Vuosi 2024: surua, iloa, uusi iPhone ja vaikka mitä muutakin

Jotenkin on ollut kiireinen alkuvuosi, joten yhteenveto vuodesta 2024 tulee vasta nyt, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Päättynyttä vuotta varjostivat läheisten kuolemat. Isoäiti kuoli kesäkuussa ja äiti lokakuun lopussa. Äiti eli vain 59-vuotiaaksi. Elämä on joskus niin epäreilu. Onneksi molemmat suhtautuivat kuolemaan hyvin luonnollisena asiana ja läheisille jäi myös aikaa valmistautua menetyksiin. Erittäin surullista yhtä kaikki.
Paljon ilonaiheitakin vuoteen mahtui: mahtavaan työyhteisöön tuli uusi jäsen ja maailman parhaan tyttöystävän kanssa kuusi vuotta täyteen ja monta mukavaa yhteistä kokemusta, kuten musiikkikeikkoja ja hotelliöitä.
Maailmantilanne on mitä on ja esimerkiksi merikaapeliuutisia lukiessa sitä miettii, mihin tämä maailma oikein on menossa, mutta eihän se auta kuin yrittää pysyä kyydissä. Hamaan tappiin asti voidaan taivastella Trumpia, Putinia ja vaikka mitä muutakin, mutta vaikea on mihinkään vaikuttaa, joten käydäänpä tuttuun tapaan kulunut vuosi läpi musiikin, urheilun ja teknologian näkökulmasta.

Viimekin kesänä tuli Tikkurila-festareilla käytyä. Mukavaa oli niinkuin aina. Jos yksi kohokohta pitäisi valita, se olisi Juha Tapion esiintyminen. Jotenkin Apulanta oli parempi kuin yleensä ja mukava oli nähdä ensimmäistä kertaa Bee, Janna ja Jonna Tervomaa livenä. Myös Tavastialla käytiin. Kylläpä Portion Boys on hyvä bilebändi. Äänestin Juhannusyötä Iskelmä-radiokanavan Vuoden iskelmä -äänestyksen toisella kierroksella. Paluun lavoille tehneen Haloo Helsinginkin keikalla tuli käytyä ja valitsen vuoden biisiksi Kaikki päättyy kyyneliin -kappaleen.
Tulevankin kesän Tikkurila-festareiden liput ovat jo hankittuina; oikein virike-edulla, joka tuli työnantajalta uutena asiana viime vuonna.
Onpa alkuvuodestakin yhdelle keikalle ehditty, kun Hanna Pakarinen esiintyi Tavastialla 30.1. Hyvä oli sekin!

Uumoilin vuosi sitten, että voisiko Suomi voittaa kesäolympiakullan 16 vuoden odottelun jälkeen. No edes mitalia ei tullut. Tämä ei tosin mahtavaa seuraamistunnelmaa lannistanut. Seuraaminen oli tosin hiukan erilaista kuin ennen, koska en juuri kuunnellut Radio Suomeen palannutta Olympiaradiota. Siihen oli useita syitä, mutta merkittävimpänä se, että lähetys katkesi merisäähän ja uutisiin, minkä lisäksi joukkoon mahtui musiikkia. Yle Puhe totutti kerta kaikkiaan liian hyvään. Jos Martti Puumalaisen ratkaiseva judo-ottelu tulee radiosta 10 minuutin viiveellä uutisten takia, niin minun puolesta saa pitää tunkkinsa – niin tärkeä asia kuin radiourheilu sinänsä onkin. Hyvin seuraaminen sujui Areenan ja Maxin TV-selostusten kautta. Jos yksi sykähdyttävin olympialaisten hetki pitäisi valita, olisi se Arshad Nadeemin voittoheitto miesten keihäsfinaalissa. Huikea finaali, huikea heitto ja huikea selostus Johannes Oikariselta!
Koko vuoden mittakaavassa sykähdyttävin urheiluhetki minulle oli Miska Mäkisen voittomaali salibandyn MM-finaalissa. Mikä ottelu ja mikä riemukas päätös sille! Mainittava on toki myös mahtavat jalkapallon arvokisapaikat sekä huikea futsalin jatkokarsintajännäri. Hieno jalkapallokesä saadaan, kun sekä naiset että alle 21-vuotiaat miehet ylsivät EM-kisoihin!

Jo muutaman vuoden olen kirjoitellut, että onko tämä nyt se vuosi, jonka aikana iPhone XS vaihtuu. No, päättyneenä vuonna se tapahtui. Muuten merkittävin teknologiaan liittyvä hankinta oli Sennheiser Accentum Plus -kuulokkeet. Näin töissä kyseiset kuulokkeet ja ihastuin oitis. Olen käyttänyt Accentum Plussia sekä kotona että töissä muutaman kuukauden ja kovasti pitänyt.
Jouluna puolestaan tiensä keittiööni löysi kaksi uutta laitetta: Coboltin puhuva kiertoilmakypsennin ja Dolce Gusto Genio S Plus -kapselikeitin, jonka tulon myötä luovuin kokonaan perinteisestä kahvinkeittimestä. Molempia olen käyttänyt paljon ja olen ollut niihin tyytyväinen. Puhuvan kiertoilmakypsentimen ilmestyminen Suomen markkinoille oli mahtava juttu, mutta pienet miinukset valmistajalle siitä, että puheen äänenvoimakkuus ei ole säädettävissä.

Ei sitten muuta kuin hyvää vuotta 2025 kaikille!