä kohdilla, jolloin yleisö sai äänestää siitä miten juonen piti jatkua. Se oli oikein hauskaa, vaikka tarina oli aika lapsellinen. Sitten vuorossa oli seikkailurata joka koostui tasapaino- ja yhteistyöharjoituksista.

Torstaina lähdettiin Alajärvelle käymään tulivuorikeskuksessa. Siellä saatiin mm. kuulla miten maapallo on rakennettu ja kokea maanjäristys, jonka voimakkuus oli 5 richterin asteikolla. Sen liike oli yllättävänkin pieni, pystyssä pysyminen ei tuottanut vaikeuksia. Illalla syötiin lättyjä mukavan yhdessäolon merkeissä.

Perjantai oli kansainvälisyyspäivä. Se alkoi olympialaisilla. Lajeina oli mm. paperilautasen heittäminen, erään metsikön tms ympärysmitan arviointi ja hiirenloukkujen laukaiseminen pehmolelulla. Niihin osallistuttiin kahdeksan hengen ryhmissä. Oman ryhmäni tarkkaa sjoitusta en nyt muista, muttei päästy kolmen parhaan joukkoon. Sitten iltapäivällä kukin sai valita haluamansa maanosan. Minä olin valinnut Etelä-Amerikan. Siellä soitettiin sambaa, tanssittiin sambaa ja tangoa, opeteltiin vähän espanjaa ja yritettiin eri keinoin imitoida sademetsän ääntä. Illalla ryhmä esitti Naurusamban, minä soitin bongorumpuja.

Lauantaina oli sitten TV-päivä joka alkoi Amazing Racella. Siinä kilpaitiin kolmen hengen ryhmissä. Taas oli kaikennäköisiä tehtäviä, kuten arvoitusten arvuuttelua, puulaatikon rakentamista, sanan muodostamista eri korteilla olevista kirjaimista ja astioiden järjestämistä tilavuusjärjestykseen. jne... Siellä ei meidän ryhmällä tainnut olla oikein mitäään jakoa, sijoitusta en tosin tiedä.
Iltapäivä jatkui minun osalta TV-visailulla, joka sujui oikein mukavasti. Sen jälkeen oli levyraati. olin varannut mukaan Tapio Rautavaaran levyn, mutta niin äärettömän kaunis "En päivääkään vaihtaisi pois" jäi jaetulle viimeiselle sijalle.
Lauantai-iltana oli ns. talent-kisa. Harkitsin esiintymistä, olin vähän epävarma, kunnes minua painostettiin :). Yhtään ei kaduta. vedettiin yhden kaverin kanssa Kulkuria ja joutsenta. Minä soitin syntikkaa ja kaverini digitaaliharmonikkaa. Esitys sujui oikein hyvin, kovinkaan paljon virheitä ei tullut. "Tuomarit" antoivat hyvää palautettakin. Tämän jälkeen disko alkoi. Erään toisen kaverin kanssa todettiin ettei pää tällaista musiikkia kestä ja lähdettiin kämpille. siellä sitten rupateltiin kahteen asti. Sitten menin rakennukseen, jossa oma kämppäni sijaitsi ja seurasin korttipeliä kolmeen asti. En todellakaan ollut viimeisenä hereillä, kuulemma jotkut valvoivat läpi koko yön.

Sitten tänään oli vuorossa palaute jonka jälkeen kotiinlähtö. Varsin erinomaisin mielin lähdin kotiin: leiri oli ollut aivan loistava ja tiesin että kontaktia kavereihin pidetään yllä tietokoneen avulla. Oli toki erittäin mukava tavata vanhat ystävät ja saada uusiakin.