Kirjoitushalu yllätti

Naistenviikon kunniaksi olen kuunnellut kahta omistamaani naisen julkaisemaa soololevyä aika paljon. Puhuin aiemmin Kikasta jonka laulutavasta ja kappaleista pidän, siinä on jotakin joka nykyiskelmästä puuttuu. Rohkeat sanoitukset tuovat oman hohtonsa. Sitäpaitsi on minulla Jonna Tervomaan ensimmäinen LP Jonna vuodelta 1984. Sen sain sattumalta kun isoisä penkosi vinyylejään ja kävi tuomassa muutaman levyn josta ei itse pitänyt. Joukossa oli tämä Jonna. Levyllä on vain 10 kappaletta, mutta ne ovat sitäkin paremmat. Jotain tekee tuosta aivan loistavan levyn. Kokonaisuus on jotenkin hyvin ehjä sisältäen niin vakavampia lauluja kuin iloisia kappaleita. Jos jättää kuuntelun keskeen esim. Hyvännäköisen kohdalla, se jää soimaan päähän loppupäiväksi väkisinkin...
Eli ei muuta kuin terveisiä naisille, kikallakin kenties laajakaistayhtes siellä missä nyt on.

Joku saattaa ihmetellä miksi laulajattaria on näin vähän. Varsinaista syytä ei liene, mutta onhan musiikki tavallaan miesvoittoista. Jos esim. sota-aikoihin mennään, niin eihän juuri iskelmäsaralla ollut suosittuja naislaulajia, paitsi harmony sisters. Sama pätee myös osittain myöhemmin.

Tämä oli sangen erilainen lauantaiaamu. Heräsin jo 3.18 ja kuuntelin Radio Suomen Yöradion erikoislähetys joka käsitteli juha vainiota. Tiesin lähetyksestä ja vedin illalla kahvia tolkuttomasti voidakseni kuunnella sen alkua. Nukahdin kuitenkin ennen puoltayötä ja Vainio jäi siltä osin väliin. Jostain syystä heräsin siis jo 3.18 jonka jälkeen kuuntelin ohjelmaa. En kuitenkaan saanut unta ja nousin lopulta jo 5.40. Sitten istuin terassilla kuuntelemassa Radio suomen aamuohjelmia.

olen seurannut torstaina alkaneita yleisurheilun SM-kisoja tiiviisti ja aion tehdä sitä myös tänään ja huomenna.